Olen aina ollut sinkku ja varmaan sellaisena pysynkin, johtuen naisten suurista vaatimuksista miehen suhteen. Olen koettanut löytää seuraa netistä jo vuosia, kun en ujona sitä seuraa baaristakaan löytäisi. Aina vaan törmää siihen, että kunnollinen, fiksu ja hiukan ujo mies ei kelpaa, vaikka ulkonäössä ei ole mitään vikaa. Luulisi pitkän, hoikan, tumman, hyvin toimeentulevan miehen nyt jonkun omatkin vaatimukset täyttävän naisen löytävän, mutta kun ei niin ei. Miehenhän pitäisi olla itsevarma, saada nainen nauramaan, tehdä kaikki aloitteet, olla sosiaalinen, jännittävä, sopivasti "renttu" ja ennen kaikkea miehen pitää onnistua valloittamaan nainen ja tekemään se lähtemätön vaikutus jo ekoilla treffeillä. Naisen rooli on sitten vaan olla se valloituksen kohde ja antaa pakkeja kunnes se oikea viimein sattuu kohdalle.
Sellainen mies joka ei noita kriteereitä täytä ei tunnu naisille kelpaavan. Jos on vähän ujo ja kokematonkin naisten suhteen, niin kaipa se kokemattomuus loistaa niin selvästi ettei vaativa nykynainen sellaiseen tyydy. Omat kriteerini ovat vaan yksinkertaisesti mukava nainen jonka seurassa viihtyy ja ulkonäössä on jotain mihin ihastua. Uskon toki että elokuvien ja naiskirjallisuuden kaltaista "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiötäkin esiintyy, mutta minulle kelpaisi vähitellen ystävyydestäkin syntyvä rakkaus. Mutta kai me miehet ja naiset ollaan tässä niin erilaisia.
Monet minulle kertaalleen pakit antaneet naisetkaan eivät tunnu seuraa löytävän, vaan vastailevat yhä uudelleen ilmoituksiini. En pidä jatkuvasti ilmoituksia deittipalstoilla, vaan laadin muutaman ilmoituksen silloin tällöin ja tosiaan saan aina uudelleen jo vuosia sitten tapaamiltani naisilta vastauksia ja kun edes kirjoittaisivat vastauksiinsa jotain uutta, mutta kun aina se sama vastauskin. Jotkut ovat vastanneet minulle jo yli viisikin kertaa muutaman vuoden aikana eli aina vaan vedän heitä puoleensa netissä, vaikka en kelvannut tavattaessa. Ei taida olla siis noiden vaativien naistenkaan helppoa löytää miestä ja tuskin sitä löytävätkään ennen kuin heräävät "rakkautta ensi silmäyksellä" -unelmistaan todellisuuteen.
Lähinnä tällä kirjoituksellani vaan ihmettelen sitä miksi naisille on niin tärkeää se ekojen treffien täydellisyys. Miksi naiset ajattelee niin eri lailla ja mistä he oikein päättelevät lyhyellä tapaamisella kelpaako joku mies vai ei? Itse kaipaisin useamman tapaamisen ennen kuin pystyisin naisten kaltaisiin päätelmiin että: "ollaan erilaisia". Yksi "yliluonnollisia kykyjä omaava" nainen päätteli kerran jo pelkästä kuvastani tuollaista ja tapaamista ei siis edes tarvittu. Minäkin haluaisin tuollaiset yliluonnolliset kyvyt, niin en suotta haaskaisi aikaani. :-)
Sellainen mies joka ei noita kriteereitä täytä ei tunnu naisille kelpaavan. Jos on vähän ujo ja kokematonkin naisten suhteen, niin kaipa se kokemattomuus loistaa niin selvästi ettei vaativa nykynainen sellaiseen tyydy. Omat kriteerini ovat vaan yksinkertaisesti mukava nainen jonka seurassa viihtyy ja ulkonäössä on jotain mihin ihastua. Uskon toki että elokuvien ja naiskirjallisuuden kaltaista "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiötäkin esiintyy, mutta minulle kelpaisi vähitellen ystävyydestäkin syntyvä rakkaus. Mutta kai me miehet ja naiset ollaan tässä niin erilaisia.
Monet minulle kertaalleen pakit antaneet naisetkaan eivät tunnu seuraa löytävän, vaan vastailevat yhä uudelleen ilmoituksiini. En pidä jatkuvasti ilmoituksia deittipalstoilla, vaan laadin muutaman ilmoituksen silloin tällöin ja tosiaan saan aina uudelleen jo vuosia sitten tapaamiltani naisilta vastauksia ja kun edes kirjoittaisivat vastauksiinsa jotain uutta, mutta kun aina se sama vastauskin. Jotkut ovat vastanneet minulle jo yli viisikin kertaa muutaman vuoden aikana eli aina vaan vedän heitä puoleensa netissä, vaikka en kelvannut tavattaessa. Ei taida olla siis noiden vaativien naistenkaan helppoa löytää miestä ja tuskin sitä löytävätkään ennen kuin heräävät "rakkautta ensi silmäyksellä" -unelmistaan todellisuuteen.
Lähinnä tällä kirjoituksellani vaan ihmettelen sitä miksi naisille on niin tärkeää se ekojen treffien täydellisyys. Miksi naiset ajattelee niin eri lailla ja mistä he oikein päättelevät lyhyellä tapaamisella kelpaako joku mies vai ei? Itse kaipaisin useamman tapaamisen ennen kuin pystyisin naisten kaltaisiin päätelmiin että: "ollaan erilaisia". Yksi "yliluonnollisia kykyjä omaava" nainen päätteli kerran jo pelkästä kuvastani tuollaista ja tapaamista ei siis edes tarvittu. Minäkin haluaisin tuollaiset yliluonnolliset kyvyt, niin en suotta haaskaisi aikaani. :-)
Vastaukset 17
Vanhimmat
IKISINKUT ry.
mäkin liityn
Täsmälleen samat asiat olen todennut minäkin.
Minä lähden siitä, että ensitreffit ovat pelkkä kömpelö johdanto todelliselle tutustumiselle. En koskaan odota niiltä yhtään mitään. Kunhan jotenkuten täysjärkisen vaikutelman onnistun antamaan, niin olen täysin tyytyväinen "suoritukseeni" ensitreffeillä.
Ja jollei treffikumppani ole ollut aivan totaalisen mahdoton tapaus, pyrin aina toisille treffeille... Noilla toisilla treffeillä pääsen suurimman ujouden ja varautuneisuuden yli, ja saatan jopa olla ajoittain rento ja hauska... Ja sama pätee naiseenkin, hänkin on todennäköisesti paljon luontevampi ja vapautuneempi.
Paitsi että niitä toisia treffejä ei yleensä tule. Nainen on jo päättänyt, että "jotakin puuttui". Toiset treffit eivät ole mahdolliset. (Nainen toteaa jalosti, että ei halua herättää toisessa vääriä odotuksia yms. soopaa. Ikään kuin toisille treffeille haluaminen olisi osoitus jostain valtavista odotuksista. Ikään kuin se olisi jokin rakkauden tunnustus.)
Sitten kuluu muutama kuukausi. Laitan ilmoituksen nettiin. Ja saan vastauksen "jotakin puuttui" -naiselta.
Annahan, kun kerron, mitä itse odotan ensitreffeiltä. Minä odotan, että se tyyppi, jonka pöytään istun, saa minussa aikaan jotain "värinää". Se ei ole rakkautta, vaan fyysistä vetovoimaa. Ellei sitä ole, sitä ei ole. Ja se sitten siitä. Vetovoima kun ei kehity väkisin. Vaikka ystävyys onkin pohja suhteelle, ilman fyysistä vetovoimaa kyseessä on kuitenkin pelkkä ystävyyssuhde eikä suinkaan mikään rakkaussuhde. Ujoille miehille täytyy pettymykseksi sanoa, että vaikka meille naisille kelpaa toki ujokin mies, liika hermoilu ja ujostelu ensimmäisillä deiteillä ei kyllä tee kovin hyvää vaikutusta.
"Minä odotan, että se tyyppi, jonka pöytään istun, saa minussa aikaan jotain "värinää".
Siinäpä se tuli yhdessä lauseessa. Monella naisella odotukset enstreffejä kohtaan ovat ihan liian suuret. Siinä missä miehet haluaisivat tutustua ja ihastua luonnollisesti useamman tapaamisen aikana niiin nainen haluaa kokea heti kertarysäyksen.
Eihän sitä värinää "tuntemattomaan" ihmiseen voi heti täysin kokea tai tietää ellei se sitten ole semmoinen nuoleskeleva, superhyvännäköinen, pelimies, renttu, joka sitten kuitenkin myöhemmin vain haluaa seksiä / jättää / pettää /lyö tms. ja sitten haukutaan kun miehet on sikoja.
Miettikääpä luonnollisia ympyröitä. Menet vaikka uuteen harrastukseen, kouluun tai työpaikalle. Siellä on varmasti useampikin semmonen potenttiaalinen ihminen jonka kanssa voisit seurustella. Mutta koetko heti ekana päivänä muka värinää juuri niihin ihmisiin? Harvoinpa kokee. Mutta sitten kun on ollut siellä töissä/harrastuksessa/koulussa vaikka kuukauden ja tutustunut ihmisiin niin sitä värinää voi tuntea montaakin kohtaan vaikkei silloin ekana päivänä ois tuntenu ketään kohtaan.
Eli nyt naiset pois pilvilinnoista ja lopettakaa se haluan ihastua/rakastua/tuntea värinää jo ensimmäisellä tapaamisella. Sokkotreffit nimittäin voi saada aikaan jo sen, että toinen on ihan lukossa eikä yhtään oma itsensä. Ja sillä perusteella ei pitäisi tulkita millaiset tuntemukset toista kohtaan ovat.
Onko se niin vaikea malttaa käydä niillä treffeillä edes pari kolme kertaa ja tehdä ne päätelmät vasta sitten ?
Tämä maailma on täynnä onnellisia pareja, jotka eivät ensitreffeillään tunteneet minkäänlaista värinää, säpinää, hytinää tai rätinää.
Tuolla asenteellasi olet lähinnä helppo saalis kaikenlaisille kusettaja- ja vedättäjämiehille. He kun ovat yleensä tosi hyviä aiheuttamaan noita "värinöitä".
Kumpaa rakastat enemmän? Rakastumisen tunnetta vai miestä?
"Onko se niin vaikea malttaa käydä niillä treffeillä edes pari kolme kertaa ja tehdä ne päätelmät vasta sitten ?"
On. Kyllä sen valitettavasti vain tietää heti, että tuleeko suhde koskaan etenemään fyysiselle tasolle vai ei. Jos mies ei miellytä fyysisesti, ei hän myöskään ala miellyttämään fyysisesti ajan myötä. Fyysisiä värinöitä voi sitäpaitsi aiheuttaa muukin mies kun renttu. Itse olen saanut usein "värinöitä" ihan ns. tavallisesta naapurinpojasta. Miksi toisaalta elätellä kuitenkaan turhaa toivoa jossakin miehessä?
Minäkin olen nainen ja kokenut tähän ikään monenlaista värinää ja muuta. Olen kanssasi eri mieltä. Minun kohdallani se ei mene noin. Parhaat suhteet ovat alkaneet melkein päinvastoin, värinät ovat kyllä tulleet :))
Joten älkäämme puhuko totuutena omia subjektiivisia käsityksiämme ja kokemuksiamme, meitä on monenlaisia. Itse olen useampien treffien kannalla. Luulen, että puheet siitä, että sen tietää heti, jos "kemiat" eivät sovi,
eivät pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Näkyy niitä kemioita löytyvän jälkeenpäinkin.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. En tuntenut suuria väristyksiä tai intohimoja tavatessani miesystäväni ensimmäistä kertaa. Syvällisempi kiinnostus syntyi kuukausien kuluessa.
Kuitenkin tällaisessakin tapauksessa jutun täytyy luistaa myös ensimmäisellä tapaamisella. Jos tunnelma on vaivautunut eikä tiedetä, mitä puhuttaisiin, en juurikaan näe syytä toiseen tapaamiseen. En tarkoita sitä, että tarinan pitäisi olla tauotonta mutta kyllä jutun täytyy luistaa.
Joskus vaan asiat on niin, ettei voi kuvitellakaan kokevansa minkäänlaista värinää,kun fiilis on lähempänä puistatusta. Olen itse ollut tilanteessa, että hyvänkuuloinen tyyppi on osoittatunut täysin mahdottomaksi heti ensi vilkaisulla. Myönnän, olen todella tarkka muutamassa jutussa, ja jos ne ei natsaa, niin ei voi mitään. Ehdottomin on puhtaus. Voitte väittää, ettei kukaan tietenkään lähde treffeille likaisissa vaatteissa ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimatta, mutta voi ja lähtee. Likaiset vaatteet vielä menisi jotenkin, mutta jos deitistä näkee heti ettei shampoo ja hammasharja kuulu perusvälineistöön, niin tie on pystyssä. Lopullisesti.
Onkohan teistä naista kukaan koskaan sattunu ajattelemaan, että josko se teidän niin paljon hakemanne "fyysinen" vetovoima on joku kumma mielenhäiriö ja mieleenpinttymä, joka ajaa teidät jokaikinen kerta harhaan?
Koittaakaahan nyt ensteks hyvät sisaret edes selvittää itsellenne mitä tarkoittaa fyysinen vetomoima. Ei olis pahitteeks ollu että oisitte valvoneet fysikan tunneilla.
Faktaahan on se että jokaikisen kahden kappaleen välillä vallitsee "fyysinen" vetomoima.
Jokaisen kappaleiden "A" ja "B" välillä vallitsee vetovoima, joka on suoraan verrannollinen kappaleen massoihin ja kääntäen verrannollinen kappaleiden väliseen etäisyyteen. Ja voima suuruus riippuu gravitaatiovakiosta.
Ja tämä ei ole saivartelua vaan niin totta ettei teidän iänikuiset "natsaus" ynnä "nappaus" filosointinne samaan pysty ei nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Näin sanoo kyllästynyt, joka kokee kaipuuta todelliseen naisiin eikä umpimielisiin haihattelijoihin.
Mahtavaa! Sun mielipitees oli juuri todella hieno kannanotto miesten puolesta. Huomasin siinä välittömästi yhtymäkohtia omaan ajatteluuni. Tällaisia viisaita kommentteja lisää!
myönnän että olen lopettanut parien treffien jälkeen tapailun juuri siksi että suhteessa ei vaan tuntunut mitään värinää. ja itsekin mietin että teenkö typerästi, kun saattaisihan siitä jotain kehkeytyä.
mutta siitä on vaan puuttunut jotain. en todellakaan odottaisi että mies heti ekoilla treffeillä lähentelisi tai jotain, mutta kun näissä tapauksissa en vaan ole pystynyt kuvittelemaan että KOSKAAN esim. suutelisin kyseistä miestä.
ja se saattaa vaan johtua siitä että mies ei ole ollut flirtti luonne, ja olen saattanut tehdä todella typerästi kun olen jättänyt leikin sikseen, mutta jos ei kolahda niin ei kolahda.
sinänsä musta ujous ja tietty kokemattomuus naisten suhteen on söpöjä ominaisuuksia miehessä. mutta liika asiallisuus ei. täytyy vähän olla pilkettä silmäkulmassa, jos ei vielä toisilla treffeillä niin edes tekstarissa niitten jälkeen. ;)
No ei nyt kaikki naisetkaan etsi kuuta taivaalta ensi treffeiltä. Olen samoilla linjoilla kanssasi, että on ensin mukava ystävystyä ja tutustua ennen kaikkea muuta. Tosin viimeksi tämä johti siihen, että meistä tuli liiankin hyvät ystävät.. ja kumpikaan ei uskaltanut lähestyä toista muussa mielessä. Minä odotin mieheltä aloitetta.
Lämpimiä tekstareita sateli molemmin puolin, mutta jostakin syystä tämä mies ei kuitenkaan koskaan lähestynyt minua kasvotusten. Ihmettelen miksi?
Hän oli neitsyt niin kuin olin minäkin. Olinko liian kaverillinen.. En mielestäni ole aivan hirvittävä ja hän kyllä viesteissään kehui minua kauniiksi. Ja kemiat pelasi hienosti yhteen, mutta?
En ole jälkeenpäin kehdannut kysyä. Tästä on jo vuosi.
Nyt hän seurustelee toisen kanssa, mutta edelleen toisinaan soittelee baarista ja kyselee kuulumisia.. Haluaa vain toivotella hyviä öitä.
Miehethän ne vasta ovat kummallisia.
Olen jo mielessäni päässyt yli haaveistani häntä kohtaan, koska minusta ei olisi viemään toisen miestä. ..edes yrittämään.
niin..Ensimmäiset treffit, varsinkin sokkotreffit on sellaiset, jossa ei nyt varmasti kukaan anna oikeaa kuvaa itsestään. Jännitys, huonot vitsit, sakaisin menneet senat ja silleen..
Itsekin olen niin hiljainen ja ujo ja vaikutan varmasti tyhmemmältä kuin vasemman jalan saapas, mutta onneksi minullekin on annettu aina useampi mahdollisuus. Vasta tosin kaksi kertaa olen sokkotreffejä harrastanut. ;)
Eihän niitä loputtomia litanioita unelmakumppanista enää silloin tarvitse, kun ihastuu/rakastuu. Sitä vain luulee, että Rakkaus on vasta niiden uskomattomien unelmien päässä..? :P
Kummalta tuntuu, jos eka treffien päätteeksi on jo valmis tyrmäämään toisen. Tai no riippuu tietenkin siitä onko toinen salaillut itsestään jotain oleellista..
Tekee muuten hyvän vaikutuksen, jos mies ehdottaa jo samana päivänä vaikka tekstarilla uutta tapaamista. Minä ainakin odotan miehen ottavan ensin yhteyttä.
Itsellä NYT sellainen tilanne, että sokkotreffeistä lähdettiin, viidet treffit takana ja nyt vasta alkaa päästä jyvälle tästä toisesta ihmisestä. Näin se on mukavaa. :)
Saas nähdä mitä tästä kehittyy.
Ei ole tämäkään mies vielä lähestynyt muuten kuin sanoin..
Tsemppiä meille sinkuille!
joo, nyt täytyy jatkaa hommia.
Hei,
kirjoitinkin tonne toiselle osastolle. ja mun fiilis on taas tämä...
Mulla on erikoinen onklema. Olen tosi viehättävä nainen ja mukava..mutta ei natsaa. Saan paljon yrityksiä, tuntuu että miehet tulee vaan yrittää mua mutta ei tosissaan ole kiinnostuneita. mua on sitten kiva näytellä kavereille etc. alan jo vähän katkeroitua.Auttakaa!
Onko tämä joku 16 v teini-ikäisten palsta
En tunnista kuvauksestasi itseäni enkä ketään kavereitanikaan. Minulla ei ole mitään ylisuuria treffivaatimuksia enkä odota miehen olevan aloitteentekijä tai taikuri. Ehkä sinulla on vain käynyt huono tuuri tai omissa treffiseuralaistesi alkuvalinnoissa on jotakin vikaa. On myös toinen pelottavampi vaihtoehto. Yhä harvemmat naiset ja miehet ovat valmiita todelliseen rakkaussuhteeseen, koska tosi rakkaus on pelottavaa ja muuttaa sinua varmasti. Helpompaa on sekstailla jonkun rentun tai nartun kanssa. Sellaiset voi kyllästyttään jättää hyvällä omalla tunnolla.