Lastensuojeluilmoitus, mitä seurauksia tulee?

Älä pelkää nykyisessä taloustilanteessa ei helposti otetta huostaan.

Et oli psykiatri etkä psykologi et kykenen hoitamaan miestäsi, HOIDA lapsi älä polta kynttilääsi molemmista päistä.

Itse olin huostaanotettu ja asunut lastenkodissa nuorena 10 vuotta kun äiti ja isä juopotteli ja isä oli väkivaltainen. Jos et itse juopottele tai tee muutakaan pahaa ja huolehdit lapsestasi, lapsella on ruokaa ja vaatteita ja muuten kaikki hyvin niin ei sun lasta pois viedä. Mut miehestäsi sun pitää erota heti mielellään kun se tuo lisää ongelmia muuten. Ajattele siis lastasi 100% ja ei se miehes juominen millään pillereillä saada loppumaan.

Valitse siis lapsi. Mies muuttaa pois, pysytte täysin erillään kunnes hänellä on vähintään puoli vuotta raittiutta mikä on edellytys sille, että hän voi edes aloittaa Kelan korvaamaa terapiaa. Samassa ajassa hänen lääkityksensä saadaan aika hyvin tasapainoon.

Jos hän pysyy raittiina ja hoitaa itseään niin alatte taas tapailla toisianne ja etenette hitaasti. Siihen saakka mies tapaa lasta vain valvotusti.

Epäilen vain, että mies on sinulle oikeasti tärkeämpi kuin lapsi, ja siinä on taas yhden pienen ihmisen elämä pilalla.

Omalla faijalla oli kanssa tuo sairaus. Hakkas mutsiamme, mutta meihin poikiin ei koskenu. Oltiin sille kaikki kaikessa. Karkasimme äitimme kanssa, itse olin tällöin vasta 3-4 v ja isoveljeni noin 8 v. Nimet vaihtu jne.. Kyl se meidät silti löysi, mutta jätti rauhaan kummiskin. Itse olisin halunnut edes joskus tavata isäni, enpä kerennyt. Teki itsemurhan tässä taannoin.

Sinun ja teidän tapauksessa mies sentään HALUAA parantua. Se on positiivista. Tee niinkuin parhaaksi näet. Tsemppiä.oo

Katin kontit nää kliseet "haluaa parantua"!!

Valitset tietysti lapsen.
Ei se miehesi siitä muutu miksikään.
Fakta. Fakta. Fakta.

Hyvä että olet selväjärkinen!

Ero ja sillä selvä.

Tilanne on ihan sama kuin jos olisit yhdessä alkoholistin kanssa.
Se "haluaa", "haluaa" jne.
Ei se siitä miksikään muutu.

Itse tein aikoinani sen liikkeen, että erosin ja en päivääkään ole katunut sitä.
Ensimmäiset 10 päivää on vaikeeta, mutta sen jälkeen helpottaa.

Jaksa ne 10 ensimmäistä päivää: ajattele lastasi!!!!!!!

Heippa vaan.

Toisaalta ymmärrän nuo ajatusenne ja tiedän että yleensä miehet eivät paremmaksi muutu, mutta toisaalta en halua erottaa lasta isästään jos ei ole pakko.

Tuosta miehen hölmöilystä on nyt kulunut yli kolme viikkoa ja mies on ollut selvänä. Syö myös lääkkeensä. Toki riitelemme, mutta miestä ei ole tarvinut pelätä. Ei ole paiskonut mitään tai riehunut. On paljon lapsen kanssa, pusuttelee ja juttelee "isin kullanmurulle". Se mikä minut on yllättänyt, mies ei ole kiukutellut sellaisista asioista mistä ennen olisi. Eli tällä hetkellä näyttää hyvältä perheemme kannalta.

Totuushan tietenkin tulee selviämään aikaisintaan tulevien kuukausien aikana. Mutta nyt on hyvä olla, ensimmäistä kertaa aikoihin. :)

Aikahan sen tosiaankin näyttää.Luota omiin vaistoihin,kyllä sinä sitten tiedät milloin on aika erota...kunhan et anna mennä liian pitkälle.
Itse olen sitä mieltä että toiselle pitää antaa mahdollisuus...sitten jos huijaa tai ei pidä lupaustaan niin toteutat aikomuksesi eli eroat.Lasta pitää ajatella,se on selvä.
Olen itse elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa jossa oli voimakasta päihdeongelmaa,ei riittänyt pelkkä viina ja en todellakaan tiedä miksi kestin 9 vuotta!! Meille syntyi myös 1 lapsi.Olen itsekin ehkä elänyt vähän niinkuin liikaa mieheni ongelmassa koska nyt korjailen sitten satoa n iiltä ajoilta eli lapseni 16 v on masentunut ja yritti itsemurhaa.Ainakin osittain syyt ovat menneisyydessä ja isässään.Hän on nyt vasta alkanut tajuamaan mikä isänsä on tai on ollut.
Annoin isällensä liikaakin mahdollisuuksia,mikään lupaus ei pitänyt joten minun olisi pitänyt lähteä paljon aikaisemmin.Lapseni oli 4 kun erosimme.
Nyt sitten poden syyllisyyttä kun en sitä tehnyt vaikka myös tiedän että tarkoituperäni olivat vilpittömät.
Vaikeaa se on,eikä kenenkään piidä moittia siitä että on rakastanut ja uskonut hyvään.Mutta omallakin kohdallani olisi järki voinut joskus mennä tunteiden edelle.Tosiasia on että näistä ajoista on syntynyt trauma sekä lapselleni että minulle.Minä olen sentään aikuisena pystynyt näitä työstämään mutta lapseni on nyt sairas.Aika kauheeta.
Vaikuttaahan tuo nyt siltä että miehesi edes yrittää ja siitä syystä ajattelen että hän ehkä voi saada yhden mahdollisuuden vielä,mutta sitten ei enempää.Jos lopettaa hoidon ja lääkkeet ja luulee parantuneensa niin heti pihalle!
Ei sinulta oteta lapsia pois jos olet ns "kunnollinen" mutta mulle sanottiin kyllä silloin aikanaan vähän rivien välistä kun kysyin samaa että voidaanko minulta viedä lapsi pois niin kuulemma se on mahdollista jos en jätä miestäni eli toisin sanoen järjestä lapselleni turvallisempaa ympäristöä kerta miehestäni ei siihen ollut niin vastuu siirtyy minulle ja jos en kykene näin tekemään niin vastuu lapsista siirtyy sossulle.Minusta tämä oli aivan loogista ja pisti miettimään ja tästä ei mennytkään kuin pari kuukautta ja lähdin lätkimään.
Rastisi ei ole helppo ja ymmärrän sinua.

Alkoholin lisäksi tuo kaksintainen mielialahäirö on paketti josta ei niin vain parannutakaan.
Tämä häiriö palaa aina kun elämässä on vähänkin ongelmia ja silloin palaa myös viina.
On hirvittävää erota moisesta syystä, mutta itsesi ja ennenkaikkea lapsen vuoksi se on tärkeää. Isä varmaan tahtoo saada lapsen luokseen, mutta en antaisi hänen olla ilman jatkuvaa lapsen vartoimista hetkeäkään miehen kanssa.
Olemme aivan liiaksi lukeneet näitä perhekriisien seurauksia, joten asia on sinulle vaikea, mutta ole järkevä lapsen elämän turvallisuuden suhteen, samoinkuin omasia.
Aina emme voi rakkaitamme parantaa, vaikka kuinka haluaisimme.

bipon kanssa en jatkais...ja miehesi ikävä kyllä on bipo! :/

Olet liian rakastunut väkivaltaiseen, sairaaseen mieheen.
Takerrut häneen rakkaudesta, ehkä myös tottumuksesta, etkä näe hänen vikojaan.
"3 viikkoa selvinpäin" - KUUNTELE ITSEÄSI!!!!

Ei 3 viikkoa ole mikään aika parantua vakavasta alkoholismista ja mielenhäiriöstä, pysy erossa hulluista pultsareista ja lastensuojeluihmisistä, kun itse kerran osaat olla selvinpäin, etkä läimi ihmisiä.

Rakkautesi on traagista sinulle, sekä vauvaparalle...
Seuraavaksi hän on taapero, joka katsoo ja pelkää kännäävää isää - ja joutuu todennäköisesti hyväksikäytetyksi - tyypillistä käytöstä 2-suuntaista sairastaville.

Usko minua - sain itse erottua moisesta mätäpaiseesta vuosia sitten - ja hyväksikäyttö paljastui vasta sen jälkeen.....
Pakene! Pakene, kun vielä voit!!

Varmaan 89% naista rakastaa väkivaltaista juoppoa miestään. Kiltillä miehellä ei tee mitään eikä kukaan nainen halua sellaista muakvaa miestä joka ei ryyppää joka viikonloppu ja uhkaile vaimoaan.

Ilmanmuuta lapsi,mies pois!

Aloittajan kirjoitus kuulostaa kyllä siltä, että ehkä lapset olisi hyvä ottaa sinulta pois. Jos ajatus maailmasi on tuollainen, että "kolme viikko selvinpäin ja kaikki on nyt niiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvin", et todennäköisesti ole sopiva äidiksi.
Juoppo 2suuntainen mielialahäiriö on niin vakava paketti, että ei kuule ihan kolmessa viikossa parane. Et näytä ymmärtävän sitä, että lapset eivät voi elää turvassa tuollaisen henkilön kanssa saman katon alla. Ei hänen tarvitse lapsia lyödä, mutta mitä jos hän saa vaikka raivarit ja lapsi sattuukin jonkun esineen eteen, jonka hän raivopäissään heittää.
Jos sinun ajatusmaailmasi oikeasti on noin käsittämättömän typerä ja naivi, niin lasten olisi parempi olla muualla kuin sinun luonasi. Toivottavasti lastensuojeluilmoituksia tulee ja lapset otetaan sinulta pois.

Ajattelen ihan samalla tavalla! Ne lapset todellakin otetaan jossain vaiheessa huostaan. Joku kaunis päivä asia tulee jossakin esiin ja ilmo lähtee alta aikayksikön lastensuojeluun.

Mikäli et äitinä kykene edes itseäsi puolustamaan, niin miten lapsia? Lasten ei edes tarvitse nähdä perheväkivaltaa missään muodossa, jo se on riittävän hyvä syy huostaanottoon tänä päivänä.