Lapsettomien läheisenä ärsyttää!

Sorry vaan, mutta et todellakaan tunnu käsitäävän mitään lapsettomuuden tuskasta. Ei se ole asia, joka "prosessoidaan" valmiiksi. Suru seuraa mukana aina, eikä sitä pysty pakenemaan.
Se mitä sanoit siitä, että raskaana olevaltahan pitäisi kysellä jatkuvasti vointia on tyypillistä itsekkyyttä. Sinullahan menee hyvin, Sinua on siunattu lapsella.
Minkä ihmeen takia Sinun pitää yrittää kärttää jotain lisää, jos veljesi ei kerran halua kertoa? Miksi ihmeessä hänen pitäisi olla välttämättä kiusaamassa itseään synnytyksesi aikana, jos hän kokee sen olevan liian raskasta? Kirjoitit, että ette ole läheisiä, ja silti tunnut odottavan, että veljesi suurin piirtein osallistuisi synnytykseen? Lisäksi tunnut olevan kateellinen veljesi taloudellisesta tilanteesta. Olisitko valmis vaihtamaan lapsesi hyvään taloudelliseen tilanteeseen ja matkoihin ? Mietipä sitä, ennen kuin jatkat kateellista kihinääsi. Ei millään pahalla, mutta toivottavasti kasvaisit hiukan empaattisemmaksi ja ajattelevaisemmaksi ihmiseksi vanhemmuutesi myötä.

Jos olisit itse kärsinyt lapsettomuudesta, ymmärtäisit että mitä kauemmin aikaa kuluu hoidoissa sitä pahemmalta alkaa tuntua. Kun kuukausi kuukauden perään joutuu pettymään. Olet oikeassa,ei veljesi lapsettomuus ole sinun syytäsi, mutta ole onnellinen jos hän on edes kerran onnitellut sinua raskausuutisesta tai kysynyt vointiasi... Se vaatii jo isoa ponnistusta hänen puoleltaan.

En ole kateellinen heidän taloudellisesta tilanteestaan koska näköjään raha ei tee onneliseksi. Sitä paitsi emme mekään mitään köyhiä ole jos sen kuvan sait.

Pointti onkin se että mua ei todellakaan haittaa ovatko he kiinnostuneita minun raskaudesta tai ottavatko yhteyttä ylipäätänsä - niinkuin kirjoitin, minulle on aina ollut ok, että ei olla juurikaan yhteydessä. Mutta veljeni HALAUISI että MINÄ olisin yhteydessä häneen! Hän nimen omaan oli raskausuutisen kuultuaan sanonut että nyt pitää pitää vähän etäisyyttä, enkä kuulkaas ole ottanut häneen kertaakaan yhteyttä, sitten kuulen selän takana että hän on loukkaantunut kun minä en ikinä ota yhteyttä!

Tuolla "kärttämisellä" tarkoitin juuri tätä että turha syyttää, kuten veljeni syyttää, että ei kysytä mitä kuuluu jos ei kerta itse halua vastata.

Ja on kyllä olemassa pariskuntia jotka on käsitelleet lapsettomuusasian ja ovat hyväksyneet sen että omaa biologista lasta ei tule. Eihän suru toki ikinä poistu, mutta se on hyväksytty ja sitä ei pureta muihin ihmisiin.

Lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin nallekarkit-vertaus..
Itse olen kärsinyt lähes 10 v. lapsettomuudesta ja olemme lopettaneet hoidot. Silti sattuu, kun kaveri ottaa esille sen, että hän haluaa nyt hankkia lapsen. Hän varmasti saakin sen heti. Samoin sattuu jopa se, että pitkään lasta yrittäneet saavat lapsen. Miksi me emme saaneet onnistua??
Lapsettomuutta ei voi verrata kuolemaan tai vakavaan sairastumiseen. Lapsettomuus on puute, ei menetys. Menetyksiä voi käsitellä ja niistä voi päästä yli, esim. keskenmenoista olen päässyt yli. Lapsettomuus on puute, joka seuraa mukana koko elämän.
Veljesi on äärimmäisen vakavan asian kanssa tekemisissä. Siinä asiassa ei tarvita sinun kiukuttelujasi, vaan hyväksy sinä hänen tilanteensa ja hänen murheensa. Sinua kohtaa ilo ja veljesikin kohta pystyy siihen yhtymään. Mutta älä vaadi sitä häneltä. Älä vaadi myöskään asiasta puhumista, kaikki eivät vaan halua puhua kipeistä asioista.

Täällä ei näköjään osata lukea. Edelleenkään minä en vaadi heiltä mitään enkä ole se joka kiukuttelee. Mutta tässä asiassahan on näköjään turha saada lapsettomilta mitään muuta kantaa kuin että kaikki muut on itsekkäitä ja lapsellisia, kiukuttelee eikä ymmärrä lapsettomia.

Justiinsa äsken yritin selittää sinulle, millaista lapsettomuus on, mutta vedät heti hunnun silmillesi kirjoittamastasi päätellen. Et varmaan edes halua ymmärtää veljesi tilannetta, joten ei kannata ihmetellä, jos hän ei sinulle puhu. En tiedä, kiukutteletko vai et, mutta viestisi viittaavat siihen. Ei lapseton ajattele muiden olevan itsekkäitä ja lapsellisia, ei todellakaan. Hän suree tilannettaan, ja on kuin rampa siinä... ei kykene tällä hetkellä puhumaan ja yrittää suojella jaksamistaan toiminnallaan.
Itse esim. itken helposti lapsettomuuteen liittyvissä tilanteissa ja siksi välttelen joskus niitä.
Tuntuu kyllä, että turhaan sinulle selitän, kun ei tunnu perille menevän.
Kaikkea hyvää raskauteesi ja ihanaa, kun olet saamassa lapsen.

Tulee ihan sellainen juttu vain mieleen, että raskaus ei ole sairaus, vaan ihan luonnollinen tila. Oman miehen ja oman äidin (tulevan mummin) voi olettaa kyselevän vointia, mutta muut kyselevät ihan saman verran kuin normaalistikin. Vai kyseletkö sinä koko ajan kaikilta terveiltä ihmisiltä, miten he voivat? Jaksaako sinua kiinnostaa, että särkikö jollain eilen päätä tai kolottiko varvasniveliä?

Se on aina sama juttu näillä esikoisen odottajilla. Luulevat maailman pyörivän mahansa ympärillä ja vaativat muilta jatkuvaa huomiota. Jatkossa seuraa jokapäiväinen selostus ihmeellisen esikoisen suoliston toiminnasta. Ei kai sille mitään voi, meidän muiden on vain kärsittävä ja koitettava kestää. Toisen kohdalla helpottaa jo vähän.

Lapsi ON kylläkin hieno juttu, koska se on uusi ihminen tähän maailmaan. Onnittelut! Toivottavasti veljesi tahtoo tutustua siskonlapseensa.

Sinun lapsesi on saman arvoinen ja yhtä kiinnostava kuin muutkin perheenjäsenet, ei enempää eikä vähempää. Sinulle ja uusille isovanhemmille hän on kuitenkin maailmanluokan ihme, mikä on luonnollista, vaikka usein muille ihan hiton rasittavaa! Veljesi joutuu sopeutumaan lapsen hehkuttamiseen joka välissä, halusi tai ei, sille hän ei voi mitään. Yritä sinä ymmärtää, että se hehkutus on hyvin vaikeaa lapsettomuudesta kärsiville, kun se on sitä yleensä muillekin.

Toivottavasti sekä veljesi että sinä osaatte käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Sen sijaan, että kilpailisitte keskenänne kuin kakarat vertaillen, kumpi saa enemmän huomiota keneltäkin ja kummalla on asiat paremmin.

Lapselle voi lapseton eno tai täti olla erittäin tärkeä ihminen elämässä, vieläpä ihan eri tavalla kuin sellainen jolla on omia lapsia. Veljesi on myös lapsesi lähisukulainen ja lapsesi jatkaa myös hänen geenejään noin biologisesti ajatellen, lapsi voi muistuttaa häntä ulkonäöltään tai luonteeltaan, ja aina sekin jotain vaikuttaa. Sosiaalisesti lapsi ja veljesi tulevat olemaan tekemisissä ainakin vanhempiesi kautta luultavasti lopun iän. Myös sinulle on tärkeää, että sinulla on turvaverkkoa, joten kannattaa pitää välit kunnossa mahdollisimman moneen suuntaan.

On tärkeää muistaa, että veljesi perhe, sinun perheesi ja vanhempasi olette kaikki osa samaa joukkuetta. Älkää kilpailko keskenänne.

Olen vähän samaa mieltä kuin joku kirjoitti, ettet ymmärrä pätkääkään lapsettomuudesta. Se paistaa läpi jokaisesta lauseestasi.

Oikein paljon kuitenkin onnea odotukseesi ja kaikkea hyvää jatkoon.

Niin kannattaa ainakin olla vähin äänin.Ja olla onnellinen(niinkuin kel onni on se onnen kätkeköön).On heille liian vaikea pala se lapsettomuus.Itselle ei olisi ollut,vuosia lasta yrittäneenä olin jo valmistautunut siihen että lapsia ei ehkä tulekkaan.Ajattelin että ei sitten,hoitoja en olisi alkanut edes harkitsemaan ja hankin koiran,suunnittelin kasvattavani koiria,sekin ihanaa.Vikaan meni, yrittämisen kun lopetti, niin lapsia alkoikin saamaan.Mutta tsemppiä sulle, että saatte välit paremmiksi ja eno voisi vaikka leikkiä siskon lasten kanssa.Oma veljeni tyttöystävänsä kanssa, on ollut mahtava ja pidetty hoitaja satunnaisesti.Tuttavalleni oli kova paikka lapsettomuus,olivat ilman lasta 13 vuotta,sitten adoptoivat lapsen ulkomailta,mutta kaikki eivät halua adoptoida,vaikka se voisi olla yksi hyväkin vaihtoehto.

Turha käskeä ketään "paranemaan" tai hyväksymään lapsettomuutensa. Sitä EI yksinkertaisesti tapahdu, se vaan häipyy joskus taka-alalle. Vaikka saisikin lapsen, siitä ei parane henkisesti. IKINÄ. Ja kehen veljesi voi purkaa omaa pahaa oloaan lapsettomuudesta, jos ei omaan raskaana olevaan siskoonsa? Verisukulaisuus tuo pieniä etuoikeuksia normaaliin kanssakäymiseen, ei ventovieraille sanota näistä asioista mitään tai haluta olla tekemisissä. Itse näen ainakin sen positiivisena merkkinä teidän kahden suhteesta.

Lapsettomuudesta kärsiminen ei kuitenkaan tarkoita etteikö lapsista, tai ylipäänsä elämästä, pystyisi nauttimaan, päinvastoin. Oletko kuullut kenenkään lapsettomuudesta kärsineen valittaneen ettei kestä omien lastensa kitinää? Tuskin. Vaikein tie heillä on silloin takana, kun sylissä on oma ihana vinkuva nyytti. Lapsi on maailman isoin lahja minkä 2 ihmistä yhdessä voi saada.

Ehdotan, että pidät loppuraskausajan etäisyyttä, mutta ilmoitat heti, niinkuin muillekin lapsen syntymästä, kutsut ristiäisiin ja muihin tapaamisiin. Siitä se pikkuhiljaa alkaa suhde taas vahvistumaan ja huomaat miten kiva enon perhe lapsellasi on. Ei lapsettomat perheet toistenkaan lapsia inhoa.

Itselleni vaikein asia toisten lapsen saamisesssa on vain tuo raskausaika, jolloin mielelläni en mene tapaamaan raskaana olevia ystäviäni. Koska aina vastassa on se MAHA, aina katsoessa muistutus omasta elämän tragediasta.

Niin ja aina kun lapsen synnyttyä alkaa mieli tekemään valittaa omasta jaksamisesta tai lapsen kitinästä, muistele niitä kaikkia tahattomasti lapsettomia pareja jotka riemusta kiljuen ottaisivat asemasi. Ja älä ainakaan syylisty siihen fb:ssä, se on alhaisinta ikinä :)

Ihanaa loppu odotusaikaa sinulle, toivottavasti kaikki menee hyvin kohdallasi!

Veljen käytöksessä on kyse ehkä jostain muustakin kuin lapsettomuudesta. Puolittaisilla tiedoilla, ja hieman omaa näppituntumaan käyttäen, oletan, että veljesi on näitä ihmisiä, joille on tärkeä tehdä asiat "oikein". Kun kerta ollaan sisaria, niin sitten pitäisi olla läheisiä, koska "oikeat" sisaret ovat "läheisiä". Ja kun se ei kerta teiltä syystä taikka toisesta luontevasti onnistu, niin veljesi jurnuttaa asiasta vanhemmillesi.
Vauvan syntymän myötä veljesi luutavasti saa lisää nurinan aiheita, koska silloin hänestä tulee setä ja setänä hän tietenkin tahtonee noudattaa sitä "oikeaa" kavaa, mikä ikinä se onkaan.
Veljesi suhteen suosittelen korvienvälien rasvaamista. Ks. henkilö tulee varmaan jurnuttamaan asiasta kuin toisestakin, mutta kun nuo jurnutukset antaa valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin - elämänlaadussa on havaittavissa pieniä parannuksi.

En oikein ymmärrä, että pitääkö valita lapsi tai matkustaminen?
Me olemme kärsineet lapsettomuudesta 10 vuotta ja olleet hoidoissa pari vuotta. Olemme käyneet yksityisellä puolella ja silti matkustelemme 3 kertaa vuodessa.
Tällä hetkellä odotamme kaksosia ja todellakin aiomme jatkaa lasten kanssa matkustelua...
Molemmat olemme ihan normiduunareita, mutta talousasiat kun on hallussa, niin kaikkeen on rahat riittänyt, eikä ole näkkileipää tarvinnu syödä...

Sukulaisuus on joskus aika vaikeaa ja jos luonteet ovat kovin erilaiset on vähän hankalaa löytää yhteistä säveltä, jossa kummallekin tulisi selväksi myötätunto tai myötäilo.

Eniten minua jutussa kiinnostaa lähisuvun arvot noin ylipäätään. Onko esim. vanhempamme sellaisia, joille isovanhemmuus on tärkeää? Ja onko ylipäätään suvussanne ollut merkittävämpää saada lapsia kuin vaikkapa kouluttautua pitkälle? Näillä nimittäin on kiusallinen vahva vaikutus siinä vaiheessa kun pariudutaan ja rakennetaan kotia. Ei oikeastaan nähdä metsää puilta ja sitten kaksi sisarusta kränäileee keskenään lapsista, joita joko tulee tai ei tule.

Olen itse lapseton, parisuhteessa ja keski-ikäinen nainen, joten onneksi tuo vaihe suvussa ja lähipiireissä on ohitse. Muistan, miten joillekin lapsettomuutemme oli vaikeampaa kohdata kuin meille. Siis minä en edes älynnyt surra koko asiaa, vaan ajattelin, että noh, jos ei lapsia, niin teenpäs sitten muuta ja olen todellakin tehnyt sitten sitä muuta kokematta oloani mitenkään sivulliseksi tai vajavaiseksi. Mutta mitä tulee nyt ikääni ja ikätovereihini, niin punnitessani lapsettomuuttani ja ikätovereitteni perhe-elämää en edellenkään koe jääneeni mistään paitsi. Jotkut vain ovat innokkaampia lisääntymään ja täyttämään maan kokien siten tarkoitusta elämälleen, joten se on arvo, joka vaatisi meiltä kaikilta hyvää itsetuntemusta olenko lisääntyjävaiko mikä tyyppi.

Mitä siis tulee ap:n aloittamaan aiheeseen ymmärrän tavallaan hänen tuntemuksiaan, että on aika tyhmää veljeltäkin nousta marttyyriksi ja ihan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluisi kysellä kummankin vointeja. Ja jos velipoika kokee asian vaikeaksi puhua, niin eihän toista voi muuksi muuttaa ja hän suree lapsettomuuttaan aikansa ennen kuin onnistuu löytämään siihen toisenlaisen asenteen tai lapsi todellakin syntyy heillekin. Siinä vaiheessa tämän hetkiset kaunaiset olotilanne unohtuvat ja siksi suosittelen, että hoida sinä ap nyt vain kuntoasi ja vointiasi ja pyydä veljesi vaimoineen kummiksi. Anna heidän lomailla rauhassa synnytyksesi aikoihin, koska sinähän elät omaa perhe-elämääsi, etkä mitään yhteistöelämää, Kyllä veljesi ehtii sinua onnittelemaan :)

Kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään. Näin se vain on.

Hyi äitiänne, jos kaiken tiedottaa toiselta lapselta toiselle. Normaaliahan on äidille avautuminen, mutta minä ainakin pitäisin sitten tiedot omanani....

Olet narsisti ja korostat itseäsi koko ajan. Minulla samanlainen sisar ja välit ovat katkenneet. Ei kukaan jaksa narsistista itsekeskeistä minä minä ja vain minä tyyppiä. Kakara kun tulee niin se pahenee vain.