Moniko teistä miettii energiatehokasta tapaa pyöräillä? Onko pitkä tasainen polkaisu tehokkaampi kuin lyhyt?
Lukkopolkimet jakavat mielipiteitä, mutta totuus on, että meidän ihmisten lihakset supistumiseen menee aikaa. Siksi nopeaan polkemiseen on vain kaksi lääkettä. Polkaset kerralla voimalla tai käytät vuoroillaan useaa lihasta sarjassa, jolloin yhdelle lihakselle jää aikaa palautua seuraavaan supistukseen. Tätä jälkimmäistä vuorovetoa kutsutaan pyörittämiseksi.
Miten poljet tehokkaasti mäkiä? Yleinen suositus on ottaa vauhtia, jotta polkemista ei aloiteta mäen juuresta. Kannattaa myös huomata, että autonominen hermostosi ei seuraa päätä kuin viiveellä. Eli, kun lähdet vetämään mäkeä, kannattaa vetää täydellä höyryllä. Miksi? Vastaus piilee siinä, että sykkeesi nousuun menee minuutti, joten sinulla on helppoon kirimiseen aikaa vain minuutti. Sen jälkeen alkaa tuntua rankemmalta. Koska kyse on viiveestä eikä ole väliä kuinka kovaa vedät, kannattaa mennä täydellä höyryllä.
Onko teillä muita tekniikkaan liittyviä vinkkejä?
Lukkopolkimet jakavat mielipiteitä, mutta totuus on, että meidän ihmisten lihakset supistumiseen menee aikaa. Siksi nopeaan polkemiseen on vain kaksi lääkettä. Polkaset kerralla voimalla tai käytät vuoroillaan useaa lihasta sarjassa, jolloin yhdelle lihakselle jää aikaa palautua seuraavaan supistukseen. Tätä jälkimmäistä vuorovetoa kutsutaan pyörittämiseksi.
Miten poljet tehokkaasti mäkiä? Yleinen suositus on ottaa vauhtia, jotta polkemista ei aloiteta mäen juuresta. Kannattaa myös huomata, että autonominen hermostosi ei seuraa päätä kuin viiveellä. Eli, kun lähdet vetämään mäkeä, kannattaa vetää täydellä höyryllä. Miksi? Vastaus piilee siinä, että sykkeesi nousuun menee minuutti, joten sinulla on helppoon kirimiseen aikaa vain minuutti. Sen jälkeen alkaa tuntua rankemmalta. Koska kyse on viiveestä eikä ole väliä kuinka kovaa vedät, kannattaa mennä täydellä höyryllä.
Onko teillä muita tekniikkaan liittyviä vinkkejä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä se oikein tietäjä olet... Mutta kun vinkkejä kaipasit niin mene kirjastoon ja opiskele vähän ihmisen fysiologiaa ja pyöräilyn teoriaa.
...eli; kilometrin voi vetää täysillä pulssin nousematta...nouskoon sitten maalissa. (että sellaista)
Kroppaa ei tarvitse säästellä, mutta monille tulee uupumuksen tunne, kun syke nousee maksimiin. Hyvä urheilija ei mene maksimisykkeellä joka hetki.
Jaksat paremmin, kun syke vielä on matala. Siksi täyden höyryn ajoittaminen mäkeen on fiksumpaa kuin sykkeen nosto jo sata metriä ennen.
Saat itsestäsi enemmän irti, kun sydänmesi ja jalkasi eivät punnerra samaan aikaan. Eli, kun käytät sykkeen nousuviivettä hyväksesi, ensin tekevät töitä jalat ja, kun olet mäen päällä ja jalkojen kuorma kevenee, annat sydänmen tehdä työtä. Aloitan ennen mäkeä isolla vaihteella ja kevennän yksitellen, jotta vauhti ei laskisi. Alamäissä kannattaa antaa sykkeen laskea alle hengästyskynnyksen.
Nopea polkunopeus (kandenssi) nostaa sykettä. Jos hengästyt, laske polkunopeutta esimerkiksi vaihtamalla isompi vaihde silmään. Syke laskee ja, koska hengitystahti seuraa sykettä, myös puuskuttaminen vähenee. Myös toisin päin: Kun haluat ottaa itsestäsi viimeisetkin voimanrippeet irti, nosta polkunopeutta.
Yli 100 kilometrin matkalla kannattaa alkumatkasta välttää tempoa, joka johtaa puuskuttamiseen, koska puuskuttaminen on merkki jalkoja kangistavan maitohapon kertymisestä jalkoihin. Jotta jalat ovat notkeat vielä maalissa, kannattaa annostella nopeutta sellaiseksi, että hengästysjaksot jäävät lyhyiksi.
"mutta monille tulee uupumuksen tunne, kun syke nousee maksimiin."
Kaikille tulee. Sehän se maksimisyke on, sydämen maksimi josta ei pääse yli eli kehon "kierrosluvun rajoitin".
"Hyvä urheilija ei mene maksimisykkeellä joka hetki."
Ei tietenkään, eikä kukaan pysty tekemään pitkää suoritusta maksimisykkeellä.
"Siksi täyden höyryn ajoittaminen mäkeen on fiksumpaa kuin sykkeen nosto jo sata metriä ennen"
"täyttä höyryä" ei kannata mennä kuin vain silloin kun se on ihan pakollista (loppukiri tms.). Kaikissa muissa tilanteissa on taloudellisinta mennä sellaista tahtia että ei mene ihan hapoille.
"Nopea polkunopeus (kandenssi) nostaa sykettä. Jos hengästyt, laske polkunopeutta esimerkiksi vaihtamalla isompi vaihde silmään"
Nopea ajonopeus ja sen aiheuttama suuri tehontarve nostaa sykettä, ei kadenssi (jos nyt ei sotketa jotain ihan kauheaa tahtia). Isommalle vaihtaminen ei vaikuta tehontarpeeseen joten hengästyminen ei vähene kuin rasitusta eli ajonopeutta vähentämällä. Oikea kadenssi pitää polkemisen tehokkaana kun ei "väännetä" liikaa. Kaikilla eri kadensseilla voi ajaa kovaa tai hiljaa. Nopeus riippuu vain käytetystä välityksestä. Ja hiljaa ajaminen on kevyttä, kovaa ajaminen raskasta.
Tällä tekniikalla kun lähdet polkemaan fillarikilpailuun, niin voi olla, että poljet mäkiä lopulta yksinäsi.
Saatat hyvinkin olla oikeassa. Kerro viisaampana, mikä sinusta on paras tapa ajaa mäkiä ylös. Milloin esim. kannattaa nousta tangolle? Kannattaako pinnistellä loppuun asti istualtaan, kunnes on ihan pakko nousta polkemaan seisten vai onko edullista nousta heti?
Minä istun niin kauan kun vain pystyn, koska hengästyn siten vähemmän.
"Saatat hyvinkin olla oikeassa. Kerro viisaampana, mikä sinusta on paras tapa ajaa mäkiä ylös. "
Ei tuohon ole mitään yhtä yksiselitteistä vastausta. Se riippuu niin monista asioista: haetaanko suurinta nopeutta, mahdollisimman taloudellista tapaa, mikä on polkijan kunto, kuinka jyrkkä on mäki, millä nopeudella mennään, ollaanko jo väsyneitä vai hyvissä voimissa, halutaanko pitää sykkeet alhaalla vai vetää täysillä, mitkä ovat polkijan fyysiset ominaisuudet jne.
"Minä istun niin kauan kun vain pystyn, koska hengästyn siten vähemmän."
Olet siis jo oppinut jotain omista fyysisistä ominaisuuksistasi. Kuuntele kehoasi ja kokeile erilaisia tapoja erilaisilla nopeuksilla, maastoissa ja eri pituisilla lenkeillä. Silloin opit mikä tapa sopii sinulle parhaiten ja milloin kannattaa käyttää mitäkin.
Pertti peruspolkijalle riittää 90 - 100 rpm sääntö aluksi. Sillä saa tekniikan kuntoon.
Se riippuu ihan siitä tilanteesta miten ajetaan. Jos ajelen yksinäni, niin silloin ajan ihan miten hyvänsä, jos taas kisassa rai ryhmässä, niin sitten ajetaan siten, että pysyy mukana ja mittarin dataa katellaan kotona:)
Istualteen kannattaa ajaa niin pitkään kuin pystyy ja pysyy vauhdissa mukana, koska se kuormittaa vähemmän, kuin putkelta ajaminen, jossa koko kroppa on mukana tekemässä työtä.
Vaikka tuntuu siltä, että alkaa huohottamaan, niin kannattaa unohtaa huohottaminen ja hengittää siten, että vetää keuhkot täyteen ilmaa ja pitää sen siellä 1-2 pyöräytystä ja keuhkot tyhjäksi ja sama homma uudestaan.
Jos et jaksa pyöritellä ja laitat isomman vaihteen sisään, niin siinä käy todennäköisesti niin, että alat polkea laiskemmin(kun ei jaksa) ja vauti ja etenemiseen tarvittava kuormitus putoaa -> syke laskee. Jos kiinnostaa nähdä oikeasti mitä tapahtuu vaikka ylämäessä, niin hommaa fillariin wattimittari. Kokeile sitten ajaa tasaisella nopeudella/kadenssilla jotain tietä, jossa alkaa jossain vaiheessa ylämäki. Ylämäki tulee, mutta et huomaa jaloissa vielä tässä vaiheessa mitään muutosta kuormituksessa, mutta wattimittari sanoo kuormituksen nousseen vaikka 150W->200W seuraa samalla sykettä, niin huomaat, että syke tulee perässä ja lisääntynyt kuorma alkaa tuntumaan jaloissa 30-60sec päästä. Sitten kun tietää mihin pystyy ja kuinka pitkään, niin kyseisellä kapineella on helppo olla ajamatta itseään loppuun, kun tietää, että tätä vauhtia pystyn polkemaan ainakin 400W teholla X minuuttia.
Nämä ovat omakohtaisia kokemuksia vailla mitään tieteellistä pohjaa, joten en näistä rupea jankkamaan enempää mikä on oikea ja mikä väärä tapa, jokaisella on omansa ja omat juttuni toimii itselleni hyvin:) Ainoa mikä ylämäkiin auttaa on se, että jaloista löytyy potkuja ja kuntotaso on kohdillaan! Ei auta vaikka taluttaisit fillarin siihen mäen alle, jos se on poljettava ylös niin syke nousee.