Olen 30v. koulutettu parhaassa iässä oleva lapseton, kaunis nainen. Työelämäni on ollut pirstaleista viimeiset 3 vuotta. Pätkätöitä ja sijaisuuksia. Mitään ei voi suunnitella pitkällä tähtäimellä. Edes lasta ei voi saada kun kihlattuni vaatii minun saavan vakituisia töitä, muuten ei voi jäädä raskaaksi enä halua sitä salaa tehdä (siis jättää ehkäisyä pois). Hirveät paineet vaan kasautuu. En jaksa enää täytellä työnhaku profiileja ja olen uupunut henkisesti.
Ehkä alkoholisoitunutkin koska juon tylsyyteen. Nykyään olen niin uupunut, että vetäydyn mieluiten kotiin enkä näe enää enää ketään koska en jaksa selitellä varsinkaan anoppikokelaalleni mitään töiden jatkumisiani tai jatkumatta jäämisiä. Suorastaan kartan kaikkia sukulaisuussuhteita.
Haluaisin mielelläni löytää uuden miehen ja jäädä kotiin ihan "kotirouvaksi".
Nykyinen mieheni ei ymmärrä minua lainkaan ja eroavaisuudet ovat vain korostuneet nykyään. Hän on töissä ja saa rahaa säänöllisesti, ei kai sitä voi minua ymmärtää minkälaiset paineet minulla on.
En ole koskaan ollut feministi ja huutelemassa naisten oikeuksia työhön ja perheeseen ja blaa blaa. Mieluiten olisin kotona, saisin maksimissaan 2 lasta, tukisin miestäni, tekisin kodista viihtyisän, harrastaisin ja olisin läsnä lapsille. Voisin olla kotona koko loppuelämäni, se ei minua haittaisi. Keksin kyllä tekemistä ja voisin joskus myöhemmin opiskella ja mennä esim. osa-aika töihin johonkin uuteen ammattiin.
En tiedä miten nykymiehet tähän suhtautuu. Pitääkö minun löytää joku viisikymppinen bisnessmies...
Seksikin maistuu paremmin kun ei ole paineita, vaikka ei minulla seksin tai orgasmien kanssa ole ikinä ollut ongelmia kenenkään miehen kanssa. Mieheni ei vaan nykyään halua.
Onnistuuko tämä enää nykypäivänä suomessa? Pakottaako kaikki miehet naisensa töihin, että pitää olla kaksi maksamassa?
Ehkä alkoholisoitunutkin koska juon tylsyyteen. Nykyään olen niin uupunut, että vetäydyn mieluiten kotiin enkä näe enää enää ketään koska en jaksa selitellä varsinkaan anoppikokelaalleni mitään töiden jatkumisiani tai jatkumatta jäämisiä. Suorastaan kartan kaikkia sukulaisuussuhteita.
Haluaisin mielelläni löytää uuden miehen ja jäädä kotiin ihan "kotirouvaksi".
Nykyinen mieheni ei ymmärrä minua lainkaan ja eroavaisuudet ovat vain korostuneet nykyään. Hän on töissä ja saa rahaa säänöllisesti, ei kai sitä voi minua ymmärtää minkälaiset paineet minulla on.
En ole koskaan ollut feministi ja huutelemassa naisten oikeuksia työhön ja perheeseen ja blaa blaa. Mieluiten olisin kotona, saisin maksimissaan 2 lasta, tukisin miestäni, tekisin kodista viihtyisän, harrastaisin ja olisin läsnä lapsille. Voisin olla kotona koko loppuelämäni, se ei minua haittaisi. Keksin kyllä tekemistä ja voisin joskus myöhemmin opiskella ja mennä esim. osa-aika töihin johonkin uuteen ammattiin.
En tiedä miten nykymiehet tähän suhtautuu. Pitääkö minun löytää joku viisikymppinen bisnessmies...
Seksikin maistuu paremmin kun ei ole paineita, vaikka ei minulla seksin tai orgasmien kanssa ole ikinä ollut ongelmia kenenkään miehen kanssa. Mieheni ei vaan nykyään halua.
Onnistuuko tämä enää nykypäivänä suomessa? Pakottaako kaikki miehet naisensa töihin, että pitää olla kaksi maksamassa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onnistuu. Kyllä niitä sovistinistiäijiä on jotka mielellään haluaa, että nainen on kotona hellan ääressä ja passaa kaljaa juovaa sikaa.
Sovinistiäijiä??
Näin sitä syyllistetään miehet, jotka haluais tarjota naiselle sitä mitä hän haluaa.
Vai ehditkö ollenkaan lukemaan mistä oli kyse?
Yleistyksiä on helppo laukoa ja osa niistä valitettavasti pitää paikkansakin, mutta harvemmin nykymies on enää kaljaa kittaava ja akkansa hankeen ajava hirmu.
Nykymiehen ongelmia voi ollakin ihan muut vaikkapa miten tuntea itsensä enää "mieheksi" kun pitää olla niin pirun tasavertaisia joka asiassa.
Sitä en tiedä löytyykö tuollaisia miehiä mutta jos löytyy niin teidän kahden välinen sopimushan se on, ihan sama mitä muut siitä ajattelvat. Mutta huolehdi eläketurvastasi! Älä missään tapauksesa jää kotiin ilman vapaaehtoista eläkevakuutusta.
Taas täällä neuvomassa suuna päännä.
Tiedän naisen joka meni vaatimaan moista useamman kerran, nyt alkaa olla sillä liikaa ikää mittarissa ja tenavat tekemättä, eikä omaisuutta, mitään ei ole saanut aikaan. Eikä kummoisia eläkkeitä ole kertynyt.
Kannattaa katsoa elämää oikeasti pitemmälle oikeilla realiteeteillä, ja suhteuttaa oikeasti omiin resursseihin.
Menee aika vaikeeksi tehdä halutut tenavat yksin ja huoltaakin ne viellä 18 vuotta.
Varsinkin eläkevakuutusten takaisin maksuosuus on kipeen pieni.
Repikää siitä.
"Onnistuuko tämä enää nykypäivänä suomessa? Pakottaako kaikki miehet naisensa töihin, että pitää olla kaksi maksamassa?"
Suomessa kotiäitiys on tekemällä tehty vaikeaksi. Asenneilmasto on se, että puolisoilla ei ole yhteistä rahaa, vaan elämisenoikeus pitää ostaa palkkatyöllä. Verottaja epää tuet puolison tulojen takia muttei laske yhteistalouden veroja samalla logiikalla. Elatusapua ei ole olemassa eikä puolisoiden eläke kerry yhteisesti. Ministerit yrittävät potkia miehiä pitkille isyyslomille, jotta "vahinko" menisi aritmeettisesti tasan sukupuolten kesken.
Mutta me olemme kuitenkin tämän työnjaon valinneet, ja erinomaisesti on toiminut. Jos rahat riittävät ja puolisot ovat sitoutuneet perheeseen oman onnen sijaan, voin sanoa, että se antaa lapsille ylelliset varttumisen puitteet.
En kuitenkaan usko, että voit panna oikotielle puolisonhakuilmoitusta. Kyllä ensin on ihastuttava, sitten rakastettava ja vasta lopuksi voi ruveta keskustelemaan perhemuodoista.
Kyllä kai monikin haluaisi olla vaan kotona ja antaa jonkun toisen tehdä työt ja elättää itsensä.
Et ole ainoa nainen, joka noin haluaisi. Nykyään aika moni nainen vieroksuu töitä ja haluaisi olla vaan kotirouva, vailla mitään huolia ja vastuuta omasta toimeentulostaan.
sanottu!!! Ihan kuin ei se lasten kasvattaminen olisi vastuullista hommaa? Siinä kasvattaa uusia ihmisiä maailmaan ja opettaa heille tärkeimmät asiat!
Kodin viihtyvyys vaikuttaa alitajuisesti mielialaan. Sitä sopii myös arvostaa. Kivointahan on, jos joku on viitsinyt panostaa kotona perheen yhteiseen ateriaan, joka syödään yhdessä samassa pöydässä. Ihmiset kasvaa erilleen jos jokainen lämmittää omalla ajallaan mikroruuan, eikä näe kuin vilauksen perheenjäsenistään. Aika pomminvarmasti päätyy eroon.
Toki on myös mukava tunne tienata omat rahansa. Mielestäni olisi hyvä, että molemmat käy töissä, mutta ei raada välttämättä 8h/ päivä. Jos oikeasti joutuu työttömäksi eikä uutta työtä löydy, tai on muita terveydellisiä ongelmia (myös psyykkisiä), puoliso ei todellakaan jätä sen takia! Johan se olisi naurettavaa ja kertoo rakkaudettomuudesta, ja pelkistä aikuisten lelujen ostamisesta rahalla, jos pelkkä raha merkitsee.
Olen noin 40 mies. Olen etsiskellyt hyvin koulutettua kumppania, joka voisi jäädä kotiin tekemään meille pari-kolme tenavaa.
Elämän taloudellinen puoli on jo hoidettu, asunnot, yms jutut hankittu.
Ei tuollaista 33-36 vuotista kumppania ole helppo löytää, viellä lapasettomana.
Kaikenmailman onnenonkijoita kyllä löytyy helposti.
Kyllä varmaan suostuu. Ongelmasi on vain, että vähemmän kouluttautuneet (kouluttamattomat ovat konservatiivisempia keskimäärin kuin koulutetut) ovat pariutuneet jo nuorena. Esim. ammattikoulun käyneet tai sitten jopa koulutetut, mutta perhekeskeiset (eli ne, jotka haluaisivat vaimon olevan kotona) ovat usein pariutuneet jo aika varhaisessa vaiheessa. Eli sinun voi olla enää vaikeaa tuon ikäisenä löytää ikäistäsi miestä, joka olisi niin konservatiivinen, että haluaisi sinun jäävän kotiin ja vielä elättäisi sinua ja lapsia. Nuoremmissa miehissä näitä tietenkin on, mutta he ovat perhekeskeisiä ja löytävät naisen aika nuorena (esim. 25-vuotiaana), kun taas nämä bisnesmiehet jne. jotka arvostavat uraa myös naiselta, sitoutuvat myöhempään.
Itse olen sairaanhoitaja, mikä on loistava ammatti kotiäidille. Voin tehdä keikkatyötä hoitsuna sairaalassa esim. kerran viikossa eikä minua sido akateeminen ura, jolla pitäisi "tuottaa" tutkimuksia tms. olla näyttöä osaamisesta. Saan aina työpaikan, kun haluan, jopa vuosien kotonaolon jälkeen.:) Olen 24-vuotias kotiäiti tällä hetkellä ja mieheni on rahoitusalalla, mutta ei korkealla. Tulemme ihan hyvin toimeen, koska meillä ei ole (vielä) omistuasuntoa eikä velkaa emmekä sitä ennen kuin olemme 30v. aio ottaa. Lapsia aiomme tehdä kolme, nyt on eka tullut.:) Tiesin aina, että haluan äidiksi ja siksi toteutin sen näin, uravalintani mahdollistaa tämän. Ps. sairaanhoitaja ammattina vetoaa juuri niihin konservatiivisiin miehiin, jotka pitävät naisellisista ja äidillisistä naisista, koska suurin osa sairaanhoitajista oikeastikin on sitä.:)