Tulevaisuuden työelämä

3D printtereiden mustepatruunoille avautuu ihan sikamageet markkinat.

Kuka määrittelee mitä on "työelämä"? Se ei ole tieteellinen termi, eikä aihe ole siksi mielekäs.

Jos työelämä tulkitaan orjuudeksi, jolla on jo eksaktimpi merkitys, tahdosta riippumaton toimiminen, niin siihen ei välttämättä vaikuta kuluttajien kysyntä, eikä 3D printtaus millään muotoa.

Työelämä on minusta ennen kaikkea poliittinen termi, josta on vastuussa sekä ammattiyhdistysliikkeet että oikeistolaiset.

Tulevaisuuden työelämässä.

Ruokaa tuotetaan kuten ennenkin. 3-D printtaus ei tuota ruokaa.
Myös infra: tiet, rakennukset ja muut vastaavat joudutaan rakentamaan kuten ennenkin.
Ei työmäärä merkittävästi pienene. Osa tuotteista valmistuu eritavalla kuin ennen.
Muoti raaka-aineita tulee ja menee. Ei tarvita kuin pienikin epäily että 3-D printatut tuotteet esim: ruoka-astioina aiheuttaisi syöpää ja kukaan ei puhuisi niistä enää mitään.

Automaatio lisääntynee kotona ja työpaikoilla.

Huvittelukeskukset kasvavat suuremmiksi ja monipuolisimmiksi.
Kaupungit suurenevat entisestään kun asutus pakkaantuu enemmän ja enemmän sinne.

3-D tuotteet ovat vain pieni osa ihmisen kulutushyödykkeitä

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa mitenkään.

10 halutuinta ammattia vuonna 2010 olivat sellaisia että niitä ei ollut edes olemassa vuonna 2004.

Lapsemme tänään menevät aamulla kouluun ja valmistautuvat ammatteihin joita ei ole vielä olemassa sekä ratkomaan ongelmia joista emme edes tiedä vielä.

Tuotanto muuttuu enemmän automaatioon

Spesialistien tilalle tulee generalisteja

Kielitaito on tärkeämmässä osassa, viiden tai useamman kielen osaaminen kuuluu perustaitoihin.

Työpaikka voi vaihtua monta kertaa vuodessa, työ on enemmän projektiluontoista. Myös työpaikan sijainti voi olla missäpäin tahansa maapallolla.

Koulutus ja opetus muuttuvat täysin.
Yksi ammatti tai tutkinto ei riitä enää mihinkään, pitää olla useampi.
Opiskelu jatkuu koko työelämän ajan.

Ostovoima ei katoa koska katoavien ammattien tilalle tulee uusia ammatteja joista emme ole vielä edes kuulleet.

Näkökulma tulevaisuuteen.

Elintaso tulee romahtamaan länsimaissa. Moni tulee olemaan aivan pallo hukassa. Ne joilla on työtä ja tuloja roikkuvat niissä kiinni niin kauan kuin pystyvät. Ne vähät uudet työpaikat joita länsimaissa syntyy ovat niin huonosti palkattuja että sillä palkalla ei pysty elämään, ei ainakaan länsimaissa totutulla elintasolla.

Tämän hetken suurin ongelma länsimaissa, tai muualla on se seikka että ihminen tekee "työtä" saadakseen rahaa jolla ostaa tavaraa ja maksaa eläminen. Harva tekee työtä sen työn vuoksi.
Sotien jälkeen Suomessa tai missä tahansa maailmassa on ihmiset tehneet työtä jotta yhteiskunta saataisiin jälleenrakennettua. Nyt kun se on jälleenrakennettu tekee ihminen työtä periaatteessa vailla päämäärää.
Uusi päämäärä on saada rahaa ja ostaa tavaraa.
Elämäntarkoitus on luoda jonkinlainen omaisuus.

Tunnen monia jotka tekevät yksinkertaista työtä jossa ei tarvitse ajatella mitään, voi robotin omaisesti tehdä sen 8 tuntia hommia, saada palkan ja mennä kotiin katsomaan televisiota. Jatko-opiskelu on kokonaan poissuljettu asia, ei kiinnosta. Mitään muotilehteä, sisustusohjelmaa tai urheilua monimutkaismpaa ei edes vilkaista. Ja tämä on siis se elämä jota he haluavat. Monotoninen työ ja loppuelämä tosi-tv:n parissa.

Länsimaita vaivaa tuudittautuminen yltäkylläsisyyteen ja liian helppoon elämään.
Tätä voisi kutsua jälkiteolliseksi rappion ajaksi.

Ja jonkinlainen romahdus varmaan nähdään, nykyinen elämäntapa, talousjärjestelmä ei toimi ikuisesti.

Tulevaisuudessa työtä tehdään enemmän sen työn vuoksi eikä vain rahan vuoksi. Toki tehdystä työstä pitää maksaa palkkaa mutta itse työ on silti tärkeämpää. Monotoniset ja tylsät työt eivät enää ole haluttuja eikä niihin oikeastaan edes ihmistä tarvitse.

Kokonaan toinen tulevaisuuden kuva on taas sellainen jossa ei enää ole edes rahaa. Ihmiset tekevät "töitä" koska se on luonnollista ja tarpeellista.
Jokainen omalla panoksellaan vie yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa eteenpäin.
Omaisuuden käsite katoaa, ihmiset suuntaavat voimavaransa ja energiansa oppimiseen läpi elämän ja nykyinen shoppailu ja rojun haaliminen on vain kaukainen outo käsite historiassa.

Voi kuulostaa utopialta mutta niin varmaan kuulosti tämä meidän tietoyhteiskuntakin utopialta sata vuotta sitten.

Tietysti voi olla että kun tämä nykyinen järjestelmä alkaa romahtamaan saadaan kolmas maailmansota ja monta sisällissotaa aikaan joka vie ihmisen takaisin metsästäjä/keräilijäksi. Siinäkin vaiheessa ainoa keino selviytyä on toimia siten että koko yhteiskunta jossa elää hyötyy siitä.
Nykyinen länsimaalainen itsekkyys, pinnallisuus ja ahneus ovat niin tiukkaan opittuja asioita että menee muutama sukupolvi ennekuin nuo katoavat.

Eli nyt puhun siis työelämästä vähän kauempana tulevaisuudessa, 100 - 200 vuotta eteenpäin. Nykyisellä tavalla mennään vielä pitkään kunnes tulee joko pakko muuttaa järjestelmää, tai se muuttuu itsekseen pikkuhiljaa tai sitten se kaatuu rytinällä ja ihmiskunta aloittaa alusta.

Jokainen voi nyt itse miettiä miksi tekee sitä työtä mitä tekee ja mikä sen työn tarkoitus on? Mitä on elämässään tekemässä ja mikä sen tarkoitus on?