Olen hakenut avioeroa miehestäni ja meillä on vajaa 2kk vanha pieni vauva jota imetän... Muutan kauas miehestäni (olosuhteiden pakostakin näin täytyy tehdä - työ/opiskelu tilanne..) ja ex-mieheni haluaisi joko yhteishuoltajuuden tai vauvan itselleen eli yksinhuoltaja, Itse haluaisin olla vauvan yksinhuoltaja ja olen tähänkin asti vauvan hoitanut lähes kokonaan yksin. Ainakin niin kauan kun vauva on täysimetyksellä ja vauva ikäinen, tietääkö kukaan saankohan oikeuden käräjäoikeudelta yksinhuoltajuuteen, ja mitäs sitten kun asun niin kaukana ex-miehestäni ettei tapaamisetkaan tule onnistumaan kun ehkä kerran parissa viikossa...?? Mies on uhannut tehdä valituksen asiasta ja yrittää saada vauvan kokonaan itselleen niin alkoi pelottaan että eiköhän näin pienen vauvan huoltajuus kuulu äidille, vai?
avioero, huoltajuus ja pieni vauva
huolestunutäiti
121384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulu kulta, ilman muuta! Voimia ja rauhaa!
Miksi haluat yksinhuoltajuuden? Yhteishuoltajuus ja asuminen sinun luonasi. Tapaamiset sovitaan joka tapauksessa erikseen.
Et kerro tarkemmin perusteita syistä eroon ja siitä, miksi juuri haluat yksinhuoltajuuden.
Mies on laittanut sinut tilanteeseen, jossa haluaa jonkinlaiset "oikeudet" lapseensa. Ehkä sen vuoksi hän pelottelee hakevansa yksinhuoltajuutta.
Niin ikävältä kuin se ehkä kuulostaa, miehellä on oikeus lapsensa elämään osallistumisesta.
Lapsi on teidän molempien 50%+50%= vanhemmat.
Jos olet katsonut TV:stä ohjelmia, joissa aikuiset ihmiset etsivät epätoivoisesti kadotettua isäänsä, niin ymmärrät, että et voi kokonaan syrjäyttää isää pois lapsen elämästä.
Kun lapsi on noin pieni, niin et voi vielä parin kuukauden perusteella sanoa miehesi isänä olemisen onnistumisesta.
Yhteishuoltajuudessa ovat nämä isän kanssa tapaamiset sovittuja, ja tietysti lapsi asuu sinun luonasi.
Jotenkin minusta kuulostaa siltä, että äiti vain haluaa kostaa lapsen isälle. En edes usko, että sun olis välttämätöntä muuttaa mihinkään kauemmas. Yritä nyt ymmärtää, että lapsella on oikeus myös isään ja isäkin varmaan haluaa tavata lastaan. Turha tehdä asioita liian vaikeiksi.
Muistan itse kuinka kerran ex-tyttöystävä alkoi jo etukäteen manata, että jos meille tulisi lapsi ja meidän suhde menisi poikki niin hän muuttaisi lapsen kanssa kauas, etten voisi tavata lastani. Kyseessä olisi ollut ihan silkka kiusanteko. Eipähän tarvinut miettiä suhteen jatkamista.. Tällaisia itsekkäitä naisia on yllättävän paljon, mutta onneksi fiksujakin naisia on joukossa.
Aivan päinvastoin. Isä haluaa kostaa ap:lle.
Ap:n miehellä ei ole yhtään järkeä päässä eikä mitään suhteellisuudentajua vaatiessaan noin pienen vauvan yksinhuoltajuutta.
Nää kirjoittajat on tyhmiä. Mistä tiedät että tää kyseinen isä on hyvä isä materiaalia? Vois olla vaikka pedo tai väkivaltainen tai mikä lie!! Äidillä on oikeus muuttaa minne vaan ja äidin vaisto on pitää huolta lapsesta ja pitää se turvassa. Kun nainen tuntee olonsa turvalliseksi eikä uhatuksi niin siihen voi sitten se isäkin tulla mukaan jos on siihen kykenevä.
Miehet ei tajua tätä asiaa ollenkaan. Äidillä pitää olla tukiverkosto ja jos se on siellä kaukana niin olkoon ja isän pitää sinne matkata ja se siitä.
Älä huoli lapsi jää sinulle tietenkin 100%. Sulla on oikeus asua missä vaan haluat lapsesi kanssa.
Toinen äiti:
en voi tietääkään. Äiti ei kerro. Uskon, että olisi kertonut, jos olisi väkivaltainen.
Miksi äiti jätti kertomatta? Ehkä ei ollut kerrottavaa.
Sinäkään et tiedä.
Ajattelet täysin tunteillasi, vaikka et tiedä tosiasioita.
Ehdotin, että yhteishuoltajuus voisi olla ratkaisu.
Oikeasti isäkin voi rakastaa lastaan.
Äiti rakastaa ja on miehiä, jotka rakastavat lasta. Ei voi yleistää, että kaikki eroavat tai erotetut miehet olisivat pedofiiliroistoja tai mitä lie väkivaltaisia.
Eroavissa sekä erotetuissa miehissä voi olla kunnon miehiä.
Tuntuuko pahalta, että lapsi tarvitsee äidin JA isän.
Molemmat.
Imeväisikäinen lapsi tietysti tarvitsee äidin lähihoitajakseen.
Silloin kun minä ja mieheni erosimme, lastenvalvoja sanoi, että koska vanhemmat ovat olleet naimisissa, tulee automaattisesti yhteishuoltajuus. En tiedä olisiko tämän voinut riitauttaa, koska tämä oli se mitä halusimmekin.
Noin pienen lapsen ollessa kyseessä lapsi jää tietenkin asumaan äidin kanssa, eli sinä olet lähihuoltaja ja sinulla on silloin oikeus päättää lapsen asuinkunnasta. Tapaamisista sovitaan sitten erikseen.
Olisi tietysti hienoa sekä lapsen että sinun itsesikin kannalta, että isä tapaisi lastaan. Yhden pienen vauvan kanssa pärjää yksinkin hyvin, mutta tulevaisuudessa sinua varmasti tulee kaduttamaan, kun olet yksin uhmaikäisen kanssa, että isä ei ole ollenkaan läsnä lapsen elämässä. Kannattaa nyt yrittää miettiä kauaskantoisesti, mitkä on ne parhaat ratkaisut.
Tsiisus, mikä välkyy. Lastenvalvoja ei päätä lapsen asioiosta!
Lastenvalvoja voi vain vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen. Lastenvalvoja ei kykene pakottamaan yhteishuoltajuuteen, jos vanhemmat ei siihen suostu tai halua!
Mikäli vanhemmat ei pääse sopimukseen niin huoltajuusriidat ratkotaan kärjäoikeudessa.
Kuuluu äidille noin pienen vauvan lähihuoltajuus.
Miehesi ei pysty imettämään, joten lapsen etu on saada rintamaitoa mahdollisimman pitkään. Toiseksi noin pieni vauva on kiintynyt äitiinsä, eikä häntä tule äidistä erottaa, ettei vauvalle kehity kiintymyssuhdehäiriö.
Olet tähän saakka hoitanut lähes kokonaan vauvan yksin? Miksi miehesi ei ole siihen osallistunut?
Avioeroa olet jo hakenut joten kai hakemuksessasi pyysit oikeuden päätöstä huoltajuuteen?
Huoltajuutta määrättäessä lapsen etu on ensisijainen asia, ei vanhempien. Eli kumpi kykenee hoitamaan, huolehtimaan ja tukemaan lapsen kasvun ja kehityksen?
Yhteishuoltajuuteen ei kannata suostua, jos ette keskenänne kykene lapsen asioista sopimaan. Silloin on viisaampaa toisen ottaa huoltajuus ja sopia lapsen tapaamiset. Noin pienen lapsen tapaamisissa tulee huomioida lapsen imetys, kykeneekö isä hoitamaan vauvaa, onko isällä mitään sidettä syntyneeseen lapseen jne...
Tapaamissopimus kirjallisena tai mikäli haet yksinhuoltajuutta niin oikeuden päätöksen mukaisesti. Oikeus vahvistaa aina huoltajuuden, kun vanhemmat ei kykene sittä sopimaan. Pakko ei ole yhteishuoltajuuteen suostua.
Mikäli isä ei aivan mahdoton ole, niin yhteishuolto on paras ratkaisu. Ja oikeuteen riitelemään lähteminen ei ole hyväksi sen paremmin vanhemmille kuin lapsellekaan. Eli jos (kun tunteet vähän laantuvat) pystytte tekemään sopimuksen yhteishuollosta ja tapaamisista lastenvalvojan luona, niin ehdottomasti niin kannattaa tehdä. Lastenvalvoja pystyy myös selittämään isälle, että noin pienen lapsen on parempi asua äidin luona ja auttaa järkevän tapaamissopimuksen teossa. Todennäköisesti oikeuskin päätyisi yhteishuoltoon.