Itsekin haluaisin totta kai matkoille mutta en halua tehdä sitä tilanteessa, jossa se tapahtuisi luotolla 100%:i ja vain toinen meistä käy töissä. Vaimon mielestä elintaso pitää olla sama kuin ennen äitiyslomaa, mutta hän ei osaa eikä ole kiinnostunut sen rahoituksesta. Olen kuulemma itsekäs, koska en vaatimuksiin suostu. Itse olen melko kurinalainen, saan tulot riittämään koko kuukaudeksi, ja joskus ylikin. Itse asiassa tavoitteeni on ollutkin saada tätä kautta ns pelivaraa. Olenkin muutaman kerran joutunut pelastamaan vaimon luottotietojen menetykseltä, kun hän ei ole pystynyt maksamaan sitoumuksiaan. Palkasta ja muista tuloista saattaa olla 25-50% mennä lainoihin tai muuten laskuihin. Viime vuonna hän maksoi muistutusmaksuina 200€ ylimääräistä. Kun tämä railo on pikkuhiljaa kasvanut ja allekirjoittaneelle paljastunut, kun olen löytänyt edellä mainitun haasteen ja laskuja on tipahdellut, niin keskustelun tuloksena on ollut lähinnä keskustelusta kieltäytymistä ja jos saarnaan niin huutoa. Hänen asiansa kun eivät kuulu minulle, eikä rahasta sovi riidellä, vaan sitä pitäisi vain riittää. Toki hänen tulonsa ovat pienmmät ja varsinkin nyt kun hän on kotona, mutta hänelle ei ole juurikaan yritystä sopeuttaa menoja tuloihin. Emme myöskään tee juurikaan mitään enää yhdessä, olen ehdotanut esim lenkkeilyä niin tämä ei kiinnosta, mutta heti kun puheen aiheeksi otaa esim matkustelun ja alemme selaamaan netti matkojen osalta, niin innostus herää heti. Muutenkin hän tuntuu viettävät koko ajan äitinsä kanssa aikaa keskustellen milloin mistäkin mielummin kuin minun kanssani. Tämä anoppi tuntuu muutenkin ohjailevan vaimoa suhteellisen paljon. Mikään ehdottamani asia ei tunnu kiinnostavan häntä, vaan hän mielummin kiertelee kauppoja kavereidensa tai äitinsä kanssa.Lapsen syntymä on ollut hänelle kova paikka, koska hän on tottunut shoppailemaan ja harrastamaan paljon, mutta nut muksu sitoo kotiin ja oma tulotaso ei anna oikein myötä. Lisäksi joudun olemaan tulojen ylläpidon takia paljon töissä enkä pysty olemaan arjessa mukana yhtä paljoa. Harrastan liikuntaa duunin vastapainoksi muutaman tunnin viikossa, mutta tämäkään ei hänelle käy koska se on pois lasten hoitoajasta, jolloin hän voisi olla pois kotoa. Yleensä kun saavun kotiin , niin hän lähtee(omien sanojensa) shoppailemaan tai äitinsä luokse muutamaksi tunniksi. Seksiä harrastamme harvoin, itse asiassa vaimoni on nukkunut erillään kohta vuoden päivät. Vaatimukset tuntuvat kiritystyvän koko ajan, en saisi olla oma itseni, vaan joutuisin mukautumaan hänen tahtoonsa. En rehellisesti sanottuna uskalla oikein muuttaa isompaan ja kallinpaan asuntoon, koska en luota hänen taloustaitoihinsa, jos 25-vuotiaana saa haasteen vuokrarästeistä, niin koen, että se on osoitus aika huonoista taloustaidoista, mukaan luettuna maksujen jatkuva myöhästyminen ja pari kertaa uhannut luottotietojen menetys. Olenkin isoimman osan vaatimuksista mm yhteisestä tilistä onnistunut torppaamaan tekosyillä, mutta todellisena syynä on ollut etten hänen talpoustaitoihinsa oikein luota. Lisäksi hän salasi edellä mainitun haasteensa ja minulla on jotenkin epämääräinen tunne siitä ettei hän aivan kaikkea minulle kerron. En ole paranoidinen luonteeltani,siitä mutta siitä huolimatta tässä asiassa vaistoni tuntuu varoittavan minua jostain.....
Haluaisin todellakin yrittää saada liittomme taas toimimaan, koska en halua vkl isiksi, koska heidän kohtalonsa on valitettvan usein vieraantua muksuistaan. Ja alkuaikamme oli useita vuosia aivan mahtavaa, emme riidelleet juurikaan mistään ja tulimme todella hyvin useita vuosia toimeen toistemme kanssa. En haluaisi kusettaa itseäni,ja haihatella turhia, mutta toisaalta en haluaisi antaa periksi liian helpostikaan. Anteeksi ylimittainen avautumiseni mutta pakko oli purkaa ajatuksia. Kiitos ASIALLISISTA KANNANOTOISTA jo etukäteen.
Haluaisin todellakin yrittää saada liittomme taas toimimaan, koska en halua vkl isiksi, koska heidän kohtalonsa on valitettvan usein vieraantua muksuistaan. Ja alkuaikamme oli useita vuosia aivan mahtavaa, emme riidelleet juurikaan mistään ja tulimme todella hyvin useita vuosia toimeen toistemme kanssa. En haluaisi kusettaa itseäni,ja haihatella turhia, mutta toisaalta en haluaisi antaa periksi liian helpostikaan. Anteeksi ylimittainen avautumiseni mutta pakko oli purkaa ajatuksia. Kiitos ASIALLISISTA KANNANOTOISTA jo etukäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko teillä avioehtoa? Jos ei ole, kannattaisi tehdä sellainen.
Vaimosi on omalta osaltaan vastuussa teidän perheenne elannosta. Vaadi vaimoa menemään töihin.
Vaikuttaa siltä, että sinun rooliksesi on tullut olla vain maksaja.
Pahoittelen, mutta liittosi ei ole pelastettavissa, jos se on noin epätasapainossa.
Vaimosi on itse vastuussa onnestaan. Jos hän haluaa elää hienompaa elämää, tulee hänen itse vastata osasta kuluista.
Lakkaa elättämästä vaimoasi. Ymmärtäisin, jos elätte alueella jolla ei ole mahdollista löytää töitä. Jos vaimosi voisi mennä töihin, niin sitten hänen kuuluu mennä töihin.
Kannattaisikohan sinun lakata tekemästä hirveästi töitä tai useampia töitä ja siirtää vastuuta taloutenne tasapainosta vaimollesi? Niin monissa muissa perheissä tehdään - nainen/mies menee töihin, jos ei muutoin kuluista selvitä..
Voimia!
iedän alitajuisesri, että olet oikeassa. Ja jos muksua ei olisi niin olisin lähtenyt jo ajat sitten, oli vieläpä suhteellisen pitkän seurusteluaajan aikana tsekaavani hänet ja luonteesa suhteelisen tarkasti, :-) Nooh veljeni sanoikin joskus, että olen suhteellisen helposti kusetettavissa! Niin meillä miehillä on tämä itsemme kusettamisen taito jotenkin hallussa, tiedän, että olet oikeassa, mutta en vain ole valmis myöntämään sitä. Lisäksi joustuisin sen faktan eteen, että vaimoni on pieniliksaisena ajatellut minusta itselleen lähinnä maksumiestä. Ja koskapa sitä on helppo myöntää että on tullut huijatuksi.Olenkin ässä viime kuukausina kieltäytynyt maksamasta osaa laskuista juuri vastuunkantoon vedoten, mutta näissä ridoissa ei mene kovinkaan kauaa kun sanat ero ja lapsen tapaaminen tulevat eteen. En anna periksi kovinkaan paljoa, mutta ärsyttää moinen kiristyksen kohteeksi joutuminen.
Tässä mutkistaa vielä tämä kasvtus asia kuvioita, jos päädyn vkl isiksi, niin suurella todennäköisyydellä muksustamme
mme kasvaa vaimonikaltainen mukavuudenhaluinen, laiskakin, kädestä suuhun eläjä, jolla vastuunotto ja tuntoelämästä kangertelee.Toisten apuun turvaudutaan helposti.
Haluaisin siirtää sukumme yrittäjäperinteen osaltani eteenpäin, koska se on auttanut mm.korkean työmoraalin kautta myös minua todella paljon. Tämä on oikeastaan isoin asia mikä askarruttaa, lisäksi mietin löydänkö toisen tai kelpaanko enää ? Eron kustannusten kanssa pystyn elämään hyvin, sen saan vielä nuorena hyvin kiinni, ja se on vain kuitenkin rahaa. Lisäksi mietin miten lasta voisi käyttää erossa aseena minua vastaan. Olen alustavasti miettinyt niin, että kitkuttelen tässä kymmenen vuotta, niin lapse kasvaa myös minuun kiinni, ja osaa kaivatakin, ja kun aika on kypsä
lähden
ja valmistaudun eroon hyvissä ajoin. Jää elämää elettäväksi vielä ja saan osaltani kasvatettua muksun oikeille raiteille. Käytännössä tää tarkoittaa sitä, että joudun toki uhraamaan erinäisiä vuosia, mutta eipä taida voida mitään.Kiitos vastauksesta. !
Suunnitelmasi on minusta järkevä ja vastuuntuntoinen. Kun lapsi on 12-vuotias, hän saa itse päättää kumman vanhemman luona asuu ja on muutoinkin sen verran vanha, että osaa muodostaa oman mielipiteensä. Jos uhraat nyt 10 vuotta voidaksesi luoda täysipainoisen suhteen lapseesi, saat sijoituksesi korkojen kera takaisin loppuelämäsi aikana.
Mutta oletetaan, että eroaisit vallitsevassa tilanteessa. Vaimosi katkeroituisi elättäjän menetettyään ja todennäköisesti käyttäisi lasta koston välikappaleena ja saattaisi yrittää vieraannuttaa häntä sinusta. (Vasta-argumentti, että arvokasvatus on myöhemmän iän asia, on typerä, koska ethän sinä mitään arvokasvatusta pääsisi antamaan, jos olisit vieraannutettu lapsestasi.) Silloinen ex-vaimosi saattaisi yrittää kiristää sinulta rahaa lapsen avulla, joten rahavaikeudet ex-vaimon kanssa eivät välttämättä loppuisi avioeroon. Ja vaikkei mitään tuollaisia ongelmia olisikaan, lapsiperheen hajoamisesta avioeroon seuraa runsaasti ongelmia alkaen asumisjärjestelyistä.
Mikäli eronneena ryhtyisit uuteen suhteeseen tavoitellen "uutta onnea", tuon suhteen syveneminen perheenperustamisasteelle erittäin todennäköisesti mutkistaisi ja vaikeuttaisi asioita. Sen lisäksi, että joutuisit tulemaan toimeen ex-vaimosi kanssa lapseen ja hänen elättämiseensä liittyvissä asioissa, mukaan tulisi aivan uudet perhekuviot uuden puolisosi kanssa, jolla saattaisi olla entisistä suhteistaan omaa painolastiaan (taloudellista tai muuta), jonka kanssa joutuisit painiskelemaan. Voisit joutua kahden eroperheen ja uuden perheesi eli kolmen perheen ongelmien kanssa painiskelemaan. Näihin ongelmiin usein kuuluu lasten haluttomuutta tai kyvyttömyyttä tulla toimeen äiti- ja isäpuoltensa kanssa tai toisinpäin.
Tietenkin voisit yrittää pitää eronjälkeiset naissuhteesi kevyinä ja välttää esimerkiksi yhdessä asumista. Mutta mitä jos rakastuisitte tosissaan? Olisiko suhteen kevyenä pitäminen mahdollista siinä tilanteessa riippumatta siitä olisiko uusi kumppanisi eronnut ja äiti vai lapseton?
10 vuotta uhrautumista,on aika paljon "uhrattu." Etkö voisi miettiä, edellyttäen, että mikäään ei muutu liitossasi, yhteishuoltajuutta ? 2- vuotias tarvitsee lähinnä turvallisuutta, huolenpitoa ja hellyyttä. Yrittäjähenkisyyden istuttaminen ja korkean työmoraalin omaksuminen lienee myöhempien vuosien asia.
Epätyydyttävässä liitossa 10 vuotta kitkuteltuasi et ole enää sama mies kuin nyt. Olet mahdollisesti kyynistynyt ja veikkaisinpa lievää ahdistuneisuutta mukaan. Aviosuhde joka ei anna mitään on puuduttavaa.
Valintahan on sinun.Eikö liiton alkuaikojen onneen ole mitään paluuta?
Luepa oma kirjoituksesi vielä läpi.
Et voi tehdä radikaalia ratkaisua, koska pelkäät, että lapsesta tulee äitinsä.
Olet pelkuri.
Lapsesi voi saada yrittäjägeenit sinulta muutoinkin kuin, että liittoa pitää pitää väkisin yllä.
Et sinä erota halua. Olet kuten naiset täällä, käyt vähän valittamassa ja hakemassa oikeutusta omille toimillesi. Mikään ei muutu, koska sisimmässäsi et uskalla erota. Suurin pelkosi liittyy sinuun itseesi, pelkäät jääväsi täysin yksin.
Elämä on kuitenkin sellaista, että sitä ei voi ennustaa. Saatat kuolla jo tänään. Joten jos et ole onnellinen, tee suhteessasi sellaisia ratkaisuja, joiden avulla voit olla onnellinen toisia satuttamatta. Jos taas löydät uskallusta erota, voit joutua taloudellisesti aikalailla maksamaan osituksia ellei avioehtoa ole. On silti sen arvoista.
Käyt valtataistelua puolisosi kanssa siitä kumpiko on oikeassa. Se ei kuulu terveeseen suhteeseen. Olette kumpikin omalla tavallanne väärässä ja oikeassa. Keskustelkaa vaimon töihin paluusta. Jos ei auta, aina on hyvä kokeilla pariterapiaa tai ystäviä avuksi ennen lopullisen eropäätöksen tekoa.
Vaimosi tekee tärkeää työtä kotona lapsen kanssa. Jos hän ei ole valmis työhön paluuseen pitää teidän yhdessä miettiä se ajankohta jolloin hänen on pakko mennä töihin. Lapselle tietysti on hyvä olla äidin kanssa, 3v saakka saa olla hoitovapaalla töistä. Ensimmäiset vuodet ovat tärkeät.Mutta, tulisiko sitten seuraava lapsi kun olisi aika alkaa hankkia? Saatat olla valittu rahojesi eikä rakkauden takia. Rakastatteko siis toisianne vai rakastaako vain toinen..?
Kuinka vanha lapsenne on? Siitä riippuu täysin onko mahdollista ja jos on kuinka mielekästä on laittaa lapsi tarhaan ja äiti töihin. Onko anoppikin shoppailuhullu?
Ns. pelimieskirjallisuudesta saattaisi löytyä oppia vaimon kouluttamiseksi käyttäytymään paremmin. (googleta hakusanalla "game" tai "chateau heartiste"). Tämäkin kortti kannattaa mielestäni katsoa ennen eropäätöstä.
Lapsi on kohta kaksi vuotta, ja on tyttö. Ja anoppikin on shoppailuhullu, liksa yli 3000/kuussa ja aina perseaukinen, hommattu pyörää, asuntoa, mökkiä, autoa ym...kuun lopussa aina taiteilee laskujensa kanssa. Vaimo alkaa olemaan kohta pakkokin laittaa duuniin, koska allekirjoittaneen talous ei kestä.Lisäksi luulen että se olisi hyväksikin, koska vaimo saisi arjessa muutakin ajateltavaa.Eikä olisi aina valittamassa pieniä tulojaa. Tarttee katsoa toi kortti, tosiaan. Neuvot alkavat olla tarpeen....
Kaksivuotias on jo tarpeeksi vanha tarhaan. Akka töihin vain.
Mielestäni on aika selvää, että jos kerran talous ei kestä, niin esität vain selkeät rätingit vaimolle ja sanot, että vaihtoehtoja on kolme: 1) vaimo laittaa menonsa kuriin, 2) menee töihin, 3) sinä kontrolloit tästä lähtien kaikkia menoja ja annat vaimolle rahaa kuitteja vastaan, tai 4) ulosotto- ja muut viranomaiset toteuttavat edellistä kohtaa.
Toista lasta ei tuohon avioliittoon tehdä ellei vaimo tunnusta toimineensa väärin ja muuta toimintatapojaan. Silloinkin vain kattavan ja vedenpitävän avioehdon kanssa.
Itsekin pyrin elämään aina niukasti alle varojeni varallisuuden ja taloudellisen itsenäisyyden sekä -kriisinsietokyvyn kasvattamiseksi. Tilanne, jossa tulot eivät riitä menoihin tuntuu minusta todella inhottavalta, kuin olisi hukkumassa.