Yleisesti täälläkin kirjoitellaan, että ultrassa vammoja tulee ja kovat lääkkeet käytössä, mutta onko se oikeasti niin??
Kuinka paljon ja usein on järkevää juosta ja kilpailla pitkiä matkoja?
Jos tässä kuussa juoksee pitkän 24h ultran ja seuraavassa kuussa esim. pari maratonkilpailua ja jatkokin tätä tahtia.
Onko tällä tahdilla vaara saada rasitusvammoja polviin, lonkkiin ym:
Ja yksi vielä mikä kiinnostaa on se, että mikä saa ihmiset motivoitumaan jatkuvasti maratonkilpailuista, jos ei aika enää parane tuleeko stoppi silloin, vai kiinnostaako aina uudelleen ja uudelleen kisata samaa matkaa samalla ajalla?
Kuinka paljon ja usein on järkevää juosta ja kilpailla pitkiä matkoja?
Jos tässä kuussa juoksee pitkän 24h ultran ja seuraavassa kuussa esim. pari maratonkilpailua ja jatkokin tätä tahtia.
Onko tällä tahdilla vaara saada rasitusvammoja polviin, lonkkiin ym:
Ja yksi vielä mikä kiinnostaa on se, että mikä saa ihmiset motivoitumaan jatkuvasti maratonkilpailuista, jos ei aika enää parane tuleeko stoppi silloin, vai kiinnostaako aina uudelleen ja uudelleen kisata samaa matkaa samalla ajalla?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Ihan omana kokemuksena kerron seuraavaa. Ultrajuoksuja en koskaan harrastanut, mutta maratoneja kyllä. Vähän alle 30-vuotiaasta melkein 45-vuotiaaksi juoksu täytti elämäni. Lähes 100 tosissaan juostua maratonia ja sadoittain lyhyempiä hölkkiä. Lisäksi tietenkin harjoittelu aamuin illoin ja toki välillä päivälläkin.
Rasitusmurtumia oli 'aktiiviaikana' ja lopulta akillesjänteen repeytyminen lopetti kokonaan harrastuksen n- 10 vuotta sitten.
Nyt 55-vanhana kärsin jatkuvasta selkä- ja lonkkakivusta, jalkojen tuntomuutoksista. On täysi tekeminen, että suoriudun päivän normaalista kävelyistä. Juoksemisesta en voi edes haaveilla.
Olen ajatellut, että nyt vanhempana maksan hintaa yltiöpäisestä kestävyysjuoksuharrastuksestani.
Kiva tarina, vaikkakaan ilmiselvästi ei tosi.
Kun kuuntelee kroppaansa niin ongelmia ei ole. Yltiöpäisyys kostautuu.
Ei tuo minusta kiva tarina ole, mutta valitettavasti totta. Jotain tein väärin, en kuunnellut kroppaani, tai kuuntelin, mutta ei se silloin varoittanut., joten ei muuta kuin hanaa.
Monet minua vanhemmatkin kaverit, joiden kanssa aikanaan juoksin yhdessä 'kilpaa' juoksevat yhä, joten ei tuo juoksu kaikkia vammauta.
Minulla kuitenkin alaselässä selkärangan nikamissa ja lonkissa kulumia, joista varmaan kivut. Enhän minä sata varma ole, johtuuko tuo paljosta juoksemisesta, mutta jostainhan sitä syitä hakee, kun tuossa pari vanhempaa juoksua harrastamatonta veljeä kulkee ilman vaivoja.
Jo yli kymmenen vuotta sitten akillesjännettä pelastettaessa tehtiin jalkoihin hermoratakuvaus, jonka mukaan osa jalkojen hermostosta oli sanonut sopimuksen irti. Lääkärin mukaan tällä oli yhteys juoksuharrastukseeni.
Sekin on vain yhden lääkärin mielipide.
Jos saisin palata sinne kolmekymppiseksi jotain tekisin toisin. Juoksisin varmasti, mutta ehkä vähän maltillisemmin.
Kuinka moni aktiivijuoksija on jatkanut juoksemista myöhemmin kilpailu-uran jälkeen. No eipä juuri kukaan. Aktiivijuoksijan ura kestää tavallisesti 10 vuotta, jonka jälkeen raja tulee vastaan. Fyysisesti ja henkisesti paukut ovat lopussa.
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että 15 vuotta aktiivista kilpakuntoilua alkaa näkyä erilaisina kiputiloina ja pikkuvammoina. Polvet ovat säännöllisesti kipeät ja olen käyttänyt jo parin vuoden ajan näitä nivelenvoitelurohtoja. Olenkin muuttanut harjoittelun luonnetta niin, että mukaan on tullut yhä enemmän hiihtoa ja pyöräilyä sekä suunnistusta. Ylipäätään juoksua pehmeämällä alustalla. Lihaskuntoharjoittelua vähintään 2-3 kertaa viikossa. Lihashuoltoa ja tarkempaa ravinnonsaantia.
Olisihan se paradoksaalista, että urheilu/liikunta johtaisi myöhemmllä iällä terveydellisiin ongelmiin. Suosittelen jokaiselle aktiivikuntoilijalle kriittisyyttä omien edellytysten ja voimavarojen arviointiin.
Rehellisiä kirjoituksia. Eli johtopäätös on, että kohtuullinen ja monipuolinen kuntoliikunta on terveydellisesti paras valinta.
Iltiksessä Leena Puotiniemi sanoo, että ei kaikkien tarvii juosta maratonia ja kehuskella siitä töissä, että voi kun olen kova. Että parasta on kuntoilla vaan itsensä vuoksi.
Koko kansan maratonharrastus ja tällaset juoksuwoorumit ovat juurikin pilanneet koko homman.
mutta kyllä se on sen arvoista, että kannattaa juosta polvet rikki ja itsensä loppuun. Saa muistella niitä kehuja ja onnitteluja. Maksakin tykkää kun on syöty särkylääkkeitä ultrilla niin paljon. Muutaman vuoden kuuluisuus ja loppuelämän kivut. Kyllä kannattaa. Ei kukaan harrasta juoksua itsensä takia. Päivä julkkiksena on ihanaa
kyllä seppo pilasi hommat juoksuwoorumillaan.
minusta olis kyllä TOSI mielenkiintoista tietää kuka tämä ultraajia, heidän polviaan ja maksaansa TODELLA paljon ja todella USEIN kadehtiva Juoksufoorumilainen/Lenkkivihkolainen oikein on???? Sas suoraan vaan, kyllä me ymmärrretään sua.
kyllähän totuus löytyy tältä palstalta. Juokseminen on oikeesti pahasta ja ultraaminen suoraan saatanasta. Eli lopettakaa juoksu ja polvet pysyy kunnossa. Joku 20kg ylipaino 365 vrk/ v on paljon terveellisempää polville ja kossu viikossa maksalle kun pari ultraa vuodessa ja sen aiheuttamat elinikäiset vauriot.
Kokemusta ei ole, mutta ihan mutu tuntumalla päättelisin, että varsinkin naiselle ja lähemmäs 50v saattaisi koitua hyvinkin kohtalokkaaksi tuollainen määrä juoksuja.
Hormonitasot sekaisin, ym luustojutut.
En ihan oikeasti ole ikinä tajunnut itsensä ylenpalttista rääkkäämistä, sitä, että ultrakilpailluissa pakko tulla maaliin, vaikka pää kainalossa kävellen tuskissa.
Ihan höpö höpö puhetta sanoa, että siitä muka tulisi hyvä olo, kun joku nilkka tulehtuneena ja paisuneena, jalat rakoilla nilkutetaan maaliin.
Addiktiot on addiktioitta ja ovat aina hälyytysmerkki siitä, että ihmisen tunne-elämässä on jotain pahasti vialla ja pitää kostaa ja kiusata itseään ylenpalttisella itsensärääkkäämisellä.
Usein ehkä auttaisi meno ammattiauttajalle juttelemaan niistä elämän haamuista ja ongelmista.
Eräs ongelma on se, että kuntoilijoiden pohjat ovat puutteelliset. Monet eivät ole lapsena tai nuorempana harrastaneet juurikaan koululiikuntaa kummempaa ja sitten hyökätään heti maratonin pariin.
Tunnettuahan on, että lapsuuden hyppelyä/tärskyjä aiheuttava ym. luuston rakennetta tiivistävä harjoittelu on etenkin naisille erittäin tärkeää.
Minä toivoisin sellaista muutosta tähän kuntohölkkäbuumiin, että kisojen järjestäjät ottaisivat valikkoonsa myös muitakin matkoja kuin vain puoli- ja kokomaratonin. Kympin tai muiden lyhyempien hölkkien kautta voitaisiin saada mukaan nuorempiakin juoksijoita niin ettei tämä juoksubuumi keskittyisi vain keski-ikäisiin ihmisiin. Toisekseen kuntoilu saisi myös hieman kevyempää ja einiinryppyotsaista ilmettä.
Totta. Esimerkiksi Yle Teemalla menvä sarja Tavoitteena Maraton kertoo just tästä maratonbuumista. Erilaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista juoksutaustaa tai edes muutakaan liikuntataustaa haluavat juosta maratonin. Usein juuri siitä syystä, että tämä maratonharrastus on saanut tosi paljon julkisuutta ja kaikenlaiset julkkiset kertovat maratontavoitteistaan. Ja sitten on lyöty vetoa, että pystyy sen juoksemaan tms. Juoksuharrastuksen aloittaminen on toki aina hyvä juttu, mutta ensin pitäisi juosta muutama vuosi ihan juoksemisen ilosta ja sitten kunnon kasvaessa voi lähteä juoksemaan pitempiä matkoja. Jollekin ylipainoiselle viisikymppiselle ei kannata ekaksi laatia mitään maratonohjelmia!
Ultraamisessa on aika vähän järkeä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Toki on joitakin juoksijatyyppejä, jotka ovat parhaimmillaan ylipitkillä matkoilla. Ja ymmärrän, että haluaa kilpailla ja kokeilla rajojaan. Mutta pitkäänkin jatkuneen maratonharrastuksen jälkeen ei kannata välttämättä lähteä etsimään haasteita ultrista. Trialthon voi olla esim. terveellisempi vaihtoehto pitkäkestoista suoritusta etsivälle.
Oma maatonharrastukseni on jatkunut jo yli viisi vuotta. Ja nyt olen huomannut, että oma optimimatkani on selvästi lyhyempi, jopa alle 5000 metriä. Mutta himoitsin nimenomaan maratonin juoksemista ja siksi ryhdyin siihen. Anyway, ei siitä haittaakaan ole ollut ja kunto on joka tapauksessa parantunut paljon. Mutta jos vaikkapa media ryhtyisi hehkuttamaan 3000 estejuoksua, niin sillekin tulisi paljon kokeilijoita. Joten matkan pituus ei tee kenestäkään "kovempaa" kaveria.
Matkan pituus tekee päinvastoin löysempiä kavereita. Hölkkämaratoonarit pyörii tuolla baanoilla aerobisen sykkeen tuntumassa. Helppoa kuin heinänteko. Sitten vaan juoksentelee tarpeksi, että jaksaa sen maratonin pyöriä.
Mitä lyhyempi matka, sen enemmän on revittävä tehoa moottorista, jos aikoo juosta munaamatta itseään. Siinähän se kovuus testataan, kuinka paljon juoksija itsestään irti ottaa.
Täyttä harhaa, että kuntomaraaja tai kävelevä ultralihapulla olisivat jotenkin kovia.
Onhan se kymppikin kova matka jo useimmille, mutta kun sillä ei ole niin mukava retostella työpaikalla kuin sillä, että juoksimpa tässä maratonin alle kuuteen tuntiin.
Kerroin työpaikan kahvipöydässä juosseeni 10km kisan. Sille naureskeltiin ettei se ole mitään. 4h alitusta maralla pidetään kovempana kuin 40min kympillä. 24h juoksija on sitten jumala jollain 160km tuloksella.
Peruspulliaisilla ei varmaan ole useinkaan mitään käsitystä siitä, paljonko esim. 10km juoksussa tai siinä maratonillakaan saa kulua aikaa, että voidaan pitää jo ihan hyväkuntoisena juoksijana. Osittain varmaan sen vuoksi se maraton on sitten olevinaan niin kova juttu, kun sellaisen matkan pystyy menemään (oli tyyli sitten mikä hyvänsä).
Sen takiako harrastat liikuntaa, että saat kehuskella työpaikalla? Sittenhän sinulla on jo ultraajan mielenlaatu ja luonne. Nyt vain matkaa pidentämään kävelemällä niin saat ihailua ja kunnioitusta työpaikalla.
Jos kertoo mitä teki kesällä, niin kehuskeluahan se on? Aika pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä. Pidän lyhemmistä matkoista, joilla saa juosta kovaa. 4-5h hölkkämaratoonari todennäköisemmin juoksee kehuskellakseen juosseensa 5h yhtä soittoa.
Taitaa vain käydä kateeksi. Kun polvivammainen nainen pystyy juoksemaan parinsadan kilometrin viikkoja, on kyse kovasta tyypistä. Löysyyttä ei ole näkynyt kuin haukkujan housuissa.
Kuka maratoonari pystyy tuosta noin vain lomaviikolla kipaisemaan parin sadan viikon. Ei kukaan.
Taitaa vain maratonhemmoja harmittaa kun eivät pysty samaan kuin ultraajat. Ultraajan psyyke ja kunto on niin kova, että siinä vaiheessa kun maratoonari vinkuu telakalla polvikulumia niin ultraaja pistelee parinsadan viikon menemään kitisemättä tippaakaan.
No, palataan asiaan parin vuoden päästä katsomaan mitä kuuluu polvivammaiselle naiselle silloin :D
Tottakai kannattaa olla niin tyhmä, että juoksee 200km/vk kipeänä, se on vähän niinkuin rahaa laittais pankkiin :D :D
Lueskelen tossa parhaillaan Mauno Saaren kirjaa Juoksemisen salaisuudet, jossa kerrotaan Lasse Virenin aktiivijuoksuvuosista.
Kyllähän siinäkin kerrotaan Lassen sinänsä hurjista kilometrimääristä mutta niiden tarkoituksena olikin rakentaa vankkaa pohjaa. Mutta sitten kun harjoittelussa siirrytään tehoharjoittelun puolelle niin silloin aletaan todella puhumaan JUOKSEMISESTA.
Ei todellakaan hidas määräryynääminen tee kenestäkään sankaria. Ei edes vaikka vanha akka juoksee polvi kipeänä, eikä yhtään edes valita.
Juoksentelu aiheuttaa tyhmistymistä. Jokainen tunti lenkille vähentää aikaa, jolloin lukea hyvää romaania, opiskella tai katsoa klassikkoelokuvia.
Puhumattakaan sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hölkkääjien sanavarasto tosin on aika kapea. Ronaatio, plantaari, subinaatio, kalvojänne, perushölkkä, mäkitreeni. Keskisalo, ruskot.
Toi on totta. Juoksupalstoja kun lukee niin huomaa, kuinka rajoittunutta jengiä siellä on. Kapeealasta juttua.
Ei mää alkoa kun mänöö lenkille
Nyt on julkaistu Suomen edustusjoukkueen nimet 24 tunnin MM-kisoihin. Huippujuoksijat. Suomi tulee pääsemään palkinnoille. Vähän lohduketta olympialaisten jälkeen.
Kyllä saa olla ylpeä foorumilaisista ja siitä, että saa kuulua samaan yhteisöön näiden huippujen kanssa.
Miehet
Jari Soikkeli, Joensuun Kataja (247,944 km, Espoo 2011, Suomen ennätys & Pohjoismaiden halliennätys)
Juha Hietanen, Endurance (243,467 km, Espoo 2012)
Janne Klasila, Finnish Marathon Runners, (240,742 km, Brive 2010, Maantiereittien Suomen ennätys)
Petri Perttilä, Endurance (238,969 km, Espoo 2011)
Tero Hyppölä, Endurance (238,221 km, Kaustinen 2010)
Jari Tomppo, Endurance (234,989 km, Oslo 2010)
Ari Lindsten, Endurance (231,080 km, Espoo 2012)
Naiset
Outi Siimes, Endurance (213,699 km, Brive 2010, Suomen ennätys)
Marjukka Sinisalo, Endurance (204,567 km, Espoo 2011)
Mari Toivonen, Endurance (199,273 km, Espoo 2011)
Jaana Thorström, Endurance (193,841 km, Brive 2010)
Tarja Antell, Endurance (192,414 km, Oslo 2011)
Heli Lehtinen, Finnish Marathon Runners (186,907 km, Bornholm 2012)
Hienoa!
Seuraavaksi haluaisin tietää, ketkä suomalaiset osallistuvat Atlantin yliuintiin kesällä 2013. Ja onko silloin mahdollisuuksia mitalisijoihin? Matkahan on yli 4000 kilometria, joten luvassa on tosi trilleri.
Myös pyöräily kiinnostaa. Milloin Venäjän ympäriajon osallistujalista julkaistaan?
Ainakin Illu ja Yrpä osallistuvat yliuintiin ja osalistujalista julkaistaan huomenna pientä pintaremonttia ohjelman jälkeen, näin kertoivat torilla minulle.
Ehdotan, että 24h ultrajuoksusta tehdään näytöslaji Olympialaisiin. Siinä olisi taatusti dramatiikkaa ja spektaakkelin tuntua. Reitin varrelle kertyisi varmasti monia kiinnostuneita.
Ultraajat on kautta linjan vellihousuja. Mä kun mulkasen, niin niille valahtaa ruskeaa lahkeeseen.
Takana kyllä puhutaan. Se siitä auvoisesta ultraperheestä.
Kouroksesta tuli mieleen, että Skövde Ultrafestival on starttaamassa. Mukana myös häjyjä härmästä mm. johtaviin ultrakirjoittajiin lukeutuva palstasuosikki Tombe76.
Seurataanpa maestron etenemistä ja toivotetaan onnea matkaan (vilpittömästi).
On se kyllä hienoa, kun Tombe ja Kouros on just kohta samalla starttiviivalla! Viimeksi mainitulla tosin ajallisesti tiedossa tupla"matka" eli 48 tuntia.
Onko tombesta kuulunut mitään? Vieläkö hölkkää?
Mitäs tombelle kuuluu? Svödjessä vielä kisoja ollut?
Hattuako se soironen kommentoi 76:n juoksua voorumilla. Keskinkertainen blösö, jolla ei oo mitään sanomista asiaan. Tyypillä on vatsa kuralla pelkällä satasellakin. Sitten ilkiää olla lyömässä vetoa 76:n juoksuista.
Munatko surkastu kun hölkkäapina lopettanu voorumijutut.
Kulumia, varmasti.
Hylätäänkö tulos jos 6h ultrassa koko ajan juoksemalla jää alle 42.195km? Pääseekö sillä ultraajaksi että jaksaa liikku täyden 6h ajan, tai ainakin siinä vaiheessa kun aika loppuu? Tavallisella maratonilla ei pääse tuloslistalle jos aikaa menee liikaa tai matka jä vajaaksi, siksi mietin ultraa.
Ei. Valitettavast.
No voi miettiä. Aiheuttaako ultraaminen vammoja. 76 veti suh asiallisen setin. Eikö toi soironen ymmärrä pysyä pois sieltä, missä keskustellaan juoksemisesta. Tyyppi on ihan noubadi.
Kouroksella kourii ja köyrii maha. Paska jätkä kaiken kaikkiaan.
Kyllä aiheuttaa! Päähän nimittäin.
Näin on. Vi**ttanut näet aivan törkeesti se viimeisen 4,5 h:n lammasmainen käytös pe-la Ruotsissa.
Onneksi tuo 164km ei jättänyt ainakaan lyhytaikaisesti katsottuna sen enempää fyysisiä vammoja ja torstaina tai perjantaina pääsee taas lenkille. Saa sen painonkin taas normaalilukemiin eli n.75-78kg. Nyt kun on syönyt ja juonut kaikkea roskaa (niinkuin yleensä) ilman liikuntaa, niin näkyy puntarissa. Menee kohta painoindeksi ylipainon puolelle ja sehän käy terveyden päälle, sanovat fiksummat.
Paljonko paino tippunu tuosta
Klo 5.05? Eikö oo parempaa tekemistä klo 5.05?
Vanhat kurpat heräilee aikaseen että kerkiävät espooseen oven taakse tunti ennen hallin aukeamista
Mahtaa sinnuu vituttaa ku joillaki on mukavaa ja kavereita
Kaljapäissäkö viieltä kirjoitat? Olitko pikkujouluissa vai muuten vaan juopottelet? Mäne nukkuu
JTG:tä selkeesti risoo kun ei ole kavereita. Semmosta se on kun räkii kaikkien päälle vuosikaudet. Hyvä että pulu pysyy rinnalla. Varo vaan ettei lennä pois.
Henriksson oikeita miehiä ovat: rajavartiat, ratikkakuskit, rakentajat, poliisit ja brankkarit. Kuulutko näihin? ET.....huoltomiehet ovat niitä jotka eivät kelpaa oikeiden miesten töihin. Jäljelle jää paskan lappaaminen, sellainen mies Henriksson sinä olet.
Ratikkamiehet kuumimpia.
Nytpä ukkeleilla hyvä hetki raportoija tuliko koti rata ultrassa vaivoja.
Riippuu ihan miten treenaa. Jos ahnehtii liian kovia määriä ja vauhteja ultrassa, loukki tulee. En ole vielä kenenkään kuullut treenaavan liian hiljaa.
Pääkopan vammoja voipi estää käyttämällä kypärää
Suosittelen yhtä uktrakikpailua per vuosi. Ahnehtiminen johtaa vammoihin.
Juu. Ei pidä ahnehtia kilpailuja. Kerra vuojessa täysiä.
Ihmettelen kovasti näitä, jotka kiertävät useampia ultrakilpailuja/vuosi, ja tulos aina dnf. Miulla maksimi yksi maraton/vuosi. On se täpöllä vedetty maraton niin kova rypistys. Tuskin ultraaminen ainakaan helpompaa on palautumiselle. Eli tavikselle suosittelen yksi ultra per vuosi maaliin asti vedettynä. Sen lisäksi voi juosta puolimaratoneja rennon reippaina pitkiksinä.
Niin mutta kun pitää saada Instaan paljon tykkäyksiä. Elämäni on kovin tyhjää ilman niitä
Dnf:llä tuplasti tykkäyksiä.
Onko ultraajilla korvaushoito käytössä? Ainakin ironman tavolla kaikki keinot sallittuja.
200km tavossa 50+v iällä kaikki keinot sallittuja.
Vaihdevuodeoireet kuriin hormoonihoidolla, ja hölkkä kulkee.
Ei aiheuta vammoja, mutta riittämättömyyden tunnetta.
Soikkelin enkat männee nyköisin ämmiltäki, joita suurin osa miesjuoksijoita ON !
Ei piä ahnehtia!
Ukot ahnehtii NUTS paikoissa ja saa polvivaivoja seuralaisiksi. Eikö voisi vain osallistua matkoille, jotka jaksaa juosta alusta loppuun?
Seppolassa lasaretti helmikuussa?
Kunhan nyt vaan ei sattuisi mitään.
Ultrajuokseminen on rentoa. Saa kähötä ahnehtimatta.
Juu. Ei pidä ahnehtia. Ahnehtimalla tulee vammoja, matka kuin matka.
Hidas hölkkä aiheuttaa vammoja, kähö ei.
Hidas hölkkä tai kähö, veä kumpi paremmin maistuu.
Järkyttävät pannut poluilla sanoi ultravaikuttaja.