On asioita, joita on mahdoton järjellä käsittää...
Eilen tuli Teemalta tiededokumentti Universumin ihmeitä, jossa pohdittiin maailmankaikkeutta ja ajan merkitystä.
Universuminkin aika päättyy siihen, kun mustat kääpiötähdet sammuvat, viimeinenkin musta-aukko katoaa atomeiksi ja atomitkin katoavat.
Järjellä on mahdotonta käsittää, että missä olemme olleet, ennen syntymäämme ja missä olisimme, jos emme olisi syntyneet.
Syntymän hetken voisi ajatella olevan hetki, jolloin ihminen tipahtaa ajan kulun liukuhihnalle ja josta ei ole enää takaisin pääsyä.
Se on vähän kuin tietoisuuden ja olemassaolon ajallinen vankila, josta ei enää pääse koskaan pois, jossa tietoisuuden olotila säilyy ikuisesti.
Minä ainakin uskon, että kuolema ei päätä tätä ajallisuutta, vaan kuoleman jäkeen siirrytään tietoisuuden tilassa ajattomuuteen.
Voit nähdä ja kokea ympäristöä, kuten eläessäsikin, mutta fyysiset rajallisuuden ovat poissa, mitkä olivat kehossasi.
Miettikää nyt, olla tietoisina siitä, että tietoisuuden olotila on ikuinen.
Tätä on mahdoton käsittää, että syntymän hetkellä ihminen siirtyi tilaan, joka on loputon ja kestää ikuisesti eli ei lopu koskaan, eikä tästä pääse pois.
Ajatelkaa, triljoonia, triljoonia vuosia tietoisuuden tilassa, joka ei koskaan tule loppumaan, kun syntymän hetki on tämän ikuisen ajallisuuden tietoisuuden tilan käynnistänyt.
Paremmin tämän ymmärtäisi, jos koko universumilla oli ajallinen määrä, jonka jälkeen kaikki alkaisi alusta, eikä jatkuisi ikuisesti loputtomasti.
Toinen käsittämän asia on maailmankaikkeuden rajattomuus, jolla ei ole seinää, johon maailmankaikkeus päättyisi ja mitä olisi tämän seinän takana, jos sellainen olisi.
Nämä kaksi asiaa ovat sellaisia, joita ei kerta kaikkiaan ihmismielellä voi ymmärtää.
Eilen tuli Teemalta tiededokumentti Universumin ihmeitä, jossa pohdittiin maailmankaikkeutta ja ajan merkitystä.
Universuminkin aika päättyy siihen, kun mustat kääpiötähdet sammuvat, viimeinenkin musta-aukko katoaa atomeiksi ja atomitkin katoavat.
Järjellä on mahdotonta käsittää, että missä olemme olleet, ennen syntymäämme ja missä olisimme, jos emme olisi syntyneet.
Syntymän hetken voisi ajatella olevan hetki, jolloin ihminen tipahtaa ajan kulun liukuhihnalle ja josta ei ole enää takaisin pääsyä.
Se on vähän kuin tietoisuuden ja olemassaolon ajallinen vankila, josta ei enää pääse koskaan pois, jossa tietoisuuden olotila säilyy ikuisesti.
Minä ainakin uskon, että kuolema ei päätä tätä ajallisuutta, vaan kuoleman jäkeen siirrytään tietoisuuden tilassa ajattomuuteen.
Voit nähdä ja kokea ympäristöä, kuten eläessäsikin, mutta fyysiset rajallisuuden ovat poissa, mitkä olivat kehossasi.
Miettikää nyt, olla tietoisina siitä, että tietoisuuden olotila on ikuinen.
Tätä on mahdoton käsittää, että syntymän hetkellä ihminen siirtyi tilaan, joka on loputon ja kestää ikuisesti eli ei lopu koskaan, eikä tästä pääse pois.
Ajatelkaa, triljoonia, triljoonia vuosia tietoisuuden tilassa, joka ei koskaan tule loppumaan, kun syntymän hetki on tämän ikuisen ajallisuuden tietoisuuden tilan käynnistänyt.
Paremmin tämän ymmärtäisi, jos koko universumilla oli ajallinen määrä, jonka jälkeen kaikki alkaisi alusta, eikä jatkuisi ikuisesti loputtomasti.
Toinen käsittämän asia on maailmankaikkeuden rajattomuus, jolla ei ole seinää, johon maailmankaikkeus päättyisi ja mitä olisi tämän seinän takana, jos sellainen olisi.
Nämä kaksi asiaa ovat sellaisia, joita ei kerta kaikkiaan ihmismielellä voi ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Minä ainakin uskon, että kuolema ei päätä tätä ajallisuutta, vaan kuoleman jäkeen siirrytään tietoisuuden tilassa ajattomuuteen."
Öööö.... What?
Koska maallikot eli maapallon asukkaat tarvivat ajan, he ovat kuolevaisia. Toisin on sielunlaissa meillä täällä ajattomassa taivaassa.
http://www.seasky.org/celestial-objects/black-holes.html
Jos ihminen ei tarvi aikaa, ei hänellä ole ikää eikä kuolemaa.
''Tätä on mahdoton käsittää, että syntymän hetkellä ihminen siirtyi tilaan, joka on loputon ja kestää ikuisesti eli ei lopu koskaan, eikä tästä pääse pois.
Ajatelkaa, triljoonia, triljoonia vuosia tietoisuuden tilassa, joka ei koskaan tule loppumaan, kun syntymän hetki on tämän ikuisen ajallisuuden tietoisuuden tilan käynnistänyt''
tää on niin totta.
tajusin/huomasin asian joskus sienitripillä, en ala sen enempää kirjottaa stooria mut sitäkin kokemusta suosittelen. yks elämän ihmeellisimmistä asioista. :D
hehheeh onpa mielenkiintoista, ei voi olemista järjellä selittää. :P
eläkää elämänne teille mieluisella tavalla. LIVE LOVE LIFE