Ihmisen ajattelu, tuntemukset ja kokemukset tapahtuvat hänen aivoissaan. Aivot ovat möykky materiaa, siis elektroneja, neutroneja ja protoneja, jotka puolestaan koostuvat kvarkeista. Mikrotasolla ihmisaivot voi nähdä alkeishiukkasina, jotka vuorovaikuttavat keskenään. Nämä alkeishiukkaset ovat samoja, joista kaikki muu materia koostuu. Ei ole eroa aivoissa sijaitsevan elektronin ja maankuoren kivessä sijaitsevan elektronin välillä. Koska aivot ovat joukko toistensa kanssa vuorovaikuttavia alkeishiukkasia ja tietoisuus syntyy aivoissa, tietoisuuden on pakko heijastaa alkeishiukkasten välistä vuorovaikutusta. Myös kuulo, tunto ja näköaistimuksemme heijastavat tätä samaa vuorovaikutusta. Ympäristömme on täynnä toistensa kanssa vuorovaikuttavia alkeishiukkasia. Edellä esitetyn perusteella voisi ajatella, että maankuoren hiukkasten väliseen vuorovaikutukseen liittyy kokemuksia, jotka jollain lailla vastaavat omia aistihavaintojamme ja ajatuksiamme. Koska eri eliöillä on erilaisia aisteja, voisi ajatella että eri tavalla vuorovaikuttavilla hiukkasilla on erilaisia kokemuksia. Maan kuoreen liittyy sille ominainen kokemus (vuorovaikutus), eli tietoisuus jostain jota emme voi käsittää. Paradoksi?
paradoksi
sekoittunut
260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritän valaista SITÄ MIKÄ ON ja sen suhdetta siihen mikä havaitaan. Paradoksi on se, ettei niillä ole mitään suhdetta. Kirjoitan allaolevan silti. Ihan vain, koska nimimerkkini on niin ylimielisen raflaava. Ja siksi, että SE MIKÄ ON, on.
VARSINAINEN JUTTU
Varsinainen juttu on se, että ensin on ON (ilmeneminen ilman havaitsijaa). Kun ON-tilaa lähestytään vaikkapa kvanttimekaanisilla mittalaitteilla, jossakin vaiheessa tulee hetki, jolloin ON-tilaa lähemmäksi ei enää päästä (Planckin aika tällä hetkellä.) Resoluutio on silloin havaitsijan mittalaitteissa tarkimmillaan, mutta samalla se kuitenkin sumenee, ja ON-tila säilyttää neitseellisen koskemattomuutensa. Sitä ei koskaan voi AJATUKSEN luomilla asioilla (teorioilla, mittauksilla, matematiikalla) saavuttaa. Se pakenee aina aiemmin pienimmäksi havaittua kokoa vieläkin pienemmäksi. Lopulta tulee vastaan viimeinen portti ennen kuvitteellista ei-mitään tilaa (nykytietämyksen tilassa se on Planckin aika). Mutta itse asiassa ei-mitään tila on siis ON tila. Se on positiivinen, eli SISÄLTÄVÄ tila. Vain se on, muuta ei ole. Sitä voi kutsua ilmenemiseksi. Ei-ilmenemistä (ajatusleikeistä huolimatta) ei ole olemassa. Ilmeneminen, josta kaikki erilliseksi havaittu ilmaantuu, on tämä ON. ON-tilasta ei siis voida sanoa muta kuin että SE ON. Se on kaiken perusprinsiippi. Kaikki muu on vain ajatuksen siitä erottamaa ja näennäisirrottamaa erillistämistä, rajaamista erillisyydeksi.
Havaittu (ajateltu) maailma on AINA erillisyyden maailma ja siinä mielessä harhaa. Varsinainen juttu on siis ON. Kaikki vain ON. Jos sitä kutsuu Jumalaksi, niin silloin voidaan sanoa, että vain Jumala on, kaikki muu EI OLE. Tosin jumalaksi kutsuminen johtaa jälleen rajaamiseen. Mieli rajaa itsensä jumalan ulkopuolelle /tai useimmin toisin päin), mikä tietenkin on jälleen mielen tuottama illuusio, niin kuin kaikki erillisyyttä tuottava rajaaminen.
Pahiten absoluuttisen ON-tilan jakaa nimenomaan IHMISAIVOT. Eläimet eivät niin suureen harhaan kykene. Ihmisen tajunta (järki, äly, päättelykyky) on rakentunut evolutiiivisessa kehityksessä sellaiseksi, että tajunta repii kaiken taustastaan (ON-tilasta) irti; erilisiksi asioiksi, ideoiksi, olioiksi ja toiminnoiksi. Sen jälkeen aivot muuttavat nämä erottamansa asiat käsitteiksi, ja kaikki on pilalla. Tämä nimittäin aiheuttaa sen, ettei ihminen koskaan voi ajattelun kautta täysin löytää totuutta. Käsitteet, uskomukset, varmuudet, ehdollistumiset, ajatukset jne. peittävät sen. Filosofi, fyysikko, kuka tahansa, voi kyllä luoda siitä teorian, totuusteorian, mutta teoria ei koskaan ole sama kuin kohde mitä teoretisoidaan.
Totuutta ei siis löydetä eikä sitä eikä sitä havaita, sitä OLLAAN. Ja tuo oleminen on olemista ON-tilassa ilman erillisyyttä. Se on ON-tilan olemista, eikä muuta ole.
Vain poroporvarit (Lenin huom.) tarvii luonnossa ajan, ei god tms.