No,niin sain tänään soiton asianajajan sihteeriltä,että oli saapunun vastaus hämeenlinnan hallinto-oikeudesta ja se oli taas negatiivinen,siis päätös tuli valitusasiassa perhesidepäätökseen.En ole vielä lukenut päätöstä,tulee minulle postissa ensi viikolla.Ollaan oltu naimisissa kohta 1v ja 3 kk.Mieheni laitettiin odottamaan kotimaahansa tammikuussa ja kerran olen siellä jo ollut ja asuttiin siellä yhdessä,oli juuri tarkoitus lähteä uudestaan,mutta nyt tuli taas negatiivinen,maanantaina saan uhteyden asianajaan ja vieläköhän korkeimpaan oikeuteen saa valituksen tehdä.Tällästä tää on....olemmekohan naimisissa,mutta eri maissa lopun elämäämme.Jos on samanlaisia tapauksia,ois kiva kuulla ja please...ei niitä rasistisia ja mollaavia kommentteja..kiitos...
Uudelleen Negatiivinen päätös..................
Saako vaimo miehensä
39650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tietääkseni enää ei voi valittaa, vaan voi ainoastaan aloittaa koko ruljanssin alusta. Saatan tietysti olla ihan väärässäkin.
En tiedä millä perusteella teille on nuo negatiiviset päätökset tulleet, meillä epäiltiin lumeliittoa. Viimeisen päätöksen jälkeen mieheni päätti luovuttaa, ja ilmoitti ettei aio enää aloittaa samaa rumbaa Suomen tai minkään muunkaan maan kanssa. Jos haluaisin pysyä naimisissa hänen kanssaan, olisi ainoa vaihtoehto muuttaa hänen maahansa. Sen jäikeen en ole mieheeni saanut mitään yhteyttä (5 kk), eli taisipa Migri olla ihan oikeassa hänen kohdallaan...
Toivottavasti teillä menee paremmin.
Aloittajalle:" Oletko sama nainen, jonka mies tuli Tunisiasta ilman papereita ja käännytettiin. Samalla annettiin 2 v. maahantulokielto.
Kyllä olen.....
Mahdoton ymmärtää sinuakin. Jos oikeasti olet näin rakastunut mieheesi, muutat oitis Tunisiaan.
- Miten tapasit miehesi, tiedätkö onko hän pyrkinyt avioliiton kautta muihinkin maihin?
- Miksi et itse muuttaisi Tunisiaan, eikös se ole ihan hyvä maa muslimaaksi (en ole itse käynyt)?
Tapasin...tapasin..mutta ei ole tietoa onko aiemmin yrittänyt avioon ja mistä sellaisen saisinkaan tietää...?....olen asunut nyt keväällä 3 kk Tunisiassa mieheni perheen luona.Mutta minulla on perheeni täällä ja työni ja haluamme elää täällä Suomessa....
Nyt ei kai aloittaja, sekä hänen miehensä voi tehdä muuta, kuin odottaa, että se 2 vuoden maahantulokielto umpeutuisi. Sen jälkeen voisi yrittää miehelle viisumia Suomeen vaimon kutsukirjeen perusteella. Jos sen saisi, niin voisi laittaa uuden oleskelulupahakemuksen Suomessa ja sitten mies voisi jäädä Suomeen odottamaan päätöstä. Jos viisumia ei saa, niin sitten mies voisi laittaa oleskelulupahakemuksen kotimaastansa käsin.
Nykyisin eivät helpolla anna enää turistiviisumia sellaiselle Afrikkalaiselle, joka on naimisissa. Pitää suoraan hakea oleskelulupaa.
Tunnet erään Tunisiasta kotoisin olevan kaverin, ahkera ja mukava tyyppi.
Nyt hänellä on Suomen kansalaisuus, mutta hän ei olekaan RIKOLLINEN!
Hyvä, että tapaus "Single again" päättyi tällä tavalla, ennenkuin äijä pääsi Suomeen.
Et siis paljon miehelle merkinnyt... ;)
Ilmeisesti en. Mutta eipä tuo kauheasti haittaa. Itsekin olin siinä suhteessa ihan vääristä syistä.
Tulee niitä sentään positiivisia päätöksiä, hyvä, että edes joku tajuaa Suomen edun.
Maahanmuuttoviraston lumeliittoepäilyistä valitetaan usein. Noin joka kolmas valituksista menee hallinto-oikeudessa läpi.
"Suurin syy päätösten kumoamiseen on se, että ajan kuluessa olosuhteet muuttuvat. Oikeusprosessissa vierähtää noin vuosi. Sinä aikana pariskunta voi olla pitkiä aikoja yhdessä ja saada lapsen", sanoo Suvi Tiainen Maahanmuuttovirastosta.
"Lähtökohtaisesti on voinut olla kaikki merkit lumeliitosta, mutta myöhemmin liittoa ei ole enää ollut syytä epäillä."
Joskus myös paljastuu, että vaikka hallinto-oikeus on kumonnut lumeliittoepäilyt, virasto olikin alun perin oikeassa.
"Se paljastuu yleensä, jos avioliitto on päättynyt ja pysyvän oleskeluluvan saanut hakija hakee perheenjäsentään ulkomailta."
Miten asuinmaa voi olla noin tärkeä asia jollekin?!? Jos todella rakastatte toisianne ja olette valmiita tekemään kaiken toistenne hyväksi. Voisit sinäkin hieman taipua vaatimuksissasi ja muuttaa rakkaasi luo. Kirjoittamastasi tekstistä huokuu, että olet valmis puolustamaan miestäsi kaikin keinoin, kunhan saat asua turvallisesti täällä Suomessa ja käydä vanhassa tutussa työpaikassa tutussa kahvipöydässä mussuttamassa tuttua mansikkaviineriä.
Pari vuotta miehesi asuinmaassa tekee varmasti hyvää teille kummallekin ja syventää suhdettanne. Ottakaa migrin päätös mahdollisuutena tutustua miehesi kulttuuriin, älkääkä turhaan katkeroituko tästä mahdollisuudesta.
Ihan jokainen suomalainen nainen ei ole valmis luopumaan työstään edes Suomessa suomalaisen miehen kanssa. Miten he sitten olisivat valmiita lähtemään kotityökoneiksi jonnekin muualle ilman toivoakaan urasta tai elämästä kodin ulkopuolella? Saattaa nimittäin olla hieman suppeampi sosiaalinen elämä kielitaidottomana vieraassa kulttuurissa. Joskus näitä päätöksiä on hyvä tehdä myös järjellä. Rakkaus kuolee aikanaan ja uusi löytyy, että sitä on turha pelätä. Jos ei yhdessäolo onnistu, niin se ei onnistu. Moni liitto loppuu pienemmistäkin syistä.
tismalleen samaa mieltä! Ja Tunisiastahan ei edes ole pitkä matka pyrähtää visiitille Suomeen aina kun siltä tuntuu.
En niin pätkääkään ymmärrä näitä ruikuttajia. Tässäkin tapauksessa oli jo alusta lähtien täysin selvää, että laittomasti maahan tullut mies tulee samaan lähtöpassit sekä 2 vuoden maahantulokiellon. Mitä sitä enää itkemään, kun ei itse alkujaan noudata yhteisiä pelisääntöjä?
Mielestäni JOKAISEN kannattaisi asua puolisonsa kotimaassa ainakin jonkin aikaa, ihan riippumatta siitä onko puoliso saanut oleskeluluvan Suomessa vai ei.
Itse olen asunut mieheni kotimaassa ennen Suomeen muuttamista, ja koen sen pelkästään plussana suhteellemme. Miehellä on pysyvä oleskelupa, asumme osan vuodesta täällä, osan hänen kotimaassaan. Enkä pidä mitenkään poissuljettuna ettemmekö jossain vaiheessa asuisi suurimman osan vuodesta hänen kotimaassaan.
suomalaiselle naiselle ura on tärkeämpi kuin elämänkumppani, mutta tunisialainen mies saa jättää tutun ja turvallisen elämänsä, ja seurata puolisoaan Suomeen?
No, vähän ehkä huono esimerkki siinä mielessä, että tämän kysyjän tunisialaisen puolison hinku Suomeen ei alunperinkään tainnut olla 'suuri rakkaus'. Mutta siis periaatteessa ymmärtänet pointtini.
Jokainen yksilö toimii tietysti omien prioriteettiensä mukaisesti. Yhdelle on tärkeintä ura, jollekin toiselle se että saa elää yhdessä rakkaimpansa kanssa. Omalla kohdallani olisin valinnut jälkimmäisen, mikäli sellainen tilanne olisi tullut eteen. Toisaalta tiedän, että olisin työllistynyt myös mieheni kotimaassa. Mutta toki olisin joutunut rakentamaan kaiken aivan alusta sosiaalisen verkoston puuttuessa ympäriltä. Kielen puolesta ei olisi ollut ongelmia, sillä maan toinen virallinen kieli on englanti, ja kulttuurikin suht tuttua sillä olin jo asunut maassa ennen mieheeni tutustumista.
Niin siis toisin sanoen olet aivan täysin toisenlaisessa tilanteessa eikä kokemuksillasi sinällään ole minkäänlaista arvoa tämän keskustelun kannalta. Kiitos kuitenkin kun osallistuit.
kertonut sinulle jotain sellaista tilanteestaan mitä me muut emme tiedä? Onko hän selvittänyt mahdollisuuksiaan työlistyä Tunisiassa? Kielitaito?
Minun mielestäni hän on vain jämähtänyt ajatukseen 'haluamme asua Suomeesa'. Tässähän nyt ei enää ole hiveästi heidän haluistaan kysymys, vaan olisi korkea aika kohdata realiteetit. Simple as that!
Kiitos sinullekin vastauksestasi. Todennäköisesti kuitenkin hiukan yliarvioit valtuutesi päättää siitä kenen vastauksilla on arvoa minkäkin keskustelun kannalta.
Vähän mustavalkoista ajattelua tuokin, että halukkuus asua Suomessa johtuisi vain kyvyttömyydestä luopua tutusta ympäristöstä. Minusta siinä ei ole mitään väärää, jos pariskunta haluaa valita asuinpaikkansa elintason, työllisyysnäkymien, yleisen turvallisuuden ja vaikkapa tulevien lasten kouluttautumismahdollisuuksien perusteella. Näinhän toimitaan ihan suomalaistenkin pariskuntien kesken. Otan kärjistetyn esimerkin: Seurustelun alkaessa toisella on velaton omakotitalo, toinen asuu vuokrayksiössä. Kumman asuntoon pariskunta todennäköisesti muuttaa? Ei tällaisessakaan tapauksessa kukaan syyllistä pariskunnan rikkaampaa osapuolta sanomalla, että hänen pitäisi tutustua kumppaninsa elinoloihin ja muuttaa sinne vuokrayksiöön.
Asuin mieheni kotimaassa 3 kk keväällä ja olosuhteet eivät aivan kuin meillä täällä suomessa ja mies kustansi elämiseni siellä ja ostapa hän minulle myös vaatteita.Ja oli tarkoitus lähteä nyt uudelleen ja tuli tämä nega...täytyy valittaa vielä tästä asiasta ja suunnata myöhemmin.Ollaan päivittäin puhelimessa ja iltaisin videopuheluin yhteydessä.Ei aio luovuttaa enkä minäkään....Vastoinkäymiset vain vahvistaa suhdetta...Niin ja mieheni sanoi,että jos tässä menee kauankin aikaa,asumme siellä ja hän käy töissä ja palaan välillä kotosuomeen ja näin eillä on edes jonkinlainen kotielämä yhdessä.....
Tunisiassa(kin) matkattua aika paljon, joten tiedän ettei kaikki ole aivan kuten koto-Suomessa. Aika länsimainen kumminkin arabimaaksi. Lähi-Idässä on vähän toisenlainen tilanne.
Mutta ihan hyvältä kuulostaa tuo suunnitelmanne. Yhteiselonne voi jopa vakuuttaa paremmin migrinkin sitten aikanaan. Tsemppiä teille!
tässähän onkin nyt kysymys siitä, että kun mies on karkoitettu kotimaahansa ja päälle lätkäisty maahantulokieltoa 2 vuodeksi, niin eipä ne haluamiset hirveästi auta. Nyt vaan on päätettävä halutaanko odottaa erillään vai yhdessä.
Ja edelleenkin, kysymys on valinnoista. Valitseeko materian vai elämän rakkaansa rinnalla. Itselläni oli velaton asunto Helsingin keskustassa silloin kun avioiduimme, ja mieheni asui kotimaassaan työsuhdeasunnossa. En olisi kahta kertaa miettinyt kummassa osoitteessa olisin ollut odottamassa oleskelulupaa jos mies ei olisi saanut odottaa sitä Suomessa. Mutta mitä näistä kinaamaan, jokainen kun arvottaa asioita omalla tavallaan.
Mut käsittääkseni tämän kaltaisia neuvoja on annettu suomi-aasia pariskunnille, joilla on jo se oleskelulupa suomeen, perhe-elämää ja työpaikat. Silti on kehoitettu muuttamaan suomesta pois.
Anteeksi, viestini oli joutunut väärään kohtaan viestiketjua. Sen oli tarkoitus olla lähinnä vastaus kirjoittajalle, joka puhui mansikkaviinereiden syömisestä työpaikan kahvipöydässä, ei siis varsinaisesti kannanotto alkuperäiseen aiheeseen.
Alkuperäisen aiheen suhteen olenkin kanssasi samaa mieltä. Jos mies on tosiaan saanut maahantulokiellon, eihän siinä sitten auta kuin hyväksyä tosiasiat ja rakentaa elämä niiden pohjalta niin hyväksi kuin pystyy ja totta kai kahdesta eri kulttuurista tulevan liitossa täytyy tehdä monia vaikeita valintoja, näistä asuinpaikka on varmasti vaikeimmasta päästä.
ihme, että vastaukset näyttävät ohjautuvan vääriin kohtiin. Tästä palstauudistuksesta on ollut lähinnä ollut enemmän harmia kuin hyötyä!
Oi voi, huonolta näyttää. Itselläni vierähti 5 vuotta näiden lupa-asioiden kanssa ja lopulta päädyin hakemaan avioeroa koska en enää jaksanut tuhlata elämääni odotteluun.
Meillä mies oli tullut luvatta, sai 2v maahantulokiellon eikä senkään jälkeen lupaa myönnetty lumeliitto-epäilyn vuoksi. Ihan kiitettävän kauan kesti mokomien päätösten teko niin migrissä kuin Helsingin hallinto-oikeudessakin.
Mies edelleen soittelee ja vannoo rakkauttaan ja todistelee meidän vielä joku päivä elävän yhdessä, vaikka olen jo hakenut eroa ja mieskin siihen lopulta myöntyi.
Minulla on myös erittäin pätevät syyt miksi en voi muuttaa (kohta ex-)mieheni kotimaahan.
Ihmettelen, miksi nainen vielä jallittaa miestä, joka paremman huomisen ja turvatun talouden toivossa lepertelee niitä näitä. Mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä hanakammin mies roikkuu saalissaan.omeen, ja luultavasti kyttää nyt johonkin muuhun maahan..jos ei sinusta enää mitään hyödy. Olehan viisas ja summaa yhteen mitä sinä olet mieheltä saanut (jos ei lasketa niitä hömöjä rakkaudentunnustuksia, joissa ei ole totuuden häivääkään)?
Joo...tuntuu.että aina seinä vastassa...viimeinen keino tehdä valitus korkeimpaan hallino-oikeuteen, kunhan ensiksi saa luvan.Käsitelläänkö valitus vai ei.Kysyin kauanko menee...jos valitusta tutkitaan siellä..voi olla vuosikin..tai vähemmän...nyt on niin turhauttava olotila......ja please ei niitä rasistisia ja muitakaan sen tyylisiä kommentteja...kiitos...teidän kyllä itsekin jo kaiken mitä näistä liitoista ajatellaan...mut katotaan..teenkoö itse hakemuksen suomalaisella naisella on oikeus elää oman aviomiehensä kanssa omassa kotimaassaan......
Ei ole.
Vain Suomen kansalaisilla on oikeus automaattisesti asua Suomessa.
"suomalaisella naisella on oikeus elää oman aviomiehensä kanssa omassa kotimaassaan..."
Kuka sinulle on tällaista kertonut? Ei aviopuolisoiden oikeus elää yhdessä ole mikään kaikkien muiden lakien ja säännösten ylitse käyvä periaate. Ei se ole mikään automaatio, että aviopuolisot voisivat aina ja kaikissa olosuhteissa elää yhdessä. Eikö tämän pitäisi olla päivänselvä asia jokaiselle? Ilmeisesti ei. Johtuneeko tämä sitten yksilön oikeuksiin (ei velvollisuuksiin) painottuvasta ajattelutavasta, jossa suurempaa kuvaa ei osata tai haluta nähdä.
olisi ideaalitilanne monen yksilön kannalta, mutta onneksi on kuitenkin olemassa edes jonkinlainen seula, ettei ihan kaikkia päästetä maahan.
Ja kysymyshän on vain valinnoista. Yhdessä voi asua muuallakin kuin Suomessa - siis jos tahtoa ja halua riittää.
Kysymys on todellakin valinnoista, mutta kun nykyisin yhä useammat tuntuvat olevan sitä mieltä, että heidän kuuluu saada kaikki mitä he ikinä sattuvatkin haluamaan. Mieluiten heti ja hopeatarjottimella nokan eteen. Muuten kyse on ihmisoikeusrikkomuksesta. Ja systeemi tietenkin on mätä ja sorsii kuningasyksilöä, jos se ei täytä tämän kaikkia toiveita mukisematta.
Suomessa (ja monissa muissa pohjoismaissa) ollaan totuttu liian hyvään. Kaikki saadaan valmiina ja valtio holhoaa. Eikös.
Tämä on sosiaalivaltion varjopuolia.
Muuttaa miehensä luokse eikä toisinpäin.
tämä nyt kuitenkin kuulu sellaisiin asioihin, jonka jokainen pariskunta päättää tykönään. Jos joskus menneessä maailmassa naisen on kuulunut muuttaa 'miehelään', niin nykyään voidaan myös toimia toisin.
Tosin tässä kyseisessä tapauksessa näyttäisi kyllä olevan niin että jos pariskunta haluaa todellakin olla yhdessä, niin juuri nyt ainoa vaihtoehto on että rva pakkaa kapsäkkinsä, ja asettuua asumaan Tunisiaan kunnes puoliso saa oleskeluluvan Suomeen. Muussa tapauksessa heidän avioliittonsa jatkunee kaukosuhteena vielä kohtuullisen pitkään.
positiivinen, mun mielestä. Vielä positiivisempaa olisi jos muuttaisi hänen kotimaahansa kun selvästi olet siitä kulttuurista tykästynyt. Olen käynyt Tunisiassa ja viihdytte siellä varmasti paremmin kuin minä. Se ei kyllä ole paljoa se, mutta rakkautenne voittaa kaikki esteet kunhan saatte olla yhdessä. Ja tosiaan mielellään Tunisiassa, se on suomalaisten etu. Miksi räppäästiin maahantulokielto, karkotus? Minkä takia mahd. karkotus?
Alunperin ilman papereita suomessa ja siitä tuli käännytyspäätös ja 2v maahantulo kielto...odottaa kotimaassa...päätöksiä...nyt on paperit kho.ssa ja odotetaan...ei aioita luovuttaa kumpikaan...