On ollut erittäin opettavaista tutustua ulkomaalaiseen mieheen. Olen joutunut kohtaamaan omat ennakkoluuloni kertaa monta. Sen lisäksi myös muun yhteisöni ennakkoluulot. Tapanani on elää niin, että pysähdyn jos minulle tarjotaan mahdollisuutta muuttaa omia uskomuksiani! Mutta kuinka jatkaa suhdetta näiden ennakkoluulojen kanssa?? Olenko taas vain yksi hyväksikäytetty keski-ikäinen nainen? Olisko jollakin kokemuksia, jotka jakaa kanssani. Olen itsenäinen nainen, joka ei koskaan kuvitellut alkavansa/joutuvansa suhteeseen kouluttamattoman mustan miehen kanssa. Toisaalta minua ei ole koskaan kohdeltu niin hyvin, mutta en haluasi olla sinisilmäinen. Teoriassa olen opiskellut monikulttuurisuutta, mutta tässä ei nyt teoriat auta!!! Miten jatkaa..katsonko tämänkin vai miten toimin? Tälläisten mietteiden kanssa...
Odotan kommentteja..kiitos:)))
Odotan kommentteja..kiitos:)))
Vastaukset 12
Vanhimmat
MISTPÄI KAVERISI ON?
Hän on gambialainen.. asuu pk.seudulla!
Mieleeni tulee väkisin muutamia kysymyksiä.
1) Tapasitko miehesi ulkomailla vai oliko hän jo aikaisemmin Suomessa? (oletan että Suomessa)
2) Sanoit että olet "itsellinen". Oletko oikeasti ihastunut miehesi persoonaan vaan saamaasi huomioon, hellyyden kaipuuseen, yms.?
3) Onko teillä myös henkinen yhteys? Pystyttekö keskustelemaan myös kuin kaksi aikuista ihmistä?
4) Elätätkö / tuetko miestäsi rahallisesti?
5) Onko mies paljon sinua nuorempi?
6) Käykö hän töissä? Jos ei niin tiedätkö mitä hän puuhailee päivisin?
7) Onko mies selittämättä poissa / kommunikaatiolaitteiden ulottumattomissa silloin tällöin?
8) Voitko sulkea sukupuolitaudin mahdollisuuden pois?
Mieti rehellisesti näitä kysymyksiä. Erityisesti jos tuet miestäsi rahallisesti ja hän aika ajoin vain häippäisee teille tietämättömille, ihmeellisten selitysten kera, haiskahtaa juttu sinun huijaamiseltasi.
Kiitos Kullervo asiallisista kysymyksistäsi. Olemme tunteneet vasta vähän aikaa,joten en osaa kaikkiin juurikaan vastata. Pohdinkin lähinnä sitä miten jatkaa vai jatkaako? Niin, toi kysymys hellyydentarpeesta jäi mietityttämään. En tue häntä taloudellisesti. Keskustelemme paljon ja hän todellakin on saanut minua ajattelemaan jopa omaa arvomaailmaani. Olen analyyttinen ihminen ja minulla on ollut vaikeuksia suomalaisten miesten kanssa. Hänen kanssaan olen joutunut luopumaan vanhoista käyttäytymismalleistani, joita käytän miesten kanssa. Olen verbaalinen ja englannin kielellä en pysty niin hyvin itseäni ilmaisemaan. Olen isän kasvattama tyttö ja sanonkin joskus olevani pseudomies, heh! Hänen kanssaan joudun kohtaamaan oman naiseuteni, enkä tarkoita tällä mitään seksuaalista. Joudun käyttäytymään kuin nainen ja tavallaan alistumaan. Olen aina ollut se joka pitää ohjat käsissään.Alistumaan siis siihen, että minua kunnioitetaan naisena, jos ymmärrät mitä yritän sanoa:)
Suurin osa siitä mitä hän sanoo, kuulostaa niin hyvin yksinkertaiselta. Voisiko tämä elämä todellakin olla niin yksinkertaista???
Olen aika hukassa ajatusteni kanssa, koska en halua tulla huijatuksi ja uskoa kaikkea puppua mitä puhutaan. Olen itsekin ollut vaahtoamassa hyväksikäyttämisestä ja tylysti torjunut (rasistisesti) tummia miehiä. Tämä mies vaan oli sattuma, että aloimme juttusille.
Taudeilta suojaudun, ei siitä ole tarvinnut kahta sanaa hänen kanssaan vaihtaa. On itsestään selvää!
Kävi tässä kuinka tahansa, olen kuitenkin oppinut itsestäni melkoisesti..lähinnä niiden vanhojen käyttäytmismallien tarkistamisessa!!!
"Hänen kanssaan joudun kohtaamaan oman naiseuteni, enkä tarkoita tällä mitään seksuaalista. Joudun käyttäytymään kuin nainen ja tavallaan alistumaan. Olen aina ollut se joka pitää ohjat käsissään.Alistumaan siis siihen, että minua kunnioitetaan naisena, jos ymmärrät mitä yritän sanoa:)"
Kuullostaa melkein alistumiselta. Ehkä kontrollifriikkinä ihmisenä nautit tilanteessa, missä kerrankin toinen ottaa ohjat käsiinsä ja sinua "viedään". Pitemmän päälle tämä alistaminen varmasti vain kasvaa ja muodostuu tukahduttavan raskaaksi. Itse suhtautuisin todella varauksella. Tuo Sissin kommentti antaisi viitteitä myös tällaiseen.
"...JOUDUN kohtaamaan oman naiseuteni....JOUDUN käyttäytymään kuin nainen...".
Kylläpä näyttääkin olevan vaikeaa suomalaiselle naiselle olla ja käyttäytyä kerrankin kuin NAINEN. Vielä vaikeampaa näyttää olevan hyväksyä se, että mies olisi suhteessa se vahvempi osapuoli.
Hei Nainen stadista ja muut, kyllä ainakin näin miehen näkökulmasta nainen saa olla nainen ja suhteessa mieheen nainen voi ihan hyvin olla myös se heikompi astia. Toisten femakkojen pelossako te ajattelette ja käyttäydytte niin kuin käyttäydytte? Ei ainakaan me miehet tuollaista haluta.
Tälläkin palstalla on ollut paljon juttua siitä, että suomalaiset naiset ovat menettäneet naisellisuutensa ja he ovat kuin miehiä joilla on tissit. Nämäkin kommentit tukevat täysin tuota käsitystä. Suomalaiset naiset ovat tosi pahasti hukassa oman naisellisuutensa kanssa, kiitos vuosikymmenien tuhojaan tehneen kieroutuneen feminismin.
En ymmärrä tätä ihmettelyä ollenkaan. Miksi naisten tulisi haluta olla "heikompi astia"? Se joka on "vahva", sillä on myös valta. On tietenkin varsin kätevää ja mukavaa, jos toinen puolisko on se mukautuva ja "heikko". Vallan käsitteeseen tässä yhteydessä sisältyy myös itsemääräämisvalta eli kysmys vapaaehtoisesta suostumisesta erilaisiin itseä koskeviin asioihin. Jos tämä on mielestäsi, Mies stadista, jotain "femakkojen" pelottelupropagandaa, et ole ymmärtänyt feminismistä puolen puupennin vertaa.
Mutta kyllähän tuo vähän sylettää, jos suomalainen nainen toteaa että ekaa kertaa on "joutunut" käyttäytymään kuin nainen kun törmää ulkomaiseen mieheen... En kyllä ihmettele, suomalaiset naiset kohtelevat miehiä ihan eri tavalla riippuen siitä mistä ne tulee.
Onhan tämä naisena ja miehenä olo elämän kestävä prosessi, kuten muutkin elämän osa-alueet. Useimmiten naiset helpommin joutuvat/haluavat kohdata oman KESKENERÄISYYTENSÄ ihmisenä, myös sukupuoliroolin sidonnaisuuden. Rasittaa miesten ainainen omaehtoisuus ja mustavalkoisuus. Itse koen, että omien heikkouksien ja keskeneräisyyden kohtaaminen ja hyväksyminen olisi hyväksi koko parisuhteelle. Oli se sitten suhde keneen tahansa, ulkolaiseen tai kotimaiseen. Itsellä alkaa jo usko pettää, että sellainenkin mies tässä maailmankaikkeudessa olisi, jolla olisi tunneälyä ja kykyä moiseen. Minä en ainakaan voi sanoa olevani "valmis".
Pakko on kyllä neuvoa sinua olemaan varovainen, vaikka itsellänikin on mies Länsi-Afrikasta (kristitty nigerialainen). Olisi tietenkin ihanaa sanoa, että anna mennä vaan ja rakastu päätä pahkaa, mutta se ei kyllä ole järkevää.
Ensinnäkin, ihmisiä on tietty erilaisia, mutta kaikki tuntemani gambialaiset ovat todella sovinistista porukkaa viimeistään sitten kun nainen on "saatu kiikkiin". Onko ystäväsi muslimi? Tuntemieni gambialaisten avo- tai aviovaimoja ei koskaan näy ulkona esim. baareissa miestensä kanssa. Nämä miehet usein kummastelevat perheemme tasa-arvoista ja vapaamielistä menoa ja neuvovat miestäni pitämään minut paremmin "kurissa". Heillä on todella hassuja mielipiteitä siitä, kuinka minun tulisi käyttäytyä ja kuinka esim. mieheni pitäisi aloittaa ravintolassa heti tappelu, jos joku vieras mies hakee minua tanssimaan. Mieheni on myös antanut porttikiellon eräälle entiselle gambialaisystävälleen, joka meillä vieraillessaan käyttäytyi minua kohtaan niin alentuvasti ja loukkaavasti, etten ole sellaista viëlä ennen nähnyt. Hän mm. puhutteli minua koko ajan sanoilla "you woman".
Minulla on ilmeisesti vain huonoja kokemuksia gambialaisista, mutta sehän ei välttämättä tarkoita sitä etteikö heitä olisi muunlaisiakin. Suomalaisten ja afrikkalaisten välillä on sekä oikeita liittoja että sitten siitä vähemmän aitoon rakkauteen perustuvia. Hyvin monet tutut ovat kulissiliitoissa suomalaisten kanssa, joko yhteisestä sopimuksesta tai hyväuskoisen naisen tietämättä. Jos ystäväsi ei hyödy yhdessäolostanne muuten kuin henkisesti, hänellä on siis jo pysyvä oleskelulupa ja oma toimeentulo turvattu, voi hän olla kanssasi tosissaankin, mutta parempi kuitenkin katsella rauhassa ennenkuin pistää päänsä pölkylle...
Kiitos Sissi vastauksestasi! Oli tärkeää kuulla ajatuksiasi. Olenhan ensikertalainen:) Olen todellakin itsenäinen nainen enkä välttämättä tarvitse miestä elämääni. Varmaan tämän miehen mittapuun mukaan olen mahdollisesti " hyvä saalis". Olen hyvässä ammatissa, minulla on iso rivitaloasunto ja eronnut. Nämä ovat siis realistiset faktat!!
Hän korostaa usein, että olen vapaa menemään ystävieni kanssa ja sitä teenkin. En mielestäni ole aivan maailman sinisilmäisin. Tosin tämä saattaa olla taktiikkaa. Työskentelen ihmistyössä ja omaan mielestäni ihmistuntemusta, mutta.. ehkä samat säännöt eivät toimi monikulttuurisissa suhteissa. Niin, hän on muslimi, sitä kysyit. Ainakaan tällä hetkellä hän antaa minun olla rauhassa, eikä kysele menojani.
Olen aina ollut elämyshakuinen ihminen ja toisaalta tämä saattaa olla myös sitä.
Kiva, että löysin tämän palstan ja voin tuuletella ajatuksiani ja keskustella.
Ei sulle mistään monikulttuurisuusteorioista mitään hyötyä ole!
Jokainen ihminen, kuten myös sinun miesystäväsi, on oma yksilönsä. Katsot vain, miten käy! Älä välitä muiden mielipiteistä.