Olen mieheni kanssa avoimessa suhteessa, mikä on tuntunut hyvältä ja toimivalta päätökseltä. Asian kanssa eläminen on kuitenkin uutta, enkä tiedä miten pitäisi toimia.
Tapasin miehen ja välillämme ns. kipinöi. Lähinnä istuimme ja halimme. En kertonut hänelle seurustelevani, ellei hän sitten itse huomannut sormustani siitä mitään mainitsematta. Saatamme tavata joskus vielä uudelleen ja toivoisinkin. Minusta jopa tuntuu, että mies hiukan ihastuikin minuun. Nyt minulla on ollut todella paha olo siitä, etten kertonut tilanteestani hänelle. Miten kertoisin?
Kertokaa miten te muut olette toimineet ja oliko se aluksi edes vaikeaa ja miten kolmas osapuoli on uutisen ottanut?
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Tapasin miehen ja välillämme ns. kipinöi. Lähinnä istuimme ja halimme. En kertonut hänelle seurustelevani, ellei hän sitten itse huomannut sormustani siitä mitään mainitsematta. Saatamme tavata joskus vielä uudelleen ja toivoisinkin. Minusta jopa tuntuu, että mies hiukan ihastuikin minuun. Nyt minulla on ollut todella paha olo siitä, etten kertonut tilanteestani hänelle. Miten kertoisin?
Kertokaa miten te muut olette toimineet ja oliko se aluksi edes vaikeaa ja miten kolmas osapuoli on uutisen ottanut?
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä kerron heti kättelyssä, että olen naimisissa, eikä minun kanssani ole tarjolla kuin rakastajan paikka. Mies saa sitten itse päättää mitä haluaa. Onhan reilua kertoa heti, että kolmas osapuoli voi jatkaa matkaa, jos etsiikin vakavaa suhdetta. (Ellei polyamoria-kuvio ole mahdollinen.)
Komppaan edellistä. Kannattaa kertoa mahdollisimman pian, mikä on tilanne. Toinen voi tuntea olonsa petetyksi, jos asioita ei kerrota heti rehellisesti - ja sellainen on huono alku mille tahansa suhteelle. Itse olen kertonut aina heti tilaisuuden tullen, eikä se minulle ole ollut vaikeaa.
Etukäteen ei voi ennustaa, miten tämä kolmas osapuoli asiaan suhtautuu; niitä suhtautumistapoja kun on tosi paljon erilaisia ja ne riippuvat ihmisen arvo- ja kokemusmaailmasta. Jotkut ihmiset laittavat heti pakin päälle, kun kuulevat asiasta, toisille se sopii, joillekin asia on kokonaan uusi ja ovat uteliaita... kaikki on mahdollista.
Kuka oikeasti viitsii tuhlata elämäänsä kolmantena pyöränä? En todellakaan ymmärrä. Se on ihan elämän hukkaan heittämistä. Oikea onni voi mennä ohi.