Mukava harrastus tämä pyöräily! Olen nyt kesän ajan ajanut 4-6 kertaa viikossa 10-40 km:n lenkkejä. Täällä maaseudullakun ajelee, löytyy aikamoisia ylämäkiäkin. Alussa piti mäkiin vaihtaa pientä silmään, mutta nyt menee lähes kaikki matkat vaihteella 6-7 (paitsi ihan jyrkimmät "tappomäet"...)
Täällä palstoilla puhutaan ammattimaisemmasta pyöräilystä ja vehkeistä. Onko ihan tuhoon tuomittua ajella tavallisella Helkamalla eikä ole tietoakaan mistään pyöritystekniikasta ja lukkopolkimista? Kai meitä muitakin taviksia täällä Suomenmaassa
ajelee?
Kunto tosiaan nousee ihan silmissä, vaikka en huonokuntoinen toki ollut alussakaan. (Ajan kuntoilumielessä eikä ole laihdutustarvetta.) Mieleisen lajin löytyminen näin yli 4-kymppisenä on mukavaa enkä anna puutteelisen tekniikan tai vaatimattoman välineen haitata menoa... Hu-huu, onko täällä palstoilla muita meikäläisiä?
Täällä palstoilla puhutaan ammattimaisemmasta pyöräilystä ja vehkeistä. Onko ihan tuhoon tuomittua ajella tavallisella Helkamalla eikä ole tietoakaan mistään pyöritystekniikasta ja lukkopolkimista? Kai meitä muitakin taviksia täällä Suomenmaassa
ajelee?
Kunto tosiaan nousee ihan silmissä, vaikka en huonokuntoinen toki ollut alussakaan. (Ajan kuntoilumielessä eikä ole laihdutustarvetta.) Mieleisen lajin löytyminen näin yli 4-kymppisenä on mukavaa enkä anna puutteelisen tekniikan tai vaatimattoman välineen haitata menoa... Hu-huu, onko täällä palstoilla muita meikäläisiä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
" Kai meitä muitakin taviksia täällä Suomenmaassa ajelee?" On meitä muitakin.
Minäkin ilmoittaudun tavikseksi. Omistamissani pyörissä ei ole ikinä ollut kuin 3-7 vaihdetta.
Olen toki ajanut maantiepyörällä ja hybridillä. Mutta ne eivät ole minun juttuni.
Jos otat Rämön esikuvaksesi, pääset 7 vaihteisella taatusti kymmeniä tuhansia kilometrejä. Katsopa hänen pyörää.
Olehan varovainen vääntäessäsi kovaa. Kyllä meitä on, joilla on suomihevosen vahvat jalat, mutta jaloille ja verenkierrolle tekee hyvää, kun nostat tempoa ja väännät kevyemmin. Tavoitteena ei ole nivelien eikä pyörän rikkominen, eihän?
Jos kykenet suurempiin kierrosnopeuksiin, mitä tapahtuu, kun ajat suurimmalla vaihteella alamäessä? Kykenetkö suurempaan nopeuteen?
Elämässä säilyy maku, kun tuot siihen koko ajan jotain uutta. Mieti esimerkiksi poljetko paremmin päkiällä vai kantapäällä? Entä, onko mukavampaa ajaa kovapohjaisilla vai ohutpohjaisilla kengillä?
Minun tehokas polkaisuni seistessä yliohjautuu hieman aivan kuin potkaisisin poljinta. Jalan potkuvoima lähes tuplaantuu. Toisaalta väännän pyörää käsivoimilla ja tuon mukaan käsien ja selän lihasten voimaa. Miten sinä poljet?
Otatko vauhtia ylämäkiin, vai ajatko vain?
Kun käännyt, ohjaatko ensin vastakkaiseen suuntaan vai käännötkö vain ohjaustankoa? Kun mäessä kallistat pyörää, mihin suuntaan pyörä ohjautuu?
Eroaako pyöräsi käytös, jos käytät paksumpia renkaita?
Saatko vauhdin hurmaa alamäissä, jos asetut matalaksi ja pienennät ilman vastustasi?
Siis todistetusti ainakin saharaan! Kannattaa lukea tuo Rämön kirja Rengasrikkoja Saharassa. Matti on useana vuonna ollut myymässä kirjojaan Fillarimessuilla.
http://minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=487
Kirja on hyvä lukea myös sillä mielellä, että siitä voi oppia. ;) Aina ei kannata maksimoida kurjuutta. Nyt kun Helkama teki uuden Kuningaskulkurin, niin toivon todella että pyörä on Matin käytössä seuraavalla mielenkiintoisella reissulla.
Ihminen voi polkea pitkiäkin matkoja ihan peruspyörällä, polkimien pyöritysnopeus pysyy sopivana sekä kevyenä kunhan jaloissa on voimaa. Nämä ilman jalkalihaksia ajavat tekee pyöräilystä lähinnä leikinomaista ydinfysiikkaa. Hiekkalaatikolla voi leikkiä! Polkupyörällä voi katsella maisemia ja pitää kuntoaan mielekkäästi yllä.
Normaalissa polkupyörässä on yleensä aika sopivat välitykset normaalikuntoiselle. Jaksaa hyvin polkea ylämäet ylös ilman runnomista. Jos pyöränpäälle laitetaan tavaraa esim 25 kg silloin saisi olla ylämäkiin pienempi vaihde vauhdin voimanpuutteen takia hidastuessa menee polkeminen runnomiseksi ja tulee lihakset turhaan kipeiksi.
(Olen tehnyt yksivaihteisella pyörällä 30 kg pakkauksilla 690 km lenkin, mäkiä oli pakko taluttaa. Jos lastia ei olisi ollut mäet olisi mennyt samaa noin 17 km tuntinopeutta ylös. pisin päivämatka oli 136 km kyseisellä reissulla.)
"...Normaalissa polkupyörässä on yleensä aika sopivat välitykset normaalikuntoiselle..."
Takaratas maksaa muutaman euron ja se on helppo vaihtaa itse.
Sinänsä asia on oleellinen. Tiellä ja maastossa tarvittavat välitykset ovat täysin erilaisia eikä kannata ostaa tielle polkupyörää, jossa on maastoon tarkoitettu osasarja. Retkipyörään taas kannattaa ostaa erilainen takapakka kuin kuntoilukyttöön.
Minulla on tavis sinkulassani yleensä eri takaratas talvella kuin kesällä. Vaihto vie noin 30 sekunttia, koska kiekon toisella puolella on isompi ja toisella puolella on pienempi ratas. Taisin maksaa lisärattaasta vitosen.
http://www.evanscycles.com/products/specialized/tricross-2009-single-speed-cyclo-cross-bike-ec016875
Hienoa kuulla että olet selvästi löytänyt oikean lajin! Välineurheilu-spedeily kannattaa jättää pöljille ja keskittyä vain mukavaan matkantekoon sillä sehän se tärkeintä on.
Näetpä asiat mustavalkoisesti. Mukavasta retkeilystä nauttii varmasti itse kukin, mutta minusta on ihan luonnollista, että nuoret haluavat ajaa lujaa. Ei se 60km/h vauhti ole mitään spedeilyä. Ei kaikkien tarvitse körötellä.
No, kurja ketkale!
Et tuolla 7-vaihteisella pääse kuin kutakuinkin 1 meetterin pitemmälle kuin 1-vaihteisella, siis suosittelen sinulle lämpimästi mummopyörää ja unohda kaikki vaihteet (paitsi se yksi) - ne eivät sinulle mitä ilmeisemmin ole tarkoitettuja!
Vaihteet tekevät sohvaperunalle lyhyestä pyöräilystä mahdollisen esim. kilometrin päähän keppanakauppaan. Sohvaperunan kunto ei riitä mummopyörän välityksille, silä pitäisi saavuttaa noin 15 km tuntinopeus, niin matkanteko olisi kevyttä. Sohvis ei kuitenkaan jaksa polkea kun kymppiä, tunne silloin on kun vaihtarilla olisi suurin vaihde jäänyt jumiin.
Nojapyörästä sohvis varmasti haaveilee luonnollisen asennon säilyttämiseksi, mutta polkeen sitäkin joutuu. Kaljaa kantaa akka jääkaapista, mutta kaupasta ei välttämättä tuo sitä riittävästi.
Huvittaa nää ns. kilpapyöräilijät. Ensin maataan sohvalla syödään lenkkimakkaraa ja lipitetään kaljaa. Silmänräpäyksessä muutetaan rooli ja hateaa parinumeroa liianpienet pyöräilytrikoot ja aletaan sekoitella juomapulloihin mitä hienompia urheilujuomia. Ultrakevyt fillari tallista ja parit asiantuntijalausunnot naapurin vastaavalle sohvan ystävälle. Sitten baanalle ihan täysiä muutama kilometri ja takaisin sohvalle. Naapurin sohvis ei vielä paperosiaan ollut loppuun ehtinyt tuprutella kun "kilpapyöräilijä" oli jo heittänyt päiväohjelmaan laaditun urheiluosuuden.
Tietääkseni missään ei järjestetä vain muutaman kilometrin kisoja, joten sellaisia kilpailijoitakaan ei ole.
Tervetuloa hieman pidemmälle lenkille:
http://www.randonneurs.fi/
No nythän alkaa olla värikästä keskustelua...
Näin aloittajana lisäisin vielä muutaman asian soppaan: en mitenkään halua moittia kilpavauhtia ajavia. Moitteeni haluan osoittaa vain niille, jotka väittävät ettei kunnon pyöräilyä voi olla ilman "oikeita välineitä ja tekniikkaa".
Ajan omat lenkkini (10-40 km) keskinopeutena 20-24 km/h. Varmaan jonkun mielestä ihan lällärivauhtia, mutta en todellakaan ajele Pohjanmaan tasaisilla peltoaukeilla :) Sykkeet on välillä niin tapissa, että melkein hirvittää. Ajan välillä 10 km:n lenkin kelloa vastaan "sprinttinä" eli parin viikon välein testaan olenko pystynyt kiristämään tahtia. Leikkimielellä tässä ollaan ja vain itseä halutaan kiusata...
Laakasuo kyseli aika yksityiskohtaisia juttuja ajelustani. Joihinkin en osaa vastata ollenkaan (esim. kallisteluista ja kääntämisistä :-0 ) En todellakaan tee jatkuvia havaintoja eri yksityiskohdista... Olen ihan ällistynyt mihin kaikkeen voisinkaan kiinnittää huomiota ajaessani! Ajan kuntoillakseni ja rentoutuakseni ja ajattelen ihan muita asioita.
Sohvaperunaheitot jääköön huomiotta. (Paitsi jos voidaan tulkita sohvaperunan ajavan ensin 40 km pyörällä, sitten ajavan nurmikkoa 2 h työnnettävällä leikkurilla rinteisessä pihassa ja käyvän sitten parin tunnin marjastuslenkin ja kantavan sieltä 10 kg sangon marjoja kotiin...) Olen 44-vuotias nainen ja tällainen on minun eilinen "triatlon".
Asiallinen keskustelu jatkukoon...
Se on oikeastaan aika kova tulos jos ajaa mummiksella vaikka 40 km keskinopeudella 24 km/h.
Kovat on keskarit sulla. Tuo esim. 24km/h keskari, tarkoittaa että ajonopeus on huomattavasti kovempi. Vielä jos on mäkinen maasto.
Mulla on 7 vaihteinen (ketjuvaihde) -90 luvun nopsa retkipyörä. Ajelen myös tuollaisia 20-60 km virkistyslenkkejä, mutta ei mulla keskarit ole kuin 18-19 km/h.
Se on kans välineistä ja maastosta kiinni. Ylämäet kummasti hidastaa tahtia. Kyllä mäkin vedän tasamaalla arviolta 25kg:n pyörällä 30-40kmh mutta ylämäessä en kykene moiseen. Siispä jos ajaisin tasaisella, keskinopeus olisi lähempää 30 kuin 20 kilometriä tunnissa. Aloittaessani pyöräilyn keskinopeuteni oli 15-16kmh. Vähän aikaa se oli 18-19, ja nyt olen ensimmäistä kertaa päässyt monta kertaa yli 20kmh. Tämä on vain siksi koska mäennousukyky on hieman parantunut ja tasamaalla vedän kahta kovempaa.
Mulla on pyörässä 27 vaihdetta ja ne kaikki tulee käyttöön. Ylä- ja alamäissä, tasamaalla.