Äitiys vei kaikki ystäväni melkein entisestä elämästä.

Itse siis olen koittanut olla sosiaallinen...soitella tekstailla yms..järjestää näkemis tapahtumia yms..Alkoi olemaan yksipuolista tuo yhteyenotto aika usean ihmisen kanssa,jotenka aloin "erakoitumaan ja sitä kautta alkaa olemaan hieman alakuloisenkin oloinen olotila,pelkään vain,että en masennu kokonaan. Eli alkanut itse lopettaa tuon yhteydenpidon kavereihin,tai keitä luulin ystäviksi.Olen kuullut ja lukenut paljon palstoja,missä monilla odotus/äitiys vienyt suurimman osan ystävistä.No ainaskin perheenlisäyksessä on hyvää se,että menee ystävät uusiksi ja näkee ketkä ne tosiystävät on.

Kuulostaa niin tutulta.. Tosin minun olisi tälläiseen elämään pitänyt jo "tottua" sillä vanhempi lapseni on 3,5-vuotias.. Mutta ei tähän totu noin vain..
Ennen itsekin menin ja tulin, nautin elämästä monella eri tapaa.. mutta lapsen tultua "kaverit", joiden kanssa liikuin, katosivat.. Eivät käyneet lapsen synnyttyä enää edes moikkaamassa..satunnaisesti nähtiin kyllä, jos satuin viihteelle lähtemään, muttei muuten..
mutta ei siinä, ei itseäkään sinkkuna kiinnostanut mennä lapsiperheisiin vierailulle, en ole oikeastaan edes hirveän lapsirakas (omia toki rakastan, mut vieraiden muksut..huoh..).. enkä oikeastaan nytkään mene lapsiperheiden luo kyläilemään, jos satun neljän seinän sisältä lähtemään.. tuolloin kaipaan omaa aikaa ilman häliseviä lapsia.. =)
Yhden lapsen kanssa jaksoi vielä lähteä vierailuille, mutta kahden kanssa se vähäinenkin mielenkiinto on mennyt.. Harmittaa kyllä, mutta koutan olla stressaamatta asiasta..

Et ole varmastikaan ainoa, jolta ystäviä on kadonnut lapsen saannin myötä.. =/ mutta mutta.. tuskin sitä ihan yksinäiseksikään jää =)

LifeIs kiitoksia vastauksesta.Piristi lukea viestisi ja en tosiaankaan ole ainoa kelle näin käynyt.Eipä sitä pysty jotenkaan soputumaan siihen,että ei siihen kyllä varnaan koskaan totu.
Mulla vähän samanlailla menee,että jos viihteellle menossa,niin saa silloin ihan kiitettävästi seuraa " sinkku kamuista" jotka itse useesti on viihteellä siis.
Vieraiden lapset on aina vieraiden,itsekkään en nyt kovin paljoa vieraiden muksuista tykkää,kyllä heitä hetken kestää.Oma kun on aina oma lapsi,jota on pakko vain kestää ja jaksaa hoitaa.
Mutta itse en aio jäädä 4seinän sisälle,vain jonnekkin väkisin lähteä ja hankkia uusia tuttavuuksia.

sama fiilis täällä! Minulla tyttö 5kk ja oon vielä yksin eli ei ees isukkia seurana.. Oman äitini kanssa ollaan tehty kaikenlaista ja yks ystävä on sellainen jolla omia lapsia mutta ollaan onnistuttu kerran kuussa tapaamaan lasten kanssa. Kyllä tää tuhoton yksinäisyys meinaa välillä musertaa totaalisesti. Onneks mulla on pari hepposta joita käyn harrastamassa (tyttö nukkuu päikkärit aina sillon :)) eli edes eläimistä seuraa.. kaipa tää sit vaikka 15-vuoden kuluttua vilkastuu? Kurjaa oloa lisää kun mietin että miten voin enää koskaan esim löytää parisuhdetta kun olen yh enkä edes tapaa ketään kun en käy missään.. niin ja voin kertoa et heppa tallilla käyvät miehet on HARVASSA tai homoja ;)

Yksinhuoltajana,voi että..ikävää ja eipä oikein tossa sinun tilanteessa kerkeä käymään missään,vaikka tahtoisikin.Ei sulla ole ketään joka voisi olla lapsesi kanssa,että pääsisit ulos kamujen kanssa katselemaan maailmanmenoa,jos sitä kautta voisi löytyä joku miespuolinen henkilö.Uskon,että talleilla käy suurimmaksi osaksi homoja,no jos sieltä ilmestyiskin jokin "ihme"sinun kohdallesi.
Ite otan innolla uusia tuttavuuksia vastaan,siis jos sinua kiinnostaa tutustua.

Voin lohduttaa, että kun lapsesi kasvaa, niin leikkipuistossa ja lapsen harrastuksissa on mahdollisuus tutustua muiden lasten vanhempiin ja saada sitä kautta uusia ystäviä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin sinä. Oletko miettinyt, että aloittaisit lapsesi kanssa jonkin harrastuksen, esim. vauvauinnin, vauvamuskarin, perhekerhossa käymisen tms. ? Tai ihan oman harrastuksen, kuntosalilla käymisen tms mikäli lapsen isä olisi lapsen kanssa ?

Oletko kenties nuorikin äiti?

"Leijonanosa ihmisistä on oikeasti 99% ajasta sen perheen/lasten kanssa. Joskus tulee joku kylään tai mennään kyläilemään tuttujen luokse.
"Teennäinen yltiösosiaalisuus kuuluu yksinomaan nuorten elämään.""

Kaverit alkavat perustaa itsekkin perheitä tai hankkivat kumppaneita.
Pakko vain tehdä sopimus sen kanssa, että kaverit vähenee mitä vanhemmaksi tulee. Valitettavasti. Jos kaverit eivät ota yhteyttä heihin on turha tuhlata aikaansa jos he eivät "tuhlaa" sitä sinuun.

Onneksi sentään olet aktiivinen, omat kaverit jättivät vaan tuosta noin kun hankkivat kumppanin ja varsinkin lapsia. Kyllä niitä löytyy jotka eivät välitä perhe-elämästä kaverillisesti, mutta onnea etsintöihin.. Tässä olisi yksi, mutta eipä ole ketään joka kutsuisi kylään koskaan

Tämä on niin tuttua minunkin kohdalla. Mulla on kavereita ja ystäviä valtava määrä, mutta he eivät ikinä käy kylässä vaikka järjestän tapahtumia, missä lapset ovat kotosalla. Silloin kyllä käyvät meilläkin jos lapset ovat hoidossa jossakin muualla. Ja ne ystävät/kaverit joilla on lapsia asuvat n.150-500km päässä.

Oon 17 vk raskaana ja tuntuu, että ystävät hylänneet jo tässä vaiheessa. Yhdenkin kaverin kanssa oltiin aiemmin tosi läheisiä, mutta hän on sinkku ja käy paljon baarissa, niin ei enää halua nähdä muissa merkeissä. Hän soittelee kyllä aika usein kehuskellakseen biletys ja miesjuttujaan, mutta ei ole pahemmin kiinnostunut mun kuulumisista. Itseä tämä ärsyttää suunnattomasti, koska olen pahoinvoiva, enkä voisi kuvitellakaan lähteväni baariin. Ennen olin menevä ja vaikka lapsi onkin tervetullut, entisestä elämästä luopuminen sattuu ja ahdistaa usein aika tavalla.
Kenelläkään kavereistani ei ole lapsia, joten tunnen olevani todella yksin. Olen aina ollut hieman ujo, eikä läheisempien ystävyyssuhteiden solminen ole todellakaan helppoa. Olin onnellinen niistä ystävistä, jotka minulla oli, mutta näköjään tämä elämäntilanne muutti kaiken.

vai niiin

Heippa hei! Tässä jo muutama kuukausi vierähtänyt tuon pojan kanssa.Olen saannut muutamia tuttuja uusista mammakamuista.Tässä just ajattelin käydä paikallisissa muskareissa/perhekahviloissa tutustumassa,jos saisi uusia ystäviä.
Se on niin elämänasenteesta kiinni! jos olet itse sosiaallinen ja saat solmittua helposti ystäväsuhteita uusien ihmsten kanssa,et tosiaan tule ihan yksiksesi jäämään.
Jotenkin tuossa tuntui"että kun raskaaksi tulee"niin se on suurimmalle osalle ystävistä kova paikka,kun ovat menettäneet niin sanotusti minut omista piireistään.
Onneksi tossa samalla tulee karsittua ystäväpiiri läpi ja selviää ketkä ne oikeasti ovat,jotka on sinun ystäviäsi.
Jollekkin,joka kysyi olenko nuori äiti,niin olen vähän alta kolmekymppinen.