Erosimme kuukausi sitten, minun aloitteestani. Kesälomamme sattui juuri alkamaan, enkä ollut suunnitellut puhuvani erosta vielä. Olin ajatellut, että jos kesäloman vielä yrittäisin, mutta ei. Sitten ne sanat vain tulivat suustani, kun juttelimme suhteestamme, jälleen kerran. Hänen mielestään mikään ei ollut pahasti vialla. Olimme keskustelleet vakavasti jo pariinkin kertaan tilanteestamme ja yritimme molemmat panostaa suhteeseemme. Sitä saattoi kestää n. viikko, ja sitten oltiinkin taas samassa tilanteessa.
Kesäloma loppui juuri, molemmilla. Olimme tahoillamme omilla kotiseuduillamme lähes koko kesäloman. Yhteyttä pidettiin, (lähinnä exäni piti minuun) satunnaisilla tekstiviesteillä, ja facebookin kautta, joissa hän kertoi kuinka hän on ahdistunut ja kuinka paska olo hänellä on, kun kaikki joutuu nyt aloittamaan alusta. Ymmärrän häntä, mutta en voi ololleni mitään. Olen onnellisempi yksin.
Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että exälläni on ollut 4 viikkoa aikaa löytää asunto, eikä mitään ole tapahtunut. Olen kyllä katsonut, että vapaita asuntoja on, MUTTA; kun ei ole löytynyt kuulemma sopivaa! Sen pitäisi olla kuulemma lähellä työpaikkaa. Hänellä ei siis ole autoa, eikä mitään muutakaan omaisuutta juurikaan. Pari huonekalua ainoastaan. Ja tietysti tilanteen tekee vaikeaksi se, että hänellä on merkintä luottotiedoissa, joka vaikeuttaa asunnon saamista. Ulosottomaksut hän sai hoidettua alkuvuodesta, jolloin asioiden piti muuttua, hänen lupauksensa mukaan...
Mutta en usko edes, että hän on mitään asuntoa mistään kysellyt. Ainoastaan saattanut katsella netistä ja todennut että liian kaukana työpaikasta, ei löydy sopivaa.
Nyt siis asumme edelleen saman katon alla, vaikka olemme eronneet. En kestä tätä tilannetta.
Miten saan hänet pois täältä? Olen sanonut, että kyllä töihin pääsee vaikka kävellen tai pyörällä, että ei ole minun ongelmani, jos hänellä ei ole autoa.
En haluaisi alkaa ilkeäksi, vaikka kuulemma olen jo, kun en meinannut suostua siihen, että vien hänet joka aamu töihin 04.00 vaikka minulla on auto. En siihen suoraan suostunutkaan, mutta kappas, niinpä vein hänet tänä aamuna kiltisti autolla töihin. ARGH!!
Onko kellään samaa tilannetta, ja olisiko jotain neuvoja? En kovin kauaa jaksa tällaista, enkä halua lähteä OMASTA KODISTANI muualle, koska hän ei lähde.
Kuinka vaikeaa luottotiedottoman on saada vuokra-asunto?
Kesäloma loppui juuri, molemmilla. Olimme tahoillamme omilla kotiseuduillamme lähes koko kesäloman. Yhteyttä pidettiin, (lähinnä exäni piti minuun) satunnaisilla tekstiviesteillä, ja facebookin kautta, joissa hän kertoi kuinka hän on ahdistunut ja kuinka paska olo hänellä on, kun kaikki joutuu nyt aloittamaan alusta. Ymmärrän häntä, mutta en voi ololleni mitään. Olen onnellisempi yksin.
Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että exälläni on ollut 4 viikkoa aikaa löytää asunto, eikä mitään ole tapahtunut. Olen kyllä katsonut, että vapaita asuntoja on, MUTTA; kun ei ole löytynyt kuulemma sopivaa! Sen pitäisi olla kuulemma lähellä työpaikkaa. Hänellä ei siis ole autoa, eikä mitään muutakaan omaisuutta juurikaan. Pari huonekalua ainoastaan. Ja tietysti tilanteen tekee vaikeaksi se, että hänellä on merkintä luottotiedoissa, joka vaikeuttaa asunnon saamista. Ulosottomaksut hän sai hoidettua alkuvuodesta, jolloin asioiden piti muuttua, hänen lupauksensa mukaan...
Mutta en usko edes, että hän on mitään asuntoa mistään kysellyt. Ainoastaan saattanut katsella netistä ja todennut että liian kaukana työpaikasta, ei löydy sopivaa.
Nyt siis asumme edelleen saman katon alla, vaikka olemme eronneet. En kestä tätä tilannetta.
Miten saan hänet pois täältä? Olen sanonut, että kyllä töihin pääsee vaikka kävellen tai pyörällä, että ei ole minun ongelmani, jos hänellä ei ole autoa.
En haluaisi alkaa ilkeäksi, vaikka kuulemma olen jo, kun en meinannut suostua siihen, että vien hänet joka aamu töihin 04.00 vaikka minulla on auto. En siihen suoraan suostunutkaan, mutta kappas, niinpä vein hänet tänä aamuna kiltisti autolla töihin. ARGH!!
Onko kellään samaa tilannetta, ja olisiko jotain neuvoja? En kovin kauaa jaksa tällaista, enkä halua lähteä OMASTA KODISTANI muualle, koska hän ei lähde.
Kuinka vaikeaa luottotiedottoman on saada vuokra-asunto?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaupungin vuokra-asunnon saa luottoteidotonkin ja aina parempi, jos on työpaikka. Erotilanteissa sen on vaan pakko järjestyä, muttsa aikamoinen lapamato pitää miehen olla, jos noilla tiedoilla vielä jaksaa viivyttää asunnonhakua. Jättää senkin sinun tehtäväksesi ja usko pois, jos haet käräjäoikeudelta häätöä (aika pikaisesti) niin menee se puoli vuotta, ennenkuin saat ukon pihalle.
Hanki sinä miehellesi asunto, ei siitä muuten valmista tule.
Lainaa hänelle takuuvuokra, niin yksityiseltäkin sen asunnon saa ilman luottotietoja, kuin myös esim VVO:lta jne.
Samaten voisit auttaa häntä alkuun uudessa asunnossa, hänhän joutunee lähtemään yhteisestä kodistanne melkein tyhjin käsin...
Ja eikös ne kaikki ulosottolaskut oltu jo maksettu?
Niistä saa todistuksen ulosottomieheltä, että asiat ovat kunnossa.
Ihmiset hyvät, asia ei ole niin mustavalkoista kuin luulette.
Asunnon saanti riippuu mistä on tullut häiriömerkintä ja kuinka suuri se on.
Kunnasta riippuen kaupungin asuntoihin on pitkät jonot mm. edullisten vuokrien takia. Helsingissä on jonossa 23 tuhatta hakijaa, siinä ei hirveästi työssäkäynti vaikuta kun n. 80 % hakijoista on töissä ja kiireellisiä tapauksia esim. lapsia.
VVO ja yksityiset evää lähes samantien jos ei ole luottotiedot kunnossa.
Terveisin töissäkäyvä luottotiedoton.
Muuta itse pois tai jatkakaa yhdessä oloa? Aika hankala tilanne mitenkään muuten ratkaista järkevästi. Luottotiedoton ei saa asuntoa todellakaan helposti, toki nyt riippuu mistäpäin asunto pitäisi löytyä. Ja ex:lläsi on aika korkea kynnys kyllä nyt saada mitään aikaiseksi.
Kauanko olette olleet yhdessä ja mikä on eroon johtanut syy? Käykää vaikka pariterapiassa purkamassa tuntoja. Ex-miehesi voi selvästi huonosti, onko hänellä ystäviä? Ero kyllä ahdistaa ja lannistaa kenet tahansa. Tuliko tämä hänelle yllätyksenä?
Muuttaisin siis pois omistusasunnostani kun exä ei lähde? Jokatapauksessa hänen olisi lähdettävä, koska myisin tämän ja muuttaisin sitten muualle. On kyllä käynyt mielessä tuokin vaihtoehto.
Syyksi voisin sanoa etten enää jaksanut olla suhteessa, josta en saanut mitään irti. Mies ei käynyt juuri missään yksinään, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Taisin olla tämän 2,5 vuoden aikana yhteensä 3 yötä ja 2 päivää IHAN YKSIN kotona.
Hänellä ei ole täällä ystäviä, muutama työkaveri, mutta ei hän niiden kanssa ole tekemisissä vapaa-ajalla. Hän ei jaksa tehdä mitään, ei lenkkeillä tai vaikka käydä vain pihalla tai kävellen kaupassa tai harrastaa mitään. Vetosi aina että on niin rankka työ. Lopulta ei ollut edes läheisyyttä, emme puhuneet kuin muutaman sanan päivässä ja minun puoleltani suhde vain lopahti. Hänen mielestään kaikki oli ok. Hänelle riitti että hän vain on tekemättä suhteen eteen yhtään mitään.
Yritin niiin monta kertaa saada häntä kävelylle tai ihan minne vaan. Mutta ei. En minäkään loputtomiin jaksa "anella". Ei hän voi muuttua siitä mitä on, enkä minä voi muuttua. Ei varsinkaan toisen puolesta.
Olen täysin samassa tilanteessa kuin sinä ja mieskin kuulostaa ihan samanlaiselta. Ei varmaan lohduta tieto, että tässä tilanteessa ollaan roikuttu nyt jo yli vuosi! Mies on hakenut kaupungilta kämppää, mutta sinne on tietenkin pitkät jonot. Lisäksi suhde menee vuoristoratana on-off. Olen niin puhki tämän asian kanssa, ja raivostuttaa jopa, että minunko se pitää hommata jopa asunto tälle miehelle kun ei itse saa aikaseksi sitäkään? Ja olen katsellut itselleni uutta asuntoa, kun tuntuu, että se on ainoa keino päästä miehestä eroon. Mutta kun tykkään tästä omasta asunnosta todella paljon, enkä halua muuttaa. Minä en myöskään halua lainata miehelle mitään takuuvuokria, koska ei ole minun asiani. Ilkeäksi en halua alkaa, mutta yhä useammin tekisi mieli heittää vaan mies pellolle, menköön minne menee. On tässä nyt ollut aikaa etsiä se oma asunto! Lisäksi tämä tietenkin rajoittaa molempien elämien eteenpäin menoa kun junnataan tässä samassa tilanteessa kuukaudesta toiseen. Ei voi kuvitellakaan aloittavansa uutta suhdetta kun edellinen roikkuu vieressä ja muutenkin tuntuu ettei voi edetä mihinkään.
Juuri annoin miehelle aikarajaksi tämän kuun loppuun etsiä asunto, jonka jälkeen mies on TAAS yrittänyt olla mukava ja puhuu yhteisistä lomasuunnitelmista ja muista menoista. Mikäs sitä miehellä on täällä oleillessa, saa lähes täysylläpidon, kun minä tunnun nykyään maksavan jopa kaikki ruuatkin ja siivoan hänen sotkunsa jne.
Oletko selvittänyt kuinka lain mukaan toimitaan ? Googlaa 'avopuoliso ulos asunnosta'.
Sieltä löytyy ohje kuinka toimitaan tilanteessasi. Sinä et anna miehelle takuu vuokria. Aikuinen mies voi selvittää itse asumisensa.
Miksi ruokit miestä ja siivoat hänen sotkunsa. Sanot miehelle että olette eronneet. Hän voi hankkia omat ruokansa tai olla hankkimatta. Sinun ruokiin ei kosketa.
Miksi olet antanut tilanteen jatkua näin pitkälle ? Kun selvästi on nähtävissä että mies ei lähde vapaaehtoisesti mihinkään , toimi itse.
Laitata se varaslukko ja varmuusketju, nosta miehen tavarat ulos ja ovi kiinni.
Omistamastasi asunnosta ei sinun tarvitse lähteä.
Asuntoa et saa myytyä kun hän ei lähde joten se vaihtoehto ei käy.
varmasti siitä tuntuu hyvältä kun saa potkia miesta
Sato ja VVO vuokraavat asuntoja myös luottotiedottomille, mutta vaativat 2-3 kk:n takuuvuokran.
Asiaa helpottaa, että kaverilla on työpaikka ja velat maksettuina.
Ajatuksena miehellä on varmaan se että hellyt ja otat takaisin. Jos olet vuokralla niin suosittelen lähtemään itse, sillä muuten et varmaankaan pääse eroon. Ota yhteyttä miehen kaveriin (mielellään sinkkuun) ja kysy olisiko hetkellinen sohvapaikka vapaana koska muuten heität vätyksen ulos.
Kannat hänen tavaransa pois ja sarjoitat lukon uudetaan ja sanot että tämä oli nut tässä koksa ei sinun ex muuten muuta mihinkään kun ei saa mitään aiakaiseksi. Ei se ilkeyttä ole vaan tahtoa että heität miehn pois asunnostasi ja kyllä sen asunnon voi ottaa kauempaa ja sitten etsiä lähenpää työpaikkaa että silleen.
Hieman samanlainen tilanne nyt meillä menossa, tässä 1½ kk sitten MINÄ päätin että nyt tää 11 vuoden suhde on ohi, ei pysty vaan enää. Kauan oon tätä ratkaisua miettinyt ja nyt vaan tuli sellainen fiilis että nyt tai ei koskaan ja oon helpottunut ja onnellinen päätöksestäni, kunhan nyt siis saisin tuon toisen osapuolen vaan lähtemään!
Asumme siis omistusasunnossa, kumpikin omistaa tästä puolet. Minä jään tähän asuntoon, ostan tämän siis itselleni koska avopuolisollani ei ole varaa tähän jäädä, eikä rahaa tätä itselleen ostaa.
Joten hän siis lähtee, mutta se nyt on kestänyt jo minusta liian kauan, haluaisin jo aloittaa "Oman elämäni alusta", mutta ei tästä tuu mitään kun toinen vaan pyörii nurkista ja vuokra-asuntoa ei saa hankittua. Ahdistaa!
Olen nyt antanut kaksi viikkoa aikaa, että sinä aikana pitää asunto löytyä ja muuttaa pois..
Väärältä tietysti tuntuu kun minähän se olen joka on jättänyt toisen ja hänen täytyy lähteä, mutta minkäs teet..
Odotellaan..
TSEMII!
Kolme kuukautta kesti saada hankala mies ulos. Siinä piti vielä katsella muut naiset ja ankara bailaaminen ja se miten hänessä ei tietenkään ole koskaan mitään vikaa ollut ikinä. Muuten vain luottotiedot hävis ja tuli petettyä jatkuvasti. Nyt on rauha. Ei kiitos enää koskaan. Jokainen hetki oli hukkaan heitettyä aikaa.
Neljässä viikossa pitäisi löytyä asunto???? Kyllähän niitä löytyy mutta hinta/laatu suhteet on perseellään ja eroon ei pääse kuin vasta vuoden kuluttua. Se on kallis hinta sinun päähänpistostasi. Kolme kuukautta on kohtuuaika uuden asunnon löytymiseen vaikka luottotiedot olisi kunnossa. Koita nyt vaan kestää. Pääset nimittäis siitä tyypistä eroon lopullisesti. Olethan jo noinkin kauan sitä katellut ja siitä et voi häntä syyttää.
Toista kuukautta tässä jo mennään ja tänään tuli tieto, että asunto olisi, mutta pitää olla 3kk takuuvuokra kuukauden vuokra vielä siihen päälle.... !!! Ja minä joudun katselemaan exääni niin kauan, kunnes hän repii rahat jostain niihin takuuvuokriin. AARRGGGHHHH. Minä saan "kärsiä" siitä, että hän on sössinyt raha-asiansa joskus aikoinaan.
Tilannetta ei tietenkään helpota se, että exä haluaisi seksiä jatkuvasti "voidaanhan me hauskaa pitää silti" Kas kummaa kun nyt kelpaa, kun ei vuoteen tapahtunut juurikaan mitään. Hän ei vaan oikein tunnu tajuavan, että se ei nyt oikein käy.
Ja sitten hän alkaa latelemaan minulle miten meidän pitää edetä, että kummallakaan ei saa olla mitään muita juttuja nyt kun vielä asutaan yhdessä. Korjaan häntä aina että olemme KÄMPPIKSIÄ. OLEMME ERONNEET. Tarvii kohta hakea ratakiskoa jostain, kun rautalanka ei tunnu riittävän. Joo. Tuli vähän katkera tilitys, mutta kai niitä huonoja päiviä saa olla.
Eli tässä nyt sitten todennäköisesti kökötetään vielä useampi kuukausi saman katon alla, täähän on vähän niinkuin ennenkin. Seksiä vaan olisi enemmän tarjolla. Ehkä tää tästä..?
Lainaa tuolle ex:llesi ne takuuvuokrat, niin homma on sillä selvä.
Pientä ymmärtämystä odottaisin myös sinulta.
Ymmärrän sen, että kun päätepysäkki tulee parisuhteeseen,haluaisi pian aloittamaan omaa elämää niin että toinen muuttaa omaan huusholliinsa. Se auttaa loppujenlopuksi tätä vastentahtoisempaa osapuoltakin. Mutta tuon myös sen näkökulman esille, että kun itse on jo kypsytellyt asiat mielessään ja näkee vain sen, kuinka kaikki muuttuu paremmaksi, kun toinen korjaa luunsa entisestä yhteisestä asunnosta, toinen on hukassa sekä erosta ja siinä mielentilassa pitäisi pystyä pikaisesti vielä löytämään asunto ja hoitaa muuttoasiat.
Eron toinen osapuoli viestii monella eri tavalla kärsimättömyyttään, kun toinen ei toimi tarpeeksi nopeasti. Neljä viikkoa ei oman mittarini mukaan ole vielä mikään pitkä aika siihen, että exäsi olisi jo pitänyt löytää uusi katto päänsä päälle. Koita olla kärsivällinen vielä hetki, vaikka teitä ei oltu tarkoitettu toisillenne, vie homma päätökseen, jos mahdollista niin, että toinen voi lähteä jatkamaan omaa taivaltaan ihmisarvonsa säilyttäen. Voimia kumpaisellekin.
Mies kuulostaa masentuneelta.
Ole fiksu ja laita sinne käräjille paperit menemään jo nyt.
Koska arvaa mitä. Jos mie sei tahdo sinusta erota, niin arvaa mitä hän tulee tekemään? Hän tulee sössimään uudelleen raha-asiansa juuri ennen kuin koko rahamäärä olisi takuuvuokraa varten koossa. Silloin hän anelee jälleen saamaan lisää aikaa ja pian huomaat että vielä 1v jälkeenkin olette samassa tilanteessa, sinä odotat että mies lähtee ja mies "yrittää löytää uutta asuntoa".
Laita paperit menemään. Jos mies lähtee aikaisemmin, sen voi aina perua. Mutta parempi varautua pahimpaan kuin huomata että kun suunnitelma a ei toteudu, ei olekkaan sitä suunnitelma b:tä.
Minä luulen kanssa, että rahat saatuaan kasaan, sössii ja pahemman kerran. Keksii uusia valheita, jotta saisi pidettyä samanlaisen elintason ylään, sinä ostat ruuat yms., maksat laskut ja pyykkäät. Mikäpä siinä on ollessa vielä vuosia lisää!
Käske sen luuserin muuttaa kaverilleen tai sukulaisilleen, vanhemmilleen siksi aikaa, kun keräilee rahojaan kasaan! Tuo on oikeasti vain tekosyy!!!! Miksi ei lainaa joltain tutultaan sitä summaa? Sinun ei kannata lainata yhtään mitään, koskaan et tule näkemään niitä rahoja.
Olen tämän itsekin kokenut.
Heitä sen kamat ulos ovesta niin varmaan löytää asunnon päivässä. On se kumma et naiset on noin avuttomia ettei saa yhtä miestä ulos asunnosta.
Tuo tilanne vähän sama kuin miehesi olis saanut potkut työpaikalta ja menis vaan joka aamu sinne työpaikalle. Eli ei suostu myöntämään
Että teidän suhde on ohi. Oletko sanonut jämäkästi että tämä on loppu tässä ja nyt ja sä lähdet tästä asunnosta kimpsuinesi. Tuo mies yrittää vaan vedättää ja toivoo väsyttävänsä sut niin että suhde jatkuukin.
Kaupungin asunnon saa ilman luottotietoja. Varallisuus ei ole Suomessa peruste asunnon saamiselle. Joten: mieti ite. Miksi hän mihinkään lähtisi? Miksi hän hakisi asuntoa? Sinä viet hänet töihin, ehkä teet ruokaakin ja kenties vaatehuoltokin pelaa.
Sinä et voi hänen puolestaan asuntoa hakea ja jos hän ei halua sitä hakea, pysytte ikuisuuksiin yhdesssä. Peruste yhdessä asumiselle on päättynyt, vai onko? Apua et saa viranomaisilta, joten toimi itse. Vaihda lukot.
voi luoja kuinka tutun kuuloista... Minulla se ero että meillä 2 lasta ja takana 7 vuotta henkistä ja fyysistä väkivaltaa mies ei suostu lähtemään yhteisestä asunnosta joten minä lähdin lasten kanssa nyt sitten majaillaan sukulaisissa kunnes oma asunto löytyy. "Parasta" oli se että kun olin lasten kanssa lähtenyt mies ilmoitti että muuttaa kanssa uuteen asuntoon koska meidän entinen yhteinen asunto no hänelle liian suuri ja kallis.
Teit aivan oikein! Turha jäädä tuleen makaamaan, muuten ei ikinä mikään muutu ja perhehelvetti jatkuu!
Onnea ja iloa ja valoa teidän tulevaan rauhalliseen perhe-elämään. Pidä pää pystyssä, vaikka todennäköisesti saat vielä vuosia paskaa niskaan exäsi suunnalta.
Vahvan ihmisen tekoja ja puhetta, älä alistu missään vaiheessa.