Olemassaolomme eli maailmankaikkeutemme on kolmiulotteinen pinta neliulotteisen aika-avaruus pallon pinnalla.
Maailmamme laajenee aikaulottuvuudessa tulevaisuuteen valon nopeudella.
näemme nykymaailmankaikkeudesta vain oman nenämme ja sekin on jo hetken menneisyydessä osuessaan silmäämme.
Esimerkiksi tuhannen valovuoden päässä olevan tähden nykytilan näemme vasta tuhannen vuoden kuluttua.
Katsoessamme menneisyyteen kaiken alkuun, näemme sen kaikissa suunnissa ja kaista avaruuden pisteistä katsoimmepa minne suuntaan hyvänsä.
Nykytilanne, siis maailmankaikkeutemme on vuoden kulutta sen verran suurempi kuin kolmiulotteinen maailmamme on ehtinyt kasvaa edetessään valon nopeudella neliulotteisen pallomme pinnalla.
Mitä laajemmaksi neliulotteinen pallomme ajan saatossa kasvaa, sitä suurempi lisä, eli tila maailmankaikkeuteemme syntyy esimerkiksi vuoden aikana.
Aikojen alussa tämä lisätila oli vuodessa varsin pieni, koska lähtökohta oli neliulotteisen pallon pinnalla vain pisteen kokoinen.
Nyt tulevana vuonna vuodessa tapahtuva laajeneminen onkin sangen suuri, koska neliulotteisen pallomme pinta on jo halkaisijaltaan 2 x 13,7 valovuotta.
Näin ajatellen joka vuosi maailmankaikkeutemme laajenee enemmän kuin edellisenä vuonna. Laajeneminen on siis kiihtyvää ja kiihtyvyysarvo ilmeisesti matemaattisesti laskettavissa.
Maailmankaikkeutemme kiihtyvä laajeneminen onkin luonnollista valon nopeudella laajenemista aikaulottuvuus pallomme pinnalla. Poikkeusaikaa ilmeisesti ilmeni inflaatioaikana.
Onko näin? Vai onko päätelmissä jotain vikaa?
Maailmamme laajenee aikaulottuvuudessa tulevaisuuteen valon nopeudella.
näemme nykymaailmankaikkeudesta vain oman nenämme ja sekin on jo hetken menneisyydessä osuessaan silmäämme.
Esimerkiksi tuhannen valovuoden päässä olevan tähden nykytilan näemme vasta tuhannen vuoden kuluttua.
Katsoessamme menneisyyteen kaiken alkuun, näemme sen kaikissa suunnissa ja kaista avaruuden pisteistä katsoimmepa minne suuntaan hyvänsä.
Nykytilanne, siis maailmankaikkeutemme on vuoden kulutta sen verran suurempi kuin kolmiulotteinen maailmamme on ehtinyt kasvaa edetessään valon nopeudella neliulotteisen pallomme pinnalla.
Mitä laajemmaksi neliulotteinen pallomme ajan saatossa kasvaa, sitä suurempi lisä, eli tila maailmankaikkeuteemme syntyy esimerkiksi vuoden aikana.
Aikojen alussa tämä lisätila oli vuodessa varsin pieni, koska lähtökohta oli neliulotteisen pallon pinnalla vain pisteen kokoinen.
Nyt tulevana vuonna vuodessa tapahtuva laajeneminen onkin sangen suuri, koska neliulotteisen pallomme pinta on jo halkaisijaltaan 2 x 13,7 valovuotta.
Näin ajatellen joka vuosi maailmankaikkeutemme laajenee enemmän kuin edellisenä vuonna. Laajeneminen on siis kiihtyvää ja kiihtyvyysarvo ilmeisesti matemaattisesti laskettavissa.
Maailmankaikkeutemme kiihtyvä laajeneminen onkin luonnollista valon nopeudella laajenemista aikaulottuvuus pallomme pinnalla. Poikkeusaikaa ilmeisesti ilmeni inflaatioaikana.
Onko näin? Vai onko päätelmissä jotain vikaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Juu. Kovasti on nenä menneisyydessä. Ja helppohan se kaikkeuden ikä on laskea täsmällisesti, kun vain valonnopeudella laajenee se.
Olet oikeassa..
garvitaatio on neljä ulottuvuus, joka vaikuttaa avaruuteen.
Sellainen pikkujuttu, että se ei ole ulottuvuus.
On syytä huomioida ero näkyvän avaruuden ja koko avaruuden välillä. Itse asiassa näkyväkin avaruus on jo nyt paljon laajempi kuin 13,7 miljardin vv:n säde antaisi ymmärtää. Avaruus kun on laajentunut 13,7 miljardissa vuodessa niin, että säde on nyt paljon suurempi. Eli ne kohteet, joita havainnoimme vaikka 10 mrd:n vv:n etäisyydellä oleviksi, ovat nyt jo paljon kauempana avaruuden laajenemisen takia.
Kaksi asiaa laajenee. Avaruus, jonka lääjeneminen on verrannollinen Hubblen vakioon. Toiseksi laajenee näkyvä avaruus ja sen laajenemisnopeus on c.
Ajatellaan ympyrä, jonka säde 1 metri. Lisätään tuota sädettä toisella metrillä, Paljonko ympyrän kehä kasvaa? Alkuperäisen ympyrän kehä oli 6,3 metriä (kaksi kerrtaa pii kertaa säde eli 2 x 3,14 x 1), Kahden metrin säteisen ympyrän kehä on 12,6 metriä (kaksi kertaa pii kertaa ympyrän säde eli 2 x 3,14 x 2 metriä), Ympyrän kehä kasvoi siis 6,3 metriä säteen kasvaessa yhden metrin.
Entä mitä tapahtuu kun ympyrä, jonka säde on 100 metriä, kasvaa säteeltään taas vain yhden metrin. Alkuperäisen ympyrän kehä oli 628,3 (2 x pii x 100 metriä) metriä ja uuden, metriä pidemmän säteen, ympyrän kehä on 634,6 meträ (2 x pii x 101 metriä), samalla metrin säteen lisäyksellä ympyrän kehä kasvoi kummassakin tapauksessa vain 6, 28 meträ. Säteen alkuperäisellä loolla ei siis ollut merkitystä sille miten paljon kehä kasvaa,
Sama asia toisin päin sanottuna on silloin jos pingispallon ympärille kiristettyä köyttä lisätään tuo 6,3 metriä, niin tämän jäleen köysi kulkee metrin päästä pingispallon pinnasta. Jos maapallon ympärille kiristettyä köyttä lisätää 6,3 metriä niin köysi kulkee tämänjälkeen maapallon pinnasta yhden metrin korkeudella (edelyttäen, että maapallo olisi täydellinen tasainen pallo). Tuota on hankala uskoa, mutta niin se on. Sen voi helposti koulun matematiikalla laskea, ja vaikka kokeilla itse joillain palloilla.
Sama tosiasia on helposti laskettavissa pallon pintojen kasvussa säteen kasvaessa, tai vaikka nelilotteisen pallon kolmuoltteisen "pinnan" laajentumisessa pallon säteen kasvaessa. Riippumatta säteen alkuperäisestä koosta säteen kasvaessa, vaikka tuon yhden valovuoden, kasvaa pinta aina saman verran.
Päättelysi oli mielestäni muuten oikein, mutta maailmankaikkeuden laajenememisen kiihtymistä siitä ei voi päätellä. Etäisyytemme maailmankaikkeuden alkupisteeseen on tuo 13,7 miljardia vuotta, eli tuon neliulotteisen pallon keskipisteeseen. Matkaa sinne, eli näkemämme maailmankaikkeuden kaukaisimpaan pisteen, on valovuosina tietenkin sma 13,7 miljardia valovuotta. Tämä etäisyys kasvaa koko ajan valon (ja ajan) nopeudella tasaisesti.
Juurim näin. Neljäs ulottuvuus laajetessaan laajenee kuitenkin neljännessä potenssissa, eli kiihtyen rajusta. Jo pelkkä pinta-alakin laajenee toisessa potenssissa, eli sekin kiihtyen.
Olet aivan oikeassa. Neliulotteisen pallon kolmiulotteinen "pinta-ala" kasvaa kiihtyvästi säteen kasvaessa tasaisesti. Ei pitäisi kirjoitella väsyneenä tekstejä, joiisa olisi syytä ajatella edes vähän. Kiitos asiallisesta korjauksesta pöljään virheeseeni.
Päättelysi oli siis tuossakin suhteessa mielestäni oikein. Aika-avaruutemme neliulotteisuuden käsittämistä helpottaa ajatuskoe, jossa kolmiulotteisen helposti käsitettävän todellisuutemme yksi ulottuvuus jätetään ikäänkuin huomiotta ja korvataan se aikaulottuvuudella. Tuloksena on silloin kolmiulotteinen pallo ja maailmankaikkeutemme sen pinta. Näkemämme maailmankaikkeus taas on silloin sellainen pallo, joka on tuon suuren pallon sisällä niin, että me olemme sen pinnalla ja vastakkaisella puolella on maailmankaikkeutemme syntyhetki. Näemme tuon pienemmän pallon pinnan, ja tosiaan silloin joka suuntaan katsoessamme kaukaisin piste on maailmankaikkeuden syntyhetket.
Tuon sisemmän pallon pinta täytyy kuitenkin koostua niin, että kaikki pinnan reitit meistä maailmankaikkeuden syntyhetkeen ovat suuren pallon säteitä ollen kuitenkin keskenään kaikki eri reittejä. Muutenhan tämä näkyvä maailmankaikkeutemme laajenisi myös kiihtyvällä nopeudella emmekä enää silloin voisi havaita maailmankaikkeuden syntyhetkeä (tai ilmeisesti inflaation jälkeistä hetkeä), koska etäisyytemme kasvaisi siitä yli valonnopeuden.
Koko maailmankaikkeuden hahmottaminen on tällä mallilla helppoa, mutta näkyvän maailmankaikkeuden hahmottaminen on siis selkeästi hankalampaa. Vai, onkohan tässä päättelyssä kaikki kohdallaan ja vastaako se kunnolla havaintoihimme?
Gravitaation osuutta tässä ei ole lainkaan. Onko gravitaation vaikutukset mallissa kuin kuoppia suuren pallon pinnalla ja olisiko musta-aukko silloin kuin tunneli suoraan pallon keskipisteeseen eli maailmankaikkeuden syntyyn? Tämä tarkoittaisi sitä, että mitä suurempi massa ja sen tiheys olisi, sitä lähempänä se sijaitsisi maailmankaikkeuden syntyä tämän maailmankaikkeus pallon kuoppaisella pinnalla. Silloin myös se tarkoittaisi sitä, että tila, jossa painovoiman vaikutus olisi hyvin pieni tai olematon olisi paljon meitä kauempana maailmankaikkeuden syntyhetkestä ja maailmankaikkeus olisi siellä meidän havaitsemaamme vanhempaa ja suurempaa.
Jotain tämmöstä puntaroin myös. Gravitaatio omana maailmana on tosin mulle selvittämätön. Varmaankin henkilöt, jotka asiaa paremmin tuntevat saattavat hymähdelläkin ajatuksilleni. Se ei toki estä ihmettelemästä omia ajatuksia jopa tiedepalstalla. Jollain tasolla oivalsin aikanaan kaksiulotteisen maailmankuvan aikaulottuvuuden muodostaman pallon pinnalla.
Kun katsomme esimerkiksi viiden miljardin valovuoden taakse tarkastelemme viisimiljardia vuotta sitten olleen aikapallon pintaa. Lähietäisyydellä katseemme kulkee pitkin nykypallon pintaa ja mitä kauemmaksi katselemme sen syvemmälle katseemme säde kääntyy kohti aikapallon keskustaa ja tavallaan kulkee lihavan porkkanan pinnan mukaisesti porkkanan kärjessä olevaan pallon keskipisteeseen.
Tämä lihava porkkana muodostuu jokaisesta avaruuden pisteestä katsellessa eri suuntiin aivan samoin kuten oma porkkanamme.
Näin selittyy porkkana teorialla (huom: lihava porkkana) se, että kaikista avaruuden pisteisteistä mihin hyvänsä suuntaan tarkkailtaessa lopulta katse kohdistuu kaiken alkupisteeseen. Emme vain, tai ainakaan minä en, ymmärrä katseen kaartumista tässä neljännessä ulottuvuudessa.
Näin puntaroiden voimme havaita maailmankaikkeudesta vain tämän oman porkkanamme sisäosan tapahtumat.
"Näin puntaroiden voimme havaita maailmankaikkeudesta vain tämän oman porkkanamme sisäosan tapahtumat. "
Astronomit ja kosmologit puhuvat valokartiosta.
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=valokartio&source=web&cd=1&ved=0CFQQFjAA&url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika-avaruus&ei=fe7tT-LPHsbO4QSzmoWFDg&usg=AFQjCNHrmvAO6WFpG6ZoUsCJ8iAneHGtSQ&cad=rja
Ajatuksesi lienee sama.
Puhuit porkkanasta, Itse olen ajatellut saman asian pallona jonka pohjoisnavalla olemme me ja etelänavalla aikapallon keskusta eli maailmankaikkeuden synty. Tässä katselemme maailmaa tuon pallon pintaa pitkin jolloin kaikkialla näemme kaukaisimpana aikapallon keskipisteen.
Kaikista nykyisen maailmankaikkeuden pisteistä voi vetää janan aikapallon keskipisteeseen. Me näemme nuo pisteet siinä kohdin tuota katseemme palloa, jossa ne leikkaavat sen. Eli viiden miljardin valovuoden etäisyydellä olevat näkyvät katseemme pallon (tai oikeammin valopallon) kohdassa joka on nykyisyydestä viiden miljardin vuoden "syvyydessä" aikapallon pinnalta ( jossa ne siis olemme).
Näkymämme maailmankaikkeuteen on siis kuin kartta, joka on tehty niin, että sen keskipiste on pohjoisnapa ja maapallo on levitetty niin, että etelänapa on kaikkialla pyöreän kartan reunoilla. Mitä kauemmas kartassa katsomme sitä kauempana se on menneisyydessä.
Tässä mallissa tuon valopallon pinta on kuitenkin samalla ymmärtämämme aikapallon säde. Valopallossa matka meistä sen pintaa myöten aikapallon keskustaanhan on juuri sama kuin aikapallon säde eli 13,7 miljardia vuotta.
Joku esitti tuossa valokartion. Se on oikein käypä kuvaamaan näkemäämme maailmankaikkeutta, mutta sen ongelma on siinä, ettei se pysty kuvaamaan samalla maailmankaikkeuden kehitystä alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Valokarti esitys ei siis ole väärä, mutta se esittää havainnollisesti vain yhden asian eli näkemämme maailmankaikkeuden ja sen suhteen aikaan.
Painovoima esitetään usein avaruuden, eli juuri tuon aikapallomme pinnan kaareutumisena. Mitä suurempi gravitaatio sitä enemmän pinta on kuopalla. Kun kuoppa on lopulta niin syvä, ettei sillä ole pohjaa, ei valokaan pääse sieltä ylös. Kyse on silloin mustasta aukosta. Aikapallo.ajattelussa se tarkoittaisi sitä, että reikä olisi aina pallon keskustaan saakka. Ongelma on siinä, voiko mustan aukon syntyessä tosiaan syntyä reikä menneisyyteen. Eikö tämä tarkoittaisi sitä, että menneisyys on olemassa? Itse ajattelen, että aikapallossa ei ole olemassa kuin sen pinta, Katoessamme taivaalle me vain näemme kuvaa menneisyydestä.
Gravitaation yhdistäminen maailmankaikkeuden malliin, jossa aika on yksi ulottuvuus on siis ongelmallista.
Avaruuden näkyvän osan laajeneminen valonnopeudella on aivan eri asia kuin se avaruuden laajeneminen, jota Hubblen laki käsittelee.
Hublen laki on mulle vielä outo ja se miten se vaikuttaa valon etemään avaruudessa.
Ei mitenkään. Valonnopeus on vakio kaikissa koordinaatiojärjestelmissä. Hubblen laki kertoo paljonko avaruus laajenee megaparsekkia kohti suurissa avaruudellisissa rakenteissa. Avaruuden laajeneminen, mistä suhtis puhuu, on eri asia kuin näkyvän avaruuden laajeneminen.
Goolaa.
Kerro miten tila laajenee! Eikä tarvitse kertoa kuinka paljon asiasta on havaintoja (olen niistä tietoinen) tai kuinka syksy räsänen ym sanoo että tämän asian epäily on niin ja niin järjetöntä.
Hermostuttaa ihmiset mitkä papukaijojen lailla toistavat jotain tieteellistä (itseasiassa mahdotonta) asiaa itse sitä yhtään edes miettimättä. Miten se tila laajenee? Mitä on tyhjä tila missä ei ole yhtään mitään? Aina jää jäljelle tila kun poistat sieltä IHAN KAIKEN mahdollisen muun. Tilaan et pysty kajoamaan. Se on nimittäin "ei minkään kokoinen" ja se tila on se viimeinen.
Aloittaja aivan selkeästi kertoi laajenemisen tapahtuvan aikaulottuvuudessa ajan lisääntymisestä johtuen. Hän yhdisti aikaulottuvuuden muihin ulottuvuuksiin ja kertoi miten liikkeemme ajassa tulevaisuutta kohden kasvattaa tätä maailmankaikkeutta.
Kuva neliulotteisesta pallosta, jonka sisusta on ajassa menneisyyttä ja ulkopuoli tulevaisuutta ja sen kolmiulotteinen pinta on maailmankaikkeutemme tällä hetkellä, vastaa myös ongelmaasi tilan laajenemisesta. Maailmankaikkeuden tila laajenee koska aika on yksi ulottuvuuksista ja me kaikki liikumme yämän ajan myötä yhä kauemmas menneisyydestä. Maailmankaikkeutemme on vain tuollaisen pallon pinta, jossa aika on sen säde. Kun säde kasvaa, siis aikaa tulee lisää, kasvaa myös pallon pinta, eli maailmankaikkeutemme.
Maailmankaikkeus tässä mallissa laajenee yksinkertaisesti siksi, että liikumme ajassa menneisyydestä kohden tulevaisuutta. Ainoa suunta mihin maailmankaikkeus laajenee on tulevaisuus.
Neliulotteiuutta voi olla hankala käsittää, mutta kritiikkisi, ettei asiaa perusteltaisi tai ei selitettäisi, miten laajeneminen tapahtuu, on täysin vailla perusteita. Tässä ketjussahan nimenomaan on pyritty kuvaan juuri tätä laajenemisen tapaa ja miten se on mahdollista. Sinä et ilmeisesti lukenut tai käsittänyt, mistä tässä on keskusteltu.
Mene Savorinen huut hemmettiin teorioinesi. Kyllä avaruus laajenee, vaikka sinä et sitä kykene ahtaassa mielessäsi ymmärtämään.
Älähän nyt leikistä suutu!
Veikkaan, ettemme kukaan tämän tiedepalstankaan osallistujista kovin syvällisesti ymmärrä laajenevaa maailmankaikkeutta, koska uskoaksni oikeat tiedemiehet eivät palstaamme juurikaan arvosta, eivätkä sen keskusteluihin osallistu.
Kiinnostukseni kohteena on ajatus avaruuden laajenemisesta liittyen valon nopeuteen.
Ajattelen asiaa siltä kannalta, että jos maailmankaikkeutemme ei laajenisi, oliosi valon kieputtava jossakin äärellisessä maailmankaikkeudessamme sen sisäpuolella. Onhan maailmankaikkeus rajaton, vaikka se olisi äärellinen ja sähkömagneettinen aaltoliike voisi ilmeisesti aivan hyvin kuleksia loputtomasti äärellisessä, mutta ilman rajaa olevassa tilassa hamaan tulevaisuuteen asti, jolloin rajallisen avaruutemme tiheys pysyisi vakiona.
Ajattelen asiaa mainitun kiihtyvän avaruuden laajenemisen kannalta.
Kun valon säde etenee sen nopeus on c ja vakio, eikä voi kiihtyä. Edetessään valonsäde luo uutta tilaa tasaisesti laajeten. Kun valopinta laajenee joka suuntaan valon nopeudella, on eteneminen edelleen vakaata arvoltaan c, mutta laajeneminen tapahtuu toisessa potenssissa, eli kiihtyen.
Kun valo etenee kolmessa ulottuvuudessa, on etenemä edelleen vakio, mutta tilavuus kasvaa kolmannessa potenssissa, eli reippaasti kiihtyen.
Kun nämä kolme ulottuvuutta etenevät ajan neljännessä ulottuvuudessa, jota on vaikea tilakäsittein hahmottaa, laajenee eteneminen edelleen vakiomopeudellac, mutta maailmankaikkeus laajenee neljässä ulottuvuudessa ja näin neljännessä potensissa, eli todella voimakkaasti kiihtyen.
Eli koko homman pihvi on seuraavanlainen:
Kaiken alussa ei ollut tilaa (kolmea ulottuvuutta), eikä aikaa (neljättä ulottuvuutta). oli vain pistemäinen lähtökohta eli alku piste. ei muuta. Olen ymmärtänyt, että tämä olisi jo tieteellisesti todistettu. Koska valon nopeus on suurin mahdollinen nopeus, ellei uskota inflaatioteoriaan, jossa laajeneminen tapahtui huomattavasti nopeammin, niin maailmankaikkeus laajeni siis alusta asti valon nopeudella. Avaruutta syntyi valon nopeudella lisää, ollen kuitenkin äärellinen tila.
Alusta asti on tila ollut äärellinen, mutta siinä ei ole ollut rajaa ja matkaa on satunnaiselle matkaajalle ollut äärettömästi kuljettavaksi joka suuntaan, koska valon nopeudella tilaa syntyy koko ajan lisää, eikä reunaa ole jota voisi tavoitella.
Mielestäni maailmankaikkeuden tila kasvaa juuri tällä valon nopeudella ja ilmeisesti juuri tässä neljännessä potenssissa. Reunaa ei voi olla, koska rajallisen maailmankaikkeuden tila kasvaa koko ajan valon nopeudella luoden uutta maailmankaikkeutta.
Uutta maailmankaikkeutta syntyy siis kaikenaikaa, mutta ei sitä valloiteta mistään kuviteltavasta tilasta, vaan tilaa syntyy kokoajan valon nopeuden neljännessä potenssissa. Sitä vaan syntyy uniikkia uutta tilaa, joka ei ole missään aikaisemmassa tyhjässä, vaan totaalisen uutta. Uutta tilaa syntyy aivan kuten uutta aikaakin, joka sinänsä on uuden tilan yksi ulottuvuus.
Hublen lain merkitystä avaruuden laajenemiseen en tunne. Esittämäni ajatukset ovat omaa aprikointiani neljän ulottuvuuden laajenemisen kiihtyvyydestä. Uskon, että täysin selkeitä virheitä löytyy ja luen mielelläni oikaisuja ja niiden perusteluja.
Jonkinlainen reuna on pakko olla, vai uskotko yliluonnolliseen ihmeeseen?
Jännää muuten, että miten varma tieto muuttuu: dinosaurukset olivatkin mahdollisesti tasalämpöisiä. Hulluksi olisi haukuttu tavista, joka sellaista väittää.
Kyllähän tämä maailmankaikkeus aika yliluonnolliselta vaikuttaa niin reunan kera kuin ilmankin reunaa.
Reunaan en oikein jaksa uskoa, koska en voisi ymmärtää mitä sen reunan takana olisi ja olisko sen takana olevalla niinikään reuna jne. Edelleen reunan materiaaliongelma olisi aikamoinen.
Maailmankaikkeuden ymmärtäminen reunattomana on ainakin huomattavasti helpompaa.
Tutustu Hubbleen.
Universumi ja näkyvä universumi ovat eri asioita. Nyt tuntuu, että sekoitat ne toisiinsa. Valokartio laajenee valonnopeudella. Sen sisällä oleva avaruus laajenee suoraan verrannollisesti etäisyyteen, eli 71 ± 4 km/s/Mpc. (Hubblen vakio)
Universumi on varmuudella paljon suurempi kuin näkyvä avaruus ja universumin laajenemiselle ei edes ole rajanopeutta.
Selvitä itsellesi nämä käsitteet ja jatka sitten pohdiskeluasi. Muuten on vaara, että menet pahasti metsään.
Tässä keskustelussa ei ole sekoitettu näkyvää universumia ja koko universumia toisiinsa. Ainakaan näin ei ole tehnyt aloittaja tai minä. Tuo täysin selvä valokartion laajeneminen on keskustelun lähtökohtia. Tuossa ei pitäisi olla mitään epäselvää kenellekään. Tuota samaa "valokartiota" on lisäksi tässä jo muutamassa viestissä pyritty sijoittamaan kuvaan universumin kokonaisuudesta.
Kysymys on ollut tässä koko universumin laajenemisesta ja laajenemisen kiihtyvyydestä. Miten maailmankaikkeuden ominaisuudet aiheuttavat ajan ollessa neljäs ulottuvuus tässä neliulotteisessa aika-avaruudessamme laajenemisen ja myös sen kiihtyvyyden. Tästä universumistamme voimme tietenkin nähdä vain osan ja senkin vain menneisyydestä.
Juuri johtuen tämän aika-avaruuden neliulotteisuudesta johtuu se, että sillä ei tosiaan ole olemassa mitään rajanopeutta, vaan laajenemisen nopeus on aina kiihtyvä niin kauan kuin universumi jatkaa laajenemistaan. Tämän ilmiön perusteluja on käsitelty tässä keskustelusssa.
Jos kritisoit keskustelun tasoa olisi hienoa, jos tutustuisit siihen ensin. Noista kertomistasi perusjutuista ei siis olla eri mieltä.
"Mielestäni maailmankaikkeuden tila kasvaa juuri tällä valon nopeudella ja ilmeisesti juuri tässä neljännessä potenssissa. "
Jos selitetään maailmankaikkeuden tilan kasvavan valon nopeuden neljännessä potensissa, ovat puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Tuolla lauseella on käsittääkseni tarkoitettu sitä, että neliulotteisen maailmankaikkeuden "tilavuus", jossa on siis mukana aikaulottuvuuden menneisyys kasvaa kuten neliulotteisen pallon tilavuus kasvaa, eli kaavassa on säde neljännessä potenssissa. Saman ajattelun mukaan tämänhetkisen maailmankaikkeuden kolmiulotteisen pinnan, eli nykyisen maailmankaikkeuden tilavuuden, määrän kaavassa on säde kolmannessa potenssissa.
Säteen, eli ajan, lisääntyessä maailmankaikkeuden syntyhetkestä kasvaa maailmankaikkeus silloin nykyhetkessä jatkuvasti tämän maailmankaikkeuspallon säteen kasvaessa.
Malli ei ota huomioon sitä, miten paljon maailmakaikkeus laajeni inflatorisesti alkuhetkillään. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että neliulotteisen maailmankaikkeuden kolmiulotteinen "pinta" laajenee kiihtyvällä nopeudella. Inflaatio vaikuttaa vain niin, että todellinen säde saattaa ollapaljon suurempi kuin, mitä voimme tietää. Eli se olisi silloin suurempi kuin tuo havaitsemamme 13,7 miljardia vuotta maailmankaikkeuden synnystä.
"Inflaatio vaikuttaa vain niin, että todellinen säde saattaa ollapaljon suurempi kuin, mitä voimme tietää. Eli se olisi silloin suurempi kuin tuo havaitsemamme 13,7 miljardia vuotta maailmankaikkeuden synnystä. "
Se on paljon suurempi. Itse asiassa havaitun maailmankaikkeudenkin säde on paljon tuota 13,7 mrd vv:n mittaa suurempi, koska taustasäteilyn lähtemisen jälkeen havaittu maailmankaikkeus on laajentunut. Valonnopeutta sen sijaan ei voi käyttää muuhun kuin havaitun maailmankaikkeuden laajenemisen, eli havaintohorisontin kasvun ja havaittavan tilavuuden määrittämiseen. Se avaruuden laajeneminen, mistä kosmologia puhuu on aivan eri asia.
Tuoreen brittiläisen tutkimuksen mukaan maailmankaikkeus on vähintään 250 kertaa niin suuri kuin havaittavissa oleva universumi. Tutkijoiden mukaan luku on silti vain varovainen alaraja, ja luultavasti kaikkeus on selvästi tuotakin suurempi.
Wikisen:
"Havaittavan maailmankaikkeuden halkaisijaksi on arvioitu 93 miljardia valovuotta[1], eli sen rajat ovat siis 46,5 miljardin valovuoden päässä jokaisessa suunnassa."
Isoksi on poika kasvanut.
Housuissa sinulla laajenee mutta ei avaruudessa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291
Jutuillasi ei ole tiedepalstalla mitään tekemistä.
No nyt nappasi mitä tarkoitat. Kyllä Hublen ajatukset kaiken etääntymisestä havainnoitsijasta poispäin sitä kovemmin, mitä kauempana se on, tuntuu ihan tutulta.
Näin ajatellen oikein kaukana meistä sijaitseva galaksi etääntyy meistä lähes valon nopeudella ja sen takana oleva taas siitä lähes valon nopeudella jne. Näin ajatellen laajenemisnopeus voisi olla n x valonnopeus, jossa n voisi olla vaikka ääretön.
Tämän hulvattoman vauhdin kuitenkin estänee suhteellisuusteorian käsittelemät lait, joiden ymmärtämisessä on askaretta ainakin minulle aivan riittäviin.
Puhummekin ilmeisen eri asiasta ja ehkä nyt tietämättämme toistemme ohi.
Tämä hulvattoman vauhdin rajallisuus selittyneekin juuri mielessäni pyörittelemällä ajatuskululla, jossa ajattelen sen meistä valovuosien etäisyydellä olevan galaksin näkyvän sillä valovuosia sitten olleella maailmankaikkeuden nykyistä huomattavasti pienemmällä aika pallon pinnalla. Tämä tarkkailemamme galaksi on nyt toki oman aikamme pallopinnalla ja sieltä meitä tarkkaileva näkee nyt meidät sillä samaisella ikuisuuksia sitten taakse jääneellä pienemmällä pallopinnalla. Näin kertaluku n saa selityksen, koska jokaisen n kertaluvun galaksilta tarkkaillaan jonnekin menneisyyteen. Tarkkailusäde kääntyy väistämättä jokaiselta tarkkailijalta kohti aikapallon keskustaa kunhan tarpeeksi syvälle ajan historiaan kurkistelee. Juuri tämä selittääkin sen, että kaiken alku näkyy pistemäisestä tilavuudestaan huolimatta samanaikaisesti kaikissa suunnissa ja jopa jokaisesta avaruuden pisteestä tarkkailtuna niinikään kaikissa suunnissa ollen siis näennäisesti joka paikassa samaan aikaisesti, vaikka onkin vain piste.
"Se avaruuden laajeneminen, mistä kosmologia puhuu on aivan eri asia."
Juuri tämä minua kiinnostaa. Osaatko selittää kuinka maailmankaikkeus laajenee, millä nopeudella ja mihin suuntaan?
Olisiko suuntia kolme vai neljä? Kuvittelisin niitä olevan neljä kun aikakin lienee suunta.
Nopeuden oletan valon nopeudeksi. Mitä muita vaihtoehtoja on. Juuri tämä minua kiinnosta!
Joskus aikojen alussa laajeneminen lienee ollut inflaatiossa valoakin nopeampaa, mutta elämmekö nyt jossakin inflaatiossa, jos laajeneminen on nyt valoa nopeampaa?
Jos laajeneminen on valoa hitaampaa, on valon kuljettava rajatussa tilassa ja siis muullakin tavoin kuin suoraviivaisesti.
Maailmankaikkeus on paljon näkyvää maailmankaikkeuden osaa suurempi. Ei maailmankaikkeuden koko rajoita valonnopeutta. Laajeneminen, josta kosmologia puhuu, tapahtuu avaruuden suurissa rakenteissa, joita ei esim. gravitaatio sido yhteen. Esimerkiksi linnunrata ei laajene yhtään mihinkään.
Laajenemisnopeus on suoraan verrannollinen etäisyyteen ja suhteen kertoo juuri tuo Hubblen vakio eli 71 ± 4 km/s/Mpc. Megaparsekin etäisyydellä oleva kohde etääntyy meistä n. 71 km/sek ja kymmenen megaparsekin etäisyydellä oleva 710 km/sek. Hyvin suurilla etäisyyksillä saavutetaan 300 000 km/sek, joka on valonnopeus, mutta se etäisyys on suurempi, kuin mihin nyt voimme nähdä.
Kaukaisimmat kohteet tosin etääntyvät jo valonnopeuteen verrannollisilla nopeuksilla; (olisikohan n. 30 % ?)
Ei siis voida sanoa, että avaruus laajenee valonnopeudella. Meidän "havaintoikkunamme" avaruuden suhteen laajenee nopeudella c, mutta se on aivan eri asia kuin avaruuden laajeneminen.
"Tämän hulvattoman vauhdin kuitenkin estänee suhteellisuusteorian käsittelemät lait, joiden ymmärtämisessä on askaretta ainakin minulle aivan riittäviin."
Suhtis ei estä avaruuttaa laajenemasta mielivaltaisella nopeudella. Niinhän se laajeni kosmisen inflaationkin aikana. Informaatiota ei tällöin kuitenkaan siirry kahden pisteen välillä, ts "avaruuden suhteen" (köppänen ilmaus) mikään ei ylitä valonnopeutta. Sen suhtis estää.
Sinun ymmärrys ei muokkaa todellisuutta eivätkä nämä ole uskonasioita.
Puhumme hieman eri asiasta nyt. Kertoessani tuon neliuoltteisen maailmankaikkeuspallon säteestä tarkoitan aikaulottuvuuden sädettä, joka lähtee maailmankaikeuden synnystä ja, jonka toinen pää on nykyisessä maailnankaikkeudessa, siinä siis, jossa me nyt olemme. Tuo säde on aikaulottuvuuden säde. Tämä meidän maailmankaikkeutemme nyt (ei siis näkemämme maailmankaikkeus) on tuon neliulotteisen pallon kolmilotteinen pinta, joka on valtavan paljon suurempi kuin se jonka näemme ja, joka laajenee tietenkin myös valtavan paljon nopeammin kuin tuo äsken kuvaamani säde.
Maailmankaikkeuden pisteet voivat etääntyä toistensa suhteen tietenkin paljon yli valonnopeuden, sillä me emme ole mikään kiintopiste maailmankaikkeudessa, johon kaikkien muiden pisteiden nopeutta verrattaisiin.
Tuosta inflaatiosta vielä. Se on vaikuttanut tuossa neliulotteisen pallon mallissa sen, että se aikasäde jonka voimme havaita ei ole todellisuudessa niin lyhyt. Olen tässä kanssasi aivan samaa mieltä. Meillä ei ole kovin hyvää käsitystä miten pienen osan tuosta säteestä voimme havaita, mutta joka tappauksessa se on pidenpi kuin tuo 13,7 miljardia vuotta ja silloin myös tuon pallon pinta eli maailmankaikkeutemme tällä hetkellä on valtavasti vielä suurempi kuin mitä pelkkä 13,7 miljardin vuoden aikasäde antaisi odottaa.
Tuolla 13,7 miljardin vuoden aikasäteellä ei siis tarkoiteta tässä mallissa mitään nykyisen olemassa olevan maailmnakaikkeuden sädettä vaan tuo tätä kuvaava pallon pinta on hyvin paljon suurempi kuin tuo säde.
T
"mutta se on aivan eri asia kuin avaruuden laajeneminen. "
Juuri tästä asiasta haluaisin kuulla. Kuinka avaruus laajenee? Mikä on tiedemiesten nykyinen käsitys laajenemisen nopeudesta? Siis kuinka? Millä nopeudella? Mihin suuntaan? Onko näistä olemassa mielipiteitä asiantuntijoiden taholta ja minkälaisia mielipiteitä? Tiedätkö sinä?
Ehkä valon nopeudella ei ole asiankanssa mitään tekemistä! Millä on?
Laajenemisen nopeus? Kolmannen kerran 72 km/sek/Mpc. Laajenemisen nopeus on verrannollinen etäisyyteen.
Avaruus laajenee joka suuntaan. Se paisuu kuin pullataikina. Kuvittele suuri pullataikina (avaruus), jossa on rusinoita (galakseja). Rusinat etääntyvät toisistaan sitä nopeammin, mitä enemmin turpoavaa taikinaa niiden välissä on. Rusinat eivät itse liiku taikinan suhteen.
Alue, jota kykenemme havainnoimaan, on pieni osa taikinan tilavuudesta. Mitään rajapintoja ei ole.
Maailmankaikkeus on sielunlaissa ajaton, rajaton ja rahaton, mikä voidaan todistaa jopa rautalangalla. Ota rautalanganpää käteesi ja kulje suoraan avaruuteen. Jos et katkaise rautalankaa, ei se lopu koskaan. Näin ollen myös ihmisiä on taivaassa lukematon määrä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9896086
Keksi sielunlaissa lisää lukuja tai kuolet liian nuorena.
Todella upea oivallus! Haluaisimpa vilpittömästi nähdä kun heität kuperkeikan ja taputtaisin sinulle oikein kovasti.
Älä ihmeessä pikkuporvari.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291
Onko myös elämäsi vain sattumaa?
http://www.youtube.com/watch?v=gjErMSskeFg
Elämä on sattumaa, kuolema ei ole, näin se vaan mennee