Jos ollaan parisuhteessa ja rakastellaan noin pari kertaa viikossa ja vaikkapa kerran vuodessa harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, niin kumppani saa seksikerroista 99 % ja syrjähyppy yhden. Jos tämä tulee esiin, luottamus on mennyt, on huora, erottava välittömästi (vaikka olisi lapset, talot, yhteinen firma jne.) ainakin jos tätä palstaa lukee, vaikka hoitaisi muutoin yhteiset perheen ym pyörittämiseen liittyvät valvoitteensa moitteettomasti.
On totta, että vakisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin lisääntyy korkeampi seksitautien riski ja raskaaksikin voi tulla, mutta näiden riskiä voi oleellisesti vähentää käyttämällä vaikkapa kondomia, jolloin riskit ovat käytännössä minimaalisia.
Väitän myös, että useimmat avioliitossaan syrjähyppyjä tekevät ja heidän kumppaninsa ovat tavallisia, vakituisessa parisuhteessa eläviä ihmisiä, joista "tilaisus tekee varkaan", kuin kukasta kukkaan lenteleviä seksuaaliterveydestään piittaamattomia seksipetoja tai prostituoituja.
Ihminen voi olla epäluotettava monella tapaa. Emme kuitenkaan yleensä leimaa luottamusta ikuisesti menneeksi ja katkaise välejämme, jos ihminen myöhästyy toisinaan tai on joskus jättänyt saapumatta tapaamiseen. Monikaan ei eroa raitistuneesta alkoholistipuolisostaan vaikka tämä kerran vuodessa ensin ikuista raittiutta vannottuaan vetäisikin itsensä sammuksiin.
Luonnossa useimmilla näennäisen yksiavioisilla eläinlajeilla esiintyy syrjähyppyjä. Luonnonvalinta ilmeisesti suosii tätä jossain määrin, sillä se lisää geneettistä vaihtelua, vaikkakin yksiavioinen parisuhde takaa parhaan jälkeläisten varttumisen.
Perustuuko mustasukkaisuuden tunne ja uskottomuuden tuomitseminen siis miehillä biologiseen perimään, jossa mies pelkää uhraavansa voimavarojaan ei-omasta jälkeläisestä huolehtimiseen (nainenhan voi aina olla varma jälkeläisestään) ja naisella taas toisen (mies)huolehtijan menettämisen pelkoon toisen naisen hyväksi ?
Pitääkö tämä logiikka nyky-yhteiskunnassakin ?
On totta, että vakisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin lisääntyy korkeampi seksitautien riski ja raskaaksikin voi tulla, mutta näiden riskiä voi oleellisesti vähentää käyttämällä vaikkapa kondomia, jolloin riskit ovat käytännössä minimaalisia.
Väitän myös, että useimmat avioliitossaan syrjähyppyjä tekevät ja heidän kumppaninsa ovat tavallisia, vakituisessa parisuhteessa eläviä ihmisiä, joista "tilaisus tekee varkaan", kuin kukasta kukkaan lenteleviä seksuaaliterveydestään piittaamattomia seksipetoja tai prostituoituja.
Ihminen voi olla epäluotettava monella tapaa. Emme kuitenkaan yleensä leimaa luottamusta ikuisesti menneeksi ja katkaise välejämme, jos ihminen myöhästyy toisinaan tai on joskus jättänyt saapumatta tapaamiseen. Monikaan ei eroa raitistuneesta alkoholistipuolisostaan vaikka tämä kerran vuodessa ensin ikuista raittiutta vannottuaan vetäisikin itsensä sammuksiin.
Luonnossa useimmilla näennäisen yksiavioisilla eläinlajeilla esiintyy syrjähyppyjä. Luonnonvalinta ilmeisesti suosii tätä jossain määrin, sillä se lisää geneettistä vaihtelua, vaikkakin yksiavioinen parisuhde takaa parhaan jälkeläisten varttumisen.
Perustuuko mustasukkaisuuden tunne ja uskottomuuden tuomitseminen siis miehillä biologiseen perimään, jossa mies pelkää uhraavansa voimavarojaan ei-omasta jälkeläisestä huolehtimiseen (nainenhan voi aina olla varma jälkeläisestään) ja naisella taas toisen (mies)huolehtijan menettämisen pelkoon toisen naisen hyväksi ?
Pitääkö tämä logiikka nyky-yhteiskunnassakin ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos haluaa maata toisen miehen kanssa, mutta ettei siitä kerro niin se sapettaa. Olen antanut tyttöystävälleni mahdollisuuksia olla vaikkapa viikon toisen miehen seurassa ja antaa hänelle aikaa miettiä haluaako jatkaa minun kanssani. Tähän saakka hän on palannut luokseni joka kerta(3 kertaa). Eikä minulla ole aikomustakaan lopettaa tätä kunhan hän on rehellinen, muuta en vaadi.
Oletko joku uskottomuuden jehovapappi? Mikä pakko se sitten on olla uskoton, jos EI KIINNOSTA? Jos sua kiinnostaa, mee ihmeessä jakamaan itteäs, mutta miks sitä pitää toitottaa ja tuputtaa ja perustella muille? Yrittää saada uskollisuus näyttämään luonnonvastaiselta ja epänormaalilta? Haloo? Elä vaan rauhassa omaa elämääs,mut älä itke täällä sitten yksinäisenä eläkeläisenä ku ei oo elämänkumppania.
Samaa mieltä nimimerkki "uskollinen" kanssa! Ei minuakaan kiinnosta syrjähypyt, haluan olla vain oman mieheni kanssa, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää.
Kenenkään ei tietenkään tarvitse olla uskoton - varsinkaan - jos ei kiinnosta. Silti pettäminen tuntuu kiinnostavan ihmisiä. Tutkimusten mukaan noin puolet suomalaisista on pettänyt kumppaneitaan. Eli luonnonvastaista ei liene sen paremmin uskollisuus, kuin pettäminenkään.
Tiedän varsin hyvin, että uskottomuus herättää voimakkaita tunteita (sinunkin henkilökohtaisuuksiin menevästä vastauksestasi vaikket edes tunnu lukeneesi tekstiäni kovin hyvin voi sen päätellä). Sinä olet uskollinen, koska vain kumppanisi sinua kiinnostaa ja hyvä niin. Mutta kerro, missä kohtaan "tuputan" uskottomuutta ? Miksi noin voimakas tunne (sinulta) ?
Kuka on sanonut, että uskollisuudessa olisi jotain väärää ? Nämä keskustelut ovat hyvin tunnepitoisia, ihan ymmärrettävistä syistä. Minunkin mielestäni uskollisuus on tärkeä asia omassa suhteessani. Mutta tosiasiat ovat tosiasioita, niistä pitää voida puhua. Elämä tuo eteensä kaikenlaista, ei pidä tuomita toisia ihmisiä heidän teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Asiallinen keskustelu on hyvästä.
Sanotaan, että ne jotka pahimmin tuomitsevat ns pettäjät, ovat niitä, jotka usein ajattelevat "vieraita" , mutta ovat fyysisesti ns uskollisia, sen vuoksi he hyökkäävät kovimmin.
Voi olla joidenkin kohdalla niinkin.
Mikä ääliö...!!!
Voi sua raukkaa, et ole tainnut koskaan ketään rakastaa, eikä kukaan sua. Et taida edes tietää mitä se oikeasti on. Tosi säälittävää, että joku joutuu elämään niin. Aivan tuli suru puseroon sun takia. Kuin pieni elukka (johon itseäsi taisit verratakin) kuljet vain vaistonvaraisesti ja järjettömästi siittämässä naaraita, viikset väpättäen. Monilla eläimillä on kuitenkin silti tunteet (ihan oikeasti). Sinulla ei taida olla, ainakaan et missään kohtaa maininnut moista asiaa parisuhteeseen kuuluvana tekijänä. Seksihän se kaiken määrää ja on pääasia? No, sinulla on sellainen patukka sitten suunnannäyttäjänä elämässäsi, onnea matkaan ja hyvää jatkoa (sillä ei se omasi pitkälle riitä, tuolla älykkyysosamäärällä).
Tunnutpa tietävän paljon minun käyttäytymisestäni ja ÄÖ:stäni...Kiitos tuosta "surusta puseroon" ja mikäli se oli aito empatian ilmaus, mitä hieman epäilen...
En ole myöskään kieltänyt (oikeidenkaan) tunteiden olemassa oloa. Uskon (väitän jopa tietävänikin) parisuhdetta yllä pitävät tunteet voimakkaiksi, paljon voimakkaammiksi, kuin monet muut tunteet.
Väitän kuitenkin seksin olevan tunteita tärkeämmän. Jos kastemadot (en usko sinun väittävän, että kastemadoilla on tunteita) tuntisivat, mutta eivät harrastaisi seksiä lakkaisivat kastemadot pian olemasta. Tämä kohtalo lienisi meillä ihmisilläkin, mikäli tekisimme samoin - vai väitätkö vastaan ?
Monet tunteethan ovat juuri se käyttäytymistämme ohjaava voima, joka saa ihmiset muodostamaan parisuhteen eli rakastamaan puolisoamme ja lapsiamme (jotta lisääntyisimme ja huolehtisimme jälkeläisistämme tai - saa ihmiset tuntemaan ihastusta ja hullaannusta ja parittelemaan keskenään (vaikka toinen tai molemmat olisivatkin) ennestään parisuhteessa...
...siis lisääntyminen - ei seksi - on pääasia...
Juuri tuo on hyvä pointti, että tunteet ohjaavat käyttäytymistämme aina, siviilisäädystä riippumatta.
Helppoa on nimittäin sanoa "olen 100% varma, etten petä koskaan" (jos pettämisellä nimenomaan tarkoitetaan seksiä toisen kanssa) jos ei koskaan ihastu/rakastu toiseen. Tai jos niin tekeekin pystyy järkeä puhumalla itselleen vakuuttamaan, ettei siitä mitään tulisi paitsi hammasten kiristelyä ja paha mieli.
Mutta sitten kun "sielut iskee tulta" jonkun kanssa kuukausikaupalla... Ei saa toista mielestä, vaikka kuinka yrittäisi. Ensimmäinen ajatus aamulla, viimeinen illalla (jos ylipäänsä saa unta) ja tuhansia niiden välillä. Ja minkälaisia ajatuksia? Huuuuuuhhh. Ihan jokapäiväisessä elämässä nuo ajatukset aiheuttavat järjettömiä oireita; naurattaa täysin väärissä paikoissa, sydän jyskyttää niin tiheään, että haukkoo henkeä, punastelee, ruokahalu katoaa ja housutkin kastuvat pelkästä ajatuksesta. Ei sellaista kestä, se on sietämätöntä. "Koeta kestää ja sinnitellä" kehottaisi moni. Mutta MIKSI? En ole ihmisenä yhtään parempi, vaikka kuinka sinnittelisin, vuodesta toiseen...
PS. Ymmärrän jos miehellenikin tulisi kerran elämässä (tai toisenkin) samanlainen tilanne, mutten haluaisi kuulla mitään yksityiskohtia.
Seksi ja ehkäisy on tärkeintä.. ei lisääntyminen...
Sinä sen sanoit ! Noinhan siinä juuri voi käydä.
minullekin kävi. En ole mikään petollinen nainen,
mutta tilanne oli lopussa mahdoton, ei voinut mitään tunteilleen eikä keholleen. Ja vaikka odotti ajan tekevän tehtävänsä, ei onnistunut :)
Kiva kuulla, että on toisiakin, samanlaisia..
Enkä kadu tippaakaan, sillä löysin elämäni miehen.
Oikein kuvaava tuo " sielut iskee tulta "...
Lisääntyminen on seksuaalimotiivimme käyttövoima.
Ehkäisy (ja sukupuolitaudeilta suojautuminen) järkevää...
Uskottomuus on aika kovan luokan luottamuksen pettämistä. Mielestäni ei ole mitään pahaa jos on yhdessä sovittu tai ainakin toinen saa etukäteen tietää että aikoo tehdä ns. syrjähypyn, siitä vain. Asia käsitellään sitten eri tavalla. Jos sen tekee piilossa, kertomatta, on se luottamuksen pettämistä. Jos suhteessa ei ole luottamusta, ei ole myöskään tervettä suhdetta. Toki luottamuksen voi pettää monella muullakin tavalla, mutta täällä aiheena on uskottomuus, joten ei puututa muihin asioihin.
Sillä kuinka paljon seksiä harrastaa vaimon kanssa ei ole mielestäni mitään merkitystä tämän asian kanssa, eikä ole firmalla tai talolla tai muullakaan maallisella. Jos haluaa elää parisuhteessä, silloin elää parisuhteessa. Sinkkuna voi elää jos haluaa liihotella kukasta kukkaan, ei tule ihmisille paha mieli.
Biologisia asioita ei kannata alkaa itse pähkäilemään, on olemassa ammatti ihmisiä jotka voivat antaa vastauksen asiaan.
Kuten sanoit, seksuaalisen uskollisuuden pettäminen koetaan yleensä kovan luokan luottamuksen pettämisenä.´
Olen nähnyt monenlaista luottamuksen pettämistä: Toinen puolisoista pelasi tai osteli toisen tietämättä sileäksi perheen säästöt - vuosien työn tuloksen. Jonkun piti hoitaa lasta illalla, menikin kavereiden kanssa ryyppäämään. Joku myöhästyy sovituista tapaamisista AINA.
Kaikki tämä on luottamuksen pettämistä kyllä.
Yksi kerta ja yksi ihana tunti kahden kesken ravintolaillan päätteeksi... Pieni ihanana koettu tapahtuma, jota ei kerrota, koska tietenkin tiedetään, että asian käsittely luonnollisesti voi vaarantaa avioliiton - koska se koetaan niin kovan luokan pettämiseksi ja niin suuren luokan rikkomukseksi luottamukselle.
Kumppani puhui kavereittensa kanssa pari tuntia omista parisuhdeongelmistaan, kumppani kysyi mistä puhuitte - urheilusta tai Jaanan häistä. Vale - pettämistä - mutta tuskin kovin vakavasti luottamusta kaatavaa...
Mielestäni on raakalaismaista kertoa etukäteen syrjähypystään; se on enemmän pettämistä kuin itse teko; silloin vierittää vastuun teostaan kumppanin harteille. Sekö muka herättäisi luottamusta?
No miten sitten, onko parempi pettää ja sitten kertoa. Minusta kuitenkin etukäteen aikeistaan kertominen on reilumpaa, silloin voidaan asialle vielä jotain tehdä, jos on tehtävissä. Vaikea juttuhan tää tietysti on, onhan niitäkin, jotka eivät kertakaikkiaan haluakaan tietää puolisonsa pettämistä. Minä kerroin aikeistani miehelleni, hän ei mitenkään kommentoinut ei kieltänyt ei yrittänyt vaikuttaa minuun. Tilanne oli minusta ihan mahdoton. Olin täysin ihmeissäni. No "syrjähyppykin oli vakava" ..
ei ole vieläkään mennyt ohi, siitä tuli niin vakava. Olen yrittänyt puhua asiasta exmieheni kanssa, hän vain sanoi, että älä kaiva vanhoja..
Olen sitä mieltä, että hän ei halunnut tietää sitä. Hän jotenkin sulki sen pois ajatuksistaan tai sitten hänelläkin oli oma juttunsa.
Olinkohan minä sitten niin raakalaismainen, kun kerroin ennenkuin tein. Kertoessani ajattelin kyllä vielä sitä, että jospa sittenkin olisi joku mahdollisuus korjata liittoa. Ja vastuun teostaan kantaa aina jokainen itse, ei kertomalla vieritetä vastuuta toiselle. Mutta nämä asiat ovat hankalia, kaikki eivät koe asioita samalla tavalla.
USKOTTOMUUS on uhka yhteiskunnan moraalille...se on kuin jotkut saisivat pelata omilla säännöillä.Näin ajattelisin asian, mutta missä vaiheessa rakkaussuhde tai seksisuhde on muuttunut yhteiskunnan eikä yksilön asiaksi!? Naapurin mies saa ryypätä ja hakata perhettään ja kukaan ei puutu,mutta kun uskottomuudesta epäillään jotakin kyllä naapurivahti toimii.Kai se kertoo tosiaan vain siitä mikä oikeasti on yhteisön moraali.Kaksinaismoralismia mielestäni.
Pahimpia ovat kalkattamaan jotka itse harrastaisivat samaa jos kelpaisivat muille..Mottoni on elä ja anna toisten elää.Rakkaus on tärkeintä maailmassa ja sitä kaikki haluavat.Rakkauden määrä ei ole vakio vaan sitä voi aina synnyttää lisää.Jopa "sivusuhteessa"elävätkin.