Miten vaikuttaa toisen liikuntarajottenaisuus parisuhteeseen?

Se sana on liikuntarajoitteisuus.
Ei ole kokemusta elämisestä liikuntarajoitteisen kanssa, mutta kyllä halu aina keinot keksii. Siitä on kokemusta.

Keinot keksii kiitos kirjoitusvirheen korjauksesta. On olemassa niinkin tyhmiä ihmisiä joille jokin vajavaisuus toisessa antaa oikeuden kutsua tätä ihmistä haaskaksi.

Tämä on erittäin tärkeä aihe. Vaikka tämä palsta ei ehkä olekaan oikea paikka tälle keskustelulle.
OLen myös liikuntarajoitteinen ja se on aina varjostanut elämääni. Aikoinaan kuntoutuksessa sanotiin että näissä tapauksissa pitäisi hoitaa kumpikin puoliso. Koska nämä asiat ovat monasti niin arkaluontoisia että niistä ei osata eikä uskalleta keskustella parisuhteessa oikein ja toista kunnioittaen.
Nimittelyt ja negatiiviset arvostelut aiheuttavat sen että ihminen vetäytyy ja alkaa tosissaan etsiä syitä siihen että ei tarvitsisi harrastaa seksiä koska arvostelu saa aikaan sen että vammainen alkaa inhota itseään.
Minulle kävi niin mutta onneksi sain apua ymmärtääkseni että olen kallisarvoinen kaikkine vikoineni ja arpineni. Minulle on seksi ja läheisyys yhtä tärkeitä kuin terveelle ihmisellekin.

Sama juttu kuin ed. liikuntarajoitteisella. Reuma tai muu liikuntavamma ei aina merkkaa yhtään mitään sängyssä jos siellä ei juosta kilpaa.

Tähän mennessä on kelvannut ilman juoksu ja tanssiharjotteita ennen petiin hyppyä.
Se että puoliso tai muu heikon itsetunnon omaava ei osaa ottaa elämää erilaisuutena on vaan hyvä että niin tyhmästä petikaverista pääsee eroon.

Vammautunut hlö on ainakin taatusti vakisuhteen kannalla ja on uskollinen kun ei joka kyytipojan kyytiin änkeä.
;)

Ollaan avoimia. Kukaan kun ei ole täydellinen.

Tosin kaikki ei ymmärrä mikä meitä yhdessä pitää- ;)