Miksi pilaisin huolettoman elämäni parisuhteella ja miksi rikkoisin sydämeni rakkaudella?
Elämän tarkoitus on maksaa veroja, lyhentää asuntovelkaa ja kuolla.
Elämän tarkoitus on maksaa veroja, lyhentää asuntovelkaa ja kuolla.
Rakkaus ja parisuhde ovat raskaita taakkoja kantaa!
maatunut perhonen
12249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No,miten tuon nyt ottaa. Jos kohdalle ei ole osunut kunnon rakkautta eikä parisuhdetta niin asian voisi ajatella noin.
Vaihdoin huolettoman elämäni parisuhteeseen ja annoin sydämeni rakkaudelle. Päivääkään en ole katunut tätä valintaa. Nyt kauhistuttaa ajatellakin että joutuisi yksin olemaan ja selviämään kaikesta yksin.
Toisaalta ajateltuna ei elämä kauhean huoletonta ole jos sen tarkoituksen näkee vaan verojen maksuna,asuntovelkana ja kuolemisena.
Harmi, ettei kumppanisi ole äidinkielenopettaja.
Raskaasti rakkauteen ja parisuhteeseen pettyneenä, olen samalla linjalla kuin ap. Se tie on nähty, koluttu loppuun. On yritetty yrittämisen jälkeenkin, on petytty ja sorruttu. Sitten viimeinkin on lähdetty ja ajan kanssa olen löytänyt tasapainon itseni kanssa. Miksi siis, vaarantaisin tämän onnellisuuden ja vakaan tunteen siitä, että paras olo on ihan vain itsensä kanssa? :)
Jonain päivänä Sussu huomaat olevasi yksin. Lapset jos niitä joskus saat on perustaneet omat perheet ja olet yksin ja tuijotat ikkunasta tyhjää katua jossa onnelliset ihmiset kulkevat kumppaneidensa kanssa. Maailma muuttuu, ihmiset ympäriltä katoavat. Hitaasti mutta varmasti. Nyt voi olla että tunnet että elämä on helppoa yksin mutta näin ei tule aina olemaan. Parisuhde on kovaa työtä, vaativaa hommaa mutta lopulta aina palkitsevampaa kuin yksin jääminen. Löydä sydämestäsi se rakkaus uudestaan.
Eivät kaikki tarvitse parisuhdetta. Kaikenlainen muu sosiaalinen elämä voi rikastuttaa elämää enemmän kuin parisuhde. Kumppanikin voi kadota koska vain, esim. eroamalla tai vaikka kuolemalla.
Kaikissa asioissa on omat puolensa. Oma 20-vuotinen ex-avioliitto oli todellakin vaativaa ja kovaa hommaa, ja palkintoksi sain runsain mitoin alistamista nyrkin ja hellan väliin.. Yksin ja vapaana on nyt ihanan mahtavaa olla!!
Mutta onko kaikki parisuhteet päättyneet nyrkkeihin tai pettämiseen? Joskus voi olla että syy löytyy jostain muualta ja ne syyt jotka on olemassa ovat helposti voitettavissa kun vaan annetaan suhteelle aikaa ja ei luovuteta heti sitten kun on se vaikein hetki. Vaikein hetki on juuri se hetki josta alkaa asiat helpponemaan ja järjestymään. Ihmiset luovuttaa siinä vaikeimmalla hetkellä kovin usein. Olisi hyvä jos suhteelle annettaisiin vaikka aikaa eikä heti katkaista sitä niin kuin nykyään on hyvinkin usein tapana. Pitää vaikka parin kuukauden tauko ja aloittaa hitaasti alusta uudelleen kun asiat on käsitelty omassa päässä ja sen jälkeen istuttu pöydän ääreen ja keskusteltu. Tosin se ei vastaa elokuvista saamaamme kuvaa parisuhteista jossa mies ratsastaa valkoisella hevosella, nappaa naisen, vie linnaansa ja muhinoi ruusujen keskellä. Se kuvaa minusta realismia ja sitä että jos ihmisellä on jotain niin sen edestä on taisteltava ja voitettava ne vaikeudet mitä eteen tulee. Mitäpä höpötän...tulin tänne vaan mielenkiintoisen otsikon takia :)
Niin,sen kyllä ymmärrän että "enemmin yksin kuin huonossa seurassa" eli ei hyväksy ketä tahansa itselleen ja valitsee kumppaninsa erittäin tarkaan.Näin itse teen.
Mutta,loppujen lopuksi,itseänäisinkin ihminen sisimässään,vaikka se ei myöntäisikään tarvitsee toisen ihmisen rinnalleen.Ihminen on vain siten rakennettu.
Ja juuri tuo parisuhde voi rikastuttaa elämääsi enemmän kuin mikään muu.Toinen ihminen joka kunnioittaa ja rakastaa sinua vilpittömästi läpi vuosikymmenien voi antaa sinulle suurimman elämänlahjan,todellisen rakkauden.Mikä olisi mahtavampaa kuin elää toisen kanssa kestäen onnet ja surut,vahvistaen vain liittoa,toisen tuntemista.
Mutta,jotta tuon voisi saavuttaa,vaatii jo lähtökohtaisesti itsensä tuntemista,mitä haluan toiselta,aidosti.Ja kyse enemmänkin luonteenominaisuuksilta,mikä sopii minulle ja mikä ei.Loppu onkin sitten kohtalon käsissä.
Sen haluan vielä sanoa että henkilö joka hakkaa tai ahistaa henkisesti nurkkaan,ei ole yrittämisen tai rakkauden arvoinen ja sellaiset kannattaa jättää heti.On olemassa kuitenkin se toinenkin vaihtoehto,etsiä puolisko joka kunnioittaa ja haluaa pitää sinut tasavertaisena.
ja miksi luet parisuhde palstaa jos olet siihen pettynyt ja yksinolo on niin hienoa?
Hehe, kuulostaa, että petät pahasti itseäsi nyt trolliseni.
Miten voi pettää itseään jos on yksin? Vaatii jo pitkälle vietyä jakomielitautisuutta......
Huono parisuhde on raskas taakka. Mutta jos onnistuu löytämään/luomaan hyvän ja tasveroisen parisuhteen, sillä on elämän laadulle ja hyvinvoinnille tosi iso merkitys. Mulla on kokemusta huonoista ja nyt mielettömän hyvästä ja ero on kuin yöllä ja päivällä.
Ehkä se pointti on, että huonoon ei kannata loputtomiin jäädä. Jos on paha olla, pitää lähteä jos suinkin voi. Vaikka paljonhan niitä kymmenien vuosien suhteita/avioliittoja on, joissa toinen tai molemmat on ollu lähes koko ajan onnettomia. Lapsien takia ei kannata jäädä, huono suhde heijastuu väistämättä lapsiin (elin itse lapsena tällaisessa perheessä) ja onko se yhteinen omakotitalokaan nyt hyvä syy pysyä yhdessä.. Vanhana huomaa, että elämä jäi elämättä ja eipä paljon saanut, jäljellä vain toteutumattomat haaveet ja katkeruus. Jos on valinnut väärin, useimmiten on mahdollista korjata tilanne pelastamalla itsensä.
Joskus pitää antaa, että saa tilalle vastinetta. Myös ihmissuhteissa. Kuulostaa sille, että aloittaja on hakemassa vain sitä saantipuolta.
Asiaan. En usko, että parisuhde kenenkään elämää pilaa, jos kumppani on oikea. Ja sellainen kumppani joka rakastaa, ei halua rikkoa rakkaansa sydäntä.
Joillekin se huoleton elämä sopii, mutta itse mieluusti otan vierelleni luotetun ihmisen jakamaan iloni, suruni, arkeni ja juhlani. Sellainen kumppanin, jota rakastan, ja joka jo olemassaolollaan tuo iloa elämääni.