Oli useamman kuukauden säätöä todella hyvän tyypin kanssa. Juttu lensi aina ja meidän huumori oli samanlaista. Seksikin toimi aivan loistavasti. Itselläni oli koko ajan hieman liikaa tunteita ko. kaveria kohtaa, mutta syrjäytin, vaikka tiesin, että tulen putoamaan korkealta ja lujaa, kun tämä loppuu.
No niinhän siinä sitten kävi. Tuossa kuukauden päivät sitten kaveri sanoi, että taitaa nyt nuo meidän säätämisen jäädä, kun hänellä on jotain vakavampaa juttua yhden tytön kanssa. No minähän romahdin täysin, että en nyt voisikaan saada tätä miestä enää itselleni (vaikka enhän koskaan ollut saamassakaan).
Asiaa ei lainkaan helpota se, että tyttö on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin itse olen ja sitä käytiin jo viikko sitten ko. kotipuolessa mökkeilemässä ja kivaa oli kuulemma ollut - ja paskat. Kai sitä kohta jo vaihdellaan kihlojakin ja ostetaan slipoveria anopin mieliksi. :'(
Katkeran vuodatusta, mutta kyllä vaan tuntuu niin pahalle. Tekisi mieli vain haukkua ko. tyttö huoraksi ja ties miksi, vaikka onhan hän varmasti ihan kiva tyttö. Ei kai tämä (ex)ystäväni muuten häneen olisi ihastunut.
Naisena sitä vain miettii, että "mikä siinä toisessa on parempaa kuin itsessä". Olen kaunis, huumorintajuinen, hauska ja mielestäni perin fiksukin ihminen, mutta ei niin yksi... yksin sitä ollaan.
Muutamat kerrat on nyt nähty tämän "tiedoksiannon jälkeen" ja itkemiseksi se on aina minun osaltani mennyt. Kaveri sanoi ymmärtävänsä, että mulla on paha mieli.... mutta kuka sitä tosiaan jaksaa jonkun säädön kohtauksia kauaa katsoa, vaikka kuinka vannoi, että olen hänelle myös tärkeä ystävä.
Kävin hänen luonaan nyt tiistaina, kun perjantain humalatilassa olin sitten kännipäissäni soittanut hänelle ja kohtauksen taas järjestänyt mistä sitten oli niin paha morkkis jo ihan sen vuoksi, että jos ystäviä ollaan niin sellaista tarvitse toiselle sanoa, vaikka olikin kurja olla.
Nyt kun siellä kävin oli todella vaivaantunutta. =/ Juttu ei lentänyt lainkaan niinkuin ennen. Hän istui koneella, minä sohvalla ja datasi siinä sitten uutisia selaten melkein koko sen pari tuntia kun siellä olin. Olisin mä ne uutiset kotoakin nähnyt. :(
Onneksi en sentään itkenyt ja vaan olin kutakuinkin normaali. Itku tuli vasta kun pääsin autoon. Tuli vain tuosta niin kankean kylmästä kohtaamisesta mieleen, että tätäkö se nyt on. Hyvät tyypit ovat harvassa ja sen vuoksi en haluaisi ystävää menettää. Mutta käykä tässä niin, että enää ei nähdä, Viimeisten kk. aikana nähtiin viikottain - tosin enemmän omasta aloitteestani.
Tullaan kuitenkiin pyörimään samoissa opiskelijaporukoissa yms. Ikää meillä jo molemmilla melkein 25, joten ei enää mitään teinejä olla.
Purkautuminen... tuntuu vain ettei kukaan kavereistani jaksa enää kuunnella. =/
No niinhän siinä sitten kävi. Tuossa kuukauden päivät sitten kaveri sanoi, että taitaa nyt nuo meidän säätämisen jäädä, kun hänellä on jotain vakavampaa juttua yhden tytön kanssa. No minähän romahdin täysin, että en nyt voisikaan saada tätä miestä enää itselleni (vaikka enhän koskaan ollut saamassakaan).
Asiaa ei lainkaan helpota se, että tyttö on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin itse olen ja sitä käytiin jo viikko sitten ko. kotipuolessa mökkeilemässä ja kivaa oli kuulemma ollut - ja paskat. Kai sitä kohta jo vaihdellaan kihlojakin ja ostetaan slipoveria anopin mieliksi. :'(
Katkeran vuodatusta, mutta kyllä vaan tuntuu niin pahalle. Tekisi mieli vain haukkua ko. tyttö huoraksi ja ties miksi, vaikka onhan hän varmasti ihan kiva tyttö. Ei kai tämä (ex)ystäväni muuten häneen olisi ihastunut.
Naisena sitä vain miettii, että "mikä siinä toisessa on parempaa kuin itsessä". Olen kaunis, huumorintajuinen, hauska ja mielestäni perin fiksukin ihminen, mutta ei niin yksi... yksin sitä ollaan.
Muutamat kerrat on nyt nähty tämän "tiedoksiannon jälkeen" ja itkemiseksi se on aina minun osaltani mennyt. Kaveri sanoi ymmärtävänsä, että mulla on paha mieli.... mutta kuka sitä tosiaan jaksaa jonkun säädön kohtauksia kauaa katsoa, vaikka kuinka vannoi, että olen hänelle myös tärkeä ystävä.
Kävin hänen luonaan nyt tiistaina, kun perjantain humalatilassa olin sitten kännipäissäni soittanut hänelle ja kohtauksen taas järjestänyt mistä sitten oli niin paha morkkis jo ihan sen vuoksi, että jos ystäviä ollaan niin sellaista tarvitse toiselle sanoa, vaikka olikin kurja olla.
Nyt kun siellä kävin oli todella vaivaantunutta. =/ Juttu ei lentänyt lainkaan niinkuin ennen. Hän istui koneella, minä sohvalla ja datasi siinä sitten uutisia selaten melkein koko sen pari tuntia kun siellä olin. Olisin mä ne uutiset kotoakin nähnyt. :(
Onneksi en sentään itkenyt ja vaan olin kutakuinkin normaali. Itku tuli vasta kun pääsin autoon. Tuli vain tuosta niin kankean kylmästä kohtaamisesta mieleen, että tätäkö se nyt on. Hyvät tyypit ovat harvassa ja sen vuoksi en haluaisi ystävää menettää. Mutta käykä tässä niin, että enää ei nähdä, Viimeisten kk. aikana nähtiin viikottain - tosin enemmän omasta aloitteestani.
Tullaan kuitenkiin pyörimään samoissa opiskelijaporukoissa yms. Ikää meillä jo molemmilla melkein 25, joten ei enää mitään teinejä olla.
Purkautuminen... tuntuu vain ettei kukaan kavereistani jaksa enää kuunnella. =/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ööh... ootte sopinut, että nussitte ja pidätte muutenkin hauskaa, ihastut ja kaveri sovittujen sääntöjen puitteissa ottaa itselleen sopivan morsmaikun, kun sellainen ilmestyy, ja nyt on pakko päästä purkautumaan? Huoh...
Et haluaisi ystääväsi menettää, mutta samalla työnnät häntä enemmän vaan pois käytökselläsi ja "kohtauksillasi". Mitäs jos koittaisit pitää pientä taukoa tuosta miehestä?
Kerro miehelle, että haluat olla hänen ystävä, mutta se teidän juttunne on niin vahvasti yhä mielessäsi, että tarvitset kuukauden tai kaksi aikaa sulatella tapahtunutta omissa oloissasi. Kunhan pystyt asioita alkaa käsittelemään niin voit taas alkaa tuota miesta näkemään. Mies kyllä tajuaa tilanteen ja varmasti ottaa ideasi vastaan hyvin jos on niin hyvä tyyppi kun annat ymmärtää. Tilanne helpottuisi myös hänen kannalta kun ei tarvitsisi pelätä "kohtauksia".
5 8,
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Taidat olla oikeassa, että työnnän häntä vain enemmän pois käytökselläni. Jos itse olisin hänen sijassaan, en itsekän jaksaisi katsoa, kuinka ystävä järjestää kohtauksia, kuin exä, vaikka emme ole edes seurustelleet.
Ehkä minun pitäisi vain rohkeasti ottaa häneen yhteyttä ja katkaista sitten muut yhteydet joksikin aikaa. Esimerkiksi piilottaa hänen FB profiilinsa, koska niin lapsellista kuin onkin niin vähän väliä stalkkaan "onko hän online - jos ei niin on varmaan tämän tytön luona", "miksi ei juttele minulle mitään".
Tilanne on jotenkin todella hämmentävä, koska vuosi sitten, kun erosin exästäni 6,5 vuoden suhteen jälkeen en kokenut lainkaan näin vahvoja tunteita. Osa syy ehkä se, että kiintymyksen tunteet olivat jo aikaa sitten laantuneet ja itse olin vahvemmin jättävän osapuolen roolissa.
Sun olisi pitänyt kertoa niistä sun "syvemmistä" tuntemuksista hänelle ajoissa. Jos sulla kerran oli niin vahvat tunteet pelissä mukana.
Mutta joo, mies löysi jonkun kenen kanssa juttu voisi mennä vakavaksi. Sä olit vain joku leikki/pelleily kaveri. Susta saa muutenkin jotenkin epäluotettavan kuvan, joten hyvä näin. Nyt on sun täytyy vaan kadottaa itsesi kuvioista ja jättää miekkonen kehittelemään suhdettaan tämän vakavasti otettavan kanssa.
Nykyisen tytön kannalta on parempi jos vaan voit pysyä poissa. Voi tulla turhaa mustasukkaisuutta (olet se toinen nainen) jos hän tietää mihin kaveruutenne pohjautui, eli seksiin ilman sitoumuksia.
Itse en haluaisi tietää jos puolisoni on hyvä ystävä (ex-)sänkykaverinsa kanssa. Enkä ainakaan haluaisi päästää heitä kahdestaan minnekään asuntoon.
On siinäkin murehtimisen aihe. Jätä miehet rauhaan ja pysy tyttö porukoissa. Tässä nyt nähdään miten paha yhdistelmä on mies/nainen. Naisille tulee välirikkoja miesten takia ja miehillekkin naisten takia, voi halleluuja sanon minä. Itse olen mies enkä ole kertaakaan sekaantunut naisiin enkä sekaannu, ei vois vähempää kiinnostaa. Niin en voi kertakaikkiaan ymmärtää mitä se jätkä on ylipäätäsäkkään nähnyt sinussa. Ei millään pahalla mutta en tarkoita yksistään sinua vaan kaikkia maapallon naisia.
Joo-o, itsellänikin on tavallaan friends with benefits-tilanne päällä (en edes oikeastaan ymmärrä miten hitossa siihen ajauduin), ja tosiaan, se on sellaista säätämistä. Kumpikaan meistä ei oikein tiedä miten asiaan suhtautua, kummatkin ovat tavallaan kovin varovaisia puhumaan tunteistaan, mutta silti meillä on loistavaa aikaa yhdessä!
Omat tunteeni tiedän, olen kohtuullisen lääpällään kyseiseen kaveriin, mutta pelkään sanoa mitään. Kaverini ajatuksia en myöskään tiedä paitsi sen, että hänen mielestään olen mainiota seuraa. Emme tapaa kovin usein välimatkojen vuoksi, mutta pidämme kuitenkin yhteyttä tiiviisti.
Katson mihin tämä johtaa vai johtaako se mihinkään. Omat aavistukseni minulla on tämän kaverini tunteista, mutta tällä kertaa odotan, että hän tekee aloitteen. Kerran olen maininnut, että olen oikeasti ihastunut ja positiivista on ollut se, että hän on myös tämän tunnustuksen jälkeen halunnut nähdä ja pitänyt myös oma-aloitteisesti yhteyttä.
En halua luoda tälle FWB-jutulle kovinkaan suuria mittakaavoja, sillä en halua tippua korkealta pilvistä, jos hän sanoisi, ettei tästä mitään tule tai hänellä olisi "toinen". Siksi toisekseen pelkään myös sitä, että pahimmillaan menettäisin järisyttävän hyvän kaverin koko hötäkässä. Haluan kuitenkin pitää häneen yhteyttä, hän on yksi erittäin harvoista ihmisistä, kenen kanssa on aidosti hyvä olla ja hänen kanssaan pystyy puhumaan ihan kaikesta - löytö suorastaan!!!
Mutta silti, nautin hänen seurastaan ja minulla on pilkettä silmäkulmassa juttumme suhteen ;)
Yhdelle hyvälle ystävälleni kävi juuri näin. Hän ei ollut ihastunut kyseiseen poikaan, joskus aikaisemmin vuosia sitten. He olivat tavanneet baarissa ja jutelleet pitkään. Muistan kuinka iloisena ystäväni kertoi ko. illasta ja olin onnellinen hänen puolestaan. Pian ystäväni kuitenkin kertoi, että poika laittoi paljon viestiä mutta aina kun olisi pitänyt tavata niin tapaaminen siirtyi. Ystäväni sanoi ettei ole ihastunut poikaan, että haluaa pitää hänet vain kaverinaan vaikkei mitään muuta olisikaan. Kuulin ystäväni puheesta, että hän oli kuitenkin ihastunut poikaan.
Paria viikkoa myöhemmin ystäväni sanoi, että poika oli kertonut ettei etsi mitään vakavaa suhdetta. Ystäväni oli sitä mieltä, että ei itsekään etsi mitään vakavaa mutta pojan seurassa on todella hauskaa ja hyvä olla. Ystäväni kysyi minulta, mitä hänen tulisi tehdä. En halunnut loukata tai pahoittaa hänen mieltään hoten yritin varovasti sanoa, että hän muistaisi miten siinä voi käydä. Sanoin olevani hänen tukenaan joka tapauksessa. Ystäväni oli sitä mieltä, että he voivat olla vain kavereita vaikka harrastaisivatkin seksiä.
Muistan kuinka ystäväni soitti minulle onnellisena, että he olivat puhuneet pitkään ja sopivat että ovat vain kavereita ei sen enempää. Sen jälkeen he olivat harrastaneet seksiä ja kaikki oli ollut ihanaa. Olin iloinen ystäväni puolesta mutta samalla pelkäsin häneen satuttavan, koska vaistosin hänen olevan ihastunut poikaan vaikka hän kiistikin asian kun otin sen puheeksi. Tämän tapaamisen jälkeen poika ei enää pitänyt yhteyttä ystävääni kovin paljoa, vähitellen se lakkasi melkein kokonaan.
Muistan kuinka ystäväni itki minulle asiaa ja sanoi olevansa ihastunut poikaan. Hän sanoi ettei olisi pitänyt antaa asioiden mennä näin mutta hän ajatteli että saisi tällä tavalla pidettyä pojan lähellään, koska ei halunnut menettää häntä. Lohdutin ystävääni kaikin tavoin ja olin surullinen hänen puolestaan, koska näin kuinka paljon häneen sattui.
Pian tämän jälkeen hän oli nähnyt pojan toisen tytön kanssa ja nykyisin he seurustelevat. Muistan kuin näimme heidät ekaa kertaa, miten ystääväni sattui vaikka asiasta olikin kulunut aikaa. Ystäväni sanoi tunteneensa olonsa niin hyväksikäytetyksi, vaikka itse suostuikin asiaan mutta sanoi katuvansa sitä, koska ei tavallisesti tee mitään tällaista.
Olen ollut ystäväni tukena koko ajan, enkä missään vaiheessa tuntenut oloani paremmaksi vaikka olinkin varoittanut ystävääni juuri tästä. Juuri niin kuin 5 8 kirjoitti myös ystäväni kysyi minulta usein "mikä mussa on vikana?" "miksen kelvannut hänelle". Nykyään ystäväni on päässyt asian yli mutta se vaivasi häntä vielä monta kuukautta sen jälkeen.