Ruoka oksettaa

Luulen että mahdollinen syy ylipainoosi tuli selväksi viestisi lopusta. "en käytä rasvaa juuri lainkaan". jepjep.
ihminen tarvitsee rasvaa! ja tarkoitan nyt hyvälaatuista rasvaa jota saat kalasta, kasviöljyistä (oliiviöljy tai rypsiöljy, kylmäpuristettuna) ja pähkinöistä sekä avocadosta. lisää ruokavalioosi ruokalusikallinen tai kaksi sitä öljyä ja pläsöt sulavat silmissä. vähennä myös leipää ja syö enemmän kasviksia.

se on varmaan yksilöllistä miten tuollainen yksipuolinen ruokavalio kussakin vaikuttaa. joku voi olla silmiinpistävän laiha joku ylipainoinen kuten sinä olet. MONIPUOLISUUS.

Tarkoitukseni oli kysyä, miten pystyn monipuolistamaan ruokani, kun ruoka oksettaa, en miten laihtua :) Mutta kiitos kuitenkin.

Ensimmäinen vastaaja ei selvästikään lukenut koko tekstiä, tai ei ymmärtänyt sen sisältöä. Kerrot, että olet aina ollut samanlainen, siis lapsesta asti? Että tämä ällötys ongelma ei alkanut samaan aikaan kun hormoni ongelma?

Jos olet kärsinyt ongelmasta lapsesta asti, siitä eroon pääseminen ei ole mitenkään helppoa. Terapeutista varmasti olisi apua, mutta on varmasti vaikeaa löytää terapeutti, joka oikeasti ymmärtää ongelmasi ja osaa auttaa sinua, terapeutitkin on vain ihmisiä, joidenkin kanssa synkkaa toisten ei.

Onko sinulla joku, joka voisi käydä kaupassa puolestasi? Voiko joku tehdä ruuan sinulle valmiiksi (ainakin osan siitä). Minua ainakin joskus ällöttää ruuan haju, jos teen ruuan itse, tulen "kylläiseksi" jo ruuan hajusta, enkä enää pysty syömään sitä. Ota lautaselle vain ihan pieniä annoksia. Aloita vaikka ruokalusikallisesta. Tänään syöt lusikallisen makaronia ja loput sitä leipää, mitä pystyt syömään, ensi viikolla otat kaksi lusikallista makaronia. Tai lusikallisen makaronia ja toisen lusikallisen lihakastiketta.

Kerrot rakastavasi hyvää ruokaa. Onko sinulla varaa käydä ravintolassa syömässä? (edes silloin tällöin). Ruoka on aika pitkälti mielikuvia, eli jos joku ällöttää, se on se mielikuva joka ällöttää (esim. minä en voi syödä blinejä, koska minua ällöttää sana blini, tulee lima mieleen, vaikka tiedän, että ne on vähän kuin lettuja). Koita luoda positiivisia mielikuvia ruuasta, koita tehdä syömisestä mahdollisimman miellyttävää. Toinen vaihtoehto on tehdä syöminen huomaamatta. Eli keskityt johonkin muuhun kuin syömiseen. Luet kirjaa, katsot elokuvaa, menet vaikka kävelylle. Missään nimessä et pääse ongelmastasi eroon päivässä, vaan pikkuhiljaa askel kerrallaan.

Kiitos siitä, että näytät ymmärtävän tilanteeni, ja ennenakaikkea kiitos vinkistä! Täytyy ehdottomasti ottaa kokeiluun tuo lusikallinen kerrallaan -tyyli :) Varmasti on apua pidemmän päälle, varsinkin jos rohkaistuisin syömään edes sen lusikallisen/haarukallisen erilaisia ruokia laidasta laitaan.

On tosiaan ollut lapsesta asti, tiedän joidenkin ruokien kohdalla mistä kammotukseni on tullut (ja aikuisemmalla iällä se on muuttunut oksettavaksi oloksi), joten asia on todellakin syvemmällä ja mielestäni vaatisi jotain toimenpiteitä että pääsen ongelmasta eroon. Kyse on enemmän ruuan hajusta, olemuksestaja ennenakaikkea koostumus suussa on se, mikä ällöttää. Esimerkiksi kalaa en pysty syömään siksi, kun meinasin ruotoon tukehtua n. viisi vuotiaana ja minua ei ymmärretty mitä viitoin, ennenkuin muutuin kuulema siniseksi. Kalasta sinänsä pidän, mutta jo ajatus ruodosta poikittain kurkussa saa ällötyksen aikaan. Muuten en juurikaan tiedä, mistä oksettava olo ruokia kohtaan on tullut, ei ole pakotettu syömään väkisin (maistamaan kaikkea kyllä), ollaan syöty aina monipuolisesti enkä usko ongelman muutenkaan ns. johtuvan vanhemmistani.

Ravintolassa pyrin syömään kuukausittain kunnon ruokaa (enkä puhu nyt mistään roskaruuasta, vaan kasvispainotteisesta liharuuasta) ja yritän syödä vanhemmillani niin usein kun on sellaista, mitä pystyn syömään. Itse kuitenkin haluan ennemmin ruokani tehdä, jotta tiedän mitä ja millaista siinä on.

Siltikään henkilöt, joiden luona olen käynyt, eivät ole nähneet ongelmaa. Vähän sama kuin masentuneelle sanoisi, että tartu itseäsi niskasta kiinni niin kaikki on taas paremmin. Ei se ole siitä halusta etteikö haluaisi ottaa, vaan siitä ettei itse omin avuin vaan pysty.

Mä olen koko elämäni syönyt monenlaisia ruokia, ja aina rakastanut hyvää ruokaa. Olen innokas kokkaaja ja tiedän tekeväni hyvää ruokaa...Nyt minulle on kuitenkin tullut hyvin samanlaisia "oireita" kuin sinulla on...En välillä pysty syömään ollenkaan ja vaikka ruoka on jo tehty saatan joutua heittämään kaiken pois kun oksettaa niin paljon...Juon ruoan sijasta helposti vettä. Saan myös syötyä aina makeisia ja esim sipsejä, joista lopulta tulee huono omatunto ja sen takia huono olo...en tiedä mitä tehdä...

hyvä huomata etten ole yksin ongelmani kanssa! mulla on aina ollut pienestä pitäen tiettyjen ruokien kanssa vaikeuksia, makaronilaatikko-ällötys loppui n. 17v mutta siltikin harvoin sitä syön, kanan löysin takaisin 19v ja nyt taas kuvottaa. ongelmani on tosin se, että lähes kaikki "kunnon ruoka" on jäänyt pois. elän tällä hetkellä hedelmillä, weetos-muroilla (en pysty syömään enää cheerioseja tai rice kripsejä), kumina-leivällä, kananmunilla. Kinkkusalaatti menee alas satunnaisesti mutta siihen se jää. Huomasin että aamuinen kaurapuuronikin on poistunut ruokavaliosta jo toista kuukautta. Nesteitä (vettä, jääteetä, mehut ym.) menee helposti alas.
Päätin, että googletan tänään onko jollakin muulla samaa ongelmaa, koska tänään iski se vikatikki: kotona ei ollut kaapissa yhtään mitään muuta kuin pakkasessa kalapuikkoja, ranskiksia ja lihapullia. Ajattelin että nyt on pakko tehdä ja kyökkäsin kahdesti kun kalapuikot ja ranskikset olivat uunissa. Söin 5 kalapuikkoa ja kourallisen ranskalaisia 1h20min ajan. Jep jep.
Tilanne menee koko ajan pahemmaksi. Olen 22v. hoitaja, täysin normaalipainoinen ja päänupissa ei taatusti ole mitään vikaa ja tiedän etten omaa syömishäiriötä. Omaiset ovat huolissaan ja avopuolisoa hävettää jo käytökseni kun ravintolassakin poistuin viikonloppuna kahdesti vessan puolelle (kiinalaisessa ravintolassa riisiä ja friteerattuja katkarapuja, söin 2.)

Pitäiskö mennä lääkäriin (arvauskeskukseen) silmien pyöriteltäväksi ja haukuttavaksi et syö ny vaa tai ota buranaa, se auttaa. Näin siis meidän paikkakunnan lääkärillä sanotaan ongelmaan kuin ongelmaan.

Kärsin samasta ongelmasta. Oksetus on ilmennyt kun olen siirtynyt kasvissyöjäksi. Nykyään en tahdo sietää niitäkään ruokia. Minua iljettää kaikki ruoka, varsinkin rasvaiset ja niljakkaat ruuat. Koitin syödä pizzerian pitsaa yksi päivä. Kaikki tuli hetken päästä ylös kun suussa maistui mätä sipuli ja mielessä oli venyvä juusto >:O

Rasvaiset perunat yököttää, juustot, soijamössöt jne. Olen aina pitänyt kiinalaisesta ruuasta mutta nykyisin niiden limaiset kastikkeet on alkaneet iljettää. Suurin yököttäjä on vaalea leipä. Välillä minun ei tartte työntää edes sormia kurkkuun kun yrjö jo lentää ulos. Maito kuvottaa.

Ainoat mitkä ei kuvota, on ruisleipä, näkkäri, jogrutti, kasvikset, hedelmät ja jotkut keitot. Olen syönyt aika pitkään terveellisesti. Jos syön joku kerta äkkiseltään paljon makeisia, siitä seuraa oksennus! Sikäli hupaisaa että nuorena söin ihan kaikkea epäterveellsitä, mutta sen huomasi huonossa kunnossa.

Mielenkiintoista. Olisipa kiva saada teidät kaikki saman pöydän ääreen ja pohtia yhdessä, onko tässä jokin yhdistävä tekijä ja voisiko sillä auttaa teitä?

Olen harrastanut urheilua ja liikuntaa koko ikäni. Olen kokeillut lähes kaikkia ruokavalioita ja koonnut niistä itselleni sopivan. Teen muille liikunta ja ruokasuunnitelmia...harvoin. Oma ruokavalioni repsahtaa silti välillä ihan yhtä lailla. Rasvoja on liian vähän, ateriat jää väliin. Jos tulee puistatus niin sitten vain juodaan. Huolestun vasta jos se kestää päiviä. Silloin voisi suositella vihreä teetä, oikeita mehuja, vesi, ruusunmarjateetä ym.

Liittyyköhän tuo stressiin? Ihmisen elimistö on nimittäin toisinaan aikas nero.

AP: rasvat ja hormonit liittyvät kyl toisiinsa ja aika nopealla vaikutusajalla. Rasvoja pitäisi olla ruokavaliossa. Sopivassa suhteessa kutakin.

Ruoka oksennus: Mulla on nyt tullut ihan sama juttu, ajatella, jopa pitsaan ja kiinalaiseen, mun herkkuihin! No, jouduin lääkärin pakottamana nyt ravintoterapeutille mikä hävettää ja ahdistaa, koska tiedän etten oo mikään pipi päästäni. Joudun pitämään ruokapäiväkirjaa 21.3 asti ja ahdistaa pelkästään se, että joudun kirjoittamaan KAIKEN mitä syön. Siis KAIKEN. pelkästään jos laitan jotain maustetta johonkin niin senkin. Mutta hei, viikonloppuna tein jauhelihasieni kastikkeen melkein kertaakaan yrjöämättä ja kävin vain kahdesti tupakalla siinä välissä kun niin kauhea kuvotus iski! JEE!

Helpottavaa lukea, että muutkin painivat saman ongelman kanssa. Itselläni pikkuhiljaa kaikki ruoka alkanut ällöttämään, samoin ruoan haju. Tällä hetkellä joutuu todella taistelemaan, että saa edes jotain syötyä. Huomaan että minulla ainakin stressi pahentaa tilannetta todella nopeasti. Seurassa on paljon helpompi syödä kuin yksin, silloin ruokaan ei kiinnitä niin paljon huomiota. En myöskään enää laita ruokaa itse, koska se ällöttää niin paljon, syön ainoastaan ulkona. Kyse ei todellakaan ole siitä, että haluan laihtua päinvastoin haluaisin saada muutaman kilon lisää. Harrastan liikuntaa, mutta kaikki energisyys on kadonnut syömättömyydestä johtuen. En tiedä mistä tähän ongelmaan voisi saada apua.

Ajattelin tulla vähän päivittelemään, mukava huomata että en ole ainut kuka kärsii tästä ongelmasta.

Itselläni on tilanne helpottunut, ei paljoa, mutta vähän kuitenkin. Olen pyrkinyt jättämään leivän pois ja syömään tilalla muuta. Ostan tarkoituksella leipää, riisipiirakkaa yms. vain muutaman, jolloin minun on pakko syödä muutakin, sillä välimatkojen vuoksi en voi käydä kaupassa jatkuvasti leipäkaappia täyttämässä. Kunnon lämpimän ruoan teen nykyisin jopa kolmesti viikkoon ja pyrin vähintään joka toinen kerta tekemään jotain sellaista, mitä en ole joko pitkään aikaan syönyt tai tehnyt koskaan aikaisemmin. Ruokaa teen sen verran, että se riittää vain samalle päivälle, jolla yritän siis minimoida "vanhan ruoan" tuoman pahanolon. Ruoka ja syöminen ei enää stressaa muutenkaan yniin paljon mitä aloitusviestiä kirjoittaessa. Syömiseni ei ole yhä lähelläkään sitä mitä pitäisi, mutta olen yrittänyt koota ruokani lautasmallin mukaan. Selvästi on lautasmalli helpottanut. Tosin myös muutenkin muuttuneet elämäntapani ovat varmasti laukaisseet paremman suhtautumisen ruokaan. Pyrin myöskin siihen, että itselleni "turvallisista" ruoista teen monipuolisemman ja lisäilen jotain uutta mukaan välillä. Olen puuronkin saanut mukaan kuvioihin, mitä en olisi koskaan uskonut! Syön sitä tosin vain muutaman ruokalusikallisen, mutta parempi sekin kuin ei mitään :-)

Tämä ei varmasti ole mikään parin viikon eikä edes kuukauden projekti muuttaa lapsuudesta saakka mukana kulkeneista tavoista toisiin, mutta koen olevani jo hyvällä tiellä, vaikka päivittäin oksetusfiilis pyöriikin mielessä.

Mietin noita yhteisiä tekijöitä, mutta mieleeni ei juurikaan tule mitään. Varmasti stressi ja pessimistinen olo siihen, että ruoka kuin ruoka aiheuttaa oksettavaa oloa on yksi sellainen tekijä, jota samasta vaivasta kärsivät tunnistaa itsestään. Joku mainitsi että kaverin kanssa syödessä ruokaa ei kerkeä ajatella, tämän tunnistan myös itse. Jos ystävä "helpottaa" oloa, niin suosittelen aterioimaan kaverin kanssa useammin. Tuleepahan kuultua päivän juorut ja syötyä hyvin yhdellä iskulla ;-)

Tsemppia kaikille samasta vaivasta kärsiville, kyllä se olo varmasti helpottaa! En olisi uskonut että sanon tämän, mutta nimimerkillä kokemusta on :-)

Huhhuh 2018 täällä kirjoittelen ja edes ajatus siitä etten ole yksin asian kanssa helpottaa. Stressi on minulla ollut se suurin tekijä paino-ongelmiin ja kun paino laskee stressi nousee ja ruokahaluttomuus kasvaa. Siitä se noidankehä lähtee.

Muistan kuinka jo ekalla luokalla nirsoilin koulussa joidenkin ruokien suhteen ja opettaja pakotti syömään. Se että oksensin kaikkien nähden lautaselle oli päivittäinen näky. Samoin haukkui minua anorektikoksi yms. Sairas ala-asteen opettaja on varmasti suuri syy omiin ongelmiini, jotka vasta viime vuonna havaitsin ja otin todella käsittelyyn.

Syömishäiriöklinikalla kävin kuukauden, kunnes tajusivat ettei se ole paikkani. Tärkein oppi oli 2-3h välein syöminen, jolloin elimistö ei ala tyhjentämään elimistön omia rasvavarastoja energian saannin takia, kun tuossa ajassa se vatsa tyhjenee.

Paino heittelee 43,8-47kg välillä mutta nykyään valmentajan kanssa seurataan sitö tarkkaa ja treenataan pienillä sykkeillä lihasmassan kasvatusta.