"– Meiltä puuttuvat välineet hallita pahuutta itsessämme. Tarvitsemme pahuutemme turvallisempaa käsittelyä, ettei se pääse karkaamaan. Kristittynä uskon, että armo on lääke pahuuden ongelmaan."
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/8692-korhola-keltainen-lehdisto-ominut-syntipuheen
- Mitä tuo tarkoittaa? Armo lääkkeeksi pahuuteen????
Eija-Riitta Korholan aivopieru
zyrt
29
215
Vastaukset
- 36
Onkohan Eija-Riitta kuullut koskaan laumassa eläville lajeille ominaisesta säännöstöstä, jota ihmisten yhteydessä kutsutaan moraaliksi?
Väärin käyttäytyvä yksilö saa yleensä käyttäytymisestään rangaistuksen joko fyysisenä kohteluna tai joutumalla kyseisen lauman ulkopuolelle.- zyrt
"Onkohan Eija-Riitta kuullut koskaan laumassa eläville lajeille ominaisesta säännöstöstä, jota ihmisten yhteydessä kutsutaan moraaliksi?"
- Kun en ymmärtänyt Korholan väitettä että armo olisi lääke pahuuteen, niin en osaa tuohonkaan vastata. Mistä sen tietää mitä uskiksen päässä liikkuu.
Millä tavalla "armo" estäisi pahoja tekoja, se jäi minulle täysin epäselväksi.
Minkähänlaisia toimintayllykkeitä vastaan tuo Korhola mahtaakaan taistella...
- sdfghjkli
Blogisti Räikkälä kommentoi Korholan kirjoitusta melkoisen suorasanaisesti.
"Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että on pohdittu liikaa sitä, millä tavalla sairas on Norjan Utoyan joukkomurhaaja. Pitäisikin puhua hänen mukaansa pahuudesta. Hänestä paha medikalisoidaan. Korholan mukaan Suomessa pitäisikin alkaa keskustelu, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään omaa pahoinvointiaan ja pahuuttaan. Hänkin jatkaa monen nyky-yhteiskunnan vaikuttajan kummallista eetosta siitä, että syrjäytyminen, pahoinvointi ja ikävyydet ovat itsestä lähtöisin. Tulen pahoinvoivaksi tällaisesta vähän jo liikaa valtaa saaneesta ajattelusta ja sen propagoinnista. Eija-Riitta Korhola voisi pysyttäytyä omassa substanssissaan, eikä arvioida lääketieteellisen hoidon tarpeessa olevaa ihmistä teologiselta pohjalta."
----
Hän kommentoi samasta aiheesta myös Kankaanpään kirkkoherran Keijo Rainerman kirjoitusta Satakunnan kansassa.
"Kuten Korholakin, väittää Keijo Rainerma tietävänsä, mistä nykyajan pahoinvointi aiheutuu. Se tulee siis siitä, että rikomme Jumalan käskyjä vastaan. Helppoa, kun sen tietää. Nykyinen väkivalta johtuu siitä, kun ihmisiä ei opeteta vihaamaan syntiä, joten viha kohdistuu väärin. Helppoa, kun sen tietää.
Ikään kuin pahoinvointia ja väkivaltaa ei olisi ollut aina. Itse asiassa väkivalta on Suomessa ja ns. länsimaissa koko ajan ollut vähenemään päin. Teot ovat vain muuttaneet muotoaan ja muutamassa harvassa tapauksessa uhreja vain on ollut enemmän kuin se yksi. Perhesurmia taas on ollut ennenkin, eikä vain nyt.
Keijo Rainerma kehottaa meitä muistamaan pahan itsessämme. Minä olen jyrkästi eri mieltä. Kyllä meissä jokaisessa pahuutta on ilman sen muistelemistakin. Meidän tulee sen sijaan muistaa hyvä itsessämme. Tämä on oleellista. Ja vielä oleellisemmaksi sen tekee se, että vieläkin keskuudessamme on persoonallisen pahan olemassaoloon uskovia.
Miksipä sitä silti luottaisikaan jonkun sellaisen papin neuvoihin, joka on kiivas naisten ja miesten epätasa-arvon kannattaja?
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=352&id=39870- SamiA
”"Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että on pohdittu liikaa sitä, millä tavalla sairas on Norjan Utoyan joukkomurhaaja. Pitäisikin puhua hänen mukaansa pahuudesta. Hänestä paha medikalisoidaan. Korholan mukaan Suomessa pitäisikin alkaa keskustelu, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään omaa pahoinvointiaan ja pahuuttaan.””
Olen samaa mieltä Korholan kanssa.
Pahuuden ymmärtämisen sijaan, olemme ulkoistaneet pahuuden itsemme ulkopuolella. Pahuus ei ole mielisairaus, vaan sisäinen pahuutemme on jokaisen ongelma. Tätä ongelmaa ei ratkaista sillä, että maailma jaetaan hyviin ja pahoihin. Valitettavasti näin tehdään, jolloin sisäinen pahuutemme saa mellastaa vapaasti.
Tuomarit ovat yhtä pahoja kuin tuomitut.
”joka vankeuteen vie, se vankeuteen joutuu”, sanoo Raamattu. SamiA kirjoitti:
”"Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että on pohdittu liikaa sitä, millä tavalla sairas on Norjan Utoyan joukkomurhaaja. Pitäisikin puhua hänen mukaansa pahuudesta. Hänestä paha medikalisoidaan. Korholan mukaan Suomessa pitäisikin alkaa keskustelu, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään omaa pahoinvointiaan ja pahuuttaan.””
Olen samaa mieltä Korholan kanssa.
Pahuuden ymmärtämisen sijaan, olemme ulkoistaneet pahuuden itsemme ulkopuolella. Pahuus ei ole mielisairaus, vaan sisäinen pahuutemme on jokaisen ongelma. Tätä ongelmaa ei ratkaista sillä, että maailma jaetaan hyviin ja pahoihin. Valitettavasti näin tehdään, jolloin sisäinen pahuutemme saa mellastaa vapaasti.
Tuomarit ovat yhtä pahoja kuin tuomitut.
”joka vankeuteen vie, se vankeuteen joutuu”, sanoo Raamattu."Pahuuden ymmärtämisen sijaan, olemme ulkoistaneet pahuuden itsemme ulkopuolella. Pahuus ei ole mielisairaus, vaan sisäinen pahuutemme on jokaisen ongelma."
Kerrankin olen kanssasi jostain edes suunnilleen samaa mieltä (mahdankohan sanoa vielä samoin kun olet kommentoinut vastaustani?).
Uskovaiset ulkoistavat pahuuden aiheuttajaksi perk'eleen tai millä nimellä sitä milloinkin kutsutaankin. Joskus puhutaan syntiinlankeemuksessa ihmiseen tulleesta viasta. Mielestäni tämä on asian mystifiointia. Kyllä käyttäytymistieteet, sosiologia mukaan lukien, antavat asiaan paljon luotettavampia vastauksia.
Oletko havainnut, että tietyn tyyppiset soisaaliset ongelmat ja tietyntyyppiset kriminogeeniset tekijät aiheuttavat tietyntyyppistä 'pahuutta'? Tai yleensäkin ympäristön aiheuttamasta paineesta?
Eikö olekin ihmeellistä, että olen ateistiksi muututtuani ja homoksi eheydyttyäni tavannut niissä piireissä luultavasti jopa enemmän epäitsekkyyttä, todellista auttamisenhalua, korkeaa moraalia ilman helvetin pelkoa tai taivaan toivoa? On hienoja uskovia ihmisiä, todella mahtavia persoonia. Jotkut heistä arvostavat ja rakastavat minua edelleenkin, vaikka tietävät ajatteluni muuttuneen. Näistä arvostan ihan erityisesti.
Heitä on ikävä kyullä vaan niin vähän.- SamiA
exhellari86 kirjoitti:
"Pahuuden ymmärtämisen sijaan, olemme ulkoistaneet pahuuden itsemme ulkopuolella. Pahuus ei ole mielisairaus, vaan sisäinen pahuutemme on jokaisen ongelma."
Kerrankin olen kanssasi jostain edes suunnilleen samaa mieltä (mahdankohan sanoa vielä samoin kun olet kommentoinut vastaustani?).
Uskovaiset ulkoistavat pahuuden aiheuttajaksi perk'eleen tai millä nimellä sitä milloinkin kutsutaankin. Joskus puhutaan syntiinlankeemuksessa ihmiseen tulleesta viasta. Mielestäni tämä on asian mystifiointia. Kyllä käyttäytymistieteet, sosiologia mukaan lukien, antavat asiaan paljon luotettavampia vastauksia.
Oletko havainnut, että tietyn tyyppiset soisaaliset ongelmat ja tietyntyyppiset kriminogeeniset tekijät aiheuttavat tietyntyyppistä 'pahuutta'? Tai yleensäkin ympäristön aiheuttamasta paineesta?
Eikö olekin ihmeellistä, että olen ateistiksi muututtuani ja homoksi eheydyttyäni tavannut niissä piireissä luultavasti jopa enemmän epäitsekkyyttä, todellista auttamisenhalua, korkeaa moraalia ilman helvetin pelkoa tai taivaan toivoa? On hienoja uskovia ihmisiä, todella mahtavia persoonia. Jotkut heistä arvostavat ja rakastavat minua edelleenkin, vaikka tietävät ajatteluni muuttuneen. Näistä arvostan ihan erityisesti.
Heitä on ikävä kyullä vaan niin vähän.”Uskovaiset ulkoistavat pahuuden aiheuttajaksi perk'eleen tai millä nimellä sitä milloinkin kutsutaankin. Joskus puhutaan syntiinlankeemuksessa ihmiseen tulleesta viasta.”
Enneminkin ongelma on sisälläni oleva paha, josta ei tule hyvää, vaikka voissa paistaisi. Liha on aina paha, eikä liha peri taivasten valtakuntaa. Meidän tulisi suhtautua sisäiseen pahuuteemme vakavasti, eikä ryhtyä ulkoistamaan pahuutta. Me teemme pahaa, eikä siihen auta yhtään se, että kykenemme osoittamaan maailmasta ihmisiä, jotka tekevät meitä enemmän pahaa.
”Oletko havainnut, että tietyn tyyppiset soisaaliset ongelmat ja tietyntyyppiset kriminogeeniset tekijät aiheuttavat tietyntyyppistä 'pahuutta'?”
Toisissa ihmisissä pahuus tulee esiin enemmän kuin toisissa. Tämä ei silti tarkoita sitä, että toiset olisivat pahempia kuin toiset. Raamatun mukaan olemme kaikki yhtä pahoja ja tarvitsemme yhtä paljon Jumalan armoa. Tasa-arvo toteutuu siis ainakin pahuudessa.
Jumalalla on tapana viedä työnsä loppuun asti; uskon, että niin käy sinunkin osaltasi. Käyttäytymisesi ja pahuutesi eivät yllätä ristiä. Risti tiesi kyllä, mitä sen päälle tuli/tulee sinun osaltasi.
- asgw
Erikoinen persoona. Kristitty, linssinlude, narsisti? tai itse tunto todella kohdallaan, huipussaan. Kun jumala on mut näin kauniiksi luonut niin olisi synti piilotella jumalan lahjaa? "Kaikki mua katsoo, oonko mä kaunis? Näin eräs pikkutyttö kuulemma kyseli. Liekö ollut E-R.
- zyrt
Mikä noista määritelmistä sopisi Korholaan. Mielestäni kaikki.
- filezo
Uskonto näköjään ohjaa ajattelun vääjäämättä syrjäpoluille ja umpikujaan. Tai paremminkin estää ajattelun, järjenkäytön ja logiikan. aina uskonnollinen "ajattelu päätyy "armoon" ja muihin hämäriin uskonnollisiin käsitteisiin ja uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.
- zyrt
Aika sekaista ajattelua joillakin tuntuu olevan. En vaan millään saa kiinni tästä Korholan lausumasta: "Kristittynä uskon, että armo on lääke pahuuden ongelmaan."
Vaikka sitä miten päin vääntäisi, niin en tajua sitä.
- ...
Tyypillistä poliitikon sanahelinää, johon on ympätty koristeeksi kristinuskoa. Olen usarista usein lukenut Korholan blogeja ja ne ovat välillä aivan käsittämättömiä. Niissä hän on tuonut itsestään esille puolen, joka ei todellakaan ole kristitylle kunniaksi.
Ympärtipyöreyksiä joihin tarjotaan ratkaisuksi ympäripyöreyksiä. Ihan loogista tavallaan, kun ajattelee ettei koko asetelmassa ole järkeä muutenkaan.
Kun lätissään "anteeks jeesuksen nimessä ja veressä" niin sillähän se ongelma ratkeaa. Ja jos se paha minä - josta on vastuussa perkele eikä ihminen itse - sattuisi taas syyllistymään johonkin, ensi sunnuntaina tai tarvittaessa jo viikollakin sen saa taas pyyhittyä samalla menetelmällä.
On siinäkin järki hukassa. Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet.- tttttttttthhhhhhhhhh
exhellari86 kirjoitti:
Kun lätissään "anteeks jeesuksen nimessä ja veressä" niin sillähän se ongelma ratkeaa. Ja jos se paha minä - josta on vastuussa perkele eikä ihminen itse - sattuisi taas syyllistymään johonkin, ensi sunnuntaina tai tarvittaessa jo viikollakin sen saa taas pyyhittyä samalla menetelmällä.
On siinäkin järki hukassa. Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet.Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan.
tttttttttthhhhhhhhhh kirjoitti:
Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan.
Itse keskustelin jonkun hellarin kanssa kerran juuri nimenomaan kielillä puhumisesta. Mies väitti, että oli eräässä kokouksessa antautunut Pyhän Hengen valtaan ja alkanut jorista espanjaa. Kun kysyin, että mitä mies sanoi espanjaksi oli vastaus: "En mä tiedä kun en mä osaa espanjaa".
- ¿Madre de dios?
enainakaanteisti kirjoitti:
Itse keskustelin jonkun hellarin kanssa kerran juuri nimenomaan kielillä puhumisesta. Mies väitti, että oli eräässä kokouksessa antautunut Pyhän Hengen valtaan ja alkanut jorista espanjaa. Kun kysyin, että mitä mies sanoi espanjaksi oli vastaus: "En mä tiedä kun en mä osaa espanjaa".
"En mä tiedä kun en mä osaa espanjaa".
Olipas yllättävää. ;) exhellari86 kirjoitti:
Kun lätissään "anteeks jeesuksen nimessä ja veressä" niin sillähän se ongelma ratkeaa. Ja jos se paha minä - josta on vastuussa perkele eikä ihminen itse - sattuisi taas syyllistymään johonkin, ensi sunnuntaina tai tarvittaessa jo viikollakin sen saa taas pyyhittyä samalla menetelmällä.
On siinäkin järki hukassa. Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet."Ja jos se paha minä - josta on vastuussa ******* eikä ihminen itse"
Tämä mystinen todellisuuspakoisuus on ainakin minulle jotenkin liian surrealistinen asia käsittää. Aivain kuin ihmisessä asuisi jokin tietoinen paha olento. Jonka ajatuksen kulku olisi silti ihmisen käsittämättömissä. Ja jota syyttää kun ihminen itse syyllistyy johonkin.
"Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet."
No fundamentalistinen maailmankatsomus on sen verta sulkeutunutta. Ettei sen omien ulkopuolella oleville näkemyksille ja ajatuksille ole tilaa. Vaan kaikki selitetään Saatanan oppeina. Tällainen näkemys tosin on myös itseään vastaan. Kun klassisessa protestanttisuudessa kaikki materia on syntiä.
http://www.youtube.com/watch?v=1tECGoiwCOotttttttttthhhhhhhhhh kirjoitti:
Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan.
"Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan."
Vastaan mielelläni.
Erkaantumiseni helluntaiherätyksestä alkoi ollessani noin kuuden-seitsemäntoista ikäinen (syksyllä täytän 26 kuten nimmaristani näet) ja lopullisesti jätin hyvästit pari vuotta myöhemmin. Kuitenkin olin jo varmaan kolme-neljätoistavuotiaasta lähtien ihmetellyt joitain ilmiöitä. Näin paljon aitoa uskoa, hyvää tarkoittavia ihmisiä, lämpöä, rakkautta ja välittämistä, mutta myös vallanhimoa, kovuutta, erittäin paljon teeskentelyä (johon mitä suurimmassa määrin itsekin syyllistyin) ja suoranaisia valheita.
Ensimmäiset merkit siitä, että tässä uskonyhteisössä, jonka puolesta olisi jossain vaiheessa ollut valmis laittamaan vaikka henkeni peliin (varhaisteininä olin aikamoinen fundamentalisti), havaitsin siitä, että vastoin lupauksia kaikkea ei saanutkaan kysyä. Olin lukenut Raamattua ja tietysti joutunut kasvokkain monien siinä esiintyvien ristiriitojen kanssa. Evankelistamme ja vanhimpamme olivat kuitenkin varmaan oikeassa: vastaukset olivat olemassa, kyse oli vaan omasta heikosta uskostani ja minussa asuvasta synnistä, joka halusi keinolla millä tahansa johtaa minua harhaan uskon tieltä. "Eivät uskovat esitä SELLAISIA kysymyksiä", kuului usein puhujan paikalta.
Mitä nuo kysymykset sitten olivat?
- mistä Kain sai vaimonsa?
- miten eräät erikoiset eläimet löysivät tiensä asuinsijoilleen vedenpaisumuksen jälkeen ja miten makean veden kalat selvisivät?
- mitä tarkoin määrättyä, erikoista ravintoa syövät eläimet selvisivät arkissa?
- mistä tulivat kansat ja rodut vedenpaisumuksen jälkeen?
- miksi monista Raamatussa mainituista luonnontieteellisistä ilmiöistä ei ole mitään merkkejä luonnossa?
- miksi mm. luomiskertomus on suora kopio sumerilaisten kirjallisuudesta?
...ja muuta tämänkaltaista. Kipein kysymys oli kuitenkin homouteni. Miksi olen syntynyt tällaiseksi (en niellyt selitystä omasta valinnasta, koska varmaan kolme vuotta rukoilin Jumalaa ottamaan tämän taakan pois)? Mutta jonkin aikaa luotin lupaukseen, jonka mukaan kaikki mitä anomme Jeesuksen nimessä Hänen isäänsä rukoillen, olemme saava.
Uskoni tässä asiassa sai melkoisen kolauksen, kun erään yhteensattuman tuloksena kohtasin erään vanhan, uskovan homomiehen, joka oli rukoillut Jumalaa tässä asiassa jo yli 50 vuotta ja rukoili yhä. Mielessäni päättelin, että tämä ei voi olla tarkoitus.
Melkoinen käännekohta oli, kun vanhempani työnsivät minut luterilaisten rippikoululeirille, vaikka en ole koskaan edes ollut kirkon jäsen. Isä kuitenkin tuntee hyvin ko. seurakunnan kirkkoherran ja niin minua vietiin. Siellä kohtasin lestadiolaispojan johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Hän nimittäin leirinuotiolla kertoi "kiusauksistaan" ja minä viettelin hänet. Jumala varmaan siunasi minua kun olin totellut vanhempiani, koska elän nyt rakastamani, ihanan, hellän miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. En mennyt konfirmaatioon, siitä oli sovittu jo ennen leiriä.
Viimeinen vaihe uskoni tuhoutumisessa alkoi kun tajusin arvostelleeni uskonnollista tietoa eri kriteereillä kuin kaikkea muuta tietoa. Aloin hakea informaatiota, lukea raamattukriittisiä teoksia, hakeutua ihmisten seuraan jotka avarsivat ajatteluani. Se oli samanaikaisesti uskomattoman jännittävää, avartavaa ja pelottavaa. Oikeastaan tiesin jo aloittaessani, että otettuani muutaman askelen tällä tiellä paluuta ei enää ole. Ja tästähän puhujamme olivat meitä varoittaneet: inhimillinen viisaus, hyvän ja pahantiedon puusta syöminen, maallisen, 'turhan' informaation hankkiminen oli koitunut monen uskovan nuoren tuhoksi. Tai siis uskovan nuoren uskon tuhoksi.
Niin kävi minullekin. Tässä ei ole tilaa selittää, mitä kaiken kaikkiaan löysin, mutta totean vain että polku oli kivinen, välillä itkin ja pelkäsin, mutta jatkoin silti, Nyt en kadu enää mitään. Olen eheytynyt itseäni arvostavaksi homoksi ja ateistiksi. Olen löytänyt samoin ajattelevien joukosta hyviä, lämpimiä ihmisiä ja olen saanut nähdä, että korkea moraali, itsensä uhraaminen ja toisen auttaminen eivät ole minkään uskonnon tai ajattelutavan omistamia hyveitä. Jos ihminen vain helvetin pelosta tekee tai jättää tekemättä jotain, sillä ei ole muuten niin kauheasti arvoa, paitsi siinä, että joku paha jää tekemättä. Taustalla ei kuitenkaan ole moraali - ihmisen sisäinen ryhti - vaan keppi tai porkkana - helvetin pelko tai palkinnon toivo.
(jatkuu)exhellari86 kirjoitti:
"Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan."
Vastaan mielelläni.
Erkaantumiseni helluntaiherätyksestä alkoi ollessani noin kuuden-seitsemäntoista ikäinen (syksyllä täytän 26 kuten nimmaristani näet) ja lopullisesti jätin hyvästit pari vuotta myöhemmin. Kuitenkin olin jo varmaan kolme-neljätoistavuotiaasta lähtien ihmetellyt joitain ilmiöitä. Näin paljon aitoa uskoa, hyvää tarkoittavia ihmisiä, lämpöä, rakkautta ja välittämistä, mutta myös vallanhimoa, kovuutta, erittäin paljon teeskentelyä (johon mitä suurimmassa määrin itsekin syyllistyin) ja suoranaisia valheita.
Ensimmäiset merkit siitä, että tässä uskonyhteisössä, jonka puolesta olisi jossain vaiheessa ollut valmis laittamaan vaikka henkeni peliin (varhaisteininä olin aikamoinen fundamentalisti), havaitsin siitä, että vastoin lupauksia kaikkea ei saanutkaan kysyä. Olin lukenut Raamattua ja tietysti joutunut kasvokkain monien siinä esiintyvien ristiriitojen kanssa. Evankelistamme ja vanhimpamme olivat kuitenkin varmaan oikeassa: vastaukset olivat olemassa, kyse oli vaan omasta heikosta uskostani ja minussa asuvasta synnistä, joka halusi keinolla millä tahansa johtaa minua harhaan uskon tieltä. "Eivät uskovat esitä SELLAISIA kysymyksiä", kuului usein puhujan paikalta.
Mitä nuo kysymykset sitten olivat?
- mistä Kain sai vaimonsa?
- miten eräät erikoiset eläimet löysivät tiensä asuinsijoilleen vedenpaisumuksen jälkeen ja miten makean veden kalat selvisivät?
- mitä tarkoin määrättyä, erikoista ravintoa syövät eläimet selvisivät arkissa?
- mistä tulivat kansat ja rodut vedenpaisumuksen jälkeen?
- miksi monista Raamatussa mainituista luonnontieteellisistä ilmiöistä ei ole mitään merkkejä luonnossa?
- miksi mm. luomiskertomus on suora kopio sumerilaisten kirjallisuudesta?
...ja muuta tämänkaltaista. Kipein kysymys oli kuitenkin homouteni. Miksi olen syntynyt tällaiseksi (en niellyt selitystä omasta valinnasta, koska varmaan kolme vuotta rukoilin Jumalaa ottamaan tämän taakan pois)? Mutta jonkin aikaa luotin lupaukseen, jonka mukaan kaikki mitä anomme Jeesuksen nimessä Hänen isäänsä rukoillen, olemme saava.
Uskoni tässä asiassa sai melkoisen kolauksen, kun erään yhteensattuman tuloksena kohtasin erään vanhan, uskovan homomiehen, joka oli rukoillut Jumalaa tässä asiassa jo yli 50 vuotta ja rukoili yhä. Mielessäni päättelin, että tämä ei voi olla tarkoitus.
Melkoinen käännekohta oli, kun vanhempani työnsivät minut luterilaisten rippikoululeirille, vaikka en ole koskaan edes ollut kirkon jäsen. Isä kuitenkin tuntee hyvin ko. seurakunnan kirkkoherran ja niin minua vietiin. Siellä kohtasin lestadiolaispojan johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Hän nimittäin leirinuotiolla kertoi "kiusauksistaan" ja minä viettelin hänet. Jumala varmaan siunasi minua kun olin totellut vanhempiani, koska elän nyt rakastamani, ihanan, hellän miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. En mennyt konfirmaatioon, siitä oli sovittu jo ennen leiriä.
Viimeinen vaihe uskoni tuhoutumisessa alkoi kun tajusin arvostelleeni uskonnollista tietoa eri kriteereillä kuin kaikkea muuta tietoa. Aloin hakea informaatiota, lukea raamattukriittisiä teoksia, hakeutua ihmisten seuraan jotka avarsivat ajatteluani. Se oli samanaikaisesti uskomattoman jännittävää, avartavaa ja pelottavaa. Oikeastaan tiesin jo aloittaessani, että otettuani muutaman askelen tällä tiellä paluuta ei enää ole. Ja tästähän puhujamme olivat meitä varoittaneet: inhimillinen viisaus, hyvän ja pahantiedon puusta syöminen, maallisen, 'turhan' informaation hankkiminen oli koitunut monen uskovan nuoren tuhoksi. Tai siis uskovan nuoren uskon tuhoksi.
Niin kävi minullekin. Tässä ei ole tilaa selittää, mitä kaiken kaikkiaan löysin, mutta totean vain että polku oli kivinen, välillä itkin ja pelkäsin, mutta jatkoin silti, Nyt en kadu enää mitään. Olen eheytynyt itseäni arvostavaksi homoksi ja ateistiksi. Olen löytänyt samoin ajattelevien joukosta hyviä, lämpimiä ihmisiä ja olen saanut nähdä, että korkea moraali, itsensä uhraaminen ja toisen auttaminen eivät ole minkään uskonnon tai ajattelutavan omistamia hyveitä. Jos ihminen vain helvetin pelosta tekee tai jättää tekemättä jotain, sillä ei ole muuten niin kauheasti arvoa, paitsi siinä, että joku paha jää tekemättä. Taustalla ei kuitenkaan ole moraali - ihmisen sisäinen ryhti - vaan keppi tai porkkana - helvetin pelko tai palkinnon toivo.
(jatkuu)Vielä kielillä puhumisesta. Helluntailaisille tietyt merkit ja tapahtumat ovat saaneet huikean suuren merkityksen. Jos joku ei ole 'täyttynyt Pyhällä Hengellä' eikä puhunut kielillä, häntä katsellaan hiukkasen nenänvartta pitkin. Kyllähän hänen nyt jotenkin ajatellaan taivaaseen kitkuttelevan, mutta pahasti kesken hän on silti uskontiellään. Tämän paineen takia glossolaliaa yleisesti teeskennellään. Kuka tahansa, joka hiukan seuraa toisia ja harjoittelee, saa pinnistettyä itsestään tuota mölinää. Olen useammin kuin kerran kuunnellut sitä, ja on ollut metka huomata, miten ihmisen alitajunnasta virtaa sanoja, joita tämä on kuullut ja joilla on merkitys (esim. ulkomaisten kaupunkien nimiä) mutta joita puhuja itse ei sillä hetkellä tunnista. Tämän teeskentelyn havitseminen lopetti oman teeskentelyni tällä alueella.
Nyt opintoni ovat loppusuoralla (gradu viimeistelyvaiheessa), puolisoni on myös etenemässä opinnoissaan hyvää vauhtia, käyn töissä, rakastan, elän täyttä, onnellista elämää ja yritän kantaa samalla muutamia muita. Ja kaiken tämän voin tehdä ilman mitään pakkoa, helvetin pelkoa, ilman vaatimuksia, täysin omasta halustani ja sisäisen ihmiseni, moraalini ajamana.
Olen onnellinen. Haluatko eheytyä kaltaisekseni?exhellari86 kirjoitti:
"Tämä on ohi aiheen, mutta nimimerkistä päätellen olet joskus ilmeisesti kuulunut helluntaiherätykseen. Esiintyykö siellä oikeasti sellaista "kielillä puhumista"? Jos esiintyy niin miten? Ja mikä sai sinut jättämään hellarit? Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta alkoi kiinnostamaan."
Vastaan mielelläni.
Erkaantumiseni helluntaiherätyksestä alkoi ollessani noin kuuden-seitsemäntoista ikäinen (syksyllä täytän 26 kuten nimmaristani näet) ja lopullisesti jätin hyvästit pari vuotta myöhemmin. Kuitenkin olin jo varmaan kolme-neljätoistavuotiaasta lähtien ihmetellyt joitain ilmiöitä. Näin paljon aitoa uskoa, hyvää tarkoittavia ihmisiä, lämpöä, rakkautta ja välittämistä, mutta myös vallanhimoa, kovuutta, erittäin paljon teeskentelyä (johon mitä suurimmassa määrin itsekin syyllistyin) ja suoranaisia valheita.
Ensimmäiset merkit siitä, että tässä uskonyhteisössä, jonka puolesta olisi jossain vaiheessa ollut valmis laittamaan vaikka henkeni peliin (varhaisteininä olin aikamoinen fundamentalisti), havaitsin siitä, että vastoin lupauksia kaikkea ei saanutkaan kysyä. Olin lukenut Raamattua ja tietysti joutunut kasvokkain monien siinä esiintyvien ristiriitojen kanssa. Evankelistamme ja vanhimpamme olivat kuitenkin varmaan oikeassa: vastaukset olivat olemassa, kyse oli vaan omasta heikosta uskostani ja minussa asuvasta synnistä, joka halusi keinolla millä tahansa johtaa minua harhaan uskon tieltä. "Eivät uskovat esitä SELLAISIA kysymyksiä", kuului usein puhujan paikalta.
Mitä nuo kysymykset sitten olivat?
- mistä Kain sai vaimonsa?
- miten eräät erikoiset eläimet löysivät tiensä asuinsijoilleen vedenpaisumuksen jälkeen ja miten makean veden kalat selvisivät?
- mitä tarkoin määrättyä, erikoista ravintoa syövät eläimet selvisivät arkissa?
- mistä tulivat kansat ja rodut vedenpaisumuksen jälkeen?
- miksi monista Raamatussa mainituista luonnontieteellisistä ilmiöistä ei ole mitään merkkejä luonnossa?
- miksi mm. luomiskertomus on suora kopio sumerilaisten kirjallisuudesta?
...ja muuta tämänkaltaista. Kipein kysymys oli kuitenkin homouteni. Miksi olen syntynyt tällaiseksi (en niellyt selitystä omasta valinnasta, koska varmaan kolme vuotta rukoilin Jumalaa ottamaan tämän taakan pois)? Mutta jonkin aikaa luotin lupaukseen, jonka mukaan kaikki mitä anomme Jeesuksen nimessä Hänen isäänsä rukoillen, olemme saava.
Uskoni tässä asiassa sai melkoisen kolauksen, kun erään yhteensattuman tuloksena kohtasin erään vanhan, uskovan homomiehen, joka oli rukoillut Jumalaa tässä asiassa jo yli 50 vuotta ja rukoili yhä. Mielessäni päättelin, että tämä ei voi olla tarkoitus.
Melkoinen käännekohta oli, kun vanhempani työnsivät minut luterilaisten rippikoululeirille, vaikka en ole koskaan edes ollut kirkon jäsen. Isä kuitenkin tuntee hyvin ko. seurakunnan kirkkoherran ja niin minua vietiin. Siellä kohtasin lestadiolaispojan johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Hän nimittäin leirinuotiolla kertoi "kiusauksistaan" ja minä viettelin hänet. Jumala varmaan siunasi minua kun olin totellut vanhempiani, koska elän nyt rakastamani, ihanan, hellän miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. En mennyt konfirmaatioon, siitä oli sovittu jo ennen leiriä.
Viimeinen vaihe uskoni tuhoutumisessa alkoi kun tajusin arvostelleeni uskonnollista tietoa eri kriteereillä kuin kaikkea muuta tietoa. Aloin hakea informaatiota, lukea raamattukriittisiä teoksia, hakeutua ihmisten seuraan jotka avarsivat ajatteluani. Se oli samanaikaisesti uskomattoman jännittävää, avartavaa ja pelottavaa. Oikeastaan tiesin jo aloittaessani, että otettuani muutaman askelen tällä tiellä paluuta ei enää ole. Ja tästähän puhujamme olivat meitä varoittaneet: inhimillinen viisaus, hyvän ja pahantiedon puusta syöminen, maallisen, 'turhan' informaation hankkiminen oli koitunut monen uskovan nuoren tuhoksi. Tai siis uskovan nuoren uskon tuhoksi.
Niin kävi minullekin. Tässä ei ole tilaa selittää, mitä kaiken kaikkiaan löysin, mutta totean vain että polku oli kivinen, välillä itkin ja pelkäsin, mutta jatkoin silti, Nyt en kadu enää mitään. Olen eheytynyt itseäni arvostavaksi homoksi ja ateistiksi. Olen löytänyt samoin ajattelevien joukosta hyviä, lämpimiä ihmisiä ja olen saanut nähdä, että korkea moraali, itsensä uhraaminen ja toisen auttaminen eivät ole minkään uskonnon tai ajattelutavan omistamia hyveitä. Jos ihminen vain helvetin pelosta tekee tai jättää tekemättä jotain, sillä ei ole muuten niin kauheasti arvoa, paitsi siinä, että joku paha jää tekemättä. Taustalla ei kuitenkaan ole moraali - ihmisen sisäinen ryhti - vaan keppi tai porkkana - helvetin pelko tai palkinnon toivo.
(jatkuu)Hienosti kerrottu rohkean miehen tarina. Onnittelen sinua tielläsi.
- ...................
exhellari86 kirjoitti:
Vielä kielillä puhumisesta. Helluntailaisille tietyt merkit ja tapahtumat ovat saaneet huikean suuren merkityksen. Jos joku ei ole 'täyttynyt Pyhällä Hengellä' eikä puhunut kielillä, häntä katsellaan hiukkasen nenänvartta pitkin. Kyllähän hänen nyt jotenkin ajatellaan taivaaseen kitkuttelevan, mutta pahasti kesken hän on silti uskontiellään. Tämän paineen takia glossolaliaa yleisesti teeskennellään. Kuka tahansa, joka hiukan seuraa toisia ja harjoittelee, saa pinnistettyä itsestään tuota mölinää. Olen useammin kuin kerran kuunnellut sitä, ja on ollut metka huomata, miten ihmisen alitajunnasta virtaa sanoja, joita tämä on kuullut ja joilla on merkitys (esim. ulkomaisten kaupunkien nimiä) mutta joita puhuja itse ei sillä hetkellä tunnista. Tämän teeskentelyn havitseminen lopetti oman teeskentelyni tällä alueella.
Nyt opintoni ovat loppusuoralla (gradu viimeistelyvaiheessa), puolisoni on myös etenemässä opinnoissaan hyvää vauhtia, käyn töissä, rakastan, elän täyttä, onnellista elämää ja yritän kantaa samalla muutamia muita. Ja kaiken tämän voin tehdä ilman mitään pakkoa, helvetin pelkoa, ilman vaatimuksia, täysin omasta halustani ja sisäisen ihmiseni, moraalini ajamana.
Olen onnellinen. Haluatko eheytyä kaltaisekseni?Mielenkiintoinen tarina. Kiitos että jaksoit tänne avautua.
iksu_tep kirjoitti:
Hienosti kerrottu rohkean miehen tarina. Onnittelen sinua tielläsi.
Kiitos kun 'kuuntelitte'. Tällä palstalla olen saanut voimaa ja rohkeutta monien teidän kertomuksista ja tarinoista.
Rakkaani soittaa usein pianolla ja laulaa kirkon virsikirjan virttä 600, erästä tavattoman rohkeaa uskovaa miestä muistaen. Vaikka emme enää elä virren uskonnollista sanomaa, se viestii kuitenkin siitä, miten hyvän puolesta kannattaa taistella, silloinkin, kun ympäröivä maailma tuntuu siitä vähät välittävän...
Muuten, meidän molempien uskovat vanhemmat rakastavat meitä ja olemme toivottuja vieraita kummankin kotiin. Minulla ei ole mitään syytä katkeruuteen. Tosin meni siinä jokunen vuosi kun annoimme heille siedätyshoitoa!atac kirjoitti:
"Ja jos se paha minä - josta on vastuussa ******* eikä ihminen itse"
Tämä mystinen todellisuuspakoisuus on ainakin minulle jotenkin liian surrealistinen asia käsittää. Aivain kuin ihmisessä asuisi jokin tietoinen paha olento. Jonka ajatuksen kulku olisi silti ihmisen käsittämättömissä. Ja jota syyttää kun ihminen itse syyllistyy johonkin.
"Tosin sanovat itse, että järjeltä on silmät puhkottava ja niskat taitettava. Ovat selvästikin totelleet."
No fundamentalistinen maailmankatsomus on sen verta sulkeutunutta. Ettei sen omien ulkopuolella oleville näkemyksille ja ajatuksille ole tilaa. Vaan kaikki selitetään Saatanan oppeina. Tällainen näkemys tosin on myös itseään vastaan. Kun klassisessa protestanttisuudessa kaikki materia on syntiä.
http://www.youtube.com/watch?v=1tECGoiwCOoKristinuskossahan on merkittävää platonismin vaikutusta, mikä on johtanut näkyvän ja olevaisen aliarviointiin ja tulevan maailman odotukseen. Juutalaisuus on lähtökohtaisesti paljon elämänmyönteisempää, koska siinä ei tuo tulevan elämän odotus niin paljon häiritse menoa.
Kristinuskon merkittävä muotoiluhan tapahtui keski- ja uusplatonismin merkittävällä vaikutusalueella. Miten se olisi voinut olla vaikuttamatta linjaratkaisuihin, joita tehtiin 200- ja 300-luvuilla?
- Ohhoh...
Ilmastohörhönähän tuo on jo tunnettu nyt esittelee sitä tieteellistä taustaansa jeesushörhönä.
- SamiA
”"– Meiltä puuttuvat välineet hallita pahuutta itsessämme. Tarvitsemme pahuutemme turvallisempaa käsittelyä, ettei se pääse karkaamaan. Kristittynä uskon, että armo on lääke pahuuden ongelmaan."”
Enneminkin armo ja anteeksiantamus ovat lääke pahuuden seurausten hoitamisessa. Mitään muuta lääkettä ja välinettä tähän ei olekaan.Oletko siis sitä mieltä, että esim. natseja ei olisi pitänyt rangaista holokaustista, ja että esim. hirttämisen asemasta Eichmann olisi ansainnut suurta armoa ja anteeksiantoa, vaikkapa juutalaisten taholta?
- SamiA
kekek-kekek kirjoitti:
Oletko siis sitä mieltä, että esim. natseja ei olisi pitänyt rangaista holokaustista, ja että esim. hirttämisen asemasta Eichmann olisi ansainnut suurta armoa ja anteeksiantoa, vaikkapa juutalaisten taholta?
”Oletko siis sitä mieltä, että esim. natseja ei olisi pitänyt rangaista holokaustista, ja että esim. hirttämisen asemasta Eichmann olisi ansainnut suurta armoa ja anteeksiantoa, vaikkapa juutalaisten taholta?”
En kannata kuolemanrangaistusta.
Kannatan nykyisen lainsäädännön noudattamista.
Oikeudenmukaisuus on mielestäni Perkeleestä.
Meillä ihmisillä ei ole yksinkertaisesti varaa vaatia oikeudenmukaisuutta. Ainoa vaihtoehto on vaatia tai pyytää epäoikeudenmukaista kohtelua. - satunnainen lukija
SamiA kirjoitti:
”Oletko siis sitä mieltä, että esim. natseja ei olisi pitänyt rangaista holokaustista, ja että esim. hirttämisen asemasta Eichmann olisi ansainnut suurta armoa ja anteeksiantoa, vaikkapa juutalaisten taholta?”
En kannata kuolemanrangaistusta.
Kannatan nykyisen lainsäädännön noudattamista.
Oikeudenmukaisuus on mielestäni Perkeleestä.
Meillä ihmisillä ei ole yksinkertaisesti varaa vaatia oikeudenmukaisuutta. Ainoa vaihtoehto on vaatia tai pyytää epäoikeudenmukaista kohtelua.Kuule SamiA,
tunnut uskovan että paradoksien suoltaminen saa tekstisi vaikuttamaan syvälliseltä. Olet väärässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku665495Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti882798- 2742571
Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt362419Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä201997Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"
Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm2411640Taas joku junan alle
Piltolan tasoristeyksessä: https://www.tilannehuone.fi/ Uutinen Iltalehdessä, Iltasanomissa, MTV:llä, Ylellä jne. Jossai571273Harmittaa...Lampsiinjoen sillat
Tulva vei toisen ja toinenkin hajosi. Mielellään korjaisin molemmat, mutta ei ole resursseja siihen hommaan. Ikää jo 72v131153- 881135
- 901126