Isäni ei olekaan biologinen isäni

Kata87

Luin juuri väestörekisterikeskuksen tiedoistani, että minut kasvattanut isäni on adoptoinut minut, kun olen ollut vauva. Olen nyt 25-vuotias ja perheellinen.

Olen ollut aina siinä luulossa että hän on biologinen isäni ja että olen osa hänen sukuaan. Vanhempani ovat keksineet eri selityksiä minkä takia olen eri näköinen, kuin muut sisarukseni, ja miksi minut on kastettu äitini tyttönimellä, ja myöhemmin vaihdettu isäni sukuun.

Kysyin äidiltäni asiasta, ja hän yritti aluksi kieltää kaiken ja valehdella lisää, ja biologista isää hän ei voi kuulemma varmaksi mennä sanomaan. Isäni kanssa en ole vielä keskustellut aiheesta, mutta tiedän että hän ei olisi halunnut minun koskaan tietävän. Joka tapauksessa pidän isääni "oikeana" isänäni, koska hän on minut rakastaen kasvattanut, ja kohdellut kuin omaa lastaan.


Kuinka voi enää luottaa ihmisiin jotka ovat voineet salata tälläisen asian näin kauan?
Kannattaako minun ottaa selvää biologisesta isästäni, vai toisiko se vain lisää harmia? Kuitenkin omat juuret mietityttävät (perimä, piirteet,sairaudet...)

Onko muilla vastaavia kokemuksia, miten tästä eteenpäin?

2

485

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hyvä elämä kaikille

      Ei omaa kokemusta mutta olen lukenunt ja kuullut useiden omia kokemuksia. Ymmärrettävästi vanhemmatkin ovat vajavaisia ja on joskus neuvottomia miten menetellä lapsen parhaaksi tällaisessa tilanteessa. Nykyään on tutkittu ja saatu kokemusten myötä tietoa että on parasta jo ihan pienestä pitäen kertoa lapselle hänen ymmärryksensä mukaan kertoa lapsen elinhistoria: mien ihminen on saanut alkunsa, missä syntynyt, sairaudet ja missä juuret. Mitä salaamista siinä on. On varmaan järkytys kuulla sitten yllättäen jotkain hyvin itselle merkittävää vanhempien taholta. Sinun adoption aikaan on on ollut vielä käsitys salaaminen on lapsen kehitykselle parasta.
      Itse päätät otatko yhteyttä biologiseen isääsi. Jos ei synny tunneyhteyttä: hän tai sinä tai te molemmat koette että ei ole tarvetta pitää ja rakentaa jatkuvaa yhteyttä, niin on tärkeää tietää esim. periytyvistä sairauksita, suvun eri vaiheista ja piirteistä, lahjakkuuksita. Kaikkia se meitä kiinnostaa? Hyvä kuitenkin antaa miehelle jonkin verran aikaa sopeutua tapaammistilanteeseen, ettei tule kuin puun takaa - ettei sen vuoksi torju kohtaamista tai jännitä. Jos teistä ei tule sielullisesti sukulaisa niin asiallisesti kohdatessa voi tulla vaikka hyvät aikuiset kaverit. Ja hienoa kuulla että sinulla on ollut rakastava ja hyvä turvallinen isä. Mitä merkitystä sillä on jos isä on biologinen siittäjä jos miehellä ei ole mittaa ja sydäntä isäksi. Valitettavasti monella lapsella on siittäjä mutta ei isää eikä kotia. Rakkautta ja vastuullista vanhemmuutta ihmien tarvitsee. Toivotavasti tällä ajatuksella voit antaa anteeksi ja ymmärtää sinulle koitunutta vääryyttä nyt aikusena.

      • kata87

        Palasin taas asiaan, kun tämä alkoi mietityttämään.
        Olen puhunut kasvatti-isäni kanssa, ja sanoin hänelle että en muuta käsitystäni hänestä isänä, koska hän on minut hyvin kasvattanut jne..
        Mutta nyt lähiaikoina on alkanut tuntumaan siltä että hän on etääntynyt minusta, eikä ole yhtään oma itsensä kanssani. En tunne saavani häneen kontaktia oikein mitenkään. Joten tunnen välillä itseni torjutuksi.

        Tämä saattaa muuttaa välejämme, vaikken niin haluaisi. Ja siitä johtuen sitten mietin vielä enempi biologista isääni. Mutta jos tapaisin biologisen isäni, se loukkaisi varmasti kasvatti-isääni, myöskään sitä en halua. Kuitenkin tuntuu kuin osa minusta puuttuisi, koska en ole juurikaan samanlainen ulkonäöltäni ja luonteeltani, kuin muut sisarpuoleni.

        Ja vanhempani kertoivat, että äitini odotti jo minua, heidän tavatessaan. Biologinen isäni ei siis tiedä olevansa isä
        .


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa

      ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?
      Ikävä
      85
      4550
    2. Ei sinussa ollut miestä

      Selvittämään asioita vaan kipitit karkuun kuin pikkupoika.
      Ikävä
      127
      3958
    3. Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."

      Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai
      Ensitreffit alttarilla
      33
      2511
    4. Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta

      Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu
      Maailman menoa
      196
      1513
    5. Wiisaat Lappajärvellä iät.

      Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.
      Lappajärvi
      12
      1286
    6. Missä Steffe hiihtää?

      Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      1243
    7. Olet elämäni rakkaus

      On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el
      Ikävä
      36
      1198
    8. Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä

      Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?
      Sinkut
      62
      1193
    9. Milloin nainen, milloin?

      Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä
      Ikävä
      61
      1153
    10. Olen menettänyt yöunet kokonaan

      Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel
      Tunteet
      17
      1055
    Aihe