Mistä yksinänen ja syrjäytynyt saa seksiä

"Luonnonlaki nimeltään evoluutio huolehtii siitä, että sosiaalisesti heikkolahjaiset tai ongelmaiset eivät saa pariutumiskumppania eivätkä täten pääse levittämään huonoja geenejään."

Heh, tuli mieleen se heitto että mistä miljoona kärpästä tykkää. Lisääntymisestä ehkä?

Eipä se Einstein ollut mikään kummoinen heppu, ujo ja sosiaalisesti näennäisen kömpelö, lahjatonkin lapsena. Ihmiskunnan ylivertaiset älykkyyden ja geenit kuitenkin omisti. Sama koskee myös muita maailmankuvaa mullistaneita.

"Se on valitettavasti totta yksinäisyys, kaipaan hellyyttä ja tietenkin sexiä.

Olen kyllä sosiaalinen ja paljon harrastuksissani tapaan mukavia miehiä mutta, mutta miksi en osaa lähestyä heitä oikein että voisi syntyä seurustelusuhde.

Olen myös suhteessa varattuun mieheen silti kaipaan jotain enemmän, aikaa on vähän ja tapaamiset harvoin."

Onneks on huo.ria maailma täynnä. Maksaahan se seurustelukin mut huo.ran paneminen tulee lopulta halvemmaksi. En usko et koskaan saan suhdetta joten tyydyn sitten huo.raan jos alkaa panettaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10843740#comment-56666417

Samat teemat kuin tuossa keskustelussa. Huomaa että vaikutteita on saatu.

Evoluutiohan sallii myös huijauksen ja pettämisen täysin hyväksyttävinä lisääntymisstrategioina. Siksi naisten on turha kuvitella, että he saisivat sen ihanan miehen ikään kuin evoluution valkkaamana. Petetty ja jätetty nainen ovat ihan yhtä lailla evoluution tulosta.

Ei mistään.

Maksulliset naiset eivät täytä sitä tyhjää tilaa, jota jokainen yksinäinen ja syrjäytynyt ihminen kaipaa...välittämistä, rakkautta ja tietty seksiä. Pelkkä tunteeton seksi ei auta yhtään mitään.

Rakkautta, välittämistä...ei voi ostaa. Se syntyy kiinnostuksesta. Ujot ja syrjäytyneet ovat sellaisia jotka eivät herätä minkäänlaista kiinnostusta, vähiten seksuaalista kiinnostusta, kenessäkään. Siispä yksin jäävät.

Kuulun itsekin syrjäytyneisiin. Osittain omasta tahdosta ja osittain ympäristön paineesta johtuen. Käyn töissä ja olen kaikki vapaa-aikani yksin kämpillä. Näin se menee kuolemaani asti. Piste.

Tuli nyt viikonloppuna tehtyä seuraavia asioita: katselin X-filesiä dvd:ltä joku 15 jaksoa, pelasin Dragon Age:Origins pelin loppuun, pelasin Call of duty 4:sta livessä ja sitten surffailin netissä. Tietty kävin kaupassa pari kertaa ja ostin safkaa ja söin. Hieman jumppasin käsipainojen kanssa. Nyt sitten kohta nukkumaan ja uutta työviikkoa aloittamaan.

Standardi viikonloppu mulle.

Elämä jatkuu. Yksin. Aina.

Meidän pitäisi pohtia, miten yksinäiset saaaisiin yhdistettyä? Miten ujot saadaan uskaltamaan, miten nyhveröt saadaan edes nynneröiksi? Miksi yksinäiset eivät kohtaa? missä on vika? Olisko jotain, mitä voisimme tehdä yhdessä? Olemmeko asettaneet "puoliiskollemme" niin korkean standardin, ettei siihen yllä kukaan? Vai mistä ihmeestä parinmuodostus on kiinni? Olen itse 40 ja tuntuu todella vaikealta löytää sitoutunutta kumppania. Tuntuu, että maailma olisi pulloillaan ihmisiä, jotka vain etsivät, mutta eivät koskaan löydä. Tai jos löytävät, eivät jaksa odottaa niin pitkään, että selviäisi onko kumppani sopiva. Kaikki-mulle-tässä-heti-nyt on tämän päivän trendi. Itse uskon hieman hitaampaan lähestymistapaan, jossa keskustellaan kumppanin kanssa paljon, jotta saadaan selville millainen hän on sisältäpäin ja sen perusteella voisi vasta sitten pohtia kannattaako suhdetta jatkaa. Ukonäköasiat on vaan niin pinnallisia. 30 vuotta seurustelun jälkeen ei nuoruuden kauneudesta ole jäljellä piiruakaan.

Minä haluaisin ihan tavallisen, rauhallisen, normaalin, tasapainoisen, järkevän, ei tunnekuohuissa rypevän, entisistä suhteista ja niiden ongelmista vapaan, puhumisesta ja pussailusta sekä hellittelystä pitävän, jalat maassa olevan Miehen -50v, joka pitää yhteisestä puuhastelusta, vaikka kokkailusta, mökkeilystä, ulkoilusta, vaikka yhteisestä punttisalireissusta, marjastamisesta, sienestämisestä... mistä vaan, jota tehdään yhdessä. Saa olla vähän tylsä, mutta ei tyhmä. Ainoa ulkonäkökriteeri on yli 165cm pitkä. Verkkaritkin käyvät oikein käytettyinä.