inulla on ongelma; avioliitto vetelee viimeisiään ja asiaa mutkistaa vielä 2-vuotias lapsi. Olemme tunteneet vuodesta 2006 ja naimisiin menimme 2008. Vaimo on tällä hetkellä kotona ja minä taas töissä. Asumme Itä-suomessa ja vaimoni on täältä kotoisin, itse taas olen etelästä. Olen taustaltani duunari-yrittäjäperheestä vaimoni taas virkamies-perheestä. Koulutukseltani olen valmistunut amk:sta, vaimoni taas ammattikoulusta. Tienaan kuukaudesta riipuen 300-700€ enemmän kuin vaimoni. olen 32, ja vaimo taas 31. Varsinainen ongelmani on se, että vaimon käytös on muuttunut hiukan ennen lapsen odottamista ja varsinkin synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa totaalisesti. Meillä meni pitkään hyvin, todella hyvin kaikilla mittareilla mitattuna. Kummallakaan ei ollut valittamisen aihetta. Mutta sittemin niitä on ollut vaikka kuinka paljon. Sopassa on mukana vielä anoppi, jonka välit tyttäreensä ovat erittäin läheiset.
Niin tämä muutos on ollut nii hienovarainen ja hidas että sitä on ollut vaikea huomata, mutta ajattelun jälkeen sen huomaa. Kun muksu aatiin alulle, niin seksielämämme loppui tyystin ja sille kehiteltiin/sanottiin vaihtelevia syitä. Tämän osittain pystyn jopa hyväksymään varsinkin syntymän jälkeen, koska vauva valvottaa jne jne. Mutta silmilleni on hypännyt erityisesti talous asiat. Järjestelin eräspäivä varastoamme muuton jäljiltä ja silmiini osui velkomushaaste käräjille maksamattomista vuokrista.Tämä tapahtui toki vaimon opiskeluaikana, mutta sen olemassa olosta hän ei ole aikaisemmin kertonut. Sisänsä ymmärrettävää, koska opiskeluaikana rahat ovat tiukalla, mutta haasteen saaminen vaatii jo aika paljon. Lisäksi vaimolla tuntuu olevan hirveä tarve elää "kulissielämää", missä kaikki on aina hyvin, asunto on iso, sisustus persoonallinen ja "kiva", lisäksi matkustellaan usein ja on TODELLA tärkeää että asutaan "hyvällä"alueella; post
inumero on iso juttu! Tämä kaikki vaatii rahaa, mutta sen hankkimisesta hän ei halua puhua, hän on ehdottanut yhteistä tiliä josta maksettaisiin lainat j laskut pois ja loput laitettaisiin kuluukseen. Näin kuulemma tuttavaperheissäkin. Anopin perheessä rahasta puhuminen tuntuu olevan tabu, se vain tulee jostakin. Lisäksi sen kerryttämiseen ei uhrata aikaa tai vaivaa. Että taloutemme pysyy pystyssä saan tehdä vuorotyötä ja jonkun verran ylitöitäkin. Tästä kuitenkin seuraa valitus, että olen kuulemma aina töissä, enkä kanna vastuuta eim lapsesta. Itse taas olen kasvatukseltani yrittäjähenkinen, eli olen kouluttautunut pidemmälle kuin vaimoni, tienaan enemmän yllä mainitun summan.
Lisäksi mietin ja pyrin koko ajan hankkimaan toisia tulonlähteitä. Tässä olenkin onnistunut kohtuullisen hyvin. Sukujemme välillä on myös varallisuuseroja. Vanhempani ovat pystyneet avustamaan minua/meitä vuosien varrella opiskeluissani ja arjessa enemmän kuin vaimon puolen suku. Erot taustoisamme näkyvä myös siinä, että olen tottunut sanomaan asiat suoraan, enkä jaksa pitää yllä mitään kulisseja, mutta vaimolle taas tuntuu olevan hirveän tärkeää mitä muut ajattelevat. Tuttavien joukossa ei oikein saisi erottua mm. elintason osalta juurikaan.
Nyt lopulta itse asiaan. Vaimoni mukaan en osallistu lapsen kasvatukseen riittävästi, enkä maksa tarpeeksi menoja. Hän on jopa ehdottanut, että maksaisin hänen lainansa pois säästöilläni,koska avioliittossa kaikki on yhteistä. Vaimolla ei ole koko yhdessäolo aikana ollut minkäänlaista taipumusta säästää tai laittaa rahaa ns poikimaan, vaan kaikki mikä on mistää tullut on myös mennyt. Yhteisen tilin olen tyrmännyt, koska en yksinkertaisesti vaan uskalla järjestelyyn lähteä hänen kanssaan. Lisäksi suunnittelemme uuden asunnon ostamista, mutta vaimon toiveet ovat joko liian kalliita tai sitten epärealistisia muuten, halutaan vaikka liian pieni asunto perheelle, kunhan se on vain oikealta alueelta. Lisäksi äidin (anopin) ja muiden sukulaisten mielipiteillä on hirveän suuri merkitys. Todella tärkeää on mitä he ajattelevat. Itse taas olen sen verran oman tieni kulkija, että en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat, tärkeintä tiedän itse asioiden olevan kunnossa ja olen niihin tyytyväinen. Ns kulissien pito ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi anoppi perheessä miehen tulot olivat myös naisen tuloja, anoppi saattoi käydä miehensä lompakolla vaikka itse oli töissä, ja appiukko maksoi tämän lainat perintöosuudellaan. Anopin ei tarvinu juurikaan vaivata päätään rahojen hankkimisesta vaikka itse kävi töissä. Heidän tulo/varallisuustasonsa oli kuitnkin keskiluokkaa, eikä mainittavaa varallisuutta ollut. Vaimoni on alkanu vaatia samaa, rahat pitäisi olla yhteisiä ja samoin omaisuuden. Minun ei pitäisi pitää ns pahan päivän varaa, eli kahta kolmea kuukausi liksaa vastavaa summaa jemmassa.Olemme kuulemma myös tuttavapiirimme naurun aihe, koska emme matkuste ja olen aina töissä. Muut tuttavapiirimme perheet toki reissaavat, mutta tekevät sen velalla, ja itse asiassa osalla on tullut jo merkintä luottotietoihinkin, koska kaikkia lainoja ei ole pystytty maksamaan.
Niin tämä muutos on ollut nii hienovarainen ja hidas että sitä on ollut vaikea huomata, mutta ajattelun jälkeen sen huomaa. Kun muksu aatiin alulle, niin seksielämämme loppui tyystin ja sille kehiteltiin/sanottiin vaihtelevia syitä. Tämän osittain pystyn jopa hyväksymään varsinkin syntymän jälkeen, koska vauva valvottaa jne jne. Mutta silmilleni on hypännyt erityisesti talous asiat. Järjestelin eräspäivä varastoamme muuton jäljiltä ja silmiini osui velkomushaaste käräjille maksamattomista vuokrista.Tämä tapahtui toki vaimon opiskeluaikana, mutta sen olemassa olosta hän ei ole aikaisemmin kertonut. Sisänsä ymmärrettävää, koska opiskeluaikana rahat ovat tiukalla, mutta haasteen saaminen vaatii jo aika paljon. Lisäksi vaimolla tuntuu olevan hirveä tarve elää "kulissielämää", missä kaikki on aina hyvin, asunto on iso, sisustus persoonallinen ja "kiva", lisäksi matkustellaan usein ja on TODELLA tärkeää että asutaan "hyvällä"alueella; post
inumero on iso juttu! Tämä kaikki vaatii rahaa, mutta sen hankkimisesta hän ei halua puhua, hän on ehdottanut yhteistä tiliä josta maksettaisiin lainat j laskut pois ja loput laitettaisiin kuluukseen. Näin kuulemma tuttavaperheissäkin. Anopin perheessä rahasta puhuminen tuntuu olevan tabu, se vain tulee jostakin. Lisäksi sen kerryttämiseen ei uhrata aikaa tai vaivaa. Että taloutemme pysyy pystyssä saan tehdä vuorotyötä ja jonkun verran ylitöitäkin. Tästä kuitenkin seuraa valitus, että olen kuulemma aina töissä, enkä kanna vastuuta eim lapsesta. Itse taas olen kasvatukseltani yrittäjähenkinen, eli olen kouluttautunut pidemmälle kuin vaimoni, tienaan enemmän yllä mainitun summan.
Lisäksi mietin ja pyrin koko ajan hankkimaan toisia tulonlähteitä. Tässä olenkin onnistunut kohtuullisen hyvin. Sukujemme välillä on myös varallisuuseroja. Vanhempani ovat pystyneet avustamaan minua/meitä vuosien varrella opiskeluissani ja arjessa enemmän kuin vaimon puolen suku. Erot taustoisamme näkyvä myös siinä, että olen tottunut sanomaan asiat suoraan, enkä jaksa pitää yllä mitään kulisseja, mutta vaimolle taas tuntuu olevan hirveän tärkeää mitä muut ajattelevat. Tuttavien joukossa ei oikein saisi erottua mm. elintason osalta juurikaan.
Nyt lopulta itse asiaan. Vaimoni mukaan en osallistu lapsen kasvatukseen riittävästi, enkä maksa tarpeeksi menoja. Hän on jopa ehdottanut, että maksaisin hänen lainansa pois säästöilläni,koska avioliittossa kaikki on yhteistä. Vaimolla ei ole koko yhdessäolo aikana ollut minkäänlaista taipumusta säästää tai laittaa rahaa ns poikimaan, vaan kaikki mikä on mistää tullut on myös mennyt. Yhteisen tilin olen tyrmännyt, koska en yksinkertaisesti vaan uskalla järjestelyyn lähteä hänen kanssaan. Lisäksi suunnittelemme uuden asunnon ostamista, mutta vaimon toiveet ovat joko liian kalliita tai sitten epärealistisia muuten, halutaan vaikka liian pieni asunto perheelle, kunhan se on vain oikealta alueelta. Lisäksi äidin (anopin) ja muiden sukulaisten mielipiteillä on hirveän suuri merkitys. Todella tärkeää on mitä he ajattelevat. Itse taas olen sen verran oman tieni kulkija, että en juurikaan välitä mitä muut ajattelevat, tärkeintä tiedän itse asioiden olevan kunnossa ja olen niihin tyytyväinen. Ns kulissien pito ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi anoppi perheessä miehen tulot olivat myös naisen tuloja, anoppi saattoi käydä miehensä lompakolla vaikka itse oli töissä, ja appiukko maksoi tämän lainat perintöosuudellaan. Anopin ei tarvinu juurikaan vaivata päätään rahojen hankkimisesta vaikka itse kävi töissä. Heidän tulo/varallisuustasonsa oli kuitnkin keskiluokkaa, eikä mainittavaa varallisuutta ollut. Vaimoni on alkanu vaatia samaa, rahat pitäisi olla yhteisiä ja samoin omaisuuden. Minun ei pitäisi pitää ns pahan päivän varaa, eli kahta kolmea kuukausi liksaa vastavaa summaa jemmassa.Olemme kuulemma myös tuttavapiirimme naurun aihe, koska emme matkuste ja olen aina töissä. Muut tuttavapiirimme perheet toki reissaavat, mutta tekevät sen velalla, ja itse asiassa osalla on tullut jo merkintä luottotietoihinkin, koska kaikkia lainoja ei ole pystytty maksamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyh, kuulostaa tosi inhottavalta. En kestäisi tuollaista naista sekuntiakaan.
Dumppaa nainen ennenkuin se vetää sinut mukanaan paskaan joka ei ylety ainoastaan kaulaa myöten.
Tunnut olevan järkevä ja realistinen kaveri. Selviät ongelmistanne puhumalla vaimon kanssa. Miksi ette itsenäisty elämään omaa elämää ? Toisiin peilautuminen kertoo epävarmuudesta. Anoppi ulos perheen asioista. Asuinalueiden arvokkuus on toissijainen seikka. Perheen sisäinen ilmapiiri ja kunnioitus puolisoiden välillä on arvokkaampaa kuin maakaistale missä asunto sijaitsee.
Olet joutunut altavastaajan rooliin. Sinun ei pidä suostua solkkuämpäriksi johon kaikki valitukset kaadetaan. Puolustaudu. Jämäkästi. Onhan kyse myös sinun elämästäsi. Voisit vähentää töitä, jos vaimosi menisi myös töihin.
Ongelmat joista kirjoitat, ei maata kaada. Teidän täytyy perheenä käydä asiat läpi ja myös sinun mielipiteet on otettava huomioon. Vaimosi haluaa elää "kuten muutkin", ne muutamat tuntemansa ihmiset.
Minä olen sairaanhoitaja. Teen kolmivuorotöitä. En elä kulissielämää, näyttele muuta kuin olen. Ja uskonpa, että olen yhtä tyytyväinen ja onnellinen kuin nuo elintasokilpailussa nääntyvät maamieheni. Raukkaus, hellyys ja fiksut elämäntavathan ovat ilmaisia. Jos olet umpikujassa, sinun tyylisesi mies löytää aina ratkaisun, enemmin tai myöhemmin. Onnea matkaan !