Kysely perheväkivallasta opinnäytetyötä varten!!

OLEN OLLUT,JA OLEN EDELLEEN.lYÖMISTÄ, POTKIMISTA,KURISTAMISTA,X2 KURKKU YRITETTY LEIPÄVEITSELLÄ AVATA, MURHAYRITYKSIÄ, HALVEKSUNTAA,MUSTAMAALAAMISTA,NIMITTELYÄ, SYYTTELYÄYM.
30-54 V.kOKO AVIOLIILTON AJAN, MELKEIN JOKA VK:NLOPPU JA VIIKOLLAKIN.
sE ON TUHONNUT KAIKEN,PERSOONANI,ITSETUNTONI,ILON ELÄMÄSTÄ,TERVEYDEN,KAIKKIN IHMISSUHTEET, LASTEN ELÄMÄT.tUHO ON OLLUT TÄYDELLINEN.
JOS NÄITÄ NARSISTISIA,MIELISAIRAITA EI SAADA HOITOON JA LAITOSHOITO ON PURETTU SUOMENMAASTA MILTEI KOKONAAN OLLAAN KOHTA ANARKISTISESSA TILANTEESSA.NÄMÄ ONGELMAT RÄJÄHTÄVÄT KÄSIIN.PERHEILLE APUA TARJOAVIA PALVELUITA PITÄISI OLLA HELPOMMIN SAATAVILLA JA NIIDEN TULISI OLLA ERIKOISTUNEITA JA NIISSÄ PITÄISI OLLA TARPEEKSI KOULUTETTUA HENKILÖKUNTAA HOITAMAAN ASIOITA TEHOKKAASTI.

1. Olen ollut / en enää
2. Pieksämistä remmillä, tukasta repimistä, nimittelyä huo**ksi (alakouluikäisenä), lyömistä, läpsimistä, potkimista, hakkaamista esineillä ym.
3. 4v. - 20v.
4. Koko lapsuuteni, nuoruuteni
5. Itsetunto heikko, pelkään ihmisiä, viha isääni ja äitiäni kohtaan, alkoholin käyttöä, masennusta, kaikenkaikkinen vihan tunne lähes kaikkea kohtaan, itsemurha-ajatuksia teininä, lihavuus (seuraus masennuksesta), epäonnistuneet ihmis-suhteet, huono työpaikka, ei ammattia, köyhyys, en pidä itseäni yhtään minään yms. kaikkea mitä normaalisti lapsuutensa eläneellä ei ole.

. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?
- Olen ollut sen kohteena ja seuraajana.

2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?
Fyysinen kuritus on ainoa fyysinen tapa, miten mua on satutettu (Vikan kerran joskus teini-ikäisenä?). Muita perheenjäseniä on pahoinpidelty myös muuten, mutta mua ei onneksi, kun olin niin kiltti. Henkinen väkivalta on ollut kausittaista, mainitsemisen arvoisina ainakin uhkailu, pelottelu, välinpitämättömyys (esim. kuukausien puhumattomuus, sulkeminen perheen ulkopuolelle) ja avoin haukkuminen.

3. Minkä ikäisenä?

0-18-vuotiaana.

4. Kuinka kauan väkivalta kesti?
Yli viisitoista vuotta. Se oli kausittaista, hyviä jaksoja seurasivat huonot. Siksi siihen kai tottuikin. Asun nykyään tietysti omillani, joten väkivalta ei enää kosketa minua. Fyysisen väkivallan luulen lapsuudenkodissani loppuneen, sillä siihen on puututtu vihdoin viranomaistaholta. Henkisestä puolesta en tiedä, sillä en puhu äitini kanssa.

5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?

Olen hyvin kurinalainen ja vahva persoona. Haluan pärjätä ja olenkin pärjännyt tosi hyvin koulussa ja työelämässä. Kärsin kuitenkin teininä anoreksiasta ja paniikkihäiriöistä. Olen melko kyyninen pohjimmiltani. Suhde perheeseen on etäinen ja ristiriitainen. Näen yhä painajaisia ja kärsin ahdistuksesta.

Kerro myös muita ajatuksia perheväkivallasta?

Yleisempää kuin uskotaan. Tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten kuritus on tavallaan okei, ei naapuri puutu siihen mitä aidan takana tapahtuu. Viranomaiset väsyneitä ja kuormittuneita. Auttamiskeinoit olemattomia. Mä laskin aikoinaan vuosia. Kun viimeisin kierre tuli sukulaisten tietoon, siitä ei puhuttu lainkaan, nähtiin vaikenemisen arvoisena asiana (''Perheväkvialtaa nyt on aina ollut, kyllä sä nuorena ihmisenä selviät''. ETC). Mua ja mun sisaruksia on onneksi suvun osalta tuettu.

Ja selviänhän mä, ei sillä. Selvisin jo.

1.Olen ollut, mutta en enää...

2. Lyömistä, potkimista, kuristamista.

3. 18-24

4. 6 pitkää vuotta...

5. Musta on tullu arempi, ei kunnolla pysty puhumaan, luottamus menny

Todella yleistä, moni vaan ei uskalla pelon takia puhua... Koska oikeesti pelko siitä et taas saa turpaansa on paha jo muutaman kerran jälkeen...

Kyllähän ite jo jonkun verran päässy yli... mut kyl välillä ne asiat pyörii päässä eikä kysymykseltä miks just mä? saa rauhaa

1. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?
- Olen mutten ole enää.
2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?
- isä on läimäissyt naaman, nostanut kurkusta, vääntänyt ranteista, potkaissut, tullut päälle ja pidellyt kättä suun edessä yms.
3. Minkä ikäisenä?
- en ole varma mutta noin 8-16v
4. Kuinka kauan väkivalta kesti?
- niin kauan kun olin isän kanssa enemmän tekemisissä
5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?
- no ei kummemmin, välit on isään kaikesta huolimatta ihan hyvät vaikkei toisaalta parhaat mahdolliset. Olen itsekkin tullut väkivaltaiseksi ja suhtaudun miehiin joskus varauksella.

1.Olen ollut ja tällä hetkellä en
2.Henkistä ja fyysistä elämän lakan oli löysässä
Henkistä ja fyysistä elämän lakan oli löysässä
3 ensimmäisen kerran varmaan fyysistä väkivaltaa 30 ja pääsin eroon ( aviomies 1)
toisen kerran (eri mies, aviomies 2) viimeksi pari kolme kuukautta sitten -> pakoon ja lujaa
Päätös erosta oli sillä selvä, mikään ei saa palaamaan.
Se joka hakkaa kerran hakkaa kyllä toisenkin, ei auta mikään
Väkivalta alkaa tuuppimisesta ja loppuu pahimmillaan siihen hautaan,
ellei sille sano ei ja poista henkilöä elämästä
4. Ensimmäisellä kerralla annoin kerta toisen jälkeen anteeksi ja yritin jatkaa
joten muutama vuosi. Toisella kertaan se kerta oli viimeinen
5. Luottamusta mieheen pitää löytyä ennen minkään aloittamista. Tekee jopa ylivarovaiseksi.
Hulluinta on, että kaiken kokeman jälkeen huomaan osaavani kuitenkin luottaa vielä.
6. Skeptisyyttä on tullut ja humalainen mies on todellakin kauhistus, pitää todellakin luottaa, ettei toinen edes humalan syvimmässä tilassa muutu väkivaltaiseksi, jotta hänen seurassa uskaltaa olla ilman syvää paniikkia. Huomasin, etteivät ihmiset halua uskoa vaikka asian kertoisi. Apua on vaikea saada, leimataan valehtelijaksi, mielenvikaiseksi ja syyllistetään. Avun hakeminen on toiselle vain tehdä rangaistus, eroon joutuu tekemään todellakin töitä, jotta haluaa toinen luovuttaa.
Kynnys uuteen suhteeseen nousi. Olen äärettömän herkkä vaistoamaan toisen varautuneen mielen, ilman sanoja, reaktiot vihaan herättävät kauhua ja uhkailuihin suhtaudun aina äärimmäisellä vakavuudella. Vieläkin tunnen syyllisyyttä; mitä tein väärin?

Olen automaattisesti tukemassa sellaista ihmistä, joka on uhri. Antaa tukea, että on olemassa myös vaihtoehto väkivallalle. Toimin vertaistukena.

Tuen turvakotitoimintaa aina kun mahdollista. mm lahjoitan tavaraa.

Tuomitse kaikenlaisen väkivallan totaalisesti, eikä mikään syy ole riittävä sille. Ei sen puoleen henkinen kuin fyysinenkään tai tulee se kumman sukupuolen taholta vaan.

Lapsuusmuistoja on äidin tekemä väkivalta kaikkia perheenjäseniä kohti varsinkin humalassa. Usein se on henkistä mutta myös fyysistä. Välit äidin kanssa on tästä johtuen edelleen koleat.

Väkivallan pelon ja syyllisyyden voi ymmärtää vain itse sen kokeneena. Minullakin oli ruusunpunaiset lasi ennen ensimmäistä tapausta eikä mielikuvitukseni riittänyt arviomaan millaista on elä helvetissä. Opein arvostamaan ihmisissä aivan eri asioita mitä normaalit ihmiset enkä koskaan osaa ottaa mitään itsestään selvyytenä. Arvion kaikkia ympärillä olioita, ketä tullee seurata ja karttaa. Kyynisyys kuuluu siis nykyisin luonteen peruselementteihin, mutta uskoa myös toisenlaisten ihmisten olemassa oloon löytyy. Katson elämää nyt täysin uusin silmin.

Tunnen jää hileet suonissani,
maistan metallin maun kielelläni.
Hengitän syvään.
Minä olen minä,
itselle sen velkaa,
olen kova ja kylmä,
Minä menen pois,
vaikka elämäni jäisi tähän.
Tämä on minun elämäni,
eikä kukaan sitä pilata voi.
Olen siis kamala akka.
Todellinen noita.
Kätken ajatukseni,
ennakoin
joskus jopa pankoin,
olen kuitenkin vain minä.
Päästän vain harvoja lähelleni,
jaan sisintäni.
Valikoin ja valkaan.
Seula on tiheä,
olen siis hankala.
Täydellinen minä – en.
Anteeksi en pyydä,
olenhan vain minä.

1.Olen/en enää. Erosin 3 vuotta sitten.
2.Vedettiin hiuksista pitkin pihaa ja lattioita. Töykitty, kunnes kaaduin kumoon lattialle, potkittu, sitten uhkailtu, jos nouset, tapan sut. Kuristettu.Yritetty tukehduttaa tyynyllä.Uhkailtu veitsellä, esim pidetty veistä kurkulla ja viillelty ihoa.Sitten se henkinen puoli, tietty, taitaa kuulua taudinkuvaan.
3.31-41v
4.Pari ekaa seurusteluvuotta fyysinen. Henkinen väkivalta ja "pieni väkivalta" väkivallalla uhkailu jatkui koko 10v liiton ajan.
5.Edelleen mietin mikä mussa oli, ehkäpä on edelleen, vikana, että tuollaista siedin. Tosi vaikeaa luottaa keneenkään. Tietynlainen hämmennys jatkuu varmaan koko elämän ajan.

Pidin itseäni ennen tuota liittoa tavallisena, järkevänä ihmisenä. Hyvänä ihmistuntijana jopa. Kävin(käyn edelleen) töissä, viihteellä todella harvoin, muutenkin elämä oli ok. Paitsi että lasten (2v ja 3v) isä oli juuri lähtenyt. Ehkä jonkinlainen alemmuudentunne, huono itsetunto päästi tämän ihmisen suodattimien läpi, en tiedä...
Koskaan en olisi ajatellu itselleni noin käyvän, edelleenkin hävettää edes muistella.

1. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?

En ole. Lapsuus; olin kohde aina 19v. isä hakkasi, mollasi, haukkui, ivasi ja irvi kaikille, jotka vain kuuntelivat.
Isä hakkasi vyöllä, harjan varrella, repi tukasta niin että jalat petti, sitten potki.. Huusi ja haukkui. Sulki pimeään lattian alla olleeseen kellariin.
Isä "hieroi" tissejä, että kasvaa, etumus oli mustana kaulasta napaan, näytti sukuelimiään (tämä loppu kun kerroin äidille). Vuorasi Wc alastomilla naisen kuvilla ja kertoi mielipiteitään naisista..
Piti oikeita luentoja naisen seksuaalisista velvollisuuksista..


2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?

Mitä olen kuullut elämän varrella, vain erilaiset polttamiset teräaseilla lyömiset puutuvat kaikki muu on ollut.

3. Minkä ikäisenä?

0-19 vuotta.

4. Kuinka kauan väkivalta kesti? kerrallaan?

Kunnes isä väsyi.

5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?

Itken pohjattomasti aina kun näen hellyyttä, ihmisten tai eläinten välillä.
En koskaan halunnut olla nainen, inhosin kaikkia poikia, näin heidät vain telineinä jossa roikkui karvaiset munat, se sai aikaa jopa oksennus refleksin. Inhosin poikia ja miehiä, jokainen flirtti sai aikaan inhon väreet ja oksetus olon, aina 25 vuotiaiseen asti.
Päätin etten koskaan mene naimisiin.
Päätin kun tulen aikuiseksi minua ei kukaan enää lyö.
Päätin jos minulla on joskus lapsia, en koskaan lyö niitä.

Kun pääsin pois isän ulottuvilta, päätin saada oman lapsen, jos mies joskus lyö sen kerrasta poikki, eikä hänellä ole sen jälkeen mitään asiaa minulle.

Kerro myös muita ajatuksia perheväkivallasta?

Väkivaltainen ei muutu, ainoa mitä voi tehdä muuttaa niin kauas kun voi.

Väkivallan uhri ei huomaa varoituksia väkivaltaisesta ihmisestä ja niin oravanpyörä jatkuu.
Lapsi antaa aina anteeksi ja ymmärtää eikä sille tule rajaa..

Jos ei ole itsenäinen, eikä usko tulevansa toimeen itsellisenä, jää oravanpyörään. puoliso on joka tapauksessa hyvin isän kaltainen.

Väkivallasta ei pääse muuten kuin katkomalla kaikki suhteet väkivaltaiseen ihmiseen.
.

Opinnäytetyötä tehdessä pitää olla tutkimuslupa ja vähintä mitä voitt tehdä on laittaa edes nimi, opinahjo ja yhteystiedot ennen kuin tekee mitään kyselyjä.

1. Olen uhrin asemassa-
2. Hiuksistarepimistä,potkimista,tönimistä,potkuja,kuristamista,tavaroiden heittelyä.
3.48 v
4. reilut 2 vuotta
5. Se on tuonut mukanaan itsesyytöksiä,masennustaja voimattomuuutta,terapia auttaa jonkin verran ja aika.

1. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?

Olen. Aviomieheni ja lasteni isä löi ja potkaisi minua. Halveksivaa käytöstä oli vuosikymmenen salavihkaisesti kodin seinien sisällä, jossa "ei ole todistajia" kuten aviomieheni todisti syyttömyyttää moiseen kertoessani asiasta sukulaisille. Iästäni tuli ilkeitä vihjailuja viidenkymmenen lähestyessä, vaikka hän oli vuoden vanhempi, eikä seksissäkään minua viriilimpi vaan päinvastoin, minä jouduin vonkaamaan. Koin, että oli jopa omien tyttäriemme katselua ja pientä lähentelyä seksimielessä.

2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?

Aviomieheni ja lasteni isä löi minua päähän silmän yläpuolelle äkkiarvaamatta. Siihen nousi iso pyöreä pallo ensin, sitten sinipunertava mustelma, joka kellastui ajan kanssa ja valui alaspäin poskeen. Samalla kerralla ulos terassille tuli perääni ja äkkiarvaamatta potkaisi täysillä minua palleaan. Jotenkin vaistomaisesti vähän väistin kääntymällä, jolloin potku osui hiukan sivuttain, suoraan kohti osuessa voisi olla, etten tässä kirjoittelisi. 4-vuotias lapsemme oli katsomassa tätä ja itkuisin silmin urheasti isälleen pani sanoin vastaan. Minä en millään tavalla taistellut vastaan, menin vain lapsemme kanssa terassille ulos. Me emme siis tapelleet.
Aviomieheni sitten sanoi, että me varmasti nauramme tälle myöhemmin (siis tuota lyöntiä ja potkua)
Olin aivan shokissa. Soitin aikuiselle lapselleni ja tämä sanoi, että kyllä sun pitää mennä pois muuten te tapatte toisenne.
Lähdin hiljaisesti lapsemme kanssa toisen aikuisen tyttäremme asuntoon miehen nukahdettua. Onneksi oli pikku metsä polulla isommalle tielle, sillä shokki tyhjensi äkisti kaiken vatsastani.
Käteistä rahaa ei minulla ollut. Puhelin oli ja pankkikortti. Bussi meni mutta siihen en voinut mennä. Soitin taksin ja kävin nostamassa rahaa automaatilta. Soitin toiselle alaikäiselle lapselleni, ettei mene kotiin vaan tule luokseni tyttären asuntoon. Siellä asuimme monta viikkoa pikku yksiössä.....Sitten muutimme kotiin ja mies meni puolen vuoden päästä toiseen asuntoomme. Erosimme 4 vuotta erillään asuttuamme. Tein rikosilmoituksen silloin lyönnistä & potkusta, mies sai sakon.

3. Minkä ikäisenä?

kuukautta vaille 50-vuotiaana.

4. Kuinka kauan väkivalta kesti?

kesti vain muutaman minuutin fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta kymmenen vuotta.

5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?

kun oli lasten vuoksi ja muutenkin asiat hoitaakseen henkisesti pysyttävä vahvana, sairastuin fyysisesti monin tavoin - verenpaine huippukorkealla, astma, sydämessä jotain välilyöntejä. Nyt ovat oireet poissa, kun ei ole enää stressiä.
Uutta suhdetta minulla ei ole. Ei ole ollut elämässäni yhtään halia eikä syliä sen koommin. Olen netissä jutustellut miesten kanssa. Kovin vähän ovat oman ikäiseni kiinnostuneita, mutta liki kymmenen vuotta nuorempia kyllä on useita ja ovat hyvin kiinnostuneita. Yksikin 8-vuotta minua nuorempi mies sanoi kerrottuani, että minulla on tyttäriä, että mitäs jos hän ihastuu sun tyttäreesi. Eipä arvannut, miltä nuo sanat tuntuivat.
Olenkin miettinyt, etten kotiini, jossa lapseni käyvät voi koskaan ottaa miestä, josta en tiedä, ettei taatusti katsele tyttäriäni vaan on sokea muille naisille - nuorillekin - ja JUURI MINUUN hullaantunut täysin ja tyystin.

Kerro myös muita ajatuksia perheväkivallasta?

Ainakin olen sitä mieltä, että fyysinen tulee heti lopettaa alkuunsa tekemällä rikosilmoitus. Itse hain mukaani tukikeskuksesta henkilön rpoliisilaitokselle mennessäni, kun tilanne oli minulle kovin outo.
Vaikka se olisikin väkivallan tekijän mielestä vain hassua ja sattumaa ja viinan aiheuttamaa, niin ei se ole.
Henkinen väkivalta onkin vaikeampaa. Sitä on vaikea todistaa.
On vain kuunneltava omia tuntemuksiaan ja uskallettava lähteä pois sellaisesta suhteesta, niin vaikeaa kuin se onkin, jos on lapsia, yhteinen koti, ja vielä kaikki syyttävät luulotautiseksi ja kodin rikkojaksia, kun ei ole todisteita, että mikään olisi vialla.

1. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?
2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?
3. Minkä ikäisenä?
4. Kuinka kauan väkivalta kesti?
5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?

Kerro myös muita ajatuksia perheväkivallasta?

1.olen ollt,en enää onneksi.
2.lapsena veli kiusasi,haukkui,yritti tukehduttaa tyynyllä,hakkasi,ei päästänyt näkemään kavereita.Entisessa suhteessa mies uhkasi lyödä,haukkui,nakkeli pitkin seiniä ja alisti. fyysisistä sekä henkisesti
3.lapsena 6-13.v olin.
4.monta vuotta kun olin lapsi.suhteen aikana noi 2 v
5. itsetunto nollassa.pelkään muita ihmisiä,pelkään julkisia paikkoja vältän niitä.
ahdistun töissä helposti ja en uskalla joskus mennä sinne.

Mitä opinnäytetyötä varten tämä kysely on?

lapsena sain piiskaa hyvin helposti. joskus aiheesta joskus aiheetta. omaa sanaani ei luotettu, sen sijaan siskoni valheetkin menivät aina läpi. Olihan hän talon ainoa tyttö. sikollei maksettiin soittotunnit, itseltäni lopetettiin viikkoraha, kun ostin niillä kitaran yms

Äitinikin sai osansa isän toimesta joka joskus oli jopa raaempaa kuin minuun kohdistettu väkivalta.

Itseäni kohtaan väkivalta loppui murrosiän kynnyksellä, ja äitiini kohdistunut väkivalta loppui, kun istutin isän tuoliin 16v sanoin nyt loppu.

Niin lapsena sain äidiltäkin helposti piiskaa, jos olin ollut *tuhma*

No aikuisena ollessa siskoni perhe huijasi ja teki petoksen, josta kärsiänä olin minä. Äitini rehellisyys ja oikeudentaju osoittautui pelkäksi paskaksi. Toisin sanoen siskoni on edelleen petolokinen valehtelija, ja rikollisen kanssa naimisissa, ymmärtämättä siinä olevan mitään väärää. Äitini en luota, isääni en luottanut eläessäänkään, sen enempää kuin arvostanutkaan.

Lapsiani en ole piiskannut, kerran uhannut, ei vain kantti riittänyt.

Vaimolleni antaisin piiskaa mielelläni, hän vaan ei suostu. Kerran olen luvan kanssa saanut antaa, siihen loppu.

Vaimoni kuulemma pelkää että voisin olla väkivaltainen, vaikka myöntää etten vielä ole ollut, mutta hermostun helposti.

Viime kädessä en luota kehenkään, toisaalta minua ei voi paljon satuttaa. Väkivaltaa tavatessani menen aina väliin, vaikkei se olekkaan kovinkaan järkevää.

Olen liiankin rehellinen, enkä siedä pieniäkään vilppejä, joka aiheuttaa kismaa, ihmisten välillä.

Hyväksyntää ja kelpaamista etsin epätoivoisesti vieläkin.

1 OLIN - EN ENÄÄ VUOSIIN KOKENUT TUOLLAISTA KOHTELUA 2. LYÖMISTÄ ym ja henkistä pelotti olla kotona missään et ollu turvassa väkivaltaisen kanssa...kotiin heti ku pääsin töistä ettei tuu sanomista..vaikkei aina tarvinnut mitään olla. 3. Olin 19v kesti 32v ikään asti jolloin lähdin en jaksanut enää 4. 13v 5. vaikutus masennusta,pelkotiloja joihon olen saanut terapiaa ym...pelkään uusia suhteita olen arka vieläkin vuosien jälkeen mutta edistystä tullut. OLEN ITSENÄINEN lukenut nainen omistan elämäni nyt YKSIN. Muita ajatuksia....tapasin kivan lukeneen miehen seurusteltiin 8v mutta kun yhteenmuutosta alettiin keskustelemaan minulle tuli pakokauhu..hakusin pois ..erosimme...tämä aika tuttu tarina monelle ..kerta suhteita eroja väkivältaa ..miksi ei oo sitä AINOO YHTÄ OLEMASSA JOKA RAKASTAA OIKEESTI- EI LYÖ EI PETÄ!

väkivalta on sellaista että se jättää helvetin moisen arven aina.

1. Oletko ollut osallisena perheväkivallassa?/ Oletko tällä hetkellä?
En enää olen ollut.
2. Minkälaista perheväkivaltaa olet kokenut?
Kuristamista, tavaroilla paiskomista, huorittelua, lyömistä, potkimista, remmillä lyömistä, pakkosyöttämistä ja muutenkin pakottamista, maahan heittelyä yms.
3. Minkä ikäisenä?
7-15v.
4. Kuinka kauan väkivalta kesti?
No sen muutamisen vuotta kunnes tulihuostaanotto
5. Miten perheväkivalta on vaikuttanut elämääsi?
Masennus, vakava päihdeongelma, traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, epä vakaapersoonallisuushäiriö yms.

Nyt väleissä vanhempien kanssa, lähes lopettaneet alkoholin käytön ja myöntäneet virheensä. Äiti tuli uskoon ja olin oikeudessa pahoinpitelyistä aikoinaan.

Onkos tämä aineistokeruumenetelmä ihan suositusten mukainen? Nimi puuttuu, koulu puuttuu.

joo ja suomi24 on maailman luotettavin lähde xD xD jos teet tätä tosissas niin hylsy tulee vai mikä se semmonen koulu on jossa "haastatellaan" suomi24 kautta?