No niin, kerron teille tarinani, vaikka tuskin yhtään sympatiaa saan. Olen seurustellut kaikin puolin hyvän miehen kanssa 2 ja puoli vuotta, ja kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla todella tyytyväinen. Rakastan kyllä häntä, mutta nyt on ruvennut tuntumaan että lähinnä niinkuin hyvää ystävää. Eli en ole koskaan tuntenut ns. intohimoa häntä kohtaan, ei ole ollut sellaista "ihastumisen" tunnetta. Kaikki vaan aikoinaan kävi niin luonnostaan kun ruvettiin seurustelemaan. Hän oli/on ainoa ihminen jonka seurassa voin olla täysin oma itseni. (mulla on aikas huono itsetunto ja oon kamalan ujo vieraitten ihmisten seuras)
Meillä on siis paljon yhteistä mutta tuo intohimo puuttuu mun puoleltani. Ja nyt on käynyt niin ohraisesti että oon menny ihastumaan mieheni hyvään kaveriin, joka on myös osoittanut kiinnostusta mua kohtaan, ihmettelen kyllä miksi. Mieheni sai mut kiinni suutelemisesta tän kaverinsa kans (kännis) jo viime vuoden puolella ja vannoin etten enää ikinä tee niin! Mutta nyt kaikki on taas riistäytyny käsistä; tää mun ihastus pyörii meidän kans aina viikonloppuisin ja aina kun mieheni silmä välttää, hän tulee lähelle ja flirttailee.. Pystyn kyllä selvinpäin sanomaan ei, mutta kännis en pysty hillitsemään itseäni, tää jätkä on kuin hypnotisoinu mut, niin tyhmältä ku se kuulostaaki.. Mä ajattelen häntä jatkuvasti ja odottelen viikonloppua että näkisin edes pienen vilauksen hänestä! Ja kyllä mä todella yritän hänet unohtaa ja keskittyä vain nykyiseeni, koska en kuitenkaa haluaisi häntä menettää.. Ja luoja tietää että jos mieheni saisi tietää ajatuksistani hän jättäisi mut heti, eikä ikinä oltaisi enää missää väleissä!
Eli saisinko teiltä rakentavia neuvoja tähän tilanteeseeni, jos jaksoitte lukea tän loppuun. Mä vielä korostan että en ole mitään pettäjä-tyyppiä ja inhoan itseäni tämän takia, mutta en voi tunteilleni mitää. Toivon vaan että joku ratkaisu tähän saatais ja unohtaisin tän mieheni kaverin. Onko muita samassa tilanteessa olleita? Kiitos jos ymmärrätte edes vähän...
Meillä on siis paljon yhteistä mutta tuo intohimo puuttuu mun puoleltani. Ja nyt on käynyt niin ohraisesti että oon menny ihastumaan mieheni hyvään kaveriin, joka on myös osoittanut kiinnostusta mua kohtaan, ihmettelen kyllä miksi. Mieheni sai mut kiinni suutelemisesta tän kaverinsa kans (kännis) jo viime vuoden puolella ja vannoin etten enää ikinä tee niin! Mutta nyt kaikki on taas riistäytyny käsistä; tää mun ihastus pyörii meidän kans aina viikonloppuisin ja aina kun mieheni silmä välttää, hän tulee lähelle ja flirttailee.. Pystyn kyllä selvinpäin sanomaan ei, mutta kännis en pysty hillitsemään itseäni, tää jätkä on kuin hypnotisoinu mut, niin tyhmältä ku se kuulostaaki.. Mä ajattelen häntä jatkuvasti ja odottelen viikonloppua että näkisin edes pienen vilauksen hänestä! Ja kyllä mä todella yritän hänet unohtaa ja keskittyä vain nykyiseeni, koska en kuitenkaa haluaisi häntä menettää.. Ja luoja tietää että jos mieheni saisi tietää ajatuksistani hän jättäisi mut heti, eikä ikinä oltaisi enää missää väleissä!
Eli saisinko teiltä rakentavia neuvoja tähän tilanteeseeni, jos jaksoitte lukea tän loppuun. Mä vielä korostan että en ole mitään pettäjä-tyyppiä ja inhoan itseäni tämän takia, mutta en voi tunteilleni mitää. Toivon vaan että joku ratkaisu tähän saatais ja unohtaisin tän mieheni kaverin. Onko muita samassa tilanteessa olleita? Kiitos jos ymmärrätte edes vähän...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle kävi samalla lailla, ihastuin siis mieheni kaveriin. Olen seurustellut noin vuoden päivät, ja alkaahan tässä suhteessa olla jo vähän arkisuutta eikä enää sitä alkuhuumaa. Menin sitten ihastumaan tähän mieheni kaveriin... ja johti se meilläkin suutelemiseen. Kiinnostus oli molemminpuolista, minä olin jo valmis jättämään mieheni tämän ihmisen takia. Hän oli sitten kuitenkin sitä mieltä, ettei voi tehdä niin hyvälle kaverilleen (siis tälle miehelleni).
Juttu jäi siis siihen, eikä yhteyttä enää pidetty. Minulla meni aikani, ennenkun toivuin tästä, olin sen verran vahvasti ihastunut. Samalla kuitenkin tajusin, etten halua jättää miestäni. Nyt ei auta muuta kun unohtaa tämä koko sotku, ja toivoa ettei mieheni saa tietää tästä jutusta hänen kaverinsa kanssa. Typerä olin, mutta sain opetuksen.
Toisaalta, jos et ole onnellinen tuossa suhteessasi, niin... itse seurustelin myös aikoinani erään miehen kanssa, ja suhde alkoi aika samalla tavalla kun tuo teidän juttunne. En tuntenut intohimoa, ja kännissä sitä tuli sitten sekoiltua vieraitten miesten kanssa. Ymmärsin sitten jättää tämän miehen, vaikka vaikeaa se oli meille molemmille. Mutta se oli täysin oikea päätös ja olen onnellinen nyt, että en jäänyt suhteeseen, joka oli kuollut.
Kiitos asiallisesta vastauksesta, tuntuu että mun pää hajoaa tän asian takia.. Jos mä luovun miehestäni, niin tuntuu että mulle ei jää mitään, eli siksi haluan vielä yrittää, ja varsinkin kun en halua häntä loukata enää yhtään enempää :( Mutta tää mieheni kaveri on kanssa niin omaa luokkaansa enkä koskaan oo tavannu hänen kaltaistaan aikaisemmin.. Mä oon umpikujassa, mut täytyy nyt vain elää päivä kerrallaan ja yrittää elää oikein.
Kannattaa todella miettiä rakastatko miestäsi ihan tosissaan vai onko hänen kanssaan vain mukava ja hyvä olla? Tyydytkö häneen kun olet siihen tottunut?
Syvä intohimo jotain toista kuin omaa puolisoa kohtaan on nimittäin mielestäni merkki siitä että jotain hyvin oleellista puuttuu omasta liitosta. Olen itse tämän kokenut ja voin sanoa että kaduttaa etten tavannut minun toista miestäni kymmentä vuotta aiemmin. Joskus vain kohdalle sattuu samalla aaltopituudella oleva ihminen joka koskettaa sielua niin syvältä että sen jälkeen turvallinen ja mukava liitto ei välttämättä enää tyydytäkään. Eikä mielestäni aina voi ajatella sitä mitä se puoliso haluaa, on ajateltava myös sitä mitä itse haluaa omalta elämältään. Ei ehkä kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja, mutta mieti sitä miltä sinusta tuntuu myöhemmin? Jos jatkat nykyisesi kanssa ja perustat perheen... Ja sitten mietit että se toinen olisi ollut elämäsi mies... Siinä vaiheessa miettiminen on enää turhaa ja eroaminen satuttaa jo useampia ihmisiä mutta ota kaikki vaihtoehdot huomioon. Anna ajan kulua hieman eteenpäin ja katso muuttuvatko tunteet alkuihastuksen jälkeen vakavammiksi vai oliko kaikki vain leikittelyä. Sitä ei voi etukäteen tietää. Mutta pakottamalla et saa itseäsi unohtamaan etkä tunteitasi muuttumaan, sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä...
Yritä jaksaa, tilanne ei ole helppo... :-)
Oon ollut hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta onneksi en mennyt siihen mukaan. Et taida ymmärtää kuinka paljon se tulee sattumaan niin suhun kuin sun mieheen. Miehes menettää oikeestaan sut ja kaverinsa kerralla. Ja omasta kokemuksesta sanon että sä tuut oikeesti kaipaamaan miestäs, se on varma. Mieti, kuinka paljon menetät, jos menetät ainoon ihmisen jonka seuras voit olla oma itses.Joka suhtees tulee joskus arki vastaan. Sulla on kuitenkin joku joka välittää susta. Mä luulen että jos meet tohon mukaan niin kyllä sua kaduttaa ja tulee ikävä omaa kultaa. Miksi et ota pientä etäisyyttä miehees, ja miettis asiaa? Mutta jos kuitenkin haluat sen jätkäs kaverin niin jätä ensin nykyinen, ÄLÄ PETÄ! Se sattuu tosi paljon.
Silloin kun vielä seurustelin tulevan avomieheni kanssa, pyöri ympärilläni samaan tapaan miehen paras ystävä. Minulle tuo tilanne oli ihan uusi ja omituinen, mutta koska olin niin lätkässä omaan kaveriini ei vieras päässyt väliin, vaikka seksuaalisesti hyvät lämmitykset tanssilattialla antoikin. Otin tuollaiset episodit vain imarteluna.
Ymmärtäisin, että moisen käytöksen takana sen sinkkumiehen puolelta on useimmiten pieni kateus siitä, että kaverilla on nainen, joka on ihan ok ja mistä ihmisenä itsekin pitää. Miehen osa myös luonnossa biologisesti on siittää mahdollisimman monta naista, ja parhaan kaverin naisystävä on nainen siinä missä muutkin. Lue: Miehet ajattelee eri tavalla.
Pää kylmäksi vaan! Nauti ihailusta ja epäile miehen lopullisia motiiveja. Jos sille tielle lähdet, lopeta ensin nykyinen suhteesi ja sure aikasi. Jos se toinen todella tykkää, jaksaa se odottaa pidempäänkin. Ja muista, että miehen lupauksiin ja puheisiin ei kannata luottaa - ainoastaan tekoihin!
Mun mielestä suhteet, jotka ovat alkaneet kolmannen henkilön läsnäollessa, ovat ns. kiellettyjä hedelmiä, joiden eroottiseen lataukseen vaaditaan aina ne kaikki kolme osapuolta. Millaiseksi suhde muuttuu, kun yksi lähtee pois, kysyn vaan?
Ihan pohjimmiltaan mun mielestä mies, joka pettää parasta miesystäväänsä tämän naisen kanssa ei ole mielenlaadultaan kovin lojaali. Mahtaako edes ymmärtää mitä ystävyys on?
"oma mies" olisi lojaali kaikille, kun lainaisi vaimoaan kaverilleen, jolla naista ei ole...