Aloin seurustelemaan "pikkunarsisti" poikaystäväni kanssa n. 3 vuotta sitten, minun ollessa vielä teinityttö ja hän jo vähän vanhempi. Tottakai teinitytöstä oli kivaa että poikaystävällä on hieno auto ja oma asunto. Suorastaan palvoin häntä, unohdin kaikki ystäväni ja jäin täysin riippuvaiseksi hänestä. Ja siitähän pikkunarsistikin nauttii. Hän ei ole koskaan käynyt töissä, vaikka ikääkin on jo ja koulut käyty. Hän kuppaa rahaa vanhemmiltaan ja kavereiltaan, mistä en pidä ollenkaan. Jos riitelemme, syy on aina minussa, tottakai. Minä olen lapsellinen tai minun vanhempani eivät ole osanneet kasvattaa minua kunnolla tai minun päässäni on jotain vikaa. Aloin jo itsekin uskoa asioiden olevan niin. Lisäksi riifellessämme hän vetää mukaan sellaisia asioita mitkä eivät liity koko aiheeseen. Hän osaa vetää maton altani ja sanoa todella ilkeästi. Hän on kovin rajoittunut ihminen, Jos jatkan suhdetta minun on koskaan turha kuvitellakaan pääseväni ravintolaan vuosipäivänä tai muutakaan vastaavaa. Kauppaan emme voi mennä jos siellä on enemmän kuin puoli parkkipaikallista ihmisiä. Lisäksi pelkään ettei hän koskaan aio mennä töihin. Hän ei osaa kiittää. Hän ei arvosta mitään eikä ketään.
Vasta noin vuosi sitten tajusin että hän on narsisti. En osaa päästää irti hänestä. Olen monta kertaa ollut jo lähdössä, mutta hän saa aina minut sekaisin alkamalla korostamaan omaa erinomaisuuttaan, miten HÄN on niin mainio poikaystävä ja kuinka minä en tule koskaan saamaan ketään parempaa. Hän on uskottava, koska itse uskoo niihin asioihin. On hänessä toki paljon hyvääkin, mutta kuitenkin niin vaikea ihminen, etten tiedä onko hän enää sen arvoinen.
Pelkään tosi paljon jääväni yksin... Olen menettänyt paljon ystäviänikin hänen kanssa seurustellessani.
Anteeksi tekstin sekavuus, olen itekin nyt niin sekava.
Jos olisin selittänyt koko tarinan siihen olisi mennyt koko yö, mutta mitä te olette mieltä tällaisesta suhteesta ? Miten voisin löytää itseni uudelleen ? Hän on vienyt itsetuntoni täysin. Tiedän, että haluan elämältäni ihan jotain muuta kun valittavan, kiittämättömän, laiskan ja määräilevän miehen. En kuitenkaan haluaisi tehdä (mahdollisesti elämäni pahinta) virhettä.
Mies ei halua muuttua, koska on mielestään täydellinen.
Vasta noin vuosi sitten tajusin että hän on narsisti. En osaa päästää irti hänestä. Olen monta kertaa ollut jo lähdössä, mutta hän saa aina minut sekaisin alkamalla korostamaan omaa erinomaisuuttaan, miten HÄN on niin mainio poikaystävä ja kuinka minä en tule koskaan saamaan ketään parempaa. Hän on uskottava, koska itse uskoo niihin asioihin. On hänessä toki paljon hyvääkin, mutta kuitenkin niin vaikea ihminen, etten tiedä onko hän enää sen arvoinen.
Pelkään tosi paljon jääväni yksin... Olen menettänyt paljon ystäviänikin hänen kanssa seurustellessani.
Anteeksi tekstin sekavuus, olen itekin nyt niin sekava.
Jos olisin selittänyt koko tarinan siihen olisi mennyt koko yö, mutta mitä te olette mieltä tällaisesta suhteesta ? Miten voisin löytää itseni uudelleen ? Hän on vienyt itsetuntoni täysin. Tiedän, että haluan elämältäni ihan jotain muuta kun valittavan, kiittämättömän, laiskan ja määräilevän miehen. En kuitenkaan haluaisi tehdä (mahdollisesti elämäni pahinta) virhettä.
Mies ei halua muuttua, koska on mielestään täydellinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Narsisti on henkilö, joka osaa puhua toiset ympäri mennen tullen ja jos ei onnistu, hän saattaa suuttua.
Radion asiaohjelmassa kerran haastattelivat narsistien uhreja, toinen haastateltavista kertoi tietävänsä ex-miehensä pystyvän puhumaan vieläkin ympäri, mikäli sattumalta tapaisivat ja mies niin haluaisi.
Periaatteessa ei siinä auta kuin pitää pää kylmänä, pakata laukut ja lähteä. Mikäli mies jotain sanoo, suljettava siltä korvat. Toisaalta, hän saattaa mennä sinun ja oven väliin vannoen rakkauttaan ja puhuu niin kauan kunnes purat laukkusi.
Joten kannattaa pikkuhiljaa viedä tärkeimmät ja jättää vähemmän tärkeät tavarat. Tai lähteä silloin, kun hän on toisaalla.
Siinähän se on kun hän on niin taitava puhuja... Hän saa minut aina uskomaan että minä olen tehnyt kaiken väärin ja häntä tässä nyt on loukattu.
Lisäksi päähäni on tullut sellaisia ajatuksia, että mitä jos olen vain niin tyhmä, että en edes tajua olevani tyhmä?
Kun tutustuimme mietin mitä hyvää olen tehnyt kun sain tuollaisen poikaystävän, nyt lähinnä mietin että mitä pahaa olen tehnyt kun jouduin tällaiseen tilanteeseen.
Mitä vielä odotat? Pyydä läheisiä ihmisiäsi kiskomaan sinut tuosta valheiden suosta, tarvittaessa vaikka puoliväkisin kun vielä haluat rynnätä takaisin manipuloijasi luo. Muuta vanhempiesi luo joksikin aikaa ja etsi ammattitaitoista keskusteluapua (terapeutilta). Yksin jäät lopulta jos olet hänen kanssaan kunnes hän kyllästyy leluunsa ja viskaa sinut menemään ja/tai pettää törkeästi. Yksin et jää kun karkaat ja otat taas yhteyttä vanhoihin ystäviisi.
Sanomattakin selvää, että vaihdat puhelinnumeron heti kun lähdet. Etkä kuuntele/lue enää aivopesuviestejä.
Tiedän kuinka vaikeassa tilanteessa olet, olen aikoinani kokenut samantyylisen suhteen. Tiedän myös ettei kukaan läheisesi voi sinua todella repiä tuosta suhteesta, vaan sinun täytyy itse tulla siihen pisteeseen että ymmärrät lähteä. Minun silmäni aukesivat kun kuulin hänen pettäneen minua ja valehdelleen monista asioista. Tällöin sain lopulta sellaisen vihan ja raivon tunteen joka katkaisi muut tunteeni häntä kohtaan.
Tämän kaiken takana oli kuitenkin mielestäni se, että olin sinun tapaasi nuori, minulla oli huono itsetunto enkä uskaltanut lähteä suhteesta. Suhde näyttäytyi elämää suurempana ja tottakai poikaystäväni manipulointi ja minun alistaminen näytteli ratkaisevaa osaa, mutta olin alun perinkin sopivan herkkä uhriksi. Uskoin olevani itse syypää kaikkeen. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän, kuinka nuori ja sinisilmäinen olin ja että tiesin elämästä ja parisuhteista todella vähän. Uskon että tiedät jo, ettei suhteenne tule kestämään etkä sitä syvällä sisimmässäsi toivokaan. Toivottavasti uskallat olla rohkeampi kuin minä ja lähteä suhteesta ennen kuin sinulta riistetään kaikki omanarvon tunto ja joudut lopulta rakentamaan itsesi uudelleen. Puhu rohkeasti suhteenne tilasta perheellesi ja ystävillesi, he eivät varmasti tuomitse sinua eikä tilanteessasi ole mitään hävettävää.
Jälkeenpäin huomaat kuinka oikeasti on olemassa ihania miehiä, jotka saavat sydämesi hymyilemään ja olosi tyynen rauhalliseksi ja onnelliseksi. Silloin mietit mitä näit exässäsi, mutta älä syytä itseäsi sillä rakkaus on joskus sokea. Näet myös kuinka "täydellisen" exäsi elämä ei "täydellisyydestä" huolimatta löydä raiteilleen ja että hän kohtelee seuraaviakin naisia yhtä huonosti. Viimeistään silloin ymmärrät ettei sinussa ollut vikaa.
Kaikkea hyvää sinulle! Ole vahva ja ota uusi suunta nyt, mitä aiemmin, sen parempi!
Kiitos teille vastauksista ja tsempeistä.
Nyt minusta tuntuu kuin hän osaisi lukea ajatuksiani. Kun olen miettinyt että nyt otan ne kamani ja nyt tämä on loppu, niin tuntuu kuin hän vaistoisi sen jotenkin ? Hän rupeaa käyttäytymään ihanasti ja hurmaavasti... On tämä hankalaa.
Yksi päivä pyysin häntä auttaamaan minua eräässä asiassa, ja olisin mielestäni tarvinnut oikeasti apua. Niin hänen reaktionsa oli vain "Etkö oikeasti selviä tuollaisesta yksin??" "Miten tulet koskaan pärjäämään ilman mua jos et pysty tuollaistakaan asiaa tekemään ilman mua?"
Yritän vain saada itseni ajattelemaan, että olen vahva ja pärjään kyllä...
Lisään vielä, että en usko että hän tulisi koskaan pettämään/jättämään minua. Hän jätti kaikki naispuoliset ystävänsä kun aloimme seurustelemaan. Eikä hän ole koskaan valehdellut minulle (ainakaan ole jäänyt kiinni siitä). Nämä ovat niitä hyviä puolia hänessä... Hän myös saa oloni tuntumaan turvalliselta.
On kuitenkin myös niitä asioita mitä kaipaan... Hellyyttä, kehuja...
Jos yritän niitä pyytää, niin hän sanoo vain ettei ole "sellainen ihminen".
Minua myös kismittää tuo kiittämättömyys... Olen esim. pessyt hänen pyykkinsä tai tehnyt tai tuonut ruokaa, niin hän ei osaa kiittää! Minulle on omassa perheessäni aina opetettu, että jos toiselta ihmiseltä saa jotain, tai hän tekee puolestasi jotain niin silloin kiitetään!
Ei narsisti kiitä, eikä pyydä anteeksi.
Niitä kahta asiaa et hänen suustaan kuule.
Miksi hän pyytäisi anteeksi, kun hän ei mielestään ole koskaan mitään väärin tehnyt - ainakaan hänen omatuntonsa ei häntä mistään syytä, tekipä hän mitä tahansa.
Jos hän tekee jotain pahaa lähimmäisilleen, siihen on aina ollut oikeutus ja hyvä syy - toiset ovat ansainneet kaltoinkohtelun.
Ja jos häntä palvellaan,miksi hän siitä kiittäisi, kun hän kokee että häntä palvelevat ihmiset tekevät vain velvollisuutensa, sen mitä heidän kuuluukin tehdä.
Sen sijaan narsisti ärsyyntyy jos häneltä itseltään pyydetään palveluksia,se loukkaa hänen oman arvon tuntoaan ja asemaa kuninkaana.
Hän pitää itsestään selvänä sitä, että häntä palvellaan, ei hän muita.
Jos narsisti vapaaehtoisesti palvelee muita, hän tekee sen suurieleisesti ja korostaen omaa hyvyyttään...silloin hänellä on tavoitteena tehdä vaikutus jotta hän saisi haluamansa palkinnon palveluksistaan ( ihailua, seksiä tms )
Narsisti syö pikkuhiljaa kanssa hmistensä voimavarat ja itsetunnon.
Hän saa sinut uskomaan että vika on sinussa, silloin kun hän on polkenut sinut maanrakoon.
Hän korottaa itseään niin että saa kaikki ihmiset uskoman kuinka erinomainen ja ainutlaatuinen hän on, korvaamaton kumppani ja kaikkien haaveilema supersankarimies.
Ihailua narsisti saa kertomalla mielellään aina uudelleen tarinoita tilanteista joissa hän on ollut pätevä ja ihailtu.Epäonnistumisistaan hän ei koskaan mainitse sanaakaan - koska hän ei ole mielestään missään epäonnistunut koko elämänsä aikana.
Narsisti näkee vaivaa vain niiden ihmisten liehimiseen, joista on hänelle jotakin hyötyä. Nämä ihmiset hän koettaa pitää itseensä hullaantuneina olemalla heille välillä ylenpalttisen ihana, välillä taas vähättelemällä heitä tai kohtelemalla kuin ilmaa.
Vaivihkaa narsisti saa uhrinsa itsetunnon romahtamaan ja tämä tulee henkisesti riippuvaiseksi narsistista - kuvitellen ettei pysty elämään ilman tätä sankariaan.
Jotta narsistin kanssa kykenee elämään on oltava tavallista vahvempi persoona, ihminen joka kykenee olemaan täysin itsenäinen ja säilyttämään vahvuutensa antamatta toisen manipuloida itseään.
Tällaiset henkilöt narsisti tosin kokee uhkaksi itselleen, eikä hänen ole helppoa elää sellaisten ihmisten kanssa, joita hän ei voi hallita.
Jos narsisti jää vahvan ihmisen kumppaniksi hän joko suuttuu ja muuttuu, tai sitten ei suostu luopumaan ihaillun halllitsijan asemastaan ja ajautuu, jälleen kerran ,avio/avoeroon.
Tuo kuulostaa niin tutulta... hänellä ei tosiaan ole ystäviä joista hänelle ei ole hyötyä. kaverit kuskailevat häntä ja tarjoavat juomaan, harvemmin olen nähnyt hänen itse maksavan kun ei muka ole rahaa. lisäksi olen huomannut hänen kavereidensa olevan nuorempia jotka saattavat asua vanhempiensa luona vielä jne. hänellä ei ole kavereita joilla menee "paremmin" kuin hänellä.
erehdyin kerran riidellessämme sanomaan häntä narsistiksi. voitte vain kuvitella mitä siitä syntyi. eihän HÄNELLÄ mitään persoonallisuushäiriötä voi olla??
olen kyllä paljon vahvempi kuin ennen, mutta en ole huomannut sen vaikuttaneen häneen tai suhteeseemme. ainoastaan itseeni. toivottavasti jonain päivänä olen tarpeeksi vahva lähtemään tästä suhteesta. rakastan häntä, mutta rakkaus ei aina vain riitä.
Hän on jääräpää. joskus hän haluaa esim. pelata tietokonetta viikon, ja jos se ei sovi minulle (joutuisin tottakai lähtemään viikoksi esim. vanhempieni luokse) niin hän näyttää ovea. eli hänen säännöillään mennään tai ei mennä ollenkaan. kerran olen jo lähtenyt mutta asia selvisi. hän on tehnyt selväksi ettei aijo olla tekemisissä kanssani jos eroamme. hän haukkuu kaikkia entisiä tyttöystäviään paljon.
eroaminen on myös siksi vaikeaa minulle koska asun hänen kanssaan hänen omistusasunnossaan. en saa jtarpeeksi opintotukia jotta voisin muuttaa omaan asuntoon.
hän on jotenkin saanut päähäni sen, ettei maailmassa ole ketään häntä parempaa, vaikka haluaisinkin ajatella että olisi, niin en vain osaa uskoa.
suhteemme alku aikoina hän rajoitteli minua kamalasti. sen takia minulla ei ole oikeastaan enää ystäviäkään. en saanut meikata tai pukeutua niinkuin halusin koska meikkaaminen on hänen mielestään noloa ja rumaa. ensimäiset pari vuotta meikkasinkin vain kevyesti (vaikka olen aina ollut kaiken kosmetiikan suuri ystävä) ja pukeuduin tosi tylsästi ja hillitysti. "jos rupeet meikkaamaan niin jätän sut" oli yksi mieleenpainuvimmista lauseista mitä hän kerran sanoi. nykyään onneksi jo pukaudun ja meikkaan juuri niin kuin haluan. en todellakaan aio kysyä keneltäkään lupaa siihen.
huhhuh, johan tuli taas tekstiä... kiitos kaikille vastanneille, teistä on paljon apua !
Olen itse vähän samankaltaisessa tilanteessa, tosin asumme minun vuokrakämpässäni (hänen kanssaan ei ole tehty minkäänlaista vuokrasopimusta mutta kirjat on samassa osoitteessa). Miehen todellinen minä selvisi minulle pikkuhiljaa kun hänen valheensa tulivat ilmi ja hänen exänsä kertoivat muutamia juttuja hänestä..niin ja tulihan niitä paljastuksia jatkuvasti pikkuhiljaa lisää..(hänellä oli ilmoituksia treffipalstoilla joissa esiintyi sinkkuna jnejne) ja aina mies vannoi että kyseessä oli väärinkäsitys, tai ylireagoin tai että hän ei ole tehnyt noin kuin yhden kerran (sen siis minkä jäi kiinni) Löysin miehen koneelta vanhoja mesekeskusteluja ilm. vanhojen heilojen kanssa, jotka muistuttivat kovasti meidän keskinäisiä keskusteluitamme, miten mies on liehitellyt ja yrittänyt kalastella naisilta kehuja itsestään ja miten hän on niin muuttunut ja oppinut aiemmista virheistään kun on joskus ryssinyt jotain (ja nekään virheet eivät tietenkään johdu yksinomaan hänen toiminnastaan).Lisäksi löysin miehen ja muutaman minulle tuntemattoman nuoren naisen kanssa käymiä fb-keskusteluita joissa mies kertoo tienaavansa kahdessa viikossa n.3500e-> ei vastaa ihan todellisuutta..ei saa sen vertaa edes kuukaudessa..ja pyytelee ajelulle ja kahville ja kehuu naisten ulkonäköä jne. Yhdessä keskustelussa joku nainen taas ihmettelee miksi mies on lopettanut yhteydenpidon häneen vaikka on ensin ollut useasti sängyssä naisen kanssa ja väittänyt olevansa sekä sinkku, että kiinnostunut... ja miehen viimeisimmästä "ylläristä" ei edes ole kauhean kauaa..löysin itsestäni otettuja kuvia jotka oli otettu erään bileillan jälkeen.. kuvissa olin sammunut, minulla ei ollut päällä rihman kiertämää ja niitä oli otettu myös alapäästäni yms. Tästä vedin sitten pultit, ja miehen mielestä taas ylireagoin koska kuvat oli otettu kauan sitten eikä hän enää tee niin..yeah right?!?! Toisaalta olen niin vittuuntunut ja pää täynnä tämän rakkaan mieheni touhua ja käytöstä ettei mitään tolkkua ja toisaalta vaan säälittävästi silti riippuvainen hänestä enkä uskalla päästää irti. En kyllä tajua itsekkään itseäni, että mitä niin vaikeaa voi olla päästää irti sellaisesta jolta ei oikeasti saa muuta kuin paskaa käteen kerta toisensa jälkeen..?Ja sekavaa oli varmasti tämäkin teksti, mutta pakko oli jotain yrittää avautua. Että sitä päivää odotellessa että saan itsestäni irti sen että heitän miehen ulos kodistani ja elämästäni..tsemppiä sullekkin siihen! Kyllä se päivä vielä oikeasti tulee (:
pakko sanoa että teksistiäsi lukiessani ajattelin mielessäni "Minä en kyllä katselisi tuollaista..." mutta se on niin helppoa sanoa... tai ajatella...
kohta varmaan itsekin kallistun siihen että päässäni on jollain tapaa vikaa, kun olen pikkunarsistipoikaystäväni kanssa vielä. mikä siinä on, ettei voi vaan osaa päästää irti?? pikkunarsistini oli muutama viikko takaperin viikon reissussa, ja ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus ottaa selville kuinka pärjäisin yksinäni. minulla ei ollut edes ikävä häntä. enkä tuntenut mitään kun hän palasi.
Olen kolmekymppinen ja olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä n. 3 vuotta.
Myös minä olen löytänyt hänen koneelta alastonkuvia itsestäni, jotka on otettu nukkuessani. Olen löytänyt myös vanhoja alastonkuvia hänen exästä, joissa tyttö poseeraa ihan pornolehtimeiningillä kameralle..
Mies asuu vuokra-asunnossani, eikä ole edes kirjoilla, ettei minun tulot vaikuttaisi hänen tukiin. On siis työtön, ei maksa vuokraa, ei pysty osallistumaan paljoakaan yhteisiin menoihin. Silti yrittää kontrolloida rahankäyttöäni.
En kutsuisi häntä narsistiksi, mutta jonkinlainen persoonallisuushäiriö hänellä on, mihin liittyy mm. sairaalloinen mustasukkaisuus, epäluuloisuus, raivonpuuskat pikkuasioista.
Kaiken kukkuraksi mieheni on alkoholisti ja näitä retkahduksia on tapahtunut viime aikoina enemmän ja enemmän, selvät jaksot kestävät enää hädin tuskin pari viikkoa ja sitten taas pari viikkoa tolkutonta dokaamista kotisohvalla maaten (on erakoitunut, ei käy baareissa). Niihin jaksoihin on liittynyt myös fyysistä väkivaltaa, joten lähden aina esim. äidilleni turvaan, kun on tilanne päällä.
Minun ongelma on siinä, etten pysty heittämään häntä kadulle. Tilanne olisi toinen, jos hän tulisi toimeen omillaan, jos voisin vain pakata kamat ja lähteä. Tunnen helposti syyllisyyttä, en kestä sitä ajatusta, että olisin aiheuttanut jollekkin kodittomuuden (siitä huolimatta, että itse hän sen aiheuttaa). Pelkään myös kostoa.
Minun on pakko muuttaa, jolloin hänenkin on lähdettävä asunnosta. En halua, että hän tietää missä asun. Ja sitten nämä käytännön ongelmat eli hän tulee estämään pakkaamiseni ja taatusti ajaa ulos muuttomiehet ja kaikki. Ja naapurit saa taas kyttäillä sitä draamaa, kun poliisi tulee hakemaan raivopään putkaan. Huh!
Ja ikävä tulis miestäni, ihan ilman muuta. Kun hänessä on niitä ihaniakin puolia..
Niin että kumpikohan tässä on sairaampi, minä vai hän..
Piti vain kommentoida tuota alastonkuva-juttua lyhyesti ja tällainen vuodatus syntyi!
Kaikilla meillä on erilainen tilanne näiden tyyppien kanssa, mutta kaikki me olemme onnettomia ja tunnemme voimattomuutta.
Tsemppiä ja voimia pikkunarsistin uhri ja typerys_ ja muut. Kaikkien teidän ketjuun kirjoittaneiden kommentit ovat kullan arvoisia.
Miehelläsi on kuitenkin omakin asunto ilmeisesti jossain ? Voimia sinullekin paljon :)
Itse olen päässyt jo eroon omasta narsististani. Tajusin että en voi enää elää niin... Kaikki oli hyvin jos en väittänyt mistään vastaan ja aina tehtiin niinkuin pikkunarsisti halusi. Meille tuli paljon riitoja mm. rahasta, koska sain iltatyöpaikan. Nyt kun minulla oli rahaa, niin tottakai ne olisivat yhteisiä, mutta jos hänellä oli enemmän rahaa niin hän tuskin kertoikaan siitä minulle vaan käytti rahat itsekkäästi itseensä. Tottakai minua harmitti (v*tutti) myös se, että tein pitkää päivää rahojeni eteen, kun hän vain löhösi kotona.
Työpaikaltani löysin todella mukavan ihmisen, jolla oli myös ollut suhde narsistin kanssa. Tuntuu todella hyvältä keskustella ihmisen kanssa, joka ymmärtää mistä puhun.
Älkää naiset (tai miehet) tyytykö siihen kohtaloonne ja voivotelko täällä, vaan tehkää elämästänne parempi ! tehkää asioita mitkä tekevät juuri SINUT onnelliseksi :)