Hei,
Oln 29 v ja 7 kk vauvan äiti. Raskaudesta jäi painoa noin 5 kg ylimääräistä ja aloitin noin 3 kk sitten uudestaan liikunnan, lähinnä hölkkäämisen sekä zumban.
Kunto nousi nopeasti, aloitin ihan aloittelijan juoksuohjelmalla.
Olen juossut noin 2-3 kertaa viikossa ja kävelen useita kilometrejä joka päivä.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että kun olen päässyt siihen 5 km juoksulenkkiin asti, on alkanut tökkiä vaikka yritän hidastaa vauhtia ja menenkin tooosi hitaasti.
Yöunet on mennyt, en saa kunnolla nukahdettua. Juoksusta seuraavana päivänä olen aivan puhki ja olen huomannut olevani todella vihainen usein juuri palautumispäivänä tai sama iltana kun olen juossut.
Eilen zumbasin rajusti 45 min ja olin illalla aivan uskomattoman äreä. Söinkin tosin aika myöhään.
Iltaisin vaivaa levottomat jalat joka entisestään vaikeuttaa nukkumista.
Mikä ihme nyt oikein vaivaa?
En halua liikunnan vuoksi olla kiukkuinen äiti ja vaimo. Silti haluan saada itseni kuntoon.
Epätoivo iskee.. :(
Oln 29 v ja 7 kk vauvan äiti. Raskaudesta jäi painoa noin 5 kg ylimääräistä ja aloitin noin 3 kk sitten uudestaan liikunnan, lähinnä hölkkäämisen sekä zumban.
Kunto nousi nopeasti, aloitin ihan aloittelijan juoksuohjelmalla.
Olen juossut noin 2-3 kertaa viikossa ja kävelen useita kilometrejä joka päivä.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että kun olen päässyt siihen 5 km juoksulenkkiin asti, on alkanut tökkiä vaikka yritän hidastaa vauhtia ja menenkin tooosi hitaasti.
Yöunet on mennyt, en saa kunnolla nukahdettua. Juoksusta seuraavana päivänä olen aivan puhki ja olen huomannut olevani todella vihainen usein juuri palautumispäivänä tai sama iltana kun olen juossut.
Eilen zumbasin rajusti 45 min ja olin illalla aivan uskomattoman äreä. Söinkin tosin aika myöhään.
Iltaisin vaivaa levottomat jalat joka entisestään vaikeuttaa nukkumista.
Mikä ihme nyt oikein vaivaa?
En halua liikunnan vuoksi olla kiukkuinen äiti ja vaimo. Silti haluan saada itseni kuntoon.
Epätoivo iskee.. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisäisin, ettää olen todella pitänyt kolmenkin päivän taukoja liikunnasta mutta ei tunnu auttavan. Niin ja olen alkannut saada rytmihäiriöitä levossa ja liikunnassa.
Jäitä hattuun. Eihöhän nyt ole tärkeintä keskittyä lapsen hoitoon. Sitten vähitellen, kun rutiinit muodostuvat perheeseen ja lapsen kanssa pääset vaiheeseen, että läsnäolon ja autettavuuden määrä hieman vähenee, niin sitten voit alkaa miettimään mahdollisten raskauskilojen kuihduttamista.
Lapsen hoito on sellaisenaan usein niin rasittavaa, että pelkästään sen vuoksi väsyttää. Liikuntaa kannattaa harrastaa itsensä virkistämiseen ja tuulettamiseen. Ja ota se miehesi myös mukaan tueksi.
Hei,
Kiitos vastauksestasi. Kirjoitin aloituksen hieman huonosti, siis paniikinomaisesti. Tuo 5 kg ei siis ole syy miksi liikun, mainitsin sen siksi, että uskon sen vaikeuttavan liikkumistani jonkin verran. Kilot saa tippua kun tippuu ja sen viidenkin kilon jälkeen on vielä mistä ottaa.
Meillä on jo hyvät rutiinit lapsen kanssa ja tämä liikkuminen onkin tullut tähän lisänä juuri omaa jaksamista tukemaan. Mies tukee tosi hyvin ja osallistuu. Muuten ei tästä mitään tulisikaan.
Ongelmani lähinnä on se, että huolestuin näitä oireita. Jos ajatellaan, että olen lapsen kanssa 24h/7 pvä viikossa ja siitä ajasta olisin 3 h itsekseni liikkumassa, ei ole mielestäni kohtuuton. En siis joka päivä hypi jotain liikuntaa todellakaan.
Mutta siis aluksi tosiaan sain vaan lisää energiaa päivään ja hyvää mieltä siitä, että on joku oma juttu tässä äitiyden ja kodin hoidon lisänä, sitten se muuttuikin tosi raskaaksi ja tuli näitä oireita.
Mietin vain, että onko tässä kohtaa hyvä pysähtyä joksikin aikaa kokonaan, vaihtaa lajia hetkeksi vai mennä sisulla yli tästä?
Juoksu on myös hyvä ollut sen vuoksi, että saan pikkuisen mukaan vaunuilla. Kävelyä tulee meille muutenkin kun käydään mummulassa, puistossa ja kaupassa kävellen.
No nyt on vähän parempi ääni kellossa.
Mulla on ylirasitusoireiden ilmaantuessa tapana keventää. Pari vuotta sitten vedin itseni kevättalvella ihan piippuun, eikä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin levätä. Kevensin harjoittelua 3-4 viikon ajaksi ja lähdin ihan kävelemällä liikkeelle ja lisäsin lyhyitä juoksupätkiä sitten kun se alkoi tuntua mahdolliselta. Väsymyksen tunne oli ihan totaalinen. Haluttomuutta ja ihan konkreettista fyysistä kipua, sykkeet korkealla jne.
Mulla on maraton parhaimmillaan mennyt 3h tuntumaan, joten ihan rapakuntoinen en ole. Eli kyllä tuollaiseen ylirasitus tai ylikuntoiseen tilaan voi ajautua paitsi urheilun kautta myös kuormittavan elämäntilanteen vuoksi. Huonoimpia vaihtoehtoja lienee silloin huhkia liikunnan parissa kovaa, jos muutoinkin on väsynyt ja oireet ovat tuollaiset kuin aloittaja kertoo.
Joo. Ajattelin, että nyt kevennän vaikka viikoksi ihan totaalisesti. Jopa kävelyä koitan hidastaa.. olen aikamoinen pikakävelijä ja lisäksi keskityn siihen, että ehdin syödä terveellisesti ja usein. Sekin tuppaa jäämään kun huolehtii lapsesta ja siivouksesta. Sitten illalla tulee syötyä sellaista mitä ei pitäisi.. :P
Olen kuitenkin tosi ylpeä jo siitä, että pääsin totaalisesta nollakunnosta tähän että voin juosta sen 5 km vaikkakin hitaasti.
Nyt vaan hyvää ruokaa ja kevyttä liikkumista. Näin muuten huomaa, että jo asian kirjoittaminen johonkin auttaa selkiyttämään itselleen mikä on pielessä. Mulla se taitaa olla nyt ravinto ja se, että kun saan itselleni sen oman hetken, alan ahmia liikuntaa liian rajusti sillä asenteella, että otetaan nyt kaikki irti tästä tunnista kun ei tiedä millon sitä taas ehtii jne...