No niin, kerron teille tarinani, vaikka tuskin yhtään sympatiaa saan. Olen seurustellut kaikin puolin hyvän miehen kanssa 2 ja puoli vuotta, ja kaiken järjen mukaan mun pitäisi olla todella tyytyväinen. Rakastan kyllä häntä, mutta nyt on ruvennut tuntumaan että lähinnä niinkuin hyvää ystävää. Eli en ole koskaan tuntenut ns. intohimoa häntä kohtaan, ei ole ollut sellaista "ihastumisen" tunnetta. Kaikki vaan aikoinaan kävi niin luonnostaan kun ruvettiin seurustelemaan. Hän oli/on ainoa ihminen jonka seurassa voin olla täysin oma itseni. (mulla on aikas huono itsetunto ja oon kamalan ujo vieraitten ihmisten seuras)
Meillä on siis paljon yhteistä mutta tuo intohimo puuttuu mun puoleltani. Ja nyt on käynyt niin ohraisesti että oon menny ihastumaan mieheni hyvään kaveriin, joka on myös osoittanut kiinnostusta mua kohtaan, ihmettelen kyllä miksi. Mieheni sai mut kiinni suutelemisesta tän kaverinsa kans (kännis) jo viime vuoden puolella ja vannoin etten enää ikinä tee niin! Mutta nyt kaikki on taas riistäytyny käsistä; tää mun ihastus pyörii meidän kans aina viikonloppuisin ja aina kun mieheni silmä välttää, hän tulee lähelle ja flirttailee.. Pystyn kyllä selvinpäin sanomaan ei, mutta kännis en pysty hillitsemään itseäni, tää jätkä on kuin hypnotisoinu mut, niin tyhmältä ku se kuulostaaki.. Mä ajattelen häntä jatkuvasti ja odottelen viikonloppua että näkisin edes pienen vilauksen hänestä! Ja kyllä mä todella yritän hänet unohtaa ja keskittyä vain nykyiseeni, koska en kuitenkaa haluaisi häntä menettää.. Ja luoja tietää että jos mieheni saisi tietää ajatuksistani hän jättäisi mut heti, eikä ikinä oltaisi enää missää väleissä!
Eli saisinko teiltä rakentavia neuvoja tähän tilanteeseeni, jos jaksoitte lukea tän loppuun. Mä vielä korostan että en ole mitään pettäjä-tyyppiä ja inhoan itseäni tämän takia, mutta en voi tunteilleni mitää. Toivon vaan että joku ratkaisu tähän saatais ja unohtaisin tän mieheni kaverin. Onko muita samassa tilanteessa olleita? Kiitos jos ymmärrätte edes vähän...
Meillä on siis paljon yhteistä mutta tuo intohimo puuttuu mun puoleltani. Ja nyt on käynyt niin ohraisesti että oon menny ihastumaan mieheni hyvään kaveriin, joka on myös osoittanut kiinnostusta mua kohtaan, ihmettelen kyllä miksi. Mieheni sai mut kiinni suutelemisesta tän kaverinsa kans (kännis) jo viime vuoden puolella ja vannoin etten enää ikinä tee niin! Mutta nyt kaikki on taas riistäytyny käsistä; tää mun ihastus pyörii meidän kans aina viikonloppuisin ja aina kun mieheni silmä välttää, hän tulee lähelle ja flirttailee.. Pystyn kyllä selvinpäin sanomaan ei, mutta kännis en pysty hillitsemään itseäni, tää jätkä on kuin hypnotisoinu mut, niin tyhmältä ku se kuulostaaki.. Mä ajattelen häntä jatkuvasti ja odottelen viikonloppua että näkisin edes pienen vilauksen hänestä! Ja kyllä mä todella yritän hänet unohtaa ja keskittyä vain nykyiseeni, koska en kuitenkaa haluaisi häntä menettää.. Ja luoja tietää että jos mieheni saisi tietää ajatuksistani hän jättäisi mut heti, eikä ikinä oltaisi enää missää väleissä!
Eli saisinko teiltä rakentavia neuvoja tähän tilanteeseeni, jos jaksoitte lukea tän loppuun. Mä vielä korostan että en ole mitään pettäjä-tyyppiä ja inhoan itseäni tämän takia, mutta en voi tunteilleni mitää. Toivon vaan että joku ratkaisu tähän saatais ja unohtaisin tän mieheni kaverin. Onko muita samassa tilanteessa olleita? Kiitos jos ymmärrätte edes vähän...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykyisen mieheni EX nainen jätti mieheni joku pari vuotta sitten ja ylläri ylläri... mieheni parhaan kaverin takia. Kun kuulin tämän, niin iso inho nousi exää ja sen miestä kohtaan, en nimittäin arvosta kiertopalkintoja pätkääkään.
Ei niin huonosti voi mennä, että kumpanin hyviä kavereita alkaa vikittelemään. Ok, ootte nyt ihastuneita... mutta jos seurustelette ja se ihana mies jättääkin sinut, niin palaatko nykyisen miehen luokse?
Jos on niin himotonta seurustelua, niin lähde siitä, mutta älä loukkaa miestäsi peuhaamalla hänen kaverin kanssa, vaihda ympyröitä täysin, ikuisiksi ajoiksi.
Muista... Kiertopalkintoja/ kaverille kans tyyppejä ei arvosta kukaan... ei koskaan...
Ihastumisiin ei voi aina välttämättä itse suuresti vaikuttaa. Mutta omiin tekoihin voi. Kirjoitit että et ole nykyiseen kumppaniisi tuntenut koskaan sen suurempaa intohimoa. Ehkä kannattaisis tosissaan miettiä eroa. Riippumatta edes tuosta kumppanisi kaverista. Kova päätöshän se on ja rohkeutta vaatii, mut miksi helvetissä roikkuisit vielä esim. viisi vuotta ja eroaisit sitten.
Eron jälkeen voisit sitten kokeilla nykyisen kumppanisi kaverin kanssa tai kenen kanssa vaan. Toki se ei ole mukava tunne nykyiselle kumppanillesi silloinkaan, mutta huomattavasti tyylikkäämpää kuin toi nykytilanteen mukainen vehtaaminen. Jos kuitenkin päätät jatkaa nykyistä seurustelua ja samaanaikaan vehtaat sen kumppanisi kaverin kanssa niin voit uskoa että jossain vaiheessa asiat menee todella vituiks ja aivan umpisolmuun.
p.s Mikään ei toki takaa että sinun ja sen kumppanisi kaverin kiinnostus toisianne kohtaan säilyisi yhtä "jännittävällä" tasolla muutaman hetken päästä. Mutta silloin olisit toki jo vapaa uusille apajille jos olet eron ottanut nykyisestäsi...
aaa
Ajatteleppas asiaa, haluaisitko alkaa seukkailemaan tätä miehen kaveria, kuka iskee kavereidensa tyttöystäviä seläntakana? Tämä kaveri ei selvästikään ole miehesi hyvä kaveri kun tommosta harrastelee ja mietippäs miltä sitten tuntuu jos oma miehesi ilmoittaa olevansa tulenpalavasti rakastunut SINUN parhaseen ystävään... On vaikea sanoa mikä on oikein ja mikä on väärin kun maailma ei ole mustavalkoinen mutta kannattaa opetella katsomaan asioita sen toisen näkökulmasta...
Tiedetään tiedetään, mä otan nyt järjen käteeni, vaikka kuinka vaikeeta se oliski! Perhana ku kaikki pitää olla niin vaikeeta... Kiitos palautteesta, lisääki saa kyllä kirjottaa...
Siis tiedostat olevasi ihastunut tähän kaveriin! Jossain naistenlehdessä oli juuri juttua siitä, kuinka tällainen ihastuminen ja haaveilu voi kuulua vanhaankin suhteeseen, eikä siitä ole oikeastaan mitään haittaa. Paitsi tietysti, jos kaikki ajatukset keskittää vain siihen "uuteen" ihastukseen, suunnittelee tapaamisia yms. Ehkä sun pitäis tehdä itelles selväksi, kuinka tosissasi olet ihastunut, ja mitä odotat miehesi kaverilta. Mieti onko tämä nyt oikeastaan vain uutuudenviehätystä, eli ohimenevää vai olisitko todella valmis seurustelemaan tämä henkilön kanssa. Mieti myös millä tavalla hän eroaa miehestäsi. MInusta on aika epäreilua flirttailla kaverin tyttöystävälle, tulee mieleen, onko mies parisuhteessakaan rehellistä tyyppiä! Ehkä voisit myös kysyä ihastukselta, mitkä hänen aikomuksensa ovat.
tsemmpiä!
Mulla oli joskus jotain tunteita ex-poikaystävän hyvään kaveriin. Mitään ei ikinä tapahtunut muuta kun korkeintaan pikku flirttiä. No ero tuli ja muutama kuukausi sen jälkeen ajauduttiin vaan sen kaverin kanssa yhteen baari-illan jälkeen. Tajusin sitten, että meillä oli vaan jotain himoa toisiamme kohtaan. Toisin sanoen haluttiin toisiamme, mut se siitä. Ei meistä pariks olis. Exä ei tiedä meijän pikku seikkailuista eikä se sille kuuluskaan..En tiedä mitä sun kannattas tehdä, mut älä pettämään ala. Jätä mieluummin poikaystäväs.