Sarjassamme "ärsyttävät profiilit" nostaisin korkealle tasolle tällaiset "olen sitä, mutta toisaalta myös tätä"-sanonnat. Näistä ei siis saa mitään selvää mitä ihminen loppujen lopuksi on. Jos ei osaa sanoa kumpaa on, niin jättäköön kokonaan sanomatta ja keskittyköön profiilissa sellaisiin asioihin, joista osaa sanoa jotakin sellaista josta on profiilin lukijalle hyötyä!
Jatkuvasti toistuvia pahoja esimerkkejä tästä ovat seuraavat:
"En käy baareissa, mutta joskus on kiva olla viihteellä hyvässä seurassa."
"Olen hyvin sosiaalinen, mutta joskus haluan olla yksin omassa rauhassani."
"Tykään menoista ja matkustelusta, mutta usein kotonakin on kiva olla."
"Harrastan paljon liikuntaa, mutta joskus löhöily kotisohvallakin tuntuu hyvältä."
"Olen aika rauhallinen luonne, mutta tarvittaessa myös temperamenttia löytyy."
Joskus tulee mieleen, että tarkoitetaanko tällaisissa "olen A mutta joskus B"-sanonnoissa tosiasiassa että jäkimmäisenä tuleva ominaisuus B onkin se varsinainen totuus, mutta lause aloitetaan ominaisuudella A, koska se kuulostaa paremmalta. Esimerkiksi ensimmäinen lause yllä pitäsi ehkä lukea että henkilö käy aika usein baareissa?
Jatkuvasti toistuvia pahoja esimerkkejä tästä ovat seuraavat:
"En käy baareissa, mutta joskus on kiva olla viihteellä hyvässä seurassa."
"Olen hyvin sosiaalinen, mutta joskus haluan olla yksin omassa rauhassani."
"Tykään menoista ja matkustelusta, mutta usein kotonakin on kiva olla."
"Harrastan paljon liikuntaa, mutta joskus löhöily kotisohvallakin tuntuu hyvältä."
"Olen aika rauhallinen luonne, mutta tarvittaessa myös temperamenttia löytyy."
Joskus tulee mieleen, että tarkoitetaanko tällaisissa "olen A mutta joskus B"-sanonnoissa tosiasiassa että jäkimmäisenä tuleva ominaisuus B onkin se varsinainen totuus, mutta lause aloitetaan ominaisuudella A, koska se kuulostaa paremmalta. Esimerkiksi ensimmäinen lause yllä pitäsi ehkä lukea että henkilö käy aika usein baareissa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
..olet ymmärtänyt lukemasi, kuten kaikki muutkin ikäisesi miehet varmasti ymmärtävät. Tuo kertoo tosiaan enempi profiilin tekijästä kuin hän itsekään tietää ja ymmärtää. Ilmeisesti naiset/tytöt kehittyvät murkkuina nopeammin, mutta mies menee sitten parikymppisenä ohi ja nainen kehittyy aikuisuuteen paaaljon hitaammin.
No jaa....Ihmiset eivät useinkaan ole joko-tai. Pahinkin kotihiiri saattaa silloin tällöin eksyä baariin ja perusluonteeltaan rauhallinen ihminen voi joissain tilanteissa kipunoida. Harva on niin hypersosiaalinen tai läheisriippuvainen, ettei koskaan haluaisi olla yksin ja toisaalta yhtä harva on niin erakko, ettei joskus kaipaisi ainakin läheistensä tai parhaiden ystäviensä seuraa.
Kovin informatiivisia tällaiset selostukset eivät tietenkään ole, mutta eivät ihmiset muutenkaan aina tajua, miten triviaaleja juttuja he profiileihinsa kirjoittavat. He vain kirjoittavat itsestään, eivätkä välttämättä ajattele, että sama juttu pätee yhdeksään kymmenestä - eri painotuseroin vain.
Ja onhan se niinkin, että jos henkilö on selkeästi sekä A että B, niin vain toisen mainitseminen on silloin harhaanjohtavaa ja voi antaa ihmisestä ihan väärän kuvan. Tietysti voisi miettiä, miten muuten voisi asiat ilmaista, kuin että olen A, mutta myös B...
Eikös meistä kaikki ole A, mutta myös toisaalta myös B? Minä en ainakaan ole ehdoton missään asioissa. Paitsi, että en aio kokella mummoani, enkä kansantanhuja.
Se tässä juuri kismittääkin kun profiileissa on hyvin harvoin mitään persoonallista. Sanotaan sitä mitä kaikki muutkin sanovat. Erityisesti tuo "olen seurallinen, mutta viihdyn myös omissa oloissani" on täysin turha luonnehdinta kenestäkään, koska minusta tuntuu että sen allekirjoittaa 99% ihmisistä oli se sitten totta taiika ei.
Ja väitän kyllä myös että usein toistettu sanonta "en käy baareissa, paitsi joskus hyvässä seurassa" saattaa monien kohdalla tarkoittaakin suht rankkaa ja säännöllistä juomista ja bilettämistä. Kun tuollainen asia kuin baareissa käyminen nostetaan profiilissa erikseen yhdeksi "omaksi jutuksi" ja sitä koetaan tarpeelliseksi vähätellä niin omat varoituskelloni ainakin soivat.
Haluatko joko-tai ihmisen, ehdottoman mustavalkoisen tyypin, joka on tottunut vain tietyntapaiseen elämään ja rutiineihin, eikä ole valmis joustamaan mistään?
En ymmärrä mitä ristiriitaisuutta näissä lauseissa näet. Koska olisin itse voinut ikäisenäsi naisena kirjata samat asiat profiiliini, tässä selitykset:
"En käy baareissa, mutta joskus on kiva olla viihteellä hyvässä seurassa."
- vastaavaa ei ole ollut omassa profiilissani. Eksyn baareihin (kesällä ja lomalla useimmin kuin talvella ehkä jopa kerran, joskus jopa pari viikossa, talvella on usein 2-3 kk:nkin taukokin) ja yleensä aina vain hyvässä seurassa.
"Olen hyvin sosiaalinen, mutta joskus haluan olla yksin omassa rauhassani."
- Työni pakottaa minut niin sosiaaliseksi, että vapaalla on oikeasti kiva joskus möllöttää yksin. Hallitsen molemmat puolet, enkä ahdistu kummastakaan.
"Tykään menoista ja matkustelusta, mutta usein kotonakin on kiva olla."
- Kun on juossut kissanristiäisestä toiseen tai tehnyt hyvän, antoisan ja paljon menoa sisältävän matkan kotiin on aina ihana palata. Molemmista voi silti nauttia.
"Harrastan paljon liikuntaa, mutta joskus löhöily kotisohvallakin tuntuu hyvältä."
- Harrastan paljon liikuntaa, mutta sähköjänistä minusta ei saa. En voi maata pitkiä aikoja sohvalla, mutta jos juoksen viitenä päivänä viikossa salille kahdeksi tunniksi, lihakset kramppaa äkkiä ja stressi ei helpota vaan lisääntyy.
"Olen aika rauhallinen luonne, mutta tarvittaessa myös temperamenttia löytyy."
- Ensivaikutelma minusta on rauhallinen. Ne jotka minut tuntevat ja minua rakastavat (ystävät ja sukulaiset) ja joihin luotan, tuntevat ja tietävät myös temperamenttini voiman - eivätkä pidä sitä huonona ominaisuutena.
Antoisaa kesää, unohda nuo lauseet ja ärsytyksesi, jos aiot saada kumppaniksesi elävän aikuisen naisen.
Kyllä, kyllä, mutta onko tällaisia asioita välttämätöntä laittaa sinne profiiliin ylipäätään? Ja juuri siinä muodossa kuin melkeinpä kaikki muutkin? Eikö voisi tehdä profiilia, joka kertoo juuri sinusta eikä suurimmasta osasta meitä? Onko se yksinkertaisesti liian vaikeaa?
Esim. mainitsemiasi sähköjäniksiä lienee n. prosentti ihmisistä. Jos et kuulu tuohon prosenttin, asiaa tuskin kannattaa mainita. Ja jos mietit, niin montako sellaista ihmistä tunnet, joiden mielestä ei ole mukava tulla pitkältä matkalta kotiin (edellyttäen tietenkin että kotona ei ole mitään katastrofaalista)? Tuskin kovin montaa. Joten mitä olennaista asian kertominen tuo esiin sinusta?
Sen että olet ns. normaali ja kuulut joukkoon?
Mielestäni nettitreffeillä ei olisi pahitteeksi, jos pyrkisi vähän erottautumaan joukosta ja tuomaan omaa persoonaansa esiin - mikäli sellainen löytyy.... :P
Olen itse samaa ikäluokkaa oleva nainen myös.
P.S. En olisi ikinä osannut tulkita aloittajan viestiä siten, että hän haluaa ehdottoman joko-tai -ihmisen. Tosin en ole varma siitäkään, ajaako hän takaa samaa kuin minä. :)
Hyvähän se olisi tuoda persoona esiin nettitreffi-ilmoituksissa. Siinä on vaan vaara käydä niin, että leimautuu todelliseksi friikiksi. Siis vaikka olisi vain se tavallinen ihminen. Sen takia deittailijat ovat yleensä aika varovaisia tekstiensä suhteen.
Omalla kohdalla ärsyttää ainoastaan ne profliilit, joissa on teksti tyyliin : "v***un urpojen ei tartte sitten vaivautua". Kun taas olen sitä, mutta toisaalta tätä, tekstit eivät ärsytä. Olen mm. itsekin erittäin hyvin yksikseen viihtyvä, mutta kaipaan kuitenkin seuraa rinnalleni enkä halua elää yksin. Harvahan se elämässään kääntyy aina vain vasemmalle...
Tuo on varmaan ihan totta. Varsinkin jos on liikkeellä kuvallisella profiililla, niin todennäköisesti jonkinlainen itsesensuuri iskee helpommin päälle kuin jos kirjoittaa kuvattomana.
Mutta toisaalta ihmiset pelkäävät kaikenlaista leimautumista ihan liikaa. Itse ainakin tykkään enemmän ihmisistä, joilla on rohkeutta olla omia itsejään silläkin uhalla, että kaikki eivät heistä pidä tai että jotkut pitävät heitä kenties jopa friikkkeinä. Sitä paitsi pieni frikkkiys on vain hyvästä, tekee elämästä mielenkiintoisempaa. :)
Uskon myös, että mitä aidommin ja todenmukaisemmin itsestään kertoo, sitä todennäköisemmin ne oikeanlaiset ihmiset ottavat yhteyttä. Mutta voihan se tietysti olla niinkin, että joillekin määrä on tärkeämpää kuin laatu.
Kyllä mä tykkään panna A-rappuun, mutta B-rappukin käy vaihtelusta tai jos on sadepäivä.
Samaa mieltä juhanin kanssa!
Itse olen avoimena ihmisenä törmännyt netissä paljon sellaisiinkin ihmisiin, joihin en koskaan normaaliarjessani: liivijengiläisestä ääriuskovaiseeen absolutistiin ja 45-vuotiaaseen täysin kokemattomaan mieheen. On vaarallista ajatella, että kaikki netissä kohdatut ihmiset olisivat jotain keskivertotasoa tai samanlaisia kuin itse on. Päinvastoin, Netti yhdistää hyvin erilaisia ihmisiä. (Normaaliarjessani tunnen muuten taatusti enemmän kuin 3 prosenttia urheilevia sähköjäniksiä.)
(Netti)treffailu aikuisiällä on muutenkin tarpeksi hankalaa, että kannattaisi tai olisi edes varaa ärsyyntyä profiiliteksteistä tai kertoa itsestään heti kaikki parisuhdetta rajaavat kummallisuudet.
Olen persoonallinen , ja siksikin minulla ei ole mitään tarvetta korostaa sitä. Perustarpeiltanihan olen kuitenkin täysin normaali keskivertonainen, joka haluaa suhteellisen perinteisen, jopa vanhanaikaisen parisuhteen.
(Normaaliarjessani tunnen muuten taatusti enemmän kuin 3 prosenttia urheilevia sähköjäniksiä.)"
No okei, mutta varmaan ovat aikamoisena vähemmistönä kuitenkin. :)
Siitä että kirjoittaa profiilinsa täyteen kliseitä ja itsestäänselvyyksiä on aika pitkä matka siihen, että kirjoittaa itsestään kaikki mahdolliset kummallisuudet. Persoonallinen voi olla myös olematta outo. Terve järki ja itsesuojeluvaisto on tietysti hyvä pitää mukana netissäkin.
Itse haen parisuhdetta, mutta en asuinkumppania, joten en tiedä voidaanko sitä pitää ihan perinteisenä. Keskivertonaisena ei pidä varmasti kukaan, joka minut tuntee. Silti olen "tavallinen ihminen". Mutta niinhän ovat liivijengiläiset, kiihkouskovat ja ikineitsyetkin. Vai ovatko kenties tulleet toisesta galaksista meitä piristämään?
Tai sitten mulle tulee mieleen, ettei niillä oikeasti ole mitään sanottavaa. Sitten semmoiset ihmiset kuvailee jotain ympäripyöreetä, koska ei ne oikein osaa sanoa mitään, itsestään, kiinnostuksen kohteistaan tai mistään. Miksi joku tilittäisi baarissakäyntejään, jos ei ole jatkuvaviikonloppujuoppo (milloin kannattaa etsiä vain kaltaistaan seuraa) tai absolutisti, esimerkkinä siis. Ei kukaan tuommoisesta tosiaankaan lue mitään eikä ole oikeastaan edes kiinnostunut. Vastaaviin voi siis soveltaa. Kertoisi sitten jotain mikä oikeasti kiinnostaa. Mulle tulee mieleen esim tosta ekasta, että itseasiassa minulla ei ole mitään sanottavaa, en osaa kuvailla itseäni eli en tiedä kuka olen. Menen lauman mukana, en edes tiedä haluanko baariin vai en.
Sitten tulee mieleen myös, että tuommoinen ihminen on "nuoleskelija" eli yrittää esittää kaikkea, mitä sinä haluat hänen olevan. Todelliseen luonteeseen pääset tutustumaan (=pettymään) kun olet ns. varma nakki. Mua ällöttää sellaset, mä tiedän, että se on heikkoutta ja ne vaan kerjää rakkautta ja ei luota itseensä. Joo, ymmärrän, tunnen jopa empatiaa, mutta silti, se on ajan haaskaamista, turhaa ja ärsyttävää. Etsisivät ensin itsensä ja luonteensa ja sitten vasta jonkun toisen. (kun kenenkään ei tarvitse pönkittää)
Sen lisäksi että monen noista kohdasta tulkitsisin juuri jälkimmäiseksi. Olen itse urheilullinen enkä koskaan koe tarvetta mainostaa, että joskus on sohvallakin ok olla. Kai sen nyt kaikki tajuaa, liikkuvat etenkin että joo, joskus on pakkokin pitää lepopäiviä. Jos usein sohvalla kotonakin on kiva olla, se tarkoittaa että todennäköisesti sen tyypin "normaalipaino" on minun käsityksestäni 20kg.
Jos tuonkin haluaisi sanoa itseään kuvaillen, voisi sanoa, että harvoinpa innostun baariin lähtemään, kun tykkään liikkua, lukea kirjoja ja yleensä viihdyn muualla niin paljon, ettei edes jää aikaa. Mutta kun lähden, on mahtava lähteä muutaman hyvän ystävän kanssa, ja tanssia aamuun saakka, - senkin uskallan tehdä selvinpäin.
Tässä nyt melko kökössä esimerkissä ihminen jo kertoisi käyvänsä harvoin baareissa ja juovansa vähän, olevansa liikunnallinen ihminen, tykkäävänsä ainakin kirjakulttuurista, omaavansa pari hyvää ystävää, ja harrastavansa siis jotain muutakin aikaa vievää. Sekin olisi parempi. Yleisesti ottaen, jos ihminen ei vaivaudu edes esittelyssään kirjoittamaan mitään alkeellisestikaan mielenkiintoista, hän todennäköisesti ei ole alkeellisestikaan mielenkiintoinen. Näin olen ihan päätellyt.
Joku tuolla jo sanoi, että pitää unohtaa ärsytyksensä, mutta mä sanoisin, että eipäs pidä, kun alkakaa miehet nirsoilla. Etsikää ne naiset, kuvalla tai ei, kenellä on mielenkiintoinen profiili ja jotain sanottavaa. Huolikaa vaan ne naiset, jotka oikeesti sanoo jotain. Jättäkää ne, ketkä ei vaivaudu, jollekin jooka on epätoivoinen. Vanhan kuvan voi laittaa kuka vaan, itsestään voi valehdella vaikka kuva olisi mikä jne. mutta profiiliesittelyssään ei loista kun ne, ketkä saattaa ihan oikeastikin olla suuremmalla todennäköisyydellä mielenkiintoisia. Ei varmasti, mikään ei takaa mitään, mutta suuremmalla todennäköisyydellä.
Kuva tai ei kuvaa, nirsoilkaa tekstin suhteen.
Uskokaa huviksenne, kyllä sen kuvan voi lähettää sähköpostillakin, ja suurin osa meistä ihmisistä on normaalin näkösiä.
Kyllä hyvä profiili on vähän niinkuin hyvä mainos. Ei sitä hetkessä tehdä. Itse suunnittelin, maistelin mielessäni ja viilasin profiilini lauseita lähes 3 viikkoa ennen kuin julkaisin sen. Pitää olla joku "juju" ja tapa erottua muista esim. hauskan kielenkäytön avulla. On myös kerrottava rohkeasti itsestään siten, että ei kuulosta siloitellulta, muualta lainatulta taikka liian varovaiselta. Tämän kaiken voi tehdä ilman että antaa teennäisen omintakeisen taikka friikin vaikutelman.
Henkilökohtaisesti minusta ajatus noin suunnitelmallisesta laskelmoinnista on vastenmielinen. Ellen kelpaa miehelle omana rehellisenä ja vajavaisena itsenäni, ei meitä ole tarkoitettu yhteenkään. Jokainen tietää mitä "mainos" tarkoittaa: se on lupaus jostakin joka ei välttämättä pidä edes paikkaansa.
Minä olen tavannut persoonallisempia miehiä juuri näistä tuikitavallisista profiileista. Osassa ei ole kovin monta sanaa edes ollut.
Elämä ja kumppanin kohtaamisessa pitää säilyttää jotain mysteeriä ja maagisuutta. Jotkut tekevät "täydellisiä profiileja" ja elävät palstoilla vuosikaudet. Toiset löytävät kumppanin nopeastikin.
Onnea sinulle silti!
PS. Sinusta tulee mieleen eräs opettajana toimiva naisystäväni. Hän ärsyyntyy jokaisesta kirjoitusvirheestä, jonka miesten teksteissä näkee. Tästä syystä hän on lopettanut nettideittailun: ymmärsi itsekin ettei voi koskaan tavata tätä kautta miestä, jota lähtökohtaisesti arvostaisi.
>>Minä olen tavannut persoonallisempia miehiä juuri näistä tuikitavallisista >>profiileista. Osassa ei ole kovin monta sanaa edes ollut.
ilmeisesti mies on sitten ottanut yhteyttä ja kertonut viestissään jotakin, joka sykähdyttää? Olen ymmärtänyt niin, että naiset saavat pilvin pimein viestejä tyyliin "Moi olen nelikymppinen karju. Mites ois jos tavattais?" Ja vastaava profiili on sitten juuri tuota "ei montaa sanaa"- tyyliä. Ei kai nyt ole niin, että tällaisista epämääräisistä yhteydenotoista naiset valitsevat jollakin perusteella ne, joille vastaavat?
Väittäisin edelleenkin, että sekä miehen profiilissa että yhteydenotossa täytyy olla jotakin persoonallista, jotta se tulee tässä nettitreffisivustojen "miesten ylitarjonnassa" jollakin tavalla esille. Kyllä tämä minun mielestäni vastaa samaa kuin mihin mainonnalla tyypillisesti pyritään.
Mulla lukee profiilissa, että harrastan paljon liikuntaa. Mainitsen sen takia leffat ja kotona olemisen, koska teen sitäkin paljon :D Jos harrastan illassa pari tuntia ulkoilua tms niin aika monta tuntia jää tällöin myös kotona olemiseen.
Baarissa käymisestä lukee juurikin noin :D En juuri käy kuin joskus tyttöjen kanssa irrottelemassa. Tarkoittaa tosiaan että muutaman kerran vuodessa. Tänä vuonna ollaan oltu kerran...
Perusolemus mulla on rauhallinen, mutta ei mun yli kukaan kävele enkä ole mikään lällykkä tossukka.
Se on niin jännää, että ihmiset ovat yleensä monitahoisia. Tai ainakin parhaimmillaan ovat. Harva jaksaa ääripäitä: elämään kyllästynyttä sohvaperunaa tai ADHD-urheilijaa.