Elämää holskun kanssa

Täällä ei ole kovin aktiivisesti käyty keskustelua niin kerronpa nyt omia kokemuksiani kyseisestä rodusta. Kenties joku on juuri nyt tekemässä päätöstä holskupennun kotiuttamisesta... :)

Itse löysin rodun sattumalta mutta kun ensimmäisen näin, keräsin runsaasti tietoa ja mielenkiinto nousi entisestään. Kuulin ja luin paljon mielipiteitä ja ensin itsekin kavahdin hieman negatiivisia ja varoittavia kirjoituksia. Nyt voisin sanoa, että tänne pahaa kirjoittavat eivät tiedä rodusta tarpeeksi ja oikeat holskuharrastajat löytyvät ihan muualta -joko toisilta foorumeilta tai harjoituskentiltä koiriensa kanssa...

Oma pojuni oppi jo pentuna todella nopeasti uusia asioita ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Jotta arki nyt ei kuulostaisi liian ruusuiselta, mainittakoon että tämä yksilö ainakaan ei halua miellyttää muita kuin omaa mahaansa mutta osoittaa sitten syvää kiintymystä muilla tavoilla. Poika pitää lauman kasassa ja puolustaa omiaan mutta vasta kovan työn jälkeen löysi korvansa kun nenä ja jalat veisivät mennessään... Nyt voin jo luottaa, että se keskeyttää vaikka pupujahdin tai leikit koirakavereiden kanssa käskystä ja palaa luokseni.

Koirani, kuten holskut yleensä, tarvitsee paljon aktiviteetteja mutta muutoin on täysi sohvaperuna. Tällä "suurella aktiviteetti- ja liikunnantarpeella" pelotetaan yleensä uudet holsku- tai belgiharrastajat vaihtamaan toiseen rotuun mutta kyllä se polla aika vähällä kasassa pysyy. Pentuna tehtiin jälkeä 3-4 krt viikossa ja tämänhän voi tehdä vaikka lenkin yhteydessä. Pennun kanssa yksi jälki vei aikaa muutaman minuutin. Palloleikit ovatkin sitten maailman ihanimpia ja sillähän onkin helppo leikittää koirasta mehut pois mikäli päivän lenkit jäivät lyhyiksi. Pelkkä juoksutus ei kuitenkaan täytä aivojumpantarvetta, sillä holskut ovat fiksuja. No niin, tässä tullaan siihen aktiviteettitarpeeseen! Oma holskuni on kovin itsenäinen ja leikittää itse itseään tarvittaessa. :) Lienee kuitenkin kaikille selvää, että rodusta huolimatta on hyvä tarjota koiralle virikkeitä? Ja toki, jos koira on sitä mieltä, ettei sen kanssa ole vietetty tarpeeksi aikaa niin kyllä se riiviö etsii kenkäsi ja ilmoittaa asiasta... Harrastuskoirana kaiken kaikkiaan todella mainio ja monipuolinen. Kaikissa lajeissa mihin ollaan käyty tutustumassa, koira olisi ihan täysillä mukana. Tästä syystä omaa päälajia haetaan vielä. :)

Holskun pedistä löydät sukkasi, jonka luulit pyykkikoneen syöneen, se syö leivältäsi juuston, jota et olisikaan halunnut syödä (etkä edes huomaa sen kadonneen) ja lisäksi huomaat omistavasi sylikoiran vaikka et pientä koiraa ottanutkaan... Erikoisen värityksen vuoksi joudut vastailemaan paaaaaaaljon kysymyksiin ja kertomaan uteliaille rodusta :) Liikunnantarpeesta vielä: kyllä, jos olet hankkimassa koiraa, olet myös valmistautunut liikkumaan koiran kanssa. Muita tai itseäni loukkaamatta voidaan kuitenkin todeta useiden koiraharrastajien olevan ylipainoisia, sillä lajeissahan koira tuppaa tekemään kaiken fyysisen työn... :) En tiedä kiinnostaako ketään erityisesti kuinka paljon liikun koirani kanssa, sillä kyllähän koirasta itsestään näkee jos se ei saa tarpeeksi liikuntaa mutta voin toki asiasta kertoa tarkemmin jos kysymyksiä herää.

Oma raitakaiseni on osoittautunut elämäni koiraksi ja uskon myös seuraavan koirani edustavan samaa rotua. Koulutus vaatii pitkää pinnaa mutta kaikki siihen panostettu aika maksaa itsensä takaisin. Holskuja halutaan pienen määränsä vuoksi ohjata "harrastaviin koteihin", jotta rotu saa mainetta ja kunniaa. Itsellänikään ei kuitenkaan ollut mitään intohimoisia kilpailutavoitteita koiraa hankkiessani. Kilpailukärpänen saattaa kuitenkin helposti puraista kun kuulee koiraa kehuttavan harrastusten parissa. :) Mainio perhekoira holsku on myös ja tällöin se on kuin yksi perheen lapsista -toivoo mielellään huoltajansa viettävän myös aikaa vain hänen kanssaan ja kuljettavan tutustumassa moniin uusiin asioihin ja paikkoihin.

Hieno rotu!
Ilmoita


Hieno rotu minunkin mielestä, vaikka olenkin vain lukenut muiden juttuja :( Haaveissa oma holsku!

Minkälaiset liikunnan tarpeet, en ole siitä saanut tietoa. Haluaisin harrastaa kerran-pari viikossa agilityä ja talvisin hiihtoa. Jälkeä haluaisin myös kokeilla (ja kaikkia muita!!) mutta paikkakunnalla ei pahemmin näihin seuroihin pääse, tai ainankin todella hankalaa. Tokoakin olisi kiva harrastaa ainankin kotona rauhassa. Haluaisin myös samoilu kaverin, jonka kanssa voi kävellä, ihan vain kävellä pitkin katuja ja metsiä. Lenkkeilyä päivisin tulisi varmaan jotain pari tuntia yhteensä, plus vapaana olot, aktivoinnit. Vapaapäivinä pääosin vapaana oloa.
1 VASTAUS:
Toivotan sinulle kaikkea hyvää holskuhaaveen etenemiseen! :)

Kyllä holsku mainitsemastasi liikuntamäärästä tykkäisi. Me tehdään jälkeä tällä hetkellä pari-kolme kertaa viikossa, tokoilua enemmän ja vähemmän joka päivä (nuori koira kun on) ja tietenkin ne päivittäiset lenkit. Aamulla koirallemme riittää pissalenkki sekä noin 15 min leikkiä ulkona pallolla tai kepillä ja työpäivän jälkeen käydäänkin sitten pitkällä lenkillä esimerkiksi metsämaastossa. Illalla käydään pissalenkit ja vielä yksi pidempi lenkki ennen tuutilullaa. Vapaapäivät hujahtavatkin ulkosalla, koska tuon kanssa on vaan niin mukavaa :) Aina ihan täysillä mukana.

Luulenpa, että paikalliset harrastajat voivat auttaa sinua sopivan treeniryhmän löytämisessä. Aina porukkaan ei mahdu enempää koirakoita mutta tämä porukkahan voi aloittaa myös oman treeniryhmänsä. :)
+Lisää kommentti
Toiseksi koiraksi otan holskun
1 VASTAUS:
EN todellakaan ota enää.....
+Lisää kommentti
Itse ottaisin mielelläni toisenkin. Tällä hetkellä tosiaan en, koska nykyinen vasta muutaman vuoden ikäinen ja koulutus kesken.

Otin holskun,sillä halusin perusterveen rodun, ja paimenkoiran. Ennen holskua kotoa on löytynyt muitakin paimenkoiria vuosin varrrella, mutta tämä on kyllä ollut se suuri rakkaus, ylitse muiden.

Emme niinkään touhua paljoa, koiran otan aina mukaan pidemmille matkoille, on vapaana niin bussissa, kuin junassakin, nukkuu jaloissa, kun minä olen hereillä, makoilee mutta on valppaana, kun minä nukun. Kukaan ei varasta tavaroitani, siitä pitää huolen, muttei välitä vierestä juoksevista pikkulapsista, tölläävistä aikuisista, yms.

Lenkillä kävelee todella lupsakasti ja nätisti, tänä vuonna vasta alkanut rauhoittumaan jotn ei vedä edes lenkillä.

Nuorempana käytösongelmina oli yliterävyys ja aggressiivisuus, yms. Joten tuolloin olin helisemässä, kun koira kokeili rajojaan antaumuksella.

Joka paikkaan tulee mukaan, seuraa kuinvarjo kotona, mutta kun istun, syön, olen paikallani, makoilee jaloissa.

Yksi päivä tässä ihmettelin, että miksi ravaa ovella ja haukkuu minulle. Näinmeni pari tuntia ja ajattelin käydä katsomassa, onko oven ulkopuolella jotain. No, väliovi oli kiinni ja ulko-ovi ei. Ei siellä oven takana ketään ollut, eikä pihallakaan, mutta koira halusi vain ilmeisesti ilmoittaa että nyt jotain unohtui.

Harrastuksista en ole juuri stressannut, lähinnä olemme tehneet jälkeä. Agilitya kokeiltu, mutta koska koira vielä hyvin nuori häslä, niin olen pitänyt lajit rauhallisina.

Tulee hienosti toimeen kaikkien kanssa ja kaupungissa, yms. Ei mitään ongelmaa, eikä tosiaan stressaa helposti. Terävä kyllä on, mutta ongelmatilanteita ei juurikaan ole ollut. Nartuille rähinöisi mielellään, mutta asia hoidettu aina kertakiellolla, sen jälkeen tullaan toimeen.

Hyvin tottelevainen, kova oppimaan. Hyvät ja huonot asiat. Erittäin hyvä paimennusvietti, niin vieraiden kuin eläinten suhteen.

Äänekäs ei ole, välillä unohtuu kokonaan että on koira olemassa, kun on niin huomaamaton. Ahne ei ole.

Miinuksia tulee dominoinnista. Ystävällistä dominanssia harrastaa PALJON. Dominoi mielellään muita eläimiä kuin ihmisiäkin. Ja hyvä vahti. Esimerkiksi mökillä ollessamme ei päästänyt mökkiin sisälle yöllä ketään kun minä itse nukuin, vaikka kyse oli siskostani.

Todella uskollinen koira, joka ei häviä mihinkään omille matkoilleen, ei karkaa, ja käyttäytyy hyvin.

Suosittelen paljon, etenkin esim.belggarin ja sakun vaihtoehdoiksi, jos haluaa suojelevan koiran, muttei ylisuojelevaa, eikä liian energistä.

Meillä ei käytösongelmia ilmene, vaikkei liikuntaa juuri tulisikaan. Ja itse asiassa liika liikunta on huono siinä mielessä, että koiran kunto kasvaa, jolloin jatkossa tarvitaan entistä pidempiä lenkkejä.

Esimerkiksi oman koiran kohdalla, lenkit pidetään kohtuullisina, ja mahdollisimman rauhallisina, ja harrastus nenänkäyttöpainotteisena.
Ilmoita
Meille tuli holskupoika pari päivää sitten, kova näykkimään innostuessa hiuksia, sormia, ulkona myös kenkiä ja lahkeita, jos paikalla useampi ihminen niin kävellessä jonkun jalkoihin on pakko hyppiä vähän väliä. Vielä harmitonta, mutta entäs kun se ei enää olekkaan pelkkä kissan kokoinen pentu.. Onko vinkkejä?
1 VASTAUS:
Kuulostaa ihan normaalilta pentuilulta. Sama voi jatkua niin kauan kunnes hampaat ovat vaihtuneet. Pentua kannattaa opastaa kohdistamaan hampaat leluun eli kieltää aina kun hampaat osuvat väärään paikkaan ja antaa pennulle lelu tai muu luvallinen purtava hampaisiin. Kun pentunen sitten pureskelee sitä, kehutaan kovasti. Kyllä se ajan kanssa siitä loppuu, hermoja se vaatii kyllä. Oma holskuni teki tuota PALJON pienenä. Päälle hyppiminen kannattaa kitkeä jo varhain. Käännä pennulle selkäsi kun se hyppii päälle, kehu paljon kun se istuu. Kun se istuu paikallaan, mene pennun tasolle tervehtimään, jotta sen ei tarvitse hyppiä. Hiljalleen se oppii, että huomiota ei saa IKINÄ hyppimällä, vain rauhallisella käytöksellä. Meillä tämä koulu käytiin ovia vasten pomppimisen kanssa. Nyt koira tietää, että kun peppu on maassa niin ovesta pääsee kulkemaan. :) Tsemppiä ja lujia hermoja sinulle, poju!
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Elämää holskun kanssa

Täällä ei ole kovin aktiivisesti käyty keskustelua niin kerronpa nyt omia kokemuksiani kyseisestä rodusta. Kenties joku on juuri nyt tekemässä päätöstä holskupennun kotiuttamisesta... :)

Itse löysin rodun sattumalta mutta kun ensimmäisen näin, keräsin runsaasti tietoa ja mielenkiinto nousi entisestään. Kuulin ja luin paljon mielipiteitä ja ensin itsekin kavahdin hieman negatiivisia ja varoittavia kirjoituksia. Nyt voisin sanoa, että tänne pahaa kirjoittavat eivät tiedä rodusta tarpeeksi ja oikeat holskuharrastajat löytyvät ihan muualta -joko toisilta foorumeilta tai harjoituskentiltä koiriensa kanssa...

Oma pojuni oppi jo pentuna todella nopeasti uusia asioita ja rakastaa kaikkia ja kaikkea. Jotta arki nyt ei kuulostaisi liian ruusuiselta, mainittakoon että tämä yksilö ainakaan ei halua miellyttää muita kuin omaa mahaansa mutta osoittaa sitten syvää kiintymystä muilla tavoilla. Poika pitää lauman kasassa ja puolustaa omiaan mutta vasta kovan työn jälkeen löysi korvansa kun nenä ja jalat veisivät mennessään... Nyt voin jo luottaa, että se keskeyttää vaikka pupujahdin tai leikit koirakavereiden kanssa käskystä ja palaa luokseni.

Koirani, kuten holskut yleensä, tarvitsee paljon aktiviteetteja mutta muutoin on täysi sohvaperuna. Tällä "suurella aktiviteetti- ja liikunnantarpeella" pelotetaan yleensä uudet holsku- tai belgiharrastajat vaihtamaan toiseen rotuun mutta kyllä se polla aika vähällä kasassa pysyy. Pentuna tehtiin jälkeä 3-4 krt viikossa ja tämänhän voi tehdä vaikka lenkin yhteydessä. Pennun kanssa yksi jälki vei aikaa muutaman minuutin. Palloleikit ovatkin sitten maailman ihanimpia ja sillähän onkin helppo leikittää koirasta mehut pois mikäli päivän lenkit jäivät lyhyiksi. Pelkkä juoksutus ei kuitenkaan täytä aivojumpantarvetta, sillä holskut ovat fiksuja. No niin, tässä tullaan siihen aktiviteettitarpeeseen! Oma holskuni on kovin itsenäinen ja leikittää itse itseään tarvittaessa. :) Lienee kuitenkin kaikille selvää, että rodusta huolimatta on hyvä tarjota koiralle virikkeitä? Ja toki, jos koira on sitä mieltä, ettei sen kanssa ole vietetty tarpeeksi aikaa niin kyllä se riiviö etsii kenkäsi ja ilmoittaa asiasta... Harrastuskoirana kaiken kaikkiaan todella mainio ja monipuolinen. Kaikissa lajeissa mihin ollaan käyty tutustumassa, koira olisi ihan täysillä mukana. Tästä syystä omaa päälajia haetaan vielä. :)

Holskun pedistä löydät sukkasi, jonka luulit pyykkikoneen syöneen, se syö leivältäsi juuston, jota et olisikaan halunnut syödä (etkä edes huomaa sen kadonneen) ja lisäksi huomaat omistavasi sylikoiran vaikka et pientä koiraa ottanutkaan... Erikoisen värityksen vuoksi joudut vastailemaan paaaaaaaljon kysymyksiin ja kertomaan uteliaille rodusta :) Liikunnantarpeesta vielä: kyllä, jos olet hankkimassa koiraa, olet myös valmistautunut liikkumaan koiran kanssa. Muita tai itseäni loukkaamatta voidaan kuitenkin todeta useiden koiraharrastajien olevan ylipainoisia, sillä lajeissahan koira tuppaa tekemään kaiken fyysisen työn... :) En tiedä kiinnostaako ketään erityisesti kuinka paljon liikun koirani kanssa, sillä kyllähän koirasta itsestään näkee jos se ei saa tarpeeksi liikuntaa mutta voin toki asiasta kertoa tarkemmin jos kysymyksiä herää.

Oma raitakaiseni on osoittautunut elämäni koiraksi ja uskon myös seuraavan koirani edustavan samaa rotua. Koulutus vaatii pitkää pinnaa mutta kaikki siihen panostettu aika maksaa itsensä takaisin. Holskuja halutaan pienen määränsä vuoksi ohjata "harrastaviin koteihin", jotta rotu saa mainetta ja kunniaa. Itsellänikään ei kuitenkaan ollut mitään intohimoisia kilpailutavoitteita koiraa hankkiessani. Kilpailukärpänen saattaa kuitenkin helposti puraista kun kuulee koiraa kehuttavan harrastusten parissa. :) Mainio perhekoira holsku on myös ja tällöin se on kuin yksi perheen lapsista -toivoo mielellään huoltajansa viettävän myös aikaa vain hänen kanssaan ja kuljettavan tutustumassa moniin uusiin asioihin ja paikkoihin.

Hieno rotu!

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta