Onko muilla isillä samaa ongelmaa että avovaimon tai vaimon lapsi entisestä suhteesta yksinkertaisesti ottaa päähän? Huono olo aina kun lapsi on lähellä? Meillä on tällaista…
Avovaimo jätti entisensä ”minun takia” mutta oli siinä muutakin. Muutimme asumaan yhteen jonkin ajan päästä. Meillä ns. kävi vahinko ja hän tuli raskaaksi. Eipä siinä mitään minäkin olen erittäin lapsirakas joten abortti ei ollut mikään vaihtoehto. Olin parikymppinen ja kävin töissä. Avovaimon lapsi oli paljon mummilassa ja sinne se vietiin aina kun haluttiin vapaata. Tämä ei ollut minun syy. Lapsi oli ollut siellä puolet elämästään ennen minuakin. Lapsella oli oma huone jossa se ei ikinä viihtynyt koska ei ollut koskaan joutunut leikkimään varsinkaan yksin. No tilanne parani parin kuukauden päästä jolloin asiat alkoivat sujua. Lapsen isää ei paljoa lapsi kiinnostanut.
Kaikki meni hyvin kunnes minun esikoiseni syntyi. Avovaimon lapsi oli aika paljon mummilassa aluksi. Mummi antoi kaikki periksi, rajoja ei ollut ja sai tehdä mitä huvitti ja sama pätee edelleen josta osittain kaikki johtuu. Lapsi oli ihan eri ihminen kun se oli mummin kanssa kuin kotona.
Nyt siinä on käynyt niin kun mummi on tehnyt kaikki niin kuin hän on halunnut niin kotonakin pitää äidin kanssa kävellä käsi kädessä eikä minnekkään voi mennä yksin. Lapsi on 3-vuotias joten uhmaakin varmasti on. Mutta ei se tällaista kuitenkaan voi olla. Heti kun kaikki ei mene niin kuin hän haluaa niin itku tulee. Yksin ei voi syödä, käydä vessassa tai pukemisesta puhumattakaan. Kenkiä ei voi pukea itse (vaikka osaakin). Koko ajan on äidille asiaa jottei vaan ole vauvan kanssa ja kun vauvaa pitäisi syöttää niin yrittää äitiä estää itkemällä. Ja kun ollaan mummin luota hakemassa kotiin niin ihan hirveä itkuhan siitä tulee.
Minä en jaksa tuollaista. Lapsi ei usko mitään ja inhoaa ihan selvästi minua ja uutta vauvaa. Erokin on käynyt mielessä mutta en halua lapsen vaikuttavan minuun ja minun poikaani! Kyllähän tämä hammasta pureskellen menee mutta kaikki mitä lapsi sanoo ja tekee ärsyttää ihan älyttömästi ja aina kun vaimo sanoo että vois ostaa sille tuollaisen niin olen vain hiljaa. Omalle lapselle yritän olla ns. täydellinen isä…
Teksti saattaa olla sekava mutta kysykään niin vastailen kun ehdin… Ja etenkin neuvoja ISILTÄ!!! Äitien neuvot ei kiinnosta, niitä olen saanut jo ihan tarpeeksi!
Avovaimon lapsi
35
5707
Vastaukset
- jouno
haluatko äidin neuvon vai et, mutta saat sen nyt. Lapsi voi olla mustasukkainen vauvalle, koska on huomannut ettet sinä hänestä välitä. Se 3 vuotiaskin tarvitsee aikuisen huomiota siinä missä vauvakin. Ja sinä, vaikket biologinen isä olekkaan olet äidin jälkeen lähinnä. Jos kerran saman katon alla asutte.
Otat ja alat kasvattamaan myös poikaa, kuin kasvattaisit omaasi ja asetat rajoja, mutta näytät myös että välität tästä lapsesta. Jos et siihen pysty on parempi lähteä kävelemään suhteesta, sillä lapst kärsivät huonossa suhteessa eniten
Tekstisi oli muuten mielenkiintoinen, sillä itse olen samanlaisessa tilanteessa. Tosin meillä raskautta haluttiin ja se tehtiin tietoisesti. Mietin kuitenkin mielessäni miten mieheni loppujen lopuksi tilanteeseen suhtautuu. Varsinkin poikani suhteen. Hän on 6. Tulevat yleensä hyvin toimeen. Joten jos haluat tietää miten he alun hankaluuksista selvisivät, niin annan muutaman vinkin. Mutta vain jos haluat.
Muuten onnea uuden vauvan kanssa ja lämpimät halaukset esikoisen johdosta :)- mies##
ei ämmää kiinnosta olla hiljaa vaikka juuri kaveri sanoi ettei teikäläisten vastauksen edes kiinnosta!
- Eksä
äidin neuvoa ei tartte noudattaa. Sitä et sentään voi valvoa, vaikka kuinka ootkin nainen.
- Mutsi56
mies## kirjoitti:
ei ämmää kiinnosta olla hiljaa vaikka juuri kaveri sanoi ettei teikäläisten vastauksen edes kiinnosta!
sinä sitten antaisit ohjeeksi?
- ottaa päähän
useilla uudisperheillä mutta näytellään että kaikki olisi hyvin. Sinä sanoit viestissäsi että erotkaa mutta juuri sitä en halua. Miksi meidän pitäisi erota yhden uhma ikäisen lapsen takia? Eikös nämä ole niitä vanhemmuuden ylämäkiä? Eroaminenhan tosin olisi helppoa mutta elämäntilanteemme ei oikein puhu sen puolesta mm. asuntolainaa ja minä ainoa tienaaja... Emmekä sitä halua.
Olen miettinyt miksi antaisin avovaimon lapsen pilata minun suhteeni omaan lapseeni? Miten sinä voit eroa edes ehdottaa ääneen(kirjoittaa)? Pitääkö molempien lasten olla ilman isää koska toinenkin on? Isät kun jäävät yleensä eron jälkeen heikoille jäille ja joutuvat tekemään kuten äiti sanoo ja leikkimään isää joka toinen viikonloppu. MITEN KEHTAAT TUOLLAISTA EDES SANOA!!!!!
Eroamaan en suostu vaikka pakotettaisiin!!! Puren hammasta päivä toisensa jälkeen jos on pakko ja odotan kunnes tilanne joskus vuosien päästä muuttuu kun avovaimon lapsi "pärjää" omillaan... - jouno
mies## kirjoitti:
ei ämmää kiinnosta olla hiljaa vaikka juuri kaveri sanoi ettei teikäläisten vastauksen edes kiinnosta!
savanniin ja koeta kiivetä kuuseen kun olet perillä. Anna alkuperäisen kirjoittajan itse kommentoida jos et muuta osaa kuin morkata naisia. Ilman meitä SINUA ei olisi edes olemassa... Joten hieman kunnioitusta kehiin. Ja toiseksi... laitoin oman vastineeni koska tilanne on varsin mielenkiintoinen ja koskee myöskin omaa elämääni.
Parempi ettet kommentoi minun kirjoituksiani koskaan jos en erikseen mielipidettäsi pyydä, sillä en jaksa tuollaista lapsellista touhua mukamas aikuiselta mieheltä...
Joten hyvää kesää sinulle ja kasva hieman... - jouno
Eksä kirjoitti:
äidin neuvoa ei tartte noudattaa. Sitä et sentään voi valvoa, vaikka kuinka ootkin nainen.
Se olikin vain vinkki mistä tilanne voi johtua...
Ja vain siltä kannalta laitettu, että sitä vois ajatella ja päättää itse kannattaako mitä kaikkee kokeilla jotta tilanne laukeaisi...
Toivottavasti joku nyt sen verran tajuaa. Vai onko miehet niin itsekeskeisiä, ettei naisten mielipiteistä kannate välittää? Ne kun eivät ole miesten antamia ohjeita. Ei kaikki naiset halua syöstä teitä vallasta... - jouno
ottaa päähän kirjoitti:
useilla uudisperheillä mutta näytellään että kaikki olisi hyvin. Sinä sanoit viestissäsi että erotkaa mutta juuri sitä en halua. Miksi meidän pitäisi erota yhden uhma ikäisen lapsen takia? Eikös nämä ole niitä vanhemmuuden ylämäkiä? Eroaminenhan tosin olisi helppoa mutta elämäntilanteemme ei oikein puhu sen puolesta mm. asuntolainaa ja minä ainoa tienaaja... Emmekä sitä halua.
Olen miettinyt miksi antaisin avovaimon lapsen pilata minun suhteeni omaan lapseeni? Miten sinä voit eroa edes ehdottaa ääneen(kirjoittaa)? Pitääkö molempien lasten olla ilman isää koska toinenkin on? Isät kun jäävät yleensä eron jälkeen heikoille jäille ja joutuvat tekemään kuten äiti sanoo ja leikkimään isää joka toinen viikonloppu. MITEN KEHTAAT TUOLLAISTA EDES SANOA!!!!!
Eroamaan en suostu vaikka pakotettaisiin!!! Puren hammasta päivä toisensa jälkeen jos on pakko ja odotan kunnes tilanne joskus vuosien päästä muuttuu kun avovaimon lapsi "pärjää" omillaan...Sillä eroamisella meinasin vain sitä, että jos sinusta tuntuu ettet pysty hyväksymään ja kasvattamaan tätä toista lasta joka ei ole omasi. Jos olet siihen valmis niin kaikki peliin, jotta suhde toimii ja lapsi alkaa kuuntelemaan... Ja jos rakastat avovaimoasi, sinun pitäisi rakastaa myös hänen lastaan.. Omaasi kohtaan rakkautta ei tarvitse edes miettiä.
Ja kehtaan sanoa, jos et voi rakastaa tätä vanhempaa lasta on parempi muuttaa pois tai ehdottaa puolisolles, että antaa lapsen vaikka isälleen tai mummolleen kasvatettavaksi. Sillä jos lapsi joutuu elämään perheessä jossä hänestä ei täysipainoisesti välitetä, tulee hänelle myöhemmin erillaisia ongelmia henkisesti. Ne on helpompi estää kuin parannella sitten myöhemmin.
Hyvä jos olet sitä mieltä, että vaikka hammasta purren, mutta et eroa. Olisipa useampi isä samaa mieltä kanssasi, sillä niin monet eroaa pienemmästäkin. Kestämistä sinulla nyt on, enkä voi toivottaa kuin onnea. Mutta otat yhteisen kasvatuslinjan avovaimosi kanssa ja alatte yhdessä kasvattamaan tätä pientä, myös sinä... kohtele häntä kuin omaasi... niin voin vannoa, että jo muutaman viikon/kuukauden kuluttua lapsi käyttäytyy ihan erillai kuin tällä hetkellä. Siihen vain pitää löytyä tahtoa sinultakin...
Meillä oli alussa sama tilanne, mutta eräänä päivänä mies alkoi tekemään pojan kanssa miesten juttuja, kävivät kalassa, pelasivat palloa, mies alkoi pitämään jöötä sille jne. Poika muuttui kuin taikaiskusta... Joten kokeile, et menetä siinä mitään. Vai onko liian kamalaa olla isäpuoli? - ...?
jouno kirjoitti:
savanniin ja koeta kiivetä kuuseen kun olet perillä. Anna alkuperäisen kirjoittajan itse kommentoida jos et muuta osaa kuin morkata naisia. Ilman meitä SINUA ei olisi edes olemassa... Joten hieman kunnioitusta kehiin. Ja toiseksi... laitoin oman vastineeni koska tilanne on varsin mielenkiintoinen ja koskee myöskin omaa elämääni.
Parempi ettet kommentoi minun kirjoituksiani koskaan jos en erikseen mielipidettäsi pyydä, sillä en jaksa tuollaista lapsellista touhua mukamas aikuiselta mieheltä...
Joten hyvää kesää sinulle ja kasva hieman...itse sortua prikuulleen samaan?
Häpeä. Et näe malkaa omassa silmässäsi... - jouno
...? kirjoitti:
itse sortua prikuulleen samaan?
Häpeä. Et näe malkaa omassa silmässäsi...Ikävä kyllä, pyydän anteeksi... Mutta ei kaduta. Joskus on paikallaan antaa takaisin samalla mitalla. Varsinkin jos toinen on ottanut elämän tehtäväkseen vain moittia ja kritisoida toisia, sanomatta koskaan mitään järkevää asiaan liittyen. Ehkä yhden kerran olen muutakin nähnyt tämän herran kirjoittavan, muuten aina vain haukkuja naisia kohtaan.
- minni
mies## kirjoitti:
ei ämmää kiinnosta olla hiljaa vaikka juuri kaveri sanoi ettei teikäläisten vastauksen edes kiinnosta!
juttu. Miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa ja minulla on hiukan vaikeuksia sulatella asiaa, varsinkin kun lapsen äiti on todella vaikea tapaus.
Harmittaa, kun meillä ei koskaan ole mihkään ylimääräiseen rahaa, koska mieheni maksaa ylisuurta elatusta.Lapsi elää yltäkylläisyydessä ja kai se sen lapsen äiti pistää nekin rahat omaan taskuunsa, niin paljon se siitä lapsesta rahaa saa.
Että ihan kiva sitte, jos meille tulee omia lapsia, niin ne näkevät nälkää, kun yksi hienohelma saa joka päivä uusia leluja ja vaatteita.
Ottaa päähän!!! - nainen
minni kirjoitti:
juttu. Miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa ja minulla on hiukan vaikeuksia sulatella asiaa, varsinkin kun lapsen äiti on todella vaikea tapaus.
Harmittaa, kun meillä ei koskaan ole mihkään ylimääräiseen rahaa, koska mieheni maksaa ylisuurta elatusta.Lapsi elää yltäkylläisyydessä ja kai se sen lapsen äiti pistää nekin rahat omaan taskuunsa, niin paljon se siitä lapsesta rahaa saa.
Että ihan kiva sitte, jos meille tulee omia lapsia, niin ne näkevät nälkää, kun yksi hienohelma saa joka päivä uusia leluja ja vaatteita.
Ottaa päähän!!!Vau etten siis ole yksin. Minun miehelläni on myös toisesta liitosta lapsi (tyttö) ja että mun aivoo riipoo se miten se lapsi saa kaikki periksi. on jo viisi, mutta ei "osaa" mitään tehdä itse. olen miettinyt että jos olis mahdollista mieheni varmaan kävisi vessassakin sen tyttären puolesta.
mitään rajoja ei ole. sillä tapahtuu kaikenlaisia "vahinkoja" esim. tippuu käsistä lasitavaroita kun ollaan syömässä, tällä neidillä pitää nimittäin olla ruokapöydässä leikkikalulaatikko että sille saa (mieheni syöttää hänet) edes muutaman lusikallisen ruokaa suuhun. vaikka hän häskää niiden ruokailujen aikana ja sen vuoksi ne vahingot tapahtuu- koskaan ei tyttöä käsketä leikkimään vähemmän ruokapöydässä ja syömään enemmän.nukkumaan mennessä tätä neitokaista nukutetaan tunnista kahteen. pukea ei "osaa" itse. omalla pyörälläkään ei halua ajaa kun on liian raskasta.
tässä vain muutama juttu mikä hankaa ja paljon vastaan näissä jutuissa.
huomatkaa kirjoitin tuohduksissani enkä lukenut ennen lähettämistä varmaan sekavaa tekstiä, mutta saimpahan kirjoittaa ärsyttää niin paljon.. :) - äiti myös
nainen kirjoitti:
Vau etten siis ole yksin. Minun miehelläni on myös toisesta liitosta lapsi (tyttö) ja että mun aivoo riipoo se miten se lapsi saa kaikki periksi. on jo viisi, mutta ei "osaa" mitään tehdä itse. olen miettinyt että jos olis mahdollista mieheni varmaan kävisi vessassakin sen tyttären puolesta.
mitään rajoja ei ole. sillä tapahtuu kaikenlaisia "vahinkoja" esim. tippuu käsistä lasitavaroita kun ollaan syömässä, tällä neidillä pitää nimittäin olla ruokapöydässä leikkikalulaatikko että sille saa (mieheni syöttää hänet) edes muutaman lusikallisen ruokaa suuhun. vaikka hän häskää niiden ruokailujen aikana ja sen vuoksi ne vahingot tapahtuu- koskaan ei tyttöä käsketä leikkimään vähemmän ruokapöydässä ja syömään enemmän.nukkumaan mennessä tätä neitokaista nukutetaan tunnista kahteen. pukea ei "osaa" itse. omalla pyörälläkään ei halua ajaa kun on liian raskasta.
tässä vain muutama juttu mikä hankaa ja paljon vastaan näissä jutuissa.
huomatkaa kirjoitin tuohduksissani enkä lukenut ennen lähettämistä varmaan sekavaa tekstiä, mutta saimpahan kirjoittaa ärsyttää niin paljon.. :)Oma tai vieras, niin älä nyt herranen aika anna pikku neidin temppuilla tuolla tavalla! Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos miehelläsi ei järki päässä kasva ja laita tytölle rajoja, niin sinun on sitten se aloitettava. Parkuhan siitä ensin tulee, mutta teet sillä palveluksen sekä lapselle että itsellesi.
Meinaatko tehdä tenavia tuollaisen miehen kanssa? Kasvattaisiko hän teidänkin lapsenne samalla tavalla? APUA! - Mutsi
nainen kirjoitti:
Vau etten siis ole yksin. Minun miehelläni on myös toisesta liitosta lapsi (tyttö) ja että mun aivoo riipoo se miten se lapsi saa kaikki periksi. on jo viisi, mutta ei "osaa" mitään tehdä itse. olen miettinyt että jos olis mahdollista mieheni varmaan kävisi vessassakin sen tyttären puolesta.
mitään rajoja ei ole. sillä tapahtuu kaikenlaisia "vahinkoja" esim. tippuu käsistä lasitavaroita kun ollaan syömässä, tällä neidillä pitää nimittäin olla ruokapöydässä leikkikalulaatikko että sille saa (mieheni syöttää hänet) edes muutaman lusikallisen ruokaa suuhun. vaikka hän häskää niiden ruokailujen aikana ja sen vuoksi ne vahingot tapahtuu- koskaan ei tyttöä käsketä leikkimään vähemmän ruokapöydässä ja syömään enemmän.nukkumaan mennessä tätä neitokaista nukutetaan tunnista kahteen. pukea ei "osaa" itse. omalla pyörälläkään ei halua ajaa kun on liian raskasta.
tässä vain muutama juttu mikä hankaa ja paljon vastaan näissä jutuissa.
huomatkaa kirjoitin tuohduksissani enkä lukenut ennen lähettämistä varmaan sekavaa tekstiä, mutta saimpahan kirjoittaa ärsyttää niin paljon.. :)Kirjoitin vähän pidemmän tarinan vähän vastaavanlaisesta tapauksesta, johon itse olen joutunut, mutta tässä vielä haluan sanoa, että mitenkäs toisen lasta voi opastaa ja neuvoa, jos lapsen biologisista vanhemmista toinen tai molemmat sanovat, että "et sä saa sitä komentaa, ei se ole sun lapsesi". Hirveätä elää sellaisessa miljöössä. En mä pystynytkään, joten läksin kävelemään.
- nainen
äiti myös kirjoitti:
Oma tai vieras, niin älä nyt herranen aika anna pikku neidin temppuilla tuolla tavalla! Eihän tuossa ole mitään järkeä. Jos miehelläsi ei järki päässä kasva ja laita tytölle rajoja, niin sinun on sitten se aloitettava. Parkuhan siitä ensin tulee, mutta teet sillä palveluksen sekä lapselle että itsellesi.
Meinaatko tehdä tenavia tuollaisen miehen kanssa? Kasvattaisiko hän teidänkin lapsenne samalla tavalla? APUA!jes. kiitos. aivan naurattaa ja itkettää yhtäaikaa. hitto kun en tiedä miten voin puuttua siihen "yhteisöön".
aluksi kun tapasimme ensimmäisiä kertoja tytön kanssa oletin tietenkin, että kuten muilla tapaamillani 5-vuotiailla myös hänellä on tietyt säännöt ja rajat. niimpä "komensinkin" esim. syömään silloin kun ruoka oli pöytään laitettu. kun häntä ei toistuvista sievästi pyynnöistä huolimatta kuulunut.. karjaisin .. pöytään ja heti!! silloin tuli ja oli kuin itkuun purskahtamaisillaan koko ajan. mieheni mulkaisi minua pahantuulisen näköisenä. samantyyppisiä juttuja esim. talvella uloslähdön kanssa jolloin joutuu pukemaan enemmänkin vaatetta.. näkisittepä kun mieheni juoksee vaatepino kädessä tytön perässä pitkin huoneita ja maanittelee että joskohan se tyttö nyt lopultakin malttaisi tulla että päästään mäkeen..
tyttö on meidän perheen "herra".
no tarkoitus oli kertoa, että muutaman kerran yritin komentaa (ihan asiallisesti) ja kertoa tytölle että menisi hyvin jne. mutta mitäs helev..n hyötyä siitä on kun minä sanon näin niin tyttö kääntyy isänsä puoleen ja taas mennään niinkuin tää neiti tahtoo..
kerran meillä oli vieraita.. (hitto toivon, ettei mieheni käy näillä sivuilla-se kyllä tunnistaa itsensä).. oltiin silloin asuttu vasta noin pari kuukautta yhdessä (vieraat oli mieheni ystäviä joita en ollut nähnyt kuin yhden kerran ennen-tuiki tuntemattomia minulle siis)pariskunta oli lapseton, eivätkä siis kumpainenkaan kiinnittäneet tyttöön .. itseasiassa mitään huomiota. tyttö teki omat temppunsa, että olisi saanut normaalin KAIKEN huomion itseensä, kun sitä ei tullut meni murjottamaan makuuhuoneeseen. no mitä isä teki? jätti minut olohuoneeseen outojen ihmisten kanssa ja haki lapsen makuuhuoneesta ja alkoi pelaamaan tämän kanssa keittiössä muistipeliä.. myöhemmin kun ihmettelin vihaisena käytöstä mieheni sanoi että hän loukkaantui tytön puolesta koska nämä vieraat eivät olleet huomioineet tätä ollenkaan.
semmoinen kertomus... moi! - Minä
jouno kirjoitti:
Sillä eroamisella meinasin vain sitä, että jos sinusta tuntuu ettet pysty hyväksymään ja kasvattamaan tätä toista lasta joka ei ole omasi. Jos olet siihen valmis niin kaikki peliin, jotta suhde toimii ja lapsi alkaa kuuntelemaan... Ja jos rakastat avovaimoasi, sinun pitäisi rakastaa myös hänen lastaan.. Omaasi kohtaan rakkautta ei tarvitse edes miettiä.
Ja kehtaan sanoa, jos et voi rakastaa tätä vanhempaa lasta on parempi muuttaa pois tai ehdottaa puolisolles, että antaa lapsen vaikka isälleen tai mummolleen kasvatettavaksi. Sillä jos lapsi joutuu elämään perheessä jossä hänestä ei täysipainoisesti välitetä, tulee hänelle myöhemmin erillaisia ongelmia henkisesti. Ne on helpompi estää kuin parannella sitten myöhemmin.
Hyvä jos olet sitä mieltä, että vaikka hammasta purren, mutta et eroa. Olisipa useampi isä samaa mieltä kanssasi, sillä niin monet eroaa pienemmästäkin. Kestämistä sinulla nyt on, enkä voi toivottaa kuin onnea. Mutta otat yhteisen kasvatuslinjan avovaimosi kanssa ja alatte yhdessä kasvattamaan tätä pientä, myös sinä... kohtele häntä kuin omaasi... niin voin vannoa, että jo muutaman viikon/kuukauden kuluttua lapsi käyttäytyy ihan erillai kuin tällä hetkellä. Siihen vain pitää löytyä tahtoa sinultakin...
Meillä oli alussa sama tilanne, mutta eräänä päivänä mies alkoi tekemään pojan kanssa miesten juttuja, kävivät kalassa, pelasivat palloa, mies alkoi pitämään jöötä sille jne. Poika muuttui kuin taikaiskusta... Joten kokeile, et menetä siinä mitään. Vai onko liian kamalaa olla isäpuoli?Eikö sen pojan olisi parempi asua isänsä kanssa ja tehdä siellä niitä miestenjuttuja, kuin ventovieraan äijän kanssa. Isäkin varmaan haluaisi tehdä oman poikansa kanssa niitä miestenjuutuja.
- jouno
Minä kirjoitti:
Eikö sen pojan olisi parempi asua isänsä kanssa ja tehdä siellä niitä miestenjuttuja, kuin ventovieraan äijän kanssa. Isäkin varmaan haluaisi tehdä oman poikansa kanssa niitä miestenjuutuja.
Sillä isä ei kestä pojan kanssa kahta viikkoa pidempää aikaa.... Sureka tosi asia, jolle ei mahda mitään. Jopa jos minulle sattuu jotain, isä ei saa poikaansa pysyvästi.
Surullista, mutta pojan kannalta parasta. - Hansu
ottaa päähän kirjoitti:
useilla uudisperheillä mutta näytellään että kaikki olisi hyvin. Sinä sanoit viestissäsi että erotkaa mutta juuri sitä en halua. Miksi meidän pitäisi erota yhden uhma ikäisen lapsen takia? Eikös nämä ole niitä vanhemmuuden ylämäkiä? Eroaminenhan tosin olisi helppoa mutta elämäntilanteemme ei oikein puhu sen puolesta mm. asuntolainaa ja minä ainoa tienaaja... Emmekä sitä halua.
Olen miettinyt miksi antaisin avovaimon lapsen pilata minun suhteeni omaan lapseeni? Miten sinä voit eroa edes ehdottaa ääneen(kirjoittaa)? Pitääkö molempien lasten olla ilman isää koska toinenkin on? Isät kun jäävät yleensä eron jälkeen heikoille jäille ja joutuvat tekemään kuten äiti sanoo ja leikkimään isää joka toinen viikonloppu. MITEN KEHTAAT TUOLLAISTA EDES SANOA!!!!!
Eroamaan en suostu vaikka pakotettaisiin!!! Puren hammasta päivä toisensa jälkeen jos on pakko ja odotan kunnes tilanne joskus vuosien päästä muuttuu kun avovaimon lapsi "pärjää" omillaan......kokeilisitte kinnipitoterapiaa? Siitä on kirjoitettu kirjakin "Syliaika" kirjoittanut Martha G. Welch. Siinä käsitellään juuri tuollaisia tottelemattomia, lellittyjä, hankalia lapsia, jotka oireilevat juuri siksi, että kokevat ettei heitä todella rakasteta (tuupataan mummolaan pois tieltä, uusi sisarus vie huomion, isä ei välitä).
Vähennä mummolassaoloaikaa. Sinulla on valta vaikuttaa vaimoosi. Ja kun lapsi on läsnä antakaa hänelle aina välillä huomiotanne ja ennen kaikkea fyysistä läheisyyttä. Ja täysipainoista huomiota, eikä niin että kun lapsi puhuu, keskitytte johonkin muuhun. Kerran paivässä ota lapsi syliin (vaimo voisi myöstehdä saman) ja pidä sylissä silitetten ja päätä suukotellen ja lapselle jutellen kerro, että rakastat häntä. Jossain vaiheessa lapsi alkaa rimpuilla pois (koska pelkää juuri saavuttaneensa läheisyyden menetyksen kipua). Älä päästä tällöin pois vaikka lapsi huutaisi ja itkisi, vaan jatka jutustelua. Anna lapsen purkaan negatiiviset tunteensa turvallisesti sylissä. Lopulta hän rauhoittuu ja tunnette molemmat syvää kiintymystä. Lapselle tulee tunne, että häntä rakastetaan varmasti oli hän millainen tahansa. Tällöin lapsen ei tarvitse yrittää "varastaa" huomiota uhmaamalla, kun hän saa sitä positiivisella tavalla.
Minulla on nyt 11-vuotias tytärpuoli, joka oli juuri tällainen ongelma lapsi. Voinet kuvitella minkä tasoisia ne ongelmat jatkuessaan ovat 11-vuotiaalla! Mutta huomasin, että kyse on juuri siitä, että lapsella ei ole varmuutta, että häntä rakastetaan. Siispä aloin koskettaa enemmän häntä (halata ohimennen, silittää tukasta, yms.) ja kehotin hänen isäänsä samaan. Vaikutus jopa tämän ikäisellä oli hämmästyttävä, kun isä vain vaivautui ottamaan tyttären kainaloonsa junamatkalla onnellinen hymy ja hyvä käytös olivat kaiken panostuksen arvoiset.
Lapset kaipaavat ensisijaisesti rajoja ja hellyyttä, jotta tuntisivat että heitä rakastetaan. Ja sinulla on kaikki mahdollisuudet muuttaa yhteistä elämäänne parempaan suuntaan, jos haluat. Kannattaa lukea tuo mainitsemani kirja.
Onnea matkaan!
- Eksä
kuvittele että asia poistuu koskaan päiväjärjestyksestä!
On olemassa kummallisia ihmisiä jotka ei viitsi/halua/uskalla kieltää/käskeä edes omia lapsiaan!
Ja lapsi kasvaa ja vaatimukset ja pomottaminen ei tod vähene. - Sam
Tuollaisille ihmisille lapsia ei pitäisi edes antaa. Jos kerran akkasi ei ensimmäistäkään pysty itse hoitamaan niin pitää vielä lisää tehdä kärsimään. Ei se sen lapsen vika ole että sua ärsyttää. Vähemmästäkin lapsiparka sekaisin tuollaisesta elämästä. Haloo 3-vuotias, äiti ei ole kiinnostunut mutta kuitenkin vauvan kanssa jaksaa olla. Hyvä että edes isovanhempia kiinnostaa. Sääliksi käy lapsiparkaa! Olisitte ennemmin ottaneet vaikka koiran.
- ottaa päähän
Osittain tekstistäsi olen samaa mieltä mutta tätä uutta vauvaa olenkin kasvattamassa minä. Vaimon lapsen isää ei ole ikinä kiinnostanut pätkääkään mutta minua kiinnostaa ja helvetisti!!!
P.S. Olet vapaa sanomaan mielipiteesi mutta tuomitsemista en niinkään kaivannut vaan neuvoja. - tatuoitu taivas
ottaa päähän kirjoitti:
Osittain tekstistäsi olen samaa mieltä mutta tätä uutta vauvaa olenkin kasvattamassa minä. Vaimon lapsen isää ei ole ikinä kiinnostanut pätkääkään mutta minua kiinnostaa ja helvetisti!!!
P.S. Olet vapaa sanomaan mielipiteesi mutta tuomitsemista en niinkään kaivannut vaan neuvoja.Jos sun avovaimollasi on lapsi ennestään ja nyt yksi sun kanssa, niin kyllä sä käytännössä olet isä niille molemmille. Juttele avovaimosi kanssa siitä, että sun täytyy voida olla tämän edellisen tenavan kanssa ihan niinkuin hän olisi sun oma. Sitten vain kasvattamaan oman mallisi mukaan. Jonkun aikaa se vie, mutta eiköhän tenava opi teidän perheen säännöille.
- Sam
ottaa päähän kirjoitti:
Osittain tekstistäsi olen samaa mieltä mutta tätä uutta vauvaa olenkin kasvattamassa minä. Vaimon lapsen isää ei ole ikinä kiinnostanut pätkääkään mutta minua kiinnostaa ja helvetisti!!!
P.S. Olet vapaa sanomaan mielipiteesi mutta tuomitsemista en niinkään kaivannut vaan neuvoja.Ehkä osittain sain tekstistäsi sen käsityksen että avovaimosi poika ei kiinnosta sinua ollenkaan.
Lapsi kaipaa ympärilleen jotain pysyvää. Tottakai sitä ei aina voida esim. juuri erotilanteessa taata mutta ehkä jos sitä kolmevuotiasta hieman vähemmän pitäisi siellä isovanhempien luona. Antaa hänen olla kotona tutustua vauvaan ja auttaa osaltaan. Samalla myös pelisäännöt selviksi isovanhemmille. Sinä olet suhteeseen ryhtynyt naisen kanssa jolla on lapsi. Sinä olet nyt sille pienelle pojalle isä. Te yhdessä päätätte kasvatuksesta ei isovanhemmat. Tuon ikäinen ei osaa vielä käsitellä tunteitaan ja ilmaista niitä. Puuttukaa hyvissä ajoin asioihin ennen kuin on liian myöhäistä. Anna kiukutella jos kiukuttaa mutta tee selväksi myös rajat.
Puhu avovaimollesi, kerro miltä sinusta tuntuu. - minni
Sam kirjoitti:
Ehkä osittain sain tekstistäsi sen käsityksen että avovaimosi poika ei kiinnosta sinua ollenkaan.
Lapsi kaipaa ympärilleen jotain pysyvää. Tottakai sitä ei aina voida esim. juuri erotilanteessa taata mutta ehkä jos sitä kolmevuotiasta hieman vähemmän pitäisi siellä isovanhempien luona. Antaa hänen olla kotona tutustua vauvaan ja auttaa osaltaan. Samalla myös pelisäännöt selviksi isovanhemmille. Sinä olet suhteeseen ryhtynyt naisen kanssa jolla on lapsi. Sinä olet nyt sille pienelle pojalle isä. Te yhdessä päätätte kasvatuksesta ei isovanhemmat. Tuon ikäinen ei osaa vielä käsitellä tunteitaan ja ilmaista niitä. Puuttukaa hyvissä ajoin asioihin ennen kuin on liian myöhäistä. Anna kiukutella jos kiukuttaa mutta tee selväksi myös rajat.
Puhu avovaimollesi, kerro miltä sinusta tuntuu.Ärsyttää pelkkä sanakin: isäpuoli.
Lapsella on vain yksi isä, eikä ketään voi pakottaa täyttämään kenenkään paikkaa.
Voi olla ystävä, mutta ei kristus sentään pidä väittää, että "sä olet nyt sen isä", kun ei kerran ole!!
- Santtu
Ihan ensimmäiseksi annan muiden neuvojien tavoin vinkin jutella avovaimosi kanssa. Kerro hänelle mikä mieltäsi painaa ja sano että asioiden täytyy muuttua. Luulenpa että hänkin on huomannut että jokin hiertää sinun ja lapsen välejä.
Lapset ovat todella sopeutuvaisia ja aivan varmasti tämä 3-vuotias ottaa sinut isäkseen jos vain näytät hänelle että rakastat häntä YHTÄ paljon kuin uutta biologista vauvaasikin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, lapsi tarvitsee rajoja ja paljon rakkautta. Ja mielestäni näiden molempien tulisi tulla pääsääntöisesti kotoa.
Lapsi ei osaa vielä nähdä kokonaisuutta vaan pieniä yksityiskohtia joiden perusteella hänen käyttäytymisensä muodostuu. Hän siis viihtyy mummilassa koska saa siellä jakamattoman huomion kokonaan itselleen. Hän ei ymmärrä teidän perheenne kiemuroita niin kuin te ne näette (siis hän ei ymmärrä viettääkö hän enemmän aikaa kotona vai mummilassa, miksi hänellä ei ole tähän asti ollut isää, miksi sinä ja avovaimosi yhtäkkiä kiinnitätte enemmän huomiota vauvaan jne...). Hänen kiukuttelunsakin luultavasti johtuu siitä että hänen on paha olla (hän vain ei osaa ilmaista sitä sanoin).
Luulenpa että tämä kolmivuotias haluaisi juuri sinut isäkseen ja minun mielestäni sinun kannattaisi kaikin tavoin yrittää "voittaa hänet puolellesi". Hän tarvitsee sinua! Olet kuitenkin vastuuntuntoinen isä vauvallesi ja hän saattaa olla kateellinen vauvalle koska sinä olet hänen oikea isänsä. Molempien lapsien lapsuus on varmasti paljon onnellisempi jos heillä on tasavertaiset suhteet vanhempiinsa eli olet molempien lasten isä. Tässä vaiheessa sinun tulee kuitenkin nähdä enemmän vaivaa muodostaaksesi suhteen 3-vuotiaaseen jotta hänkin tuntisi olevansa sinun lapsesi. Sitä hän varmasti haluaa.
Tee jotain yhdessä vanhemman lapsen kanssa. Paistakaa vaikkapa lettuja tai tehkää yhdessä helppoja pikkuleipiä (niitähän vauva ei voi syödä joten vanhempi lapsi tuntee että teet ne juuri hänelle!). Viekää avovaimosi kanssa vauva välillä johonkin hoitopaikkaan (vaikkapa toiseen mummilaan kuin missä vanhempi lapsi viihtyy??) muutamaksi tunniksi ja lähtekää vanhemman lapsen kanssa huvipuistoon tai jäätelölle niin että hän tuntee olevansa teille maailman tärkein asia sillä hetkellä. Ja tehkää vieläpä niin että SINÄ menet hänen kanssaan huvipuiston laitteeseen ja SINÄ ostat ja ojennat hänelle jäätelön. Näin hän tuntee olevansa sekä äidin että ISÄn lapsi. Sitten kun olette taas koko perhe kotona, älkää unohtako vanhempaa vieläkään vaan antakaa hänelle edelleen ehkä enemmänkin huomiota kuin vauvalle. (Vauva ei kuitenkaan vielä ymmärrä olla mustasukkainen vaikka leikkisittenkin vanhemman kanssa enemmän).
Lapsi on lapsi, ole sinä aikuinen ja ota vastuu siitä että molemmat sinulle rakkaat lapset saavat onnellisen lapsuuden isän ja äidin kanssa! Onnea teille aivan kamalasti! - annika
vaikkapa tätä linkkiä ja sieltä hyvä keskustelupalsta, jossa on paljon samassa tilanteessaolevia,... miehiä varmasti kaivataan lisää mukaan.
http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/homepage.htm - Mutsi
Mun ihmissuhteeni suurelta osin päättyi siihen, että mun mieheni otti huollettavakseen ns. murrosikää lähestyvän tyttärensä, joka oli siihen asti asunut äitinsä kanssa. Tytär halusi isänsä luo ja toki ymmärrän, ettei isä voi kieltäytyä kun ei kerran tytön äidilläkään ollut mitään sitä vastaan. Okei, homma saattaa onnistua joillakin, mutta musta ei ollut ns. äitipuoleksi eikä olisi ollut kenestäkään muustakaan. Tytär oli vaikeassa iässä, kuten meistä itsekukin on ollut, MUTTA mun mieheni entinen vaimo teki selväksi sen, että minä en saa millään tavoin puuttua tytön kasvatukseen enkä kieltää häneltä mitään, en siis yhtään mitään. Tyttö rikkoi tahallisesti tavaroitani, lainaili lupaa kyselemättä vaatteitani jne. ja mulla ei ollut siihen mitään sanomista, koska en ole kuulemma hänen äitinsä. Eipä siinä mulla sitten paljon sananvaltaa ollut eikä muutenkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsi on ensisijainen, eikä mikään uusi puoliso, joten mä katsoin parhaaksi häipyä tilanteesta. Että sellainen tarina. Mieheni entinen vaimo kieltäytyi keskustelemasta minun kanssani, joten sitä kautta oli turha etsiä "apua" tilanteeseen ja mies katseli tilannetta läpi sormiensa.
- ...
"Tyttö rikkoi tahallisesti tavaroitani, lainaili lupaa kyselemättä vaatteitani jne. ja mulla ei ollut siihen mitään sanomista, koska en ole kuulemma hänen äitinsä"
Voi voi, jos aikuinen ihminen ei suutaan saa auki niin minkäs teet. Täysin typerää lähteä syyttelemään muita kun "ei muka saa komentaa". Nössöt!
- anne
Minulla on pitkäaikainen suhde miehen kanssa jolla on 2,7 vuotias poika. Meille tulee aina siitä riita. Eli syyllinen riidan olen minä. Olin samaan aikaan raskaana kun hänen vaimonsa ja sain onnettomuuden takia keskenmenon. En tiennyt mitään toisesta raskaudesta. Mieheni sanoi, ettei väliä Tiasta.
Minulla on nyt vaikea hyväksyä toisen naisen lasta ja suutun aina jos sen kuvia levitellään töissä tai se on esteenä meille.
Me ollaan kohta vakituisesti muuttamassa yhteen ja naimisiin menossa. Mieheni haluaisi ottaa sen lapsen meille, koska sen äiti ei paljonkaan välitä siitä pojasta.
Mieheni on kyllä pyytänyt jatkuvasti anteeksi ja sanoo usein etteikö hän voisi saada anteeksi.
Minä kyllä aina loukannun, koska se oli unelmani synnyttää yhteinen lapsi ja uutta raskautta olemme joutuneet lykkämään sen lapsen takia. Mutta minulle tulee vuosia. Sovittu on että ensi helmikuusta lähtien yritämme uutta rakkautta.
Olisi se lapsi ollut aikaisemmin, ennen suhdettamme, en olisi ollut siitä mustasukkainen eikä loukkavainen, mutta miksi nyt minun täytyy olla ihastuksissani kun minua petetti sillä?
Rakastan ihan oikeasti miestäni ja hän on minulle kaikki kaikessa.- Äidikki
Anne, sinun kertomuksesi kosketti minua todella syvästi, koska minulla on - ei nyt samanlainen kokemus - mutta samantyyppisiä ajatuksia pyörinyt raskaiden koettelemusten jälkeen. Nämä on niin vaikeita asioita, että minä en päässyt omalla kohdallani niistä yli keskustelun kautta vaan tuli ero mieheni kanssa. Minusta on täysin ymmärrettävää se mitä tunnet ko. pikkupoikaa kohtaan, vaikka tiedät että hän on syytön tilanteeseen. Ehkä sinulla on enemmän voimia kuin minulla, päästä asian yli, joten en voi sinulle neuvoja antaa. Olin naimisissa miehen kanssa, jolla oli suhde entiseen vaimoonsa jatkunut. Sekä ex-vaimo ja minä tulimme raskaaksi. Ex-vaimo hieman aiemmin kuin minä. Hänelle tuli keskenmeno, minun raskauteni jatkui. Miehestäni oli väärin, että minä olin raskaana, koska hänen ex-vaimonsa oli ottanut erittäin raskaasti sen että aloin odottamaan lasta ja hänen raskaudessaan kävi niinkuin kävi. Minun raskausaikani oli erittäin vaikea - jo korkean ikäni vuoksi ja muutenkin, olen luonteeltani herkkä ja helposti provosoitavissa - mieheni ja hänen ex-vaimonsa yrittivät tehdä kaikkensa aiheuttaakseen minulle keskenmenon. Tiesivät, miten saavat minut suuttumaan, jotta alkaisin räyhätä (en ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta suuttuessani saan melkoisia paniikkihäiriöitä ja minulla on lisäksi neurologinen sairaus joka aiheuttaa pahaa oloa. Minulle suositeltiin raskauden aikana olemista mahdollisimman paljon "iisisti" sekä fyysisesti että henkisesti). Suo anteeksi, Anne, mutta nyt minä loukkaan sinua, mutta se ei ole tarkoitus. Siteeraan kirjoituksesi kohtaa "mieheni on kyllä pyytänyt jatkuvasti anteeksi..." Voi kuule, uskoisitpa kuin monta kertaa minun mieheni pyyteli anteeksi, pyytelee jopa tänä päivänä, vaikka eromme on selvä. Minun ex-mieheni anteeksipyynnöt eivät olleet vilpittömiä - onko sinun miehesi vilpitön? On niin helppo antaa toisille neuvoja. Minä olen saanut niin paljon neuvoja enkä ole osannut niitä soveltaa elämääni, joten en viitsi jakaa omia neuvojani muille, esitin vain kysymyksen. En tiedä minkä ikäinen olet (mainitsit että vuosia tulee). Hävettää tunnustaa, että minä tuossa omassa kolmiodraamassani jo 46-vuotiaana, joten ehkä sinulla on enemmän hedelmällisiä vuosia edessä. Minulla ei enää ole.
- Maria
Luulen, että pärjäilette, sinä ja vaimosi ja kaikki lapset. Et ole tyhmä ja paljon onkin sinusta kiinni.
Muista että kolme vuotias on vauva itsekin, kaipaa isää ja valmis hyväksymään sinut isäkseen. Älä kysy keneltäkään lupaa vaan ota paikkasi.
Myös perheissä, joissa on biologinen isä ja äiti hoitavat lapsia, hoivataan ja passataan lapsia naurettavuuksiin saakka. ( Satun tietämään omasta kokemuksestani : ) )
Oon silti ajatellut, että toisen lapsen rakastaminen on jotenkin biologisesti vaikeaa, varsinkin jos on oma lapsi. Eläin ihmisessä ehkä tuntee, että toisen lapsi on oman lapsen tiellä, se teksi mieli työnää pesästä kuin käenpoika työntää kasvattiemojensa poikaset.
Varmaan tuttapiirissäsi on tapauksia, joista näet kuinka vaikeaa on toisen lapsen rakastaminen. Ehkä sitä ei haluta näyttää, mutta katso kulissien taakse ja kysele. Näkeehän sen vaikeuden näistä saamistasi vastauksistakin.
Oma poikani oli seitsemän, kun sai uuden isän. ( biologinen isä oli kuollut. )Vieläkin säälittää, kun ajattelen, kuinka suuret toiveet oli silloin lapsella.
Ajattele myös, että vaimosi lapsi on oman lapsesi sisar. Jos et muuten voi rakastaa, niin ajattele kuinka tärkeitä he voivat olla toisillensa. Minusta näyttää, että meillä isoveli on tällä hetkellä tärkeämpi murrosikäiselle pikku-veljelle kuin isä.
Nämä ajatukset olivat nyt sekavia, johtuu ehkä siitäkin, että pojat ovat selkäni takana pyrkimässä pelaamaan.
Keskustelen mielelläni lisää, jos ajatukseni kiinnostavat.- otti päähän
Kiitos tosiaankin jokaiselle asiallisen vastauksen kirjoittaneelle.
Asiat on ehkä alkamassa muuttumaan.
Lähdin keskiviikkona illalla "ulos" miettimään mitä hemmettiä oikein teen. Oltiin riidelty ja minä purin huonoa olooni avovaimoon jolla on myös huono olla. Lähdin ajelemaan n. klo 9 ja tuli takaisin yöllä kolmen aikaan. En tiedä mitä oikein tapahtui mutta torstai päivällä avovaimon lapsi taas kiukutteli jotain niin nousin ylös ja menin sen huoneeseen ja sanoin että nyt tämä kiukuttelu saa loppu. Otan sen saman linjan joka oli ennen omaa vauvaani joka tehosi silloin kun kukaan muu ei ollut kuria pitämässä. Se tehosi ja avovaimon lapsi totteli erittäin hyvin. Ostin lapselle mehua ja yritin olla mukava ja lapsi oli ihan onnellinen saamaansa pillimehuun vaikka mummi niitä tyrkyttää joka päivä.
Kun olimme viemässä lasta mummin luokse yö kylään niin lapsi tuli ja antoi pusun ja halasi jopa kaksi kertaa. Ennen haluas oli sellainen että poski kosketti poskea ja pusu sellainen "hätäinen". Jotenkin se tuntui kivalta; pieni muutos ja lapsi oli ihan erilainen.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu kun yritän muuttaa ajatusmaailmaani... Lisään tänne juttuja mitä tapahtuu niin jos joku toinen isä tai äiti saa myös energiaa ja tahtoa yrittää. - Maria
otti päähän kirjoitti:
Kiitos tosiaankin jokaiselle asiallisen vastauksen kirjoittaneelle.
Asiat on ehkä alkamassa muuttumaan.
Lähdin keskiviikkona illalla "ulos" miettimään mitä hemmettiä oikein teen. Oltiin riidelty ja minä purin huonoa olooni avovaimoon jolla on myös huono olla. Lähdin ajelemaan n. klo 9 ja tuli takaisin yöllä kolmen aikaan. En tiedä mitä oikein tapahtui mutta torstai päivällä avovaimon lapsi taas kiukutteli jotain niin nousin ylös ja menin sen huoneeseen ja sanoin että nyt tämä kiukuttelu saa loppu. Otan sen saman linjan joka oli ennen omaa vauvaani joka tehosi silloin kun kukaan muu ei ollut kuria pitämässä. Se tehosi ja avovaimon lapsi totteli erittäin hyvin. Ostin lapselle mehua ja yritin olla mukava ja lapsi oli ihan onnellinen saamaansa pillimehuun vaikka mummi niitä tyrkyttää joka päivä.
Kun olimme viemässä lasta mummin luokse yö kylään niin lapsi tuli ja antoi pusun ja halasi jopa kaksi kertaa. Ennen haluas oli sellainen että poski kosketti poskea ja pusu sellainen "hätäinen". Jotenkin se tuntui kivalta; pieni muutos ja lapsi oli ihan erilainen.
Katsotaan nyt mitä tapahtuu kun yritän muuttaa ajatusmaailmaani... Lisään tänne juttuja mitä tapahtuu niin jos joku toinen isä tai äiti saa myös energiaa ja tahtoa yrittää.Oon onnellinen puolestanne!
Kun hoidat oman lapses, teet mitä miehelle kuuluu. Kun hoidat toisen lapsen, teet maailman paremmaksi.
Kirjoittele!
- yksi isä vastaa
Hei!
Meidän perheessä on aksi lasta, 3,5 v ja 1,5 v. Vanhempi lapsi on aika lailla luonteeltaan samanlainen kuin sinä kuvailet avovaimosi lasta. Eikä meillä liikaa (ainakaan mielestäni) paapota lasta. Mutta kyllä hän tarvitsee apua vessassa, itkee kun minä lähden töihin, on mustasukkainen nuoremmalle (ja nuorempi vanhemmalle). Itku voi myös tulla, jos isä lähtee ilman häntä kaupungille asioille. Ja jos ei aina toiveita toteuteta, niin saattaa tulla kovakin huuto. Eikä sekään ihmetytä, että hän viihtyy mummon luona. Siellähän ollaan ihan kaksin vaan mummon kanssa, jolla on taatusti enemmän aikaa kuin teillä, kun varmaan käydään töissä ja on vielä toinen lapsi huomiota ottamassa ja isä ja äiti myös keskenään juttelevat eli aikaa ei ole niin paljoa lapselle. Eli jos lapsi haluaa apua pukemiseen, vessassa käymiseen jne. niin se voi olla ihan hyvä merkki siitäkin, että tykkää myös SINUSTA ja jos ei saa muuten huomiota niin vessaan "korvikeisän" on ainakin tultava! Näin sitä huomiota saadaan.
Kokeilepa esim. lähteä pari kertaa viikossa vain tämän lapsen kanssa leikkipaikalle kaksistaan tai jäätelölle.
Eli kyllä se teidän (avovaimon) muksu on ihan normaali. Tsemppiä ja onnellista elämää! - Anonyymi
Vähän sama tilanne, avovaimon 2,5v taapero ärsyttää niin helvetisti. Äidilleen ei suo hetken rauhaa jopa vessaan änkeää perässä jos ei pääse niin vinkuminen siitä alkaa. Öisin vinkuu ja päivisin vinkuu niin alkaa olla hermot melko mennyttä. Isää ei liiemmin lapsi kiinnosta muutenkin vähän outo hiippari kaikkine temppuineen. Vähän alkaa olemaan vitsit vähissä kun tämä arjen sankari kuitenkin lähes 24/7 äänessä tavalla tai toisella. Käynyt mielessä et pitääkö jaksaa jos ei hymyssä suin pysty😃
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18936En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v48821Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224721Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76717- 46709
Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34677- 107673
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82662Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3653- 35600