Tiedon/datan riittävyys

>Teorian ei tarvitse olla ns. tieteellinen vaan myös - miten sen sanoisi - arkiteoriakin riittää.

Niinpä. Miten tämän nyt sanoisi: siinä vaiheessa kun kysymys muotoillaan yleisesti, tuskin muu kuin täydellisyyteen pyrkivä teoreettinen ratkaisu tulee kysymykseen.

Jos se jotain auttaa, aivotutkijat tietävät kertoa, että aivot ovat ongelmanratkaisussa parhaimmillaan silloin kun ne käsittelevät varsin rajallista tietomäärää. Liekö ohjeeksi?

Väitän että kaikkein epätieteellisin ja naurettavinkin uskomuspohja kykenee lopulta saavuttamaan tietoa. Todellisuus kun taivuttaa uskomusjärjestelmää ja pakottaa sen kehittymään kohti stabiilia muotoa.

Uskomusjärjestelmä tarjoaa huonoimmassakin tapauksessa mystisen X:n etsimisessä tarvittavan termistön.

"Ääretön", "Loputon", "Ikuinen", "Voima", "Valta", "Käsky" ovat esimerkkejä termistöstä jotka ovat perua mystillisestä maailmankuvasta tai sen jatkeista.

Tässä mielessä tiedoksi riittää se että edes yrittää selittää vasten parempaa tietoa.

Esimerkiksi primitiivisten kulttuurien uskonnollinen näkemys joka edustaa koko luonnontietoa saattaa perustua kokonaan esimerkiksi henkimaailman esi-isien toiminnalle ja asioiden käsittämiseen sen viitekehyksen kautta - tämä ei tarkoita että kulttuurillinen toimintakykyu olisi lamaantunut vaan päinvastoin; "väärä" näkemys saattaa tarjota hyvinkin laajan mahdollisuuden rakentaa toimivaa ja kehittyvää maailmankuvaa!

Siinä missä me kutsumme tiettyä ilmiötä painovoimaksi voi myyttisyyteen taipuvassa yhteisössä syntyä havaintojen perusteella persoonallinen jumala joka kiskoo asioita alaspäin. Tietosisältö on loppujen lopuksi sama vaikka tietoisuuden rakenne on kulttuureissa erilainen.