Mitä mieltä olette älykkyysosamäärästä ja onko ihmisten luokittelu tyhmiin ja älykkäisiin edes hyödyllistä.
On selvää, että ihmiset voidaan jakaa intuitiivisesti esim. rumiin ja kauniisiin. Tosin tässäkin on se ongelma, että kauneus on tietyllä tapaa aidosti katsojan silmässä. Ei voida koskaan todistaa mitään absoluuttista rumuutta tai kauneutta. Se on lopulta vain mielipide.
Analogia pätee älykkyyteen. Äo-testi nimittäin mittaa vain sitä, miten ihminen pärjää siinä kyseisessä testissä kyseisenä hetkenä. Älykkyys on siis mielipide. Niiden mielestä joiden mukaan älykkyys voidaan mitata testillä niin heille se varmaan kertoo jotain.
Reaalielämässäkin huomataan, että kaikki eivät opi yhtä nopeasti. Älykkyydessä on siis ihan varmasti eroja yksilöiden välillä.
Tämä ei silti tarkoita etteivätkö "hitaammat" voisi oppia (jopa pidemmälle kuin muut) jos opetusmetodia vaihdettaisiin.
Älykkyys on siis vahvasti sidottu ympäristöön. Se on senhetkisen ympäristön mielipide asiasta.
Lopputulos on seuraava. Älykkyysosamäärä ja puhe älykkyydestä on vain politiikkaa (mielipiteitä) ja käytännössä täysin hyödytöntä. Äo-tulos ei hyödytä ketään. Se vain luo yhden hierarkian lisää, joka lisää ihmisten henkistä pahoinvointia. Laumaeläiminä ihmisillä on nimittäin taipumus sortaa kellokäyrän ääripäitä.
Miten typerää onkaan se, että korkean tuloksen omaava ihminen syyttää yksinäisyytensä syyksi älyään tai imbesilli älyn puutettaan. Käytännössä syy on jo siinä, että on omassa (inside box ajattelussaan) päässään lokeroinut ihmiset eri lokeroihin ja näin ollen muurannut itsensä yksinäisyyteen vapaaehtoisesti.
Käytännössä siis mitään älyä, ulkonäköä tai mitään muutakaan ominaisuutta ei absoluuttisesti voida määrittää. Ihmiset pyrkivät vain löytämään parhaimman lisääntymiskumppanin ja tästä syystä aihutuvat erot ihmisten välille. Eli älykkyydessäkin on vain kysymys elämän suurimmasta kysymyksestä:
Kuka saa ja kenelle annetaan.
Tämä kertoo jotain ihmisluonnosta.
Ihmiset haluavat luokitella kaikki, jotta ns.huonot geenit eivät lisääntyisi.
Monet korkean äo:n omaavat ovatkin ehdottaneet tyhmien (testien mukaan)ei tulisi lisääntyä. Eikö tämä ole vain politiikkaa ja mielipide. Tästä ajattelusta on kaikki tieteellinen kauneus poissa. Oikeastaan keskustelu älykkyydestä on jollain tapaa epäeettistä.
On selvää, että ihmiset voidaan jakaa intuitiivisesti esim. rumiin ja kauniisiin. Tosin tässäkin on se ongelma, että kauneus on tietyllä tapaa aidosti katsojan silmässä. Ei voida koskaan todistaa mitään absoluuttista rumuutta tai kauneutta. Se on lopulta vain mielipide.
Analogia pätee älykkyyteen. Äo-testi nimittäin mittaa vain sitä, miten ihminen pärjää siinä kyseisessä testissä kyseisenä hetkenä. Älykkyys on siis mielipide. Niiden mielestä joiden mukaan älykkyys voidaan mitata testillä niin heille se varmaan kertoo jotain.
Reaalielämässäkin huomataan, että kaikki eivät opi yhtä nopeasti. Älykkyydessä on siis ihan varmasti eroja yksilöiden välillä.
Tämä ei silti tarkoita etteivätkö "hitaammat" voisi oppia (jopa pidemmälle kuin muut) jos opetusmetodia vaihdettaisiin.
Älykkyys on siis vahvasti sidottu ympäristöön. Se on senhetkisen ympäristön mielipide asiasta.
Lopputulos on seuraava. Älykkyysosamäärä ja puhe älykkyydestä on vain politiikkaa (mielipiteitä) ja käytännössä täysin hyödytöntä. Äo-tulos ei hyödytä ketään. Se vain luo yhden hierarkian lisää, joka lisää ihmisten henkistä pahoinvointia. Laumaeläiminä ihmisillä on nimittäin taipumus sortaa kellokäyrän ääripäitä.
Miten typerää onkaan se, että korkean tuloksen omaava ihminen syyttää yksinäisyytensä syyksi älyään tai imbesilli älyn puutettaan. Käytännössä syy on jo siinä, että on omassa (inside box ajattelussaan) päässään lokeroinut ihmiset eri lokeroihin ja näin ollen muurannut itsensä yksinäisyyteen vapaaehtoisesti.
Käytännössä siis mitään älyä, ulkonäköä tai mitään muutakaan ominaisuutta ei absoluuttisesti voida määrittää. Ihmiset pyrkivät vain löytämään parhaimman lisääntymiskumppanin ja tästä syystä aihutuvat erot ihmisten välille. Eli älykkyydessäkin on vain kysymys elämän suurimmasta kysymyksestä:
Kuka saa ja kenelle annetaan.
Tämä kertoo jotain ihmisluonnosta.
Ihmiset haluavat luokitella kaikki, jotta ns.huonot geenit eivät lisääntyisi.
Monet korkean äo:n omaavat ovatkin ehdottaneet tyhmien (testien mukaan)ei tulisi lisääntyä. Eikö tämä ole vain politiikkaa ja mielipide. Tästä ajattelusta on kaikki tieteellinen kauneus poissa. Oikeastaan keskustelu älykkyydestä on jollain tapaa epäeettistä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuloksiin vaikuttaa tosiaan mm.
- testien tekijät
- sen hetkinen tilanne, ulkopuolelta tulevat ärsykkeet
- sen hetkinen tilanne tekijän omassa olotilassa: hermostuneisuus, keskittyminen, suorituspaineet
- viimeaikainen treenaaminen: asiat tuppaa unohtumaan jos ei niitä käytä, mutta muistuvat taas terävästi mieleen juuri harjoituksen jälkeen
- joskus myös tarkastajat (jos ovat epärehellisiä)
- myös muistilla on osuutensa asiaan. Toiset muistaa elävästi esimerkit, ja toistaa ne. Toiset ei muista millään, vaan osaavat vasta sitten kun ovat sisäistäneet asian 100%. Sisäistäminen on tärkein vaihe!!!!!
Mutta aivan sama. Suurin osa ei kuitenkaan ole mitään ydinfyysikoita eikä tarttekaan olla. Tärkeintä lienee maalaisjärki ja tunneäly!!!!! Että elämä olisi mielekästä eikä pelkkää suorittamista vieläpä toisten piikkiin!!!!!
"Että elämä olisi mielekästä eikä pelkkää suorittamista vieläpä toisten piikkiin!!!!!"
Nimenomaan. Se mihin sitä älyä käytetään on myös aika tärkeää.
Jos sitä käytettäisiin yhteisen hyvän ajamiseen niin maailma voisi olla erilainen.
Nykymenollahan ihmiset lopulta tuhoavat maapallon. Tämä pakottaa ajattelemaan uudestaan ihmistä luomakunnan älykkäinpänä olentona.
Miksei siis luoja antanut älyä ihmiselle suurella kauhalla vaan ilmeisen pienellä teelusikalla. Ihmisen ei ilmeisesti ole tarkoitettukaan olevan mikään älyvelho. Riittää, että on vähän järkeä ja toimivat sukupuolielimet. Sääli.
Älykkyys ei ole luojan luoma ominaisuus vaan evoluution tulos. Esim. valkoinen pohjoinen rotu on jalostunut afrikkalaista mustaa rotua älykkäämmäksi, koska pohjoisen vaativissa olosuhteissa vain älykkäimmät pystyivät selviytymään kekseliäisyytensä ansiosta. Afrikassa sen sijaan riittä, kun poimii banaaneja puusta, ja siihenhän pystyvät apinatkin.
Menepä itse Afrikkaan 50 asteen helteeseen.
Luultavasti päädyt leijonan kitaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka valkoisena herrakansalaisena omaatkin ylivertaisen älykkyyden ja väität selviäväsi banskuilla.
Älykkyydessä on kiistatta eroja, mutta tuollainen ei-älykäs, epätieteellinen ja mielipiteisiin perustuva sosiaalidarwinistinen näkemys siitä kertoo jotain moraalistasi.
Edelleen, jos ympäristö tai opetusmetodi vaihtuu niin huonommin äo-testissä pärjännyt voi päästä pidemmälle jollain alalla kuin paremman tuloksen saavuttanut. Lopulta älykkyys on siis vain sen hetkisen ympäristön mielipide kyseisestä asiasta. Silkkaa mielivaltaa.
Älykkyystestit kehitettiin aikanaan suurinpiirtein siksi että tiedetään ketkä laittaa apukouluun.
Muuta virkaa niillä olekaan.
Luku- ja kirjoitustaito riittää meille viisaimmille.
Eli eihän viisaat eli jumalat käy kouluja ensinkään. Ha.
Eivät ne älykkyystestit ole pakollisia. Armeijassa on jonkinlainen palikkatesti mutta ainakin minun aikanani tuloksia ei kerrottu, jollei sitä erikseen kysynyt. Jos joku haluaa testata älykkyytensä, se hänelle suvaitsevaisuuden nimessä suotakoon. Kokemukseni hyvin harva esim. mensa-testissä ollut kertoo siitä laajemmin, on sitten läpäisyyt tai ei.
Olen EuGeenikon kanssa samaa mieltä siitä, että on tyhmiä ja äykkäitä ihmisiä. Tämä on suurimmaksi osaksi geneetinen ominaisuus eli älykkäille ihmisille syntyy luonnostaan älykkäitä ja tyhmille tyhmiä lapsia. Niinpä myös eri ihmisrotujen väliset älykkyyserot selittyvät suurimmaksi osaksi rotugenetiikalla.
Me nyt vaan olemme siinä määrin erilaisia, että ihmisiä voidaan ja usein pitääkin luokitella ominaisuuksiensa perusteella. Esim. on epäkohta, että USAn kouluissa mustilta vaaditaan samoja suorituksia kuin valkoisilta, ja kun ne eivät siihen pysty, mustat syrjäytyvät ja alkavat tehdä rikoksia. Pitää muistaa, että USAn mustat ovat kuitenkin vain afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.
Keskustelu älykkyydestä on jostain syystä aina niin päin, että se olisi kovin hyvästä. Ts. siinä älykkäät kehuvat itseään, mikä ei liene kovin älykästä. :)
Todellisessa elämässä moni vähemmän älykäs on enemmän onnellinen, koska ei pohdi asioita niin paljoa, vaan elää enemmän tätä päivää ja osaa nauttia pienistä arjen asioista. Moni vähän kouluja käynyt kotiäiti on hyvin onnellinen, kun saa katsoa lastensa kasvua ja moni tohtori elää hyvin yksinäisenä.
Käsitys (matemaattisen) älykkyyden hyvyydestä nojaa siis myös kulttuuriseen arvoon, jossa tehokkuus on hyvä asia. Jos päämääräksi asetetaan vaikkapa onnellisuus, yhtälö muuttuu.
Näiden lisäksi äo:n mittaaminen mittaa vain yhdentyyppistä älykkyyttä. Se unohtaa tyystin musikaalisen, kielellisen, sosiaalisen ja monen muun tärkeän älykkyyden "lajin". Tämä teoria on kiistelty, mutta mielestäni antaa paremman kokonaiskuvan kuin tuijottaa vain loogista "tietokoneälyä".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moniälykkyysteoria
Kyllä älykkyystestit mittaavat myös muita älykkyyden osa-aluita epäsuoriasti, sillä matemaattisesti älykkäät ovat johdonmukaisesti lahjakkaita myös mm. musiikissa, taiteessa, ja yleensäkin kaikilla korkeakulttuurin eri alueilla.
Sosiaalinen "älykkyys" sen sijaan ei ole älykkyyden laji ollenkaan vaan opittu taito siinä missä polkupyörällä ajo. Itse asiassa sosiaalisesti "lahjakkaat" usein peittävät sosiaalisuudellaan muita puutteitaan kuten esim. alyllistä alemmuudentuntoaan.
Tämähän riippuu täysin siitä, miten älykkyys määritellään. Jos se määritellään "laskutoimitusta per sekunti", niin saadaan varmasti eri tulos kuin jos se määritellään esim. selvitytymiskykynä ympäristön muutoksiin nähden tai siinä miten onnellisena elämänsä kokee.
Kyseessä on kulttuurinen määritelmä ja siksi monen kulttuurin tavat mielletään epä-älykkäinä, koska niitä ei koeta itselle tärkeinä. Esimerkiksi matemaattisesta älystä ei ole ollut juurikaan hyötyä, ennen kuin yhteiskunta on teknistynyt. Keskiajalla tiedemies olisi poltettu noitana ja nyt runoilijoita pidetään vain juoppoina.
Olen aina sanonut, että älykäs tunnistaa aina toisen älykkään. Älykkyys voi ilmetä eri tavoin. Minusta on turha lähteä vertailemaan matemaatikon ja taitelijan älykkyyttä. Onhan ilmiselvää, että matemaatiikko hallitsee paremmin laskemisen ja siihen liittyvät älylliset toiminnot, kun taas taiteilija visuaalisen hahmottamisen ja siihen liittyvät haasteet. Onko älykkäämpää maalata upea taulu kuin laskea monimutkainen lasku?
Onkin mielekkäämpää kysyä, että miten me ihmiset voimmekin olla niin erilaisia ja eri tavoin älykkäitä? Se miksi ylipäätään keskustellaan sellaisesta asiasta kuin älykkyys, on puhtaasti sen takia, että se on ominaisuus ihmisessä siinä missä pituus tai sukupuoli. Älykkyys (niin kuin ei mitkään yksittäiset ominaisuudet) tee ihmistä automaattisesti auvoista, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Ihmisen oppiminen ei ole sidoksissa älykkyyteen. On kai selvää, jos opetustyyli on väärä, ihminen ei opi. Useimmiten keskinkertaiset ihmiset pärjäävät parhaiten koulussa ja työelämässä, koska ajankäyttö, opetustyyli jne. on suunnattu valtaväestölle.
Mihin tahansa ihmisryhmään kuulukaan, tärkeintä on hyväksyä itsensä ja löytää joku joka hyväksyy sinut.
Olen aina ihmetellyt, miksi juuri matematiikkaa ja taiteita ylistetään ylitse muiden. On paljon muitakin vaativia ja vaikeita aloja. Ainut ero voi olla se, että tieteissä tutkitaan uutta ja taiteissa ollaan luovia. Uuden luomista siis. Toisaalta itse elämän kannalta molemmat on turhia. Tieteistä ja tekniikasta on ollut jopa enemmän haittaa terveydelle/ maapallolle kuin hyötyä (uhkailua sodilla). Taulut/musiikki ja muut taiteet on kivoja, muttei välttämättömiä. Turhuuksien turhuutta kaikki tosiaan ;D
Tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja muut ihmiset. Tärkeintä on kiva luonne ja hyvä sydän.
Tiede on totuuden etsimistä. Taide on kauneuden etsimistä. Uuden luominen näillä alueilla palvelee parhaiten itsensä toteuttamisen tarvetta, joka on Maslovin tarvehierakiassa korkeimmalla viidennellä asteella. Yhteenkuuluvuuden tarpeet, joita sosiaalinen kanssakäyminen palvelee, on hierarkiassa kolmannella tasolla.
Älykkyyskeskustelu ei ole aina kovin älykästä. Älykkyydessä on vahva snobistinen leima, eli johonkin erilaisuuteen pyrkivyyttä/kykenevyyttä pidetään arvossa. Objektiivisia mittareita ei ole, vaan se halutaan aina määritellä niin, että määrittelijä vaikuttaa mahdollisimman älykkäältä.
Tästä on hyvä esimerkki historiasta. Kun etelänapaa valloitettiin, kilpaa kävi kaksi retkikuntaa, norjalaisen Amundsenin ja brittiläisen Scottin. Amundsen oli nöyrä ja haki oppinsa (kylmässä selvitymisestä) inuiiteilta, Scott ylimielinen ja piti inuiitteja tyhminä, joilla ei ollut hänelle annettavaa. Lopputulos oli, että Amundsen koirineen voitti, ja Scott koneineen ja hevosineen kuoli ja hävisi. Tässä esimerkissä siis todellinen (inuiittien kokemusperäinen) ja kuviteltu (Scottin teoriat) älykkyys olivat selvässä ristiriidassa.
Harva silti sanoo, että napaseudulla inuiitti on älykäämpi kuin brittiläinen tiedemies.
Jos ajatellaan älyä evoluution tuloksena niin miksi se suosii suurimman osan ajasta älyltään keskinkertaisia jotka lopulta vievät maailman tuhoon.
Jos äly on tosiaan vain ominaisuus, joka liittyy lisääntymiseen (mitä se vaikuttaa olevan, koska kaikkien hierarkioiden tarkoitus on lopulta parittaa mahd.sopivimmat parit) niin tällöin ongelmana on se, että laumaeläimet sortavat kellokäyrän ääripäitä jollloin keskinkertaisilla tulee aina olemaan enemmistö ja valta.
Parempi vaihtoehto kaikille olisi luultavimmin estää (ainakin oman pään sisällä) mahdollisimman paljon hierarkioiden syntymistä. Lisääväthän suuret tuloerotkin ihmisten pahoinvointia. Loppupäätelmä on siis, että ylenpalttinen luokittelu johtaa tuhoon. Ongelmat johtuvat siis suurelta osin itse luokitteluajattelusta.
Kuinka vaikeaa tätä onkaan edes mensalaisen tajuta kun luokittelu aloitetaan jo koulussa.
Luokittelemattomuutta yritettiin entisessä Neuvostoliitossa, paitsi että siellä oli johtoeliitti. Ajateltiin lysenkolaisessa hengessä, että kun kaikille annettiin samanlainen kasvatus ja koulutus, kaikista tulee yhtä älykkäitä. Pieleen meni.
Eläinkunnassakin luokittelu on yleistä, on alfauroksia ja nokkimisjärjestyksiä Luokittelemattomuus vaikuttaa elämälle vieraalta.
joo todeta että joskus kaikessa on eroja. Ei kannatakaan puhua kenelle sattuu "aroista asioista" mutta kyllähän sitä joskus täytyy ottaa asioista selvää ja pitää voida puhua! Huom. loukkaamatta ketään. Esim. keskustelupalsta on hyvä, sillä täällä voi puhua yleisesti.
Se mikä todella risoo, on että monesti työmaailmassa ja rahoitusaloilla on täysin vääriä henkilöitä esim. johtotehtävissä. SIIS, sitä vaan, että kaikki tulisi sijoittaa sopiville kohdille ikään kuin palapelissä. Jos joku asia on vinkallaan, sen kyllä huomaa lopputuloksessa! Nyt voidaan puhua globaalista pahoinvoinnista! Tosissaan saa alkaa olemaan huolissaan ihmisten mielenterveydestä ja elämän jatkumisesta maapallolla!!!!
Miksi ihmeessä ihmisillä on niin huono itsetunto, että jos ei niitä menestystä "vaativilla osa-alueilla" niin heti on kamala depis päällä?
Kokonaisuudessa esim. arkkitehdillä ja siivoojalla on yhtä suuri arvo. Kukapa tahtoisi mennä ostoskeskuksiin, jonka lattia ui mudassa ja paskassa? Tai vessaan, jota kukaan ei suostu siivoamaan ja jossa viemärit on tukossa? Mutta eipä täällä yksikään tavis osaisi laskea vaativia rakennusten kestävyyslaskelmia ilman vuosien kestävää, vaativaa koulutusta jonne kaikki ei yrityksistä huolimatta pääse!!!!!
Ja eipä olisi sähköjä ilman sähkömiehiä jne. jne. Täällä ei myöskään olisi yhtään vauvoja jos naiset ei kokisi äidillistä rakkautta ja hoivaviettiä lapsiaan kohtaan!!!!! Kukaan ei hoitaisi rampoja!
Tärkein kaikista lienee itse maanviljelys ja kaikki ruokaan liittyvä. Ei se ruoka itsestään kauppojen hyllyille kävele!!!!!! Turha puhua enää maalaistolloista!!! Heidän hallussaan se ruoka on!!!!!! Sietää siis arvostaa!!!!
Turhin ammatti lienee byrokratia, joilla vahditaan sitä, että palkkaerot ihmisten välillä on ja kasvaa!!!!!!!!!!!!
Et voi tietää mitä eläinten päässä oikeasti liikkuu.
Vaikka olisit eneritusbiologi niin et voi koskaan todistaa miksi eläin käyttäytyy niin kuin se tekee. Sinänsä saattaa vaikuttaa, että eläimillä on hierarkia, mutta et voi todistaa että eläimet kokevat sen niin. Syyllistyt virheelliseen päättelyyn.
Ihminen on oma lajinsa ja ihminen ymmärtää parhaiten oman lajinsa edustajia.
Kouluesimerkkinä wittgensteinin mukaan et ymmärtäisi leijonaa vaikka se puhuisi.
Luokittelu on täysin kulttuurisidonnaista. Ympäristö määrää ihanteet. Joskus läskit naiset olivat hyvinkin seksikkäitä. Meillä kaikilla on "äänestysoikeus" siihen millainen ympäristö täällä on ja kuinka paljon siedämme erilaisuutta.
Ongelmat johtuvatkin tavallaan siitä, että hierarkinen maailma on aina ja ikuisesti sopivin niille mediaani-ihmisille.
Älykkäimmät ja imbesillit joutuvat linnouttautumaan luoliinsa, koska ihmiset luokittelevat aina ja sortavat kellokäyrän ääripäitä. Tosin ne älykkäimmät voivat näytellä ja tulla välillä ulos luolistaan. Imbesillit taas...may Jesus save them.
Jos et osaa ajatella maailmaa ilman hierarkioita niin se on sinun oma päänsisäinen ongelmasi. Sama ongelma on tavallaan imbesilleillä. Aivokapasiteetti ei riitä selviytymään.
"Jos ajatellaan älyä evoluution tuloksena niin miksi se suosii suurimman osan ajasta älyltään keskinkertaisia jotka lopulta vievät maailman tuhoon."
Minusta on hyvä asia, että yhteiskunnassa suurin osa ihmisistä on älykkyydeltään keskinkertaisia. Suurin osa töistä on kuitenkin suunnattu ihmisille, jotka "eivät ajattele liikaa". Tottakai jos suurin osa ihmisistä olisi älykkyydeltään, vaikka yli 150 (toki kyseenalaistaen koko älykkyyden määritelmän), yhteiskuntamme olisi rakennettu eri tavalla. Luulen, että meillä olisi käytössä enemmän koneita suorittamaan rutiinityöt. Lisäksi veikkaisin, että ihmiset viihtyisivät omissa oloissaan tehden heitä kiinnostavia asioita. Tilannehan on nytkin nimittäin se,että hyvin älykkäät ihmiset ovat linnottautuneet omiin koteihinsa esimerkiksi kirjoittamaan, laskemaan tai maalaamaan.
Miksi otin esimerkkiin matemaatikon ja taiteilijan, niin itse ainkin ajattelen nämä kaksi asiaa ääripäinä. Toinen hallitsee yksityiskohtia ja toinen kokonaisuuksia. Sen sijaan mikä on hyödyllistä ja mikä ei, on ikuisuuskysymys.
Minä itse ainakin nautin taiteesta, mutta en ymmärrä monien TV-sarjojen nautintoa enkä jaksa monia lehtiäkään lukea huonojen juttujen takia. Toki ymmärrän, että edelleen joitain muita ihmisiä kiinnostaa nämä asiat.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi monet ihmiset jaksavat haukkua taidetta? Joku laittoi taannoin, että taide kasvatus pitäisi poistaa. Miksi tästä yhteiskunnasta pitää poistaa joku tieteenala. Sitä en voi käsittää...
"Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi monet ihmiset jaksavat haukkua taidetta? Joku laittoi taannoin, että taide kasvatus pitäisi poistaa. Miksi tästä yhteiskunnasta pitää poistaa joku tieteenala. Sitä en voi käsittää... "
Ei kai mitään tarvitse ehdoin tahdoin poistaa, mutta miksi ylläpitää verorahoilla sellaisia tieteen tai taiteenaloja, joista ei juuri ole yleistä hyötyä?
Mun mielestä koko yliopistolaitos pitäisi uudistaa vastamaan nykyihmisen ja nyky-yhteiskunnan tarpeita. Siitä on kasvanut hyvin sisäsiittoinen laitos, joka elää ihan omaa elämäänsä.
Joku vaikka yhteiskuntatieteellinen laitos tuottaa hirveän määrä tutkimuksia, joista ei ole mitään hyötyä ja kukaan ei edes jaksa lukea. Mikään ei yhteiskunnassa muutu näiden "tutkimusten" takia. Ne vain todentavat sitä mitä on tapahtunut.
Jos tututustut vaikka tuohon alaan niin huomaat ettei siellä edes sana 'teoria' tarkoita sitä mitä se tarkoittaa luonnontieteissä, vaan teoria rustataan aina sopivaksi havaintoihin. Ts. noista teorioista ei voi päätellä oikeastaan mitään ja jokaisen tutkijan kunnia-asia on luoda oma teoria.
Monilla on sellainen käsitys tieteen tekemisestä, että sitä tehdään suuria löytöjä pienessä ajassa. Todellisuudessa asia on päinvastoin. Suurimman osan ajasta tutkijat OPETTAVAT opiskelijoita. Itse olen saanut yliopistosta eniten opetusta jatko-opiskelijoilta, jotka tekevät tutkimustyön ohessa runsaasti muutakin työtä. He muun muassa tarkistavat opiskelijoiden tenttejä ja hoitavat byrokratiaan liittyviä asioita.
Toki yliopistossa on laiskoja ihmisiä, jotka eivät hoida työtehtäviään. Mutta ihan tiedoksi, että työelämässä on runsaasti ihmisiä, jotka valehtelevat ja käyttävät ihmisiä hyväkseen. Esimerkiksi konsulteilla on useimmiten niin paljon töitä, etteivät he millään ehdi aina tekemään töitä kunnolla ja asiakasta voidaan petkuttaa, jos vain onnistutaan. Sen sijaan yliopistoon useimmiten jää rehellisiä ihmisiä, koska kilpailu ei ole niin kova ja aikaa on riittävästi. Eli toisinsanoen on totta, että yliopistossa meno ei ole niin vauhdikasta kuin yritysmaailmassa, mutta toisaalta siellä on runsaasti ihmisiä, joilla on aikaa paneutua opiskelijoiden ongelmiin. Itse olen ainakin saanut monelta professorilta ja lehtorilta paljon elämän ohjeita.
Ihmisten ymmärtämättömyys johtaa toisten leimaamiseen. Totuus on kuitenkin se, että kaikessa on jotain hyvää ja huonoa. Itse ainakin en voi sietää epärehellisyyttä, minkä takia koen yliopistomaailman hyvinkin mieluisaksi paikaksi. Lisäksi arvostan henkistä kypsyyttä ja sitä, että haluaa ajatella. Yritysmaailmassa puolestaan ratkaisee raha ja materiaalin tavoittelu.
Mitä hyviä puolia olen huomannut yliopistoihmisissä on se, että he ovat useimmiten tavallisia ihmisiä ekologisempia ja sietävät ihmisten erilaisuutta, toisin sanoen ovat humaaneja. Monille älykkäille ihmisille yliopisto on ainoa paikka, jossa he saavat olla omia itsejään eikä heitä jatkuvasti arvostella esimerkiksi liiallisesta matemaattisesta ajattelusta jne.
Me tarvitsemme yhteiskunnassa kaikenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka pyörittävät jo olemassa olevaa yhteiskuntaa ja heitä, jotka vievät sitä eteenpäin.