Enkun openi sanoi, että minä hymyilen aina, kun hän kysyy minulta jotain. Siitä saakka olen yrittänyt pitää naamani peruslukemilla ollessani ihmisten ilmoilla.
Olen liian tietoinen itsestäni. Minä jopa suunnittelen kävelyreittini niin, että näkisin mahdollisimman vähän ihmisiä, koska ihmisten seura merkitsee oman itsen ylikontrollointia. Joudun koko ajan mielessäni suunnittelemaan ilmeitäni, eleitäni jne. etten antaisi itsestäni "mitään" käsitystä, vaan olisin kuin ilmaa.
Miksi joudun torjumaan ihmisiä esim. kaupoissa? Vieraat ihmiset moikkaavat ja se on rasittavaa.
Normaalisti jokainen ajatukseni näkyy kasvoiltani.
Olen liian tietoinen itsestäni. Minä jopa suunnittelen kävelyreittini niin, että näkisin mahdollisimman vähän ihmisiä, koska ihmisten seura merkitsee oman itsen ylikontrollointia. Joudun koko ajan mielessäni suunnittelemaan ilmeitäni, eleitäni jne. etten antaisi itsestäni "mitään" käsitystä, vaan olisin kuin ilmaa.
Miksi joudun torjumaan ihmisiä esim. kaupoissa? Vieraat ihmiset moikkaavat ja se on rasittavaa.
Normaalisti jokainen ajatukseni näkyy kasvoiltani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ompas rasittavaa. Siis tuo muiden ajatteleminen. Mitä väliä, jos ne moikkailee tai kävelee samalla käytävällä. Jos et halua olla näkevinään, niin et vaan ole näkevinään. :-)
Onko tuota nimetty mitenkään? Oireyhtymä tms?
Muiden ajatteleminen...? Sanoin, että olen liian tietoinen itsestäni.
Miksi pitäisi nimetä?