Jos on putki jossa kaasu voi virrata molempiin suuntiin, millainen putken pätkän tilalle kiinnitettävä rakenne (kaasukomponentti) ILMAN LIIKKUVIA OSIA tekee sen että toiseen suuntaan kaasu virtaa mahdollisimman paljon helpommin kuin toiseen suuntaan? Eli jos kaasu virtaa rakenteen läpi yhtä helposti kuin putkessa silloin kun se tulee vasemmalta, niin oikealta päin tullessa kaasu virtaa ikään kuin putken poikkipinta-ala olisi murto-osa. Sen kaasukomponentin läpimitta voi olla esim. 5 kertainen putken paksuuteen nähden ja 10 kertainen pituus putken paksuuteen nähden...
Eri asia olisiko sillä mitään käyttöä jos kaasun virtaus väärään suuntaan on esim. 70% toisen suunnan nopeudesta, mutta hyödyllisyydestä riippumatta on mielenkiintoinen kysymys millaisen suhdeluvun voi saavuttaa ja olisiko se komponentti kovinkin kummallisen näköinen kuorensa sisällä. Olisiko käyttöä edes 50 prosenttiselle kaasun (tai nesteen) tasasuuntaukselle?
En tiedä kuinka vastaava kysymys on se, että minkälainen yhdestä ainoasta sähköä johtavasta aineesta kuten kuparista tehty rakenne saavuttaisi parhaan suhteen tasasuuntauksessa? Saattaa olla että pelkästä kuparista tehty tasasuuntaaja olisi jossain hyödyllinen vaikka virta väärään suuntaan olisi vain prosentin pienempi... Sellaisen elektronisen komponentin pitäisi kai hyödyntää pyörrevirtoja, mitä ne lienevätkään...
Kenties molemmat komponentit olisivat niin monimutkaisia että ne on mahdollista valmistaa vain 3d printtauksella...
Lisäksi:
Molemmissa voi yrittää hyödyntää pienen mittakaavan ilmiöitä.
Aerodynamiikassa on vähän eri lait mehiläiselle kuin lentokoneelle. Jos todella pieneen mennään, niin kaasua voi tarkastella pomppivina molekyyleinä ja tehdä nanokokoiset rakenteet sen mukaan, mitä ne olisivatkaan... Tasasuuntaaja olisi väistämättä myös pölysuodatin.
Kuparisessa sähkön tasuuntaajassa voi ehkä hyödyntää kvantti-ilmiöitä. Ehkä jos sen tekee parhaimmilla mikrosirujen valmistustekniikoilla eli 35 nanometrin tarkkuudella... Luultavasti tarvitaan paljon parempi tarkkuus.
Lisäksi:
Sähkön tasasuuntauksessa yksi helpotus olisi se että sallitaan kaksi eri vastuksella olevaa ainetta kuten kupari ja alumiini tai kupari ja rauta tai kupari ja joku kivilaji(ehkä kaasulla kuumuuskyllästettynä/painekyllästettynä). Ei kuitenkaan puolijohteita koska se olisi fuskausta ja eri kysymys ja ei aseta haastetta.
Eri asia olisiko sillä mitään käyttöä jos kaasun virtaus väärään suuntaan on esim. 70% toisen suunnan nopeudesta, mutta hyödyllisyydestä riippumatta on mielenkiintoinen kysymys millaisen suhdeluvun voi saavuttaa ja olisiko se komponentti kovinkin kummallisen näköinen kuorensa sisällä. Olisiko käyttöä edes 50 prosenttiselle kaasun (tai nesteen) tasasuuntaukselle?
En tiedä kuinka vastaava kysymys on se, että minkälainen yhdestä ainoasta sähköä johtavasta aineesta kuten kuparista tehty rakenne saavuttaisi parhaan suhteen tasasuuntauksessa? Saattaa olla että pelkästä kuparista tehty tasasuuntaaja olisi jossain hyödyllinen vaikka virta väärään suuntaan olisi vain prosentin pienempi... Sellaisen elektronisen komponentin pitäisi kai hyödyntää pyörrevirtoja, mitä ne lienevätkään...
Kenties molemmat komponentit olisivat niin monimutkaisia että ne on mahdollista valmistaa vain 3d printtauksella...
Lisäksi:
Molemmissa voi yrittää hyödyntää pienen mittakaavan ilmiöitä.
Aerodynamiikassa on vähän eri lait mehiläiselle kuin lentokoneelle. Jos todella pieneen mennään, niin kaasua voi tarkastella pomppivina molekyyleinä ja tehdä nanokokoiset rakenteet sen mukaan, mitä ne olisivatkaan... Tasasuuntaaja olisi väistämättä myös pölysuodatin.
Kuparisessa sähkön tasuuntaajassa voi ehkä hyödyntää kvantti-ilmiöitä. Ehkä jos sen tekee parhaimmilla mikrosirujen valmistustekniikoilla eli 35 nanometrin tarkkuudella... Luultavasti tarvitaan paljon parempi tarkkuus.
Lisäksi:
Sähkön tasasuuntauksessa yksi helpotus olisi se että sallitaan kaksi eri vastuksella olevaa ainetta kuten kupari ja alumiini tai kupari ja rauta tai kupari ja joku kivilaji(ehkä kaasulla kuumuuskyllästettynä/painekyllästettynä). Ei kuitenkaan puolijohteita koska se olisi fuskausta ja eri kysymys ja ei aseta haastetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sähkön tasasuuntauksesta.
"Miksi ihmeessä pitää yrittää tehdä asiat mahdollisimman vaikeasti. Ei yhdestä aineesta tasuria saa; ei edes huonoa.
Jos taas puhutaan RF taajuuksista, on suuntakytkimien rakenne melko yksinkertainen ja niillä päästään hyvinkin 30 dB:n suuntaavuuksiin. Mikroaaltotekniikassa kiertoelimet ja esimerkiksi tauka T toteuttavat samanlaisia funktioita.
Jutussasi ei tunnu olevan järjen häivää.
Toinen muotoilu sille sähkön tasasuuntauksen ongelmalle on se, että mikä rakenne varmistaa suurimmalla tarkkuudella että nykyiset sähköopilliset teoriat ovat oikein, eli miten selvittää yhtälöiden tarkkuus suurimmalla mahdollisella määrällä desimaaleja. Vastaava asia kuin galileon pudotuskoe tai avaruusluotainten ratojen tarkat mittaukset. Vastaan voi tulla muuttujia joita ei yleensä viitsitä ottaa huomioon, kuten elektronien paino ja ehkä kenties jopa jotain toistaiseksi tuntematonta. Elektronien painon vaikutus riippuu siitä miten päin elektroninen komponentti on.
Myös suprajohtavuudella saattaa olla jotain merkitystä sellaiselle tasasuuntaukselle.
Olet pahasti hakoteillä. Jo ukko Tesla aikoinaan pähkäli vastaventtiilille rakenteen, jossa ei ole liikkuvia osia. Idea on siinä, että estosuunnassa liikkuva fluidi käännetään takaisin tulosuuntaansa, jolloin virtaukset törmäävät ja fluidin liike hidastuu.
http://en.wikipedia.org/wiki/Tesla_valve