Hei vaan! Olen kohta 30v täyttävä mies, ja oman tilanteeni ja tämän nykykulttuurin tuntien, on alkanut tuntumaan, että en taida löytää ikinä ketään naista seurustelukumppaniksi, ja ikisinkkuus uhkaa.
En ole koskaan juuri seurustellut vakavasti. Juttuni ovat jääneet vain ihan turhauttaviin säätöihin, ja muutamiin yhdenillan juttuihin, joista ei nyt pidemmän päälle ole mitään hyötyä. Monet yrityksetkin ovat kaatuneet syystä tai toisesta. Myönnän, että olen vähän ujo, mutta en toivoton tapaus kuitenkaan. Baareista on melko toivotonta löytää ketään, niinkö tunnettua onkin. Netistä samoin, kun ainakin minun mielestä se on vaikeaa alkaa sitä kautta tutustuun johonkin ihan outoon ihmiseen, ja keksiä mitä kirjoittaisi sille, ja vielä sellaista että se herättäisi kiinnostuksen. Se kun on sellaista, että yhtä naista kohti on netissä monta muuta yrittäjää, ja sitä on vain siellä yhtenä "arpalippuna", joka on aika osuva vertaus. Vaikka sitä kautta tapaiskin jonkun, niin siltikään ne eivät juuri johda mihinkään, kuin ehkä harvoin. Olen kyllä ajatellut yrittää nettideittailua vielä, mutta kun ei vain tahdo olla motivaatiota juuri edellä mainituista syistä.
Monethan ovat seurustelukumppaninsa löytäneet yhteisten kavereitten kautta, mutta minulla ei nyt tällä hetkellä sellaisia kavereita ole, joiden kautta voisi tutustua keneenkään. Tuntuu että kaikki tuttujen tututkin alkaa olemaan varattuja. Muutenkin tuntuu, että kaikki vain seurustelee, ja minulla se sinkkuelämä vain jatkuu, ja se tuntuu pahalta kun tietää että melkein kaikki kaverit ja tutut ovat kumppaninsa löytäneet. Ainoastaan kaksi miespuolista henkilöä kaveripiiristäni ei seurustele, jonka kyllä voi päätellä jo heidän ulkonäöstään ja olemuksestaan, eivätkä he mahdollisuutensa tietäen enään yritäkkään. Heihin en siis voi itseäni verratakkaan, kun itse kuitenkin pidän ulkonäköni ja siisteyteni kunnossa, ja käyn myös tuolla ihmisten ilmoilla, toisin kuin he.
Harrastuksiakin on joitakin, mutta nekin sellaisia, että hankala tutustua keneenkään. Siihen en usko, että niinkö jotkut sanovat että kadulla tai kaupan kassalla voi ihan vaan mennä juttelemaan, ja näin voi löytää jopa sen kumppaninkin. Kyllähän minulla ainakin voisi olla vaikeuksia yhtäkkiä mennä vain jollekkin oudolle ihmiselle juttelemaan kaupan kassalla tai kadulla, ja niin varmasti monella muullakin, kun vastakaikukaan ei välttämättä ole kovin suotuisaa aina. Sitä se suomalainen juro kulttuuri on.
Tuntuu siis, että naisen löytyminen on kertakaikkiaan mahdotonta, juuri mainitsemistani syistä. En tavoittele niitä tavoitellumpia korkeatasoisia naisia, vaan ihan tavallinen nainen kelpaisi. Noin suunnilleen ikäiseni, tai korkeintaan 7-8 vuotta nuorempi ja siltä väliltä. Sen verran voin paljastaa, että asun Oulussa, jossa ei taida olla kovin hyvät sinkkumarkkinat, tai ainakin näin tuntuu. Että tällainen tilanne, mutta en onneksi ole tämän pahemmin katkeroitunut, enkä vihaa naisia myöskään, kun eihän heitä yksistään voi tilanteestani syyttää. Mitäs mieltä muut, onko pelini jo menetetty?
En ole koskaan juuri seurustellut vakavasti. Juttuni ovat jääneet vain ihan turhauttaviin säätöihin, ja muutamiin yhdenillan juttuihin, joista ei nyt pidemmän päälle ole mitään hyötyä. Monet yrityksetkin ovat kaatuneet syystä tai toisesta. Myönnän, että olen vähän ujo, mutta en toivoton tapaus kuitenkaan. Baareista on melko toivotonta löytää ketään, niinkö tunnettua onkin. Netistä samoin, kun ainakin minun mielestä se on vaikeaa alkaa sitä kautta tutustuun johonkin ihan outoon ihmiseen, ja keksiä mitä kirjoittaisi sille, ja vielä sellaista että se herättäisi kiinnostuksen. Se kun on sellaista, että yhtä naista kohti on netissä monta muuta yrittäjää, ja sitä on vain siellä yhtenä "arpalippuna", joka on aika osuva vertaus. Vaikka sitä kautta tapaiskin jonkun, niin siltikään ne eivät juuri johda mihinkään, kuin ehkä harvoin. Olen kyllä ajatellut yrittää nettideittailua vielä, mutta kun ei vain tahdo olla motivaatiota juuri edellä mainituista syistä.
Monethan ovat seurustelukumppaninsa löytäneet yhteisten kavereitten kautta, mutta minulla ei nyt tällä hetkellä sellaisia kavereita ole, joiden kautta voisi tutustua keneenkään. Tuntuu että kaikki tuttujen tututkin alkaa olemaan varattuja. Muutenkin tuntuu, että kaikki vain seurustelee, ja minulla se sinkkuelämä vain jatkuu, ja se tuntuu pahalta kun tietää että melkein kaikki kaverit ja tutut ovat kumppaninsa löytäneet. Ainoastaan kaksi miespuolista henkilöä kaveripiiristäni ei seurustele, jonka kyllä voi päätellä jo heidän ulkonäöstään ja olemuksestaan, eivätkä he mahdollisuutensa tietäen enään yritäkkään. Heihin en siis voi itseäni verratakkaan, kun itse kuitenkin pidän ulkonäköni ja siisteyteni kunnossa, ja käyn myös tuolla ihmisten ilmoilla, toisin kuin he.
Harrastuksiakin on joitakin, mutta nekin sellaisia, että hankala tutustua keneenkään. Siihen en usko, että niinkö jotkut sanovat että kadulla tai kaupan kassalla voi ihan vaan mennä juttelemaan, ja näin voi löytää jopa sen kumppaninkin. Kyllähän minulla ainakin voisi olla vaikeuksia yhtäkkiä mennä vain jollekkin oudolle ihmiselle juttelemaan kaupan kassalla tai kadulla, ja niin varmasti monella muullakin, kun vastakaikukaan ei välttämättä ole kovin suotuisaa aina. Sitä se suomalainen juro kulttuuri on.
Tuntuu siis, että naisen löytyminen on kertakaikkiaan mahdotonta, juuri mainitsemistani syistä. En tavoittele niitä tavoitellumpia korkeatasoisia naisia, vaan ihan tavallinen nainen kelpaisi. Noin suunnilleen ikäiseni, tai korkeintaan 7-8 vuotta nuorempi ja siltä väliltä. Sen verran voin paljastaa, että asun Oulussa, jossa ei taida olla kovin hyvät sinkkumarkkinat, tai ainakin näin tuntuu. Että tällainen tilanne, mutta en onneksi ole tämän pahemmin katkeroitunut, enkä vihaa naisia myöskään, kun eihän heitä yksistään voi tilanteestani syyttää. Mitäs mieltä muut, onko pelini jo menetetty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä, se on mahdotonta nykypäivänä. Itse olen 35-vuotias ja yksin olen elänyt aina. Yhden kerran olen seurustellut lyhyesti, mutta siitä on jo aikaa. Ei muita säätöjä tai suhteita. Yksin vaan.
Mä olen jo menettänyt se toivoni, että koskaan saisin elämänkumppania ja orientoitunut elämään yksin elämäni. Eihän se kivaa aina ole, mutta on siinäkin hyvät puolensa.
Mun vapaa-aika menee aina yksin. Hommasin tossa uuden pelikonsolin ja pelailen nyt omistamallani kahdella konsolilla pelejä, luen, koitan vähän liikuntaa harrastella, kattelen elokuvia ja soittelen kitaraakin vähän. Sillei se aika menee pääosin.
Enpä olisi edes soveltuva parisuhteeseen. Olen siihen kelpaamaton ylijäämämies. Mutta mitä väliä. Tässä maailmassa parisuhdemarkkinat ovat jo liian raakaa meininkiä mulle, joten jättäydyn pois muutenkin.
Kyl se siitä.
Mistä sinä sitten olet ne tähänastiset naisesi löytänyt? Sieltä samoista paikoista vaan kairaamaan lisää, kyllä lopulta joku aamullakin jaksaa sinua katsella. Ellet sitten ole kuvotus ja siksi tarkoitettukin yksinäiseksi. Tosin silloinkin kannattaa yrittää kehittää itseään pois kuvottavalta tasolta.
Ja sitten Thaikkulaan opettelemaan naisten pyörittelyä ja kasvattamaan itsetuntoa. Tai ties vaikka hakemaan vaimo.
Aloita teatteriharrastus. Harrastajateatterissa. Ei niissä useimmissa tarvita mitään aikaisempaa kokemusta. Niissä on aina pulaa näyttelijöistä. Etkä sä saa muutenkaan ensi alkuun pääroolia, jotain vähäistä vaan. Sellaista että parin tunnin näytöksessä sä oot lavalla 5-15 minuuttia. Harjoituksissa pitää kyllä olla kymmeniä tunteja. Ja kun tunnet yhden ohjaajan niin sitä kautta saa kyllä tietää muidenkin porukoiden näyttelijätarpeista.
Jos sieltä ei naista löydy niin sitten olet toivoton tapaus. Ei kuitenkaan tarvi ajatella että se heti eka produktiossa löytyisi.
Porukat on yleensä selkeästi huumorintajuisempaa kuin muu väestö keskimäärin. Homma ilmeisesti vaatii jonkun huumorintajun alarajan, niin että jos olet tosikko niin sitten homma ei ehkä käy.
Tässä on linkki jossa on osoitteita. Googlaamalla löytyy lisää.
http://www.nettinappi.fi/pulmakulma-palsta/topic/nayttelemaan
Se kyllä sitoo aika lailla, koska useimmissa harjoituksissa täytyy olla ja etenkin kenraaliharjoituksissa ja kaikissa näytöksissä. Näytösajat pitää tietää sopiviksi jo aloittaessaan.
Vika on selvästi naisissa. Tarkemmat tiedot täällä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10849022