Oliko lapsuuden perheessäsi keskustelukulttuuria?

Kyllä meillä on aina mun kotona vanhempien kanssa asioista kuin asioista puhuttu avoimesti. Hyvistä ja huonoista. Todella kipeistäkin.

Onko kumppaneidesi lapsuuden kodissa ollut? - Käsittääkseni kyllä, minusta he ovat siinäkin perheessä melko avoimia. Ehkei ihan niin avoimia kun mun perheessä tai sitten aiheet joista avaudutaan on hiukan erilaisia. Mutta paljon hekin asioista puhuu ja asioiden oikeilla nimillä.

Jos ei/oli miten se on vaikuttanut elämääsi? - Mun on aina ollut kokolailla helppoa puhua kaikesta ihmisien kanssa joille puhuminen kaikesta on yhtä helppoa. Päällimmäisenä ajatus me ollaan kaikki vain ihmisiä ja ihmisyyteen kuuluu kaikenlaista vähemmän kivaa ja enemmän mukavaa puhuttavaa.

Äidin kanssa on voinut puhua kaikista mieltä askarruttavista asioista liittyen tunne-elämään tms. Mikään siihen aihepiiriin liittyvä ei ole oikeastaan ollut tabu.

Isän kanssa taas keskusteltiin harvemmin,koska hän oli aika paljon pois kotoa, mutta silloin kun juteltiin;laajemmista aiheista; politiikasta, maailmantilanteesta, uskonnoistakin, vähän sellaisia filosofisia juttuja. Mua aina harmitti, kun äiti ei niihin keskusteluihin ottanut mitään kantaa. Yleensä intin niissä aika paljon isää vastaan, mutta ne oli hyviä ja opettavia keskusteluja.Nykyään oon monesta asiasta samaa mieltä kuin isä silloin.

Kumppanin kotona on sellaista kiihkeää kommentointia jostain esim. sanomalehden jutusta esim. liittyen politiikkaan. Esim. anoppi alkaa meuhkata jostain "vääryydestä" ja appi ja mun kumppani komppaavat kilpaa :D Anoppi on myös innokas yleisönpalsta-kirjoittaja.

Vaikuttanut elämään? Itse käyn päivittäin aika paljon keskusteluja lasten kanssa, painottuen tuohon tunne-elämään. Mies taas keskustelee enemmän sellaisista yleisemmistä asioista;avaruudesta,luonnosta ym. Keskenämme sitten sekalaista höpinää..

Meil oli ja edelleen on avoimet juttuaiheet, puolisol sama hyve.

Kummalki on frendejä pitki maailmaa.