Vain totaalinen romahdus saa minut kirjoittamaan netin keskustelupalstalle, mutta se hetki on nyt. Mieheni (29v) joka ei ole yli vuoteen kyennyt juuri minkäänlaiseen seksiin, jäi eilen kiinni pettämisestä erään ystäväni kanssa. Tapahtumien paljastuttua sitä vielä luonnehdittiin minulle sanoilla "aivan huippu sonni!". Ynnä muuta vastaavaa hehkutusta mieheni haluista, kyseisellä tiedon lähteellä kun on kännipäissään taipumus puhua totuus niin suorasanaisesti ja yksityiskohtaisesti kuin mahdollista. Toisaalta hyvä niin, nyt tiedän kaiken.
Tätä "ongelmaa" on pidetty meillä erektiohäiriönä ja mies kävi vaatimuksestani lääkärissäkin sen takia. Siellä aiheuttajaksi todettiin stressi ym. pitkäkestoinen paine elämäntilanteessa. Nyt näyttäisi että se todellinen aiheuttaja olenkin minä. Toki mieheni stressi alkoi sen jälkeen kun halusin että muutamme omakotitaloon jota varten tarvittiin iso pankkilaina. Hän on tehnyt sen takia pitkiä päiviä töissä ja luopunut muutamasta harrastuksestaan. En silti pidä itseäni erityisen syyllisenä, sillä muidenkin miehet selviävät asuntolainoista ilman henkisiä ongelmia.
Fakta siis on, että mieheni kykenee täydellisyyttä hipovaan seksiin toisen naisen kanssa, mutta ei juuri minkäänlaiseen seksiin minun kanssani. Suorana johtopäätöksenä voin vetää että tuon toisen mimmin kanssa hän pystyy rentoutumaan meidän stressimme pois ja nauttimaan elämästä. Mitään todellista erektio-ongelmaa siis ei ole ollutkaan, vaan ongelma on se ettei hän tunne oikeaa intohimoa minua kohtaan. Kaikki muut jutut meillä menee, tai siis meni ihan hyvin. Niitä alkuaikojen rakkaudentäyteisiä öitä ei pysty välillemme palauttamaan. Kannattaako tässä yrittää enää mitään muutakaan. Onhan minullakin oikeus hyvään seksiin.
Tätä "ongelmaa" on pidetty meillä erektiohäiriönä ja mies kävi vaatimuksestani lääkärissäkin sen takia. Siellä aiheuttajaksi todettiin stressi ym. pitkäkestoinen paine elämäntilanteessa. Nyt näyttäisi että se todellinen aiheuttaja olenkin minä. Toki mieheni stressi alkoi sen jälkeen kun halusin että muutamme omakotitaloon jota varten tarvittiin iso pankkilaina. Hän on tehnyt sen takia pitkiä päiviä töissä ja luopunut muutamasta harrastuksestaan. En silti pidä itseäni erityisen syyllisenä, sillä muidenkin miehet selviävät asuntolainoista ilman henkisiä ongelmia.
Fakta siis on, että mieheni kykenee täydellisyyttä hipovaan seksiin toisen naisen kanssa, mutta ei juuri minkäänlaiseen seksiin minun kanssani. Suorana johtopäätöksenä voin vetää että tuon toisen mimmin kanssa hän pystyy rentoutumaan meidän stressimme pois ja nauttimaan elämästä. Mitään todellista erektio-ongelmaa siis ei ole ollutkaan, vaan ongelma on se ettei hän tunne oikeaa intohimoa minua kohtaan. Kaikki muut jutut meillä menee, tai siis meni ihan hyvin. Niitä alkuaikojen rakkaudentäyteisiä öitä ei pysty välillemme palauttamaan. Kannattaako tässä yrittää enää mitään muutakaan. Onhan minullakin oikeus hyvään seksiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaihtakaa se laina sun nimiin, niin miehesi vehje taas pelittää makkarissanne. Problem solved.
On varmasti totta mitä mediassakin on alettu hiljalleen puhua; suomalaisten miesten elämä on liian rankkaa. Siitä nämä parisuhdeongelmat alkaa. Mutta harvemmin pankki suostuu siihen että laina vaihdettaisiin pelkästään naisen nimiin. Saisi olla aika suurituloinen nainen että suostuvat.
Hehhehee... vai on suomalaisten miesten elämä rankkaa. Voi voi ressukoita, mistähän niille keksittäisiin vielä vähän lisää etuoikeuksia?
Vastahan uutisissa todettiin että nuorten miesten erektiohäiriöt on hurjassa kasvussa. Ja vain hetki sitä ennen uutisoitiin että nuoret parit on velkaisempia kuin koskaan ennen. Aloituksen esimerkkikin osoittaa: Vähemmän velkaa = parempi seksielämä.