Olen treenannut nyt yhtäjaksoisesti kaksi vuotta kestävyysjuoksua. Kunto on kasvanut kohisten, mutta juoksemisen varjopuolena on lisääntyneet infektiot. Olen tänä vuonna sairastanut jo neljä erilaista flunssaa, viimeisimpänä keuhkokuume, mikä iski pari viikkoa maratonin jälkeen. Kroppa alkaa pikku hiljaa toipua keuhkokuumeesta, joten pääsen takaisin lenkkirutiineihin kiinni. Pitänee laskea harjoituskilometrejä ainakin loppuvuodesta, jotta immuniteetti palautuisi normaaliksi.
Juoksu on helkkarin kiva harrastus, mutta tällainen sairastamistiheys syö kyllä motivaatiota. Ennen en sairastanut edes tavallista flunssaa joka vuosi. Ruokavalio on monipuolinen ja untakin tulee riittävästi.
Juoksu on helkkarin kiva harrastus, mutta tällainen sairastamistiheys syö kyllä motivaatiota. Ennen en sairastanut edes tavallista flunssaa joka vuosi. Ruokavalio on monipuolinen ja untakin tulee riittävästi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo. Näin se on. Kova treenaaminen altistaa herkemmin tuollaiselle. Huippu-urheilijoilla tavallista ja tavikset ihmettelee, miksi ne urheilijat sairastuu niin usein juuri arvokisojen alla. No kun ne treenaa niin kovaa.
Olen huomannut saman. Ei auta kuin vetää kevyet harjoitukset kevyinä ja kovat lyhyinä että pysyy terveenä. Yllättävän hyvin kunto kehittyy näin.
Muistakaa pestä kädet mahdollisimman usein ja välttää pärskiviä ihmisiä jne. Eivät ne pöpöt itsestään kimppuunne käy. Lisäksi voi kokeilla syödä vitamiineja ja kasviksia sekä lisäravinteita.
Vitamiineja tosiaan nassuun. _Kovien_ treenien jälkeen sen illan aikana korostetusti välttää infektioita korostuneena käsi ja sosiaalisena hygieniana. Kun illalla vetää kovan treenin, niin samana iltana ei kannata rientoihin lähteä. Sama pätee tietysti kisoihin. Aikaikkuna sairastumiselle on muutama tunti ja herkin hetki on melko pian rasituksen jälkeen kun kroppa jäähtyy. Määräkaudella ei juuri pöpöt tartu kun kroppa on valmius tilassa jatkuvasti, mutta monttuun vedettynä tarttuu herkästi.