... se on kamala tauti. Jouduin juoksemaan kaikki jänkät ympäri jalallani, josta oli vastikään kipsi poistettu. Kun näin kilpailevan poimijan, pulssini kiihtyi ja jalan jänne melkein repesi uudelleen.
Ukkoparka ikävystyi mökissä, onneksi olympialaiset alkoivat ja se katsoi niitä sitten.
Ankarasti raataen löysin 2 litraa hilloja ja keitin niistä marjahilloa, jonka kuljetin suurena aarteena eilen etelään.
Sitä syödään vain suurina juhlapyhinä.
Ukkoparka ikävystyi mökissä, onneksi olympialaiset alkoivat ja se katsoi niitä sitten.
Ankarasti raataen löysin 2 litraa hilloja ja keitin niistä marjahilloa, jonka kuljetin suurena aarteena eilen etelään.
Sitä syödään vain suurina juhlapyhinä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisit soittanu mulle niin ei olis tarttenu kilpajuoksuksi pistää. Ukko olis kyllä saattanu pitkästyä enempiki mutta olis sulla ollu jotaki kotia viemistäki. Meinaan muutaki ko märät pöksyt. =)
Nyt kerron tarinan "hillattoman ukon suosta": Se on kaunis paikka, asumatonta korpea Muonion puolella, jonne ajan joka kesä.
Löysimme tuon suon kerran ja nousimme autosta metsätiellä. Perässämme oli pyöräillyt paikallinen ukko, joka kyseli olemmeko venäläisiä ja mitä teemme siellä. Me siihen, että ihan retkeilemässä vaan. Siihen ukko lausui: "täällä ei ole 50 vuoteen ollut hillaa", ja muutenkin meidän tulisi siirtyä ainakin 30 km päähän.
Juteltuamme siinä jonkin aikaa hän jatkoi pyörällään matkaa.
Painuimme keräämään lähes ylikypsät hillat koivujen alta kaukaa suon toiselta reunalta. Tänä vuonna siellä oli taas paljon raakileita, mutta jouduimme jo lähtemään etelään.
Talvella täällä etelässä laitan hillakääretorttua ja -kakkua. Muistelen aurinkoisia päiviä hillattoman ukon suolla ja odotan uutta kesää.
peeveli mie tillaan lipun taivaaseen eikä taimaaseen ens vuona hillaaikana ko kylän ämmät sekoavat aivan kokohnaan,no on siinä seassa ukkojaki.
Hillat ovat vielä parempia, jos ne onnistuu vähän noin niin kuin ... varastamaan. Kerran pyöräilin yhteen kelopalatsipihaan hiihtokeskuksen nurkilla ja katselin, ettei ketään ollut kotona. Kypsät hillat odottivat siinä ihan pihan vieressä, ja ei kun kädet käymään. Samalla vilkuilin luihusti ympärilleni ja hups,upposin nivusia myöten suohon.
Kylän lähistöllä oli se poroaitaus. Kamalasti ähisten ryömin vatsallani aidan alitse hillojen kimppuun, koiran haukkua kuulostellen. Ensimmäinen pikkuämpäri täyttyi ja aloin katsella tarkemmin. Aitauksessa oli siis pidetty poroja. Maassa olikin valtavasti papanakasoja, ihan kauttaaltaan, ja PÖKÄLEITÄ. Kypsät hillat nojailivat niihin sulokkaina. No, poronp ...a, eihän se nyt mitään saastetta ole? Hillo ainakin maistui hyvältä.
Täällä etelässä istuttamani puikulaperunat ovat muuten alkaneet juuri kukkia.
juu ruskeita hilloja ja kommando pipoisia kerääjiä joka paikka mustanaaan.
Siksi tänne näitä tyhmiä höpötin, kun on niin ikävä tunturiin.
Jospa pakkaan rinkan ja tulen sinne vielä kulkemaan? Kyllä tuo jalka kestää, jos katson miten sillä astun.
- Sieltä saattaisi löytyä vielä hillojakin ...
Mukavaa syksyä ja talvea kaikille :D
Nouseehan se Hilla päähän Lakkaliköörissä.