Aine on erittäin tiivistä energiaa.
Avaruus on energia-aika-avaruutta, jota aine luovuttaa ja näin kapplaleen pinnalla oleva energiaverkosto on tiiviimpää kuin kauempana pinnassa oleva saman levyinen kehä, koska kauempana oleva on tilavampi ja näin tuo verkosto on siellä harvempaa/vähemmän tiivistäkevyempää.
Hyvvee huomenta toivottelloo Jukteri Kuopiosta.
galaksijoukot ovat energia-aika-avaruus kokonaisuuksia ja ne uppoavat suhteellisesti huimalla vauhdilla kevyempään energia-aika-avaruuteen.
Avaruus on energia-aika-avaruutta, jota aine luovuttaa ja näin kapplaleen pinnalla oleva energiaverkosto on tiiviimpää kuin kauempana pinnassa oleva saman levyinen kehä, koska kauempana oleva on tilavampi ja näin tuo verkosto on siellä harvempaa/vähemmän tiivistäkevyempää.
Hyvvee huomenta toivottelloo Jukteri Kuopiosta.
galaksijoukot ovat energia-aika-avaruus kokonaisuuksia ja ne uppoavat suhteellisesti huimalla vauhdilla kevyempään energia-aika-avaruuteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kohottakaamme mielikuvitusmalja ihmiskunnan uudelle löydölle,
RAUHAN HELMELLE
Transendentit Avaruus-Haltiat (ne suippokorvat) saapuvat keskuuteemme vasta kun ihmiskunta ymmärtää että aika-avaruuden vääristymien käyttäminen aseteknologisesti edes testausmielessä tuhoaa aina joukon harmonisia maailmoja. Siihen saakka ko. otukset toimivat ihmiskunnan niitä kehityslinjoja vastaan jotka johtavat ko. ilmiöiden toimiviin sovellutuksiin.
Tässä viestissä oleva informaatio toteuttaa tarkoituksensa riippumatta viestin sisällön oikeellisuudesta.
Haluaisin mielipiteenne eräästä universumin eksistenssiin liittyvästä ongelmasta. Pahoittelen kysymyksenasettelun ja asioiden esityksen sekavuutta. En osaa ilmaista niitä paremmin.
Ovatko ulottuvaisuus (jota mitataan meidän aistiemme ulottuvassa todellisuudessa x-, y- ja z-akseleilla) ja muutos (jota mitataan skaalaamalla muutos ajaksi nimitetylle akselille; sivumennen sanoen: on syytä huomata että vain muutoksen nykyhetkellä on reaalinen eksistenssi - menneisyys oli nykyhetken edellytys, mutta sitä ei enää ole, ja tulevaisuus on olemassa ainoastaan rajallisen kaoottisena potentiaalina) energeettisen prosessin (joka etenee äärimmäisestä maksimista kohti äärimmäistä minimiä termodynamiikan 2. pääsäännön mukaan) funktioita? Eli siis: ovatko ulottuvaisuus (avaruus) ja muutos (aika, mikäli muutosta mitataan) energian synnyttämiä ilmiöitä? Jos on, mitä siitä seuraa?
Jos ajatellaan, että "Big Bang" rikkoi ennen aikaa ja avaruutta "olleen" [huomio! en viittaa ilmaisulla "olla" aktuaaliseen eksistenssiin; käytän sitä paremman ilmauksen puutteessa määrittämään teoreettisesti mahdollista "imaginääristä tilaa" ennen olevaista, syystä että inhimillinen ajattelu ei kykene käsittelemään ei-olevaista muutoin kuin olevaisen hypoteettisena negaationa; kuvaukseni suhtautuu aktualisoituvaan olevaiseen samalla tavalla kuin kompleksiluvut suhtautuvat reaalilukuihin] imaginäärisen alkusymmetrian, muodostaen koko ilmiön kannalta tyypillisesti epäsymmetrisen energeettisen prosessin (maksimista kohti minimiä), maailmankaikkeuden, jota voitaisiin luonnehtia tilassa muuttuvaksi ulottuvaisuudeksi, mitä tapahtuu silloin kun termodynamiikan 2. pääsäännön määrittämä prosessi on edennyt absoluuttiseen loppupisteeseensä? Vai onko entropian mahdollista saavuttaa tuota loppupistettä? Lähestyykö entropia "lopullista raja-arvoaan" ikuisesti, mikäli maailmankaikkeus on avoin? Mikäli loppupisteen saavuttaminen on mahdollista (en kylläkään kykene ymmärtämään miten - toisaalta en kykene ymmärtämään, miksi tai miten imaginäärinen alkusymmetria rikkoutui ja potentiaalinen eksistenssi aktualisoitui...), maailmankaikkeuden muutos on lopussa ja symmetria on silloin palautunut. Tämän voisi käsittää merkitsevän energeettistä nollatilaa, ts. energian muuttumista olemattomaksi. Johdonmukaisuuden nimissä tämän voisi varmaankin edellyyttä tarkoittavan samalla ulottuvaisuuden häviämistä? Vai kuinka?
Tämä sekava sillisalaatti voitaisiin esittää myös kysymysketjun muodossa:
1) kun energia on massaa ja massa energiaa,
mitä tapahtuu massalle silloin kun energeettisten
prosessien edellyttämä potentiaaliero on hävinnyt?
2) voiko täysin tyhjällä avaruudella olla
ulottuvaisuutta, vai onko ulottuvaisuus välttämättä
massan (ja siten energian) ominaisuus?
3) voiko avaruudella (ulottuvaisuudella) olla enää
eksistenssiä silloin, kun energeettisten prosessien
edellyttämä potentiaaliero on hävinnyt kokonaan?
Jos voi, miksi? Mikä olisi täysin tyhjän ja muuttumattoman ulottuvaisuuden ja ei ei-olevaisen välillä oleva kvalitatiivinen ero? Vai voidaanko tuota mahdollista eroa lainkaan nimetä?
- Adolf -