Minkä ajan kuluttua erosta oli vaikeinta?

Säröinen

Olen jokin aikaa sitten eronnut. Ero oli kaikessa vaikeudessaan ehdottomasti oikea päätös. Olen toistaiseksi selvinnyt kaikesta hyvin, mutta nyt kun erosta alkaa olla puoli vuotta aikaa, olen huomannut ison surun hiipivän vähän kerrallaan mieleeni. Juuri nyt on siis vähän vaikeampaa aikaa emotionaalisesti. Johtuneeko lähestyvästä Juhannuksesta, jolloin kaikki ovat perheiden kesken, mökeillä tai pitämässä hauskaa, vai alkaako eron surutyö vasta nyt, kun arki on alkanut asettua uomiinsa ja tuntua taas normaalilta arjelta.
Kuitenkin vaikein aikaoli ehdottomasti se aika juuri ennen eropäätöstä.
Mutta kertokaahan te kokeneemat, te joilla eroprosessi on pidemmällä,
mitkä on olleet vaikeimpia aikoja? Onko se jonkin tietyn ajan kuluttua, vai onko ne nämä perinteiset ensimmäiset juhlapyhät eronneena. Juhannus, Joulu...?

28

1374

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • meitä on monta

      näin meni minullakin, eli juhlapyhänä ahdisti eniten, mutta ajan kans helpottuu, kävelin paljon ja sisustin kotia ym.

      kyllä se surullinen olo minullakin oli ja välillä taas helpotti, mutta selviät kyllä, tässä yksi esimerkki ja hyvää oloa, käyn täällä vieläkin, sillä huomaan miten tavallista on tuo ahdistus juuri viikonlopulla ja pyhinä, arki oli helpompaa..

    • myös eronnut..

      Ap, mistä päättelet, että ero oli varmasti oikea päätös?

      Suru kertoo minusta siitä, että rakkaus ei ole kadonnut.

      • Säröinen

        'muös eronnut',
        Ei tämä suruni ole surua miehen menetyksestä, eikä johdu siitä, että rakkautta vielä olisi.
        Enemmänkin suren sitä perinteisen ydinperheen menetystä. Suren sitä että lapset ovat menettäneet molempien vanhempien arjessa olemisen.
        Suren epäonnistumista, sitä ettei avioliitto kestänytkään "kunnes kuolema meidät erottaa".
        Suren enemmänkin sitä perheen menetystä. Tai onhan minulla edelleen lapset ja olemme perhe. Nyt vaan erilainen kuin ennen. Ehkä surenkin vain sitä kaunista mielikuvaa, mitä ei enää ole.

        Olen kuitenkin onnellinen. vain hetkittäin hiipii suru.


      • silvia*
        Säröinen kirjoitti:

        'muös eronnut',
        Ei tämä suruni ole surua miehen menetyksestä, eikä johdu siitä, että rakkautta vielä olisi.
        Enemmänkin suren sitä perinteisen ydinperheen menetystä. Suren sitä että lapset ovat menettäneet molempien vanhempien arjessa olemisen.
        Suren epäonnistumista, sitä ettei avioliitto kestänytkään "kunnes kuolema meidät erottaa".
        Suren enemmänkin sitä perheen menetystä. Tai onhan minulla edelleen lapset ja olemme perhe. Nyt vaan erilainen kuin ennen. Ehkä surenkin vain sitä kaunista mielikuvaa, mitä ei enää ole.

        Olen kuitenkin onnellinen. vain hetkittäin hiipii suru.

        Erossa varmaan aina suree eniten oman haave-ja mielikuvan särkymistä, ei niinkään eroa itseään. Jos tuo haavekuva on särkynyt jo liiton aikana, niin erosta tulee paljon helpompi.


      • pii
        Säröinen kirjoitti:

        'muös eronnut',
        Ei tämä suruni ole surua miehen menetyksestä, eikä johdu siitä, että rakkautta vielä olisi.
        Enemmänkin suren sitä perinteisen ydinperheen menetystä. Suren sitä että lapset ovat menettäneet molempien vanhempien arjessa olemisen.
        Suren epäonnistumista, sitä ettei avioliitto kestänytkään "kunnes kuolema meidät erottaa".
        Suren enemmänkin sitä perheen menetystä. Tai onhan minulla edelleen lapset ja olemme perhe. Nyt vaan erilainen kuin ennen. Ehkä surenkin vain sitä kaunista mielikuvaa, mitä ei enää ole.

        Olen kuitenkin onnellinen. vain hetkittäin hiipii suru.

        Olen eronnut vuosi sitten ja tunnen edelleen suurta surua!
        Nimenomaan juuri perheen hajoamisesta, sitä, että lapset eivät voi jakaa asioitaan siten että me me vanhemmat yhdessä kuuntelemme. Enkä itsekään voi jakaa juuri lapsiin liittyviä asioita toisen vanhemman kanssa, hän kun ei halua olla yhteydessä vaan viilettää uuden rakkautensa huumaamana. Ehkä se onkin sitä todellista?Koen itsekin epäonnistumista, kun liitto ei kestänyt. Miten helpolla kaikki murtui palasiksi!
        Rauha on kotona, kun ei ole riitoja, mutta kokonaista perhettä tulen aina kaipaamaan.


    • Lonely star

      Minun erostani jo 6v ja aluksi kaikista vaikeinta oli juuri kaikki pyhät ja etenkin lasten synttärit..Oli hirveä ikävä eikä se haikeus ja kaipuu taida ikinä ainakaan minulla helpottaa,mutta sen kanssa olen oppinut elämään..Ex tulee aina olemaan mies nro 1,mutta elämämme ei vaan kertakaikkiaan sovi yhteen..Henkistä alistamista,nöyryyttämistä,mustasukkaisuutta..Hän oli ihminen,joka vei itsetuntoni ja tilan hengittää..Nyt on tilaa hengittää,mutta itsetunto on edelleen nollassa:/ Uutta suhdetta en voi kuvitellakaan kohdalleni.Hän löysi 2 kkn sisällä uuden ja menivät melko kiireellä naimisiiinkin..Nyt ei enää tunnu sydämessä mitään,kun tapaamme exn kanssa...Aika tekee tehtävänsä vaikeissäkin asioissa!

      • oma onni

        Miten ihmeessä voit ajatella, että exäsi tulee aina olemaan mies nro 1 ja samalla todeta, miten hän alisti, nöyryytti ja vei itsetuntosi. Herää katsele maailmaa ja nauti vapaudestasi ja ennen kaikkea pyri unohtamaan kaikki paha, jota olet saanut kokea, mutta muista kuka sen aiheutti. Ja alkuperäiselle toteaisin, että taitaa olla suurin alakulonaiheuttaja juhlapyhinä tämä julkinen hehkutus perusperheestä. Muista kuitenkin, että suurin osa ihmisistä elää sinkkuna tai pienperheissä ja ihan tyytyväisinä. Itse mietin näissä tilanteissa, sitä haluaisinko viettää esim uhannuksen exäni kanssa ja vastauson ehdoton ei. Erostani on kohta 3v eikä kertaakaan ole kaduttanut, vaikka oli tosi pitkä liitto ja kaksi lasta. Keskittikää ihmiset siihen, mikä elämässänne on hyvin älkääkä vertailko lehtien ihmeperheisiin.


      • hannaleena*

        Aivan käsittämätön tarina, "Lonely star". " "Ex tulee aina olemaan mies nro 1". Sanoisin tuon olevan riippuvuutta pahimmillaan. Miehelle joka on alistanut, nöyryyttänyt ja vienyt itsetuntosi, voi haistattaa p... pitkät. Hyvä kun pääsit mokomasta retkusta eroon.


      • oma elämä
        oma onni kirjoitti:

        Miten ihmeessä voit ajatella, että exäsi tulee aina olemaan mies nro 1 ja samalla todeta, miten hän alisti, nöyryytti ja vei itsetuntosi. Herää katsele maailmaa ja nauti vapaudestasi ja ennen kaikkea pyri unohtamaan kaikki paha, jota olet saanut kokea, mutta muista kuka sen aiheutti. Ja alkuperäiselle toteaisin, että taitaa olla suurin alakulonaiheuttaja juhlapyhinä tämä julkinen hehkutus perusperheestä. Muista kuitenkin, että suurin osa ihmisistä elää sinkkuna tai pienperheissä ja ihan tyytyväisinä. Itse mietin näissä tilanteissa, sitä haluaisinko viettää esim uhannuksen exäni kanssa ja vastauson ehdoton ei. Erostani on kohta 3v eikä kertaakaan ole kaduttanut, vaikka oli tosi pitkä liitto ja kaksi lasta. Keskittikää ihmiset siihen, mikä elämässänne on hyvin älkääkä vertailko lehtien ihmeperheisiin.

        Ei tosiaan kannata kuvitella toisten elävän onnelassa. Kuinka monta kertaa on käynyt esim. niin, että jossain naistenlehdessä on ollut idyllinen juttu jostain julkkisperheestä ja eikä mitä kohta tämä pari onkin eronnut. Tulee mieleen eräskin tällainen perhe, jossa isä, äiti ja kaksi lasta hymyilivät talonsa ulkorappusilla kesäpäivänä. Meni jonkin aikaa ja pari oli eronnut.

        Media luo paljon vääriä oletuksia toisten onnesta. Kannattaa vain keskittyä omaan elämään, kohentaa sitä siihen suuntaan kuin haluaa. Hyvä olo on paljolti omissa päätöksissä ja valinnoissa ja tavassa ajatella.


    • Barbroo

      Itse olen myös tianteessa jossa kotoa pois muutosta alkaa olla 6kk ja suru on hiipinyt vasta nyt sydämeen, samoin voin samaistua lonely Starin tarinaan..

      itse lähdin enkä sitä päätöstä ole katunut, kevät oli niin hullunmyllyä etten varmaan ehtinyt edes aatella mitä on tapahtunut. Vaikeaa oli yhdessä, ennen muuttoa ahdisti ja kaikki tuntui toivotomalta, mutta omien seinien sisällä on ollut kuitenkin aikaa löytää tilaa hengittää, huomata että kyllä se ihminen jonka kanssa on jakanut ison osan elämästään on tärkeä edelleen, varmaan aina, silti yhdessä olo on aina ollut vaikeaa joten entiseen ei ole paluuta se on selvä.

      Toinen osapuoli löysi lähes suoraan minun sylistä lähdettyään uuden, en pitäisi ihmeenä vaikka niitä jouluhäitä tanssittaisi. tottakai tämä loukkaa, näinkö vähän minä merkitsin? Tiedän kyllä että hänellä on aina ollut tapana liikkua nopeasti, näissä suhdeasioissa. Mutta toisaalla huokaisen helpotuksesta, ehkä tämä uusi suhde antaa minulle aikaa surra rauhassa, vahvistua niin etten olisi altis palaamaan kun riittävän kauniisti anotaan (epäilen silti sitä halua palata, vaikka ikävä korventaa välillä tuskaisesti).

      Plussia mitä yksin olosta olen löytänyt ovat kaikki ne tunteet mitä vihdoin tunnen, vapaus, tilan tuntu ympärillä, ilo, onni, ystävät, lapset, itsenäisyys ja se, että näen vihdoin kauniin aikuisen naisen peilistä. Kyllä se ikävä ja suru helpottaa, ajan kanssa. .

    • aikaa ottaa

      ei heti uutta kannata hakea, itse tein niin, koska halusin näyttää ex.lle miten hyvin menee kun jätin sen pettämisen takia, mutta eipä toiminut uusi sihde, sillä valehtelin vaan itselle, ei tullut tunteita ja tais toinenkin valehdella kun meni ex.nsä luo takas...

      • hannaleena*

        Uutta ei koskaan kannata hakea pelkän näyttämisen vuoksi. Itsensä vuoksi uusi kannattaa katsoa koska tahansa kun siltä tuntuu.


    • hannaleena*

      Erosin pitkään ja hartaasti, kyllästymiseen asti. Se oli vaikeinta. Eron jälkeen on ollut päivä päivältä ihanampaa.

    • hm.

      Minulla on vaikeaa, kun katson esim. televisiosta ohjelmia missä parit menevät naimisiin,mietin miksi erosimme ja surullinen olo tulee.
      Olen hyvä ystävä ex -mieheni kanssa,jolla on ollut uusi suhde toisen kanssa jo, ja minulla on uusi suhde uuden kumppanin kanssa. Mutta aina sitä kuitenkin miettii joskus niitä aikoja, kun olimme ex:än kanssa onnellisia ja tuntee surua ,kun elämä vei eri suuntiin,mutta toisaalta on hyvä ,että niitä hyviä muistoja alkaa miettimään niiden huonojen muistojen sijaan,sillä lailla pääsee elämässä eteenpäin kun hyväksyy ne huonotkin asiat mitä elämässä on sattunut.Aina niitä ei voi heti surra pois. Kun ei enää tunne vihaa, eikä huonoja tunteita, niin voi alkaa elää omaa elämäänsä eteenpäin.Aviero on pitkä prosessi ....

      • silvia*

        Minä puolestani katselen nyt aivan innolla tv:n hääohjelmia. Ex-liiton aikaan ne ahdistivat, niitä ei voinut juurikaan katsella. Tuli tunne, että juuri nyt pitäisi erota, heti.


    • ............

      sehän se vielä eron jälkee tekee pahaa kun toisella on kainalossa jo uusi tai vanha, kun oli jo salainen vuosia aviomme aikana..

      • xxxxxxxyyyyyyy

        "se vielä eron jälkee tekee pahaa kun toisella on kainalossa jo uusi tai vanha"
        Miksi näin? Miten toisen onni on itseltä pois?


    • neitoperhoska

      Itselläni on lähes kaksi vuotta erosta ja nyt tuntuu vasta siltä, että eteenpäin voisi mennä. Miehellä oli vuoden ajan salasuhde varattuun naiseen ja muuttivat melkeinpä heti asumuseron alkamisen jälkeen yhteen. Henkisesti ollut kyllä kovat vuodet... Juhlapyhiksi olen aina keksinyt tekemistä niin eivät ole ottaneet niin koville.

    • .............

      tuo onkin hyvä idea, et keksii jotain eikä jää yksin miettimään enää, mutta koville otti minullakin kun oli toisella jo valmiina uusi..,jotenkin tuntu niin huijatulle olo, mutta eteenpäin vaan ja mukavaa kesän jatkoa..

    • vmn1962

      Minulle vaikeinta oli ensimmäinen vuosi. Sen jälkeen olin jo ihan ok. Ensin oli shokki. Sitten piti niin paljon selvitellä käytännön asioita, että se vei osan asioiden märehtimisajasta. Arjesta oli selvittävä, eikä aukttanut jäädä kotiin itkemään. Muuton jälkeen helpotti, kun alkoi itsenäisen aikuisen oma elämä. Sitten vähän "riehuin" kävin treffeillä ja seurustelinkin kevyehkösti.

      Selviytymisessä auttoi keskustelut ystävien kanssa ja aika.Kaikki juhlapyhät olivat ihan erilaisia, kun ei ollutkaan enää perhettä kasassa niin kuin ennen. Kun niistä ensimmäistä kertaa kustakin selvisin tajusin, ettei tämäkään ole hassumpaa elämää.

    • silvia*

      Vaikeimpia oli liiton viimeiset vuodet. Eron jälkeen helpotti heti, aivan ihana vapauden tunne. Vatsavaivat hävisivät, samoin kaikenmaailman jännitykset. Kumma miten paljon helpompaa ero oli siitä miksi sen mielessään kuvitteli. Ex ei halunnut erota, pisti hanttiin kaikessa ja oli hankala. Oikeudessa keskusteltiin asianajajien kanssa elatusmaksut. Sittenkin loppuviimein kaikki meni varsin hyvin. Mitään yhteyksiä ei ole pidetty. Moi ja hei sanotaan, kun nähdään juhlissa tai muutoin ohimennen.

    • reter32§1q

      Vaikka ero oli yhteinen päätös ja kumpikin tiesi, että se on oikea ratkaisu, oli se ensimmäinen vuosi jotenkin haikeaa ja vaikeaa aikaa... Kuitenkin oli yhteen menty ja unelmien talo rakennettu sillä mielellä, että liitto on kestävä. Ensimmäisenä vuotena tuli "kahlattua" juhlapyhä kerrallaan yhteisissä muistoissa melkein samaan tapaan kuin äitini kuoleman jälkeen...

      Näinä päivinä on kolme vuotta siitä, kun muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodista. Pääasiassa rakentavalla mielellä on menty eteenpäin ja kavereita ollaan exän kanssa. Kummallakaan ei ollut mitään tähdellistä ohjelmaa juhannuksena, joten kutsuin exän grillaamaan kanssamme aattoiltana ja meillä oli oikein kivaa. Tiedämme, missä mennään eli vaikkei meillä uusia kumppaneita olekaan, olemme vain kavereita ja vanhempia yhteisille lapsillemme ilman mitään sen monimutkaisempia virityksiä.

    • ihanaero

      Koska liitto oli ahdistava ja vaikea, eroni oli aivan suunnaton helpotus. Oikeastaan suuri saavutus.

    • pahalta tuntuu!

      Onko tähän ketjuun vastannut yksikään mies..?

      En tiedä, mutta minulle ero on yhä todella vaikea vuoden erossa olon jälkeen. En oikeasti halunnut erota, vaikka siitä aina rankutin! Halusin, että yhdessä pelastamme liiton. Ero on ollut henkisesti raastava, koska rakastan sisimmässäni vain häntä. Toivon yhä vaan, että palaamme yhteen ja ex tajuaisi rakastavansa minua edelleen..tiedän, että häntäkin ero masentaa..mutta minä kaipaan häntä, nimenomaan hänen vuoksi, en siksi, että olen yksin.

      Liitto oli vaikea, mutta ei niin vaikea etteikö siitä olisi yhdessä saanut kelvollista..

      Ehkä joskus uusi rakkaus on ihanampi, mutta en voi kuvitella ketään tähän hetkeen kun tunteet on vielä niin pinnassa ja sydän rikki..Kysyitte mikä hetki oli vaikein, kyllä sanoisin että nyt vasta kun tajuaa, että ex ei tule koskaan takaisin.

    • aallonpohjat

      Itsellä harkinta-aika vielä käynnissä. Olo helpottanut huomattavasti. Olen jo aika-ajoin onnellinen. Heinäkuun lopussa tulee 6kk täyteen. Tosin meillä pitkä terapiajakso sitä ennen, "pääsyynä" miehen uskottomuus.
      4 pientä lasta pitää kiireisenä. Jälleenrakennus-kirja on ollut hyvä apuväline.

      Mutta eilen iski aallonpohja. Vein sormukset kultasepänliikkeeseen. Hyvinhän niistä sai rahaa! :D 12 v sitten alesta ostettu sormus oli hyvä sijoitus.. Mutta tuntui niin pahalle. Meinasin romahtaa keskelle parkkipaikkaa. Kyllä se taas tästä.

    • itkuyyyerwqo

      sen rahan olet pian käyttänyt, tuskin lämmittää edes erotessa.

      • aikansa se ottaa

        Tuon rahan maininta oli ainakin minusta sarkastista huumoria. Tosikkoja taas liikenteessä. Lasten kanssa tuo rahamäärä menee hetkessä jo elämiseen. Pääasia oli aallonpohjat, joita tulee vastaan varmasti vielä pitkään.
        Itselläni erosta 2 vuotta. Nyt haluan jo katsella vastaantulevia ja etsiä elämäni miestä. ;-)


    • surullinen erotettu

      Meille tuli aikalailla salamaero reilu 1,5v sitten kun ex-mies jätti minut kahden lapsen ja uuden talon kanssa yksin ja meni sitten kohta yhteen naisen kanssa joka oli kuvioissa jo ennen ero. Olin ekan 1/2 vuotta shokissa ja söin uni- ja masennuslääkettä että jaksoin hoitaa lapsia. Sitten luulin että tasottui ja oli muka paremmin viikottaisia aallopohjia lukuunottamatta. Biletin ja oli hauskaa...

      Nyt viimeisin 1/2 vuotta on ollu tosi vaikeaa ja suren niin kovasti, ikävöin ja kaikki se hirveä viha on tullut takaisin. En ole löytänyt uutta miestä joka masentaa myös, kaipaisin niin kovasti miestä rinnalle ja jakamaan asioita. En tiedä milloin tämä helpottaa... :(

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1979
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      989
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      868
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      747
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      740
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      718
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      683
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      80
      674
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      662
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      207
      655
    Aihe