Eilen olin pyörälenkilläni ja tulin vähän liian kovaa autotieltä erkanevaan hiekkaisen väylän risteykseen.
Siltarummun reunoissa olevan nurmikon alla ei ollutkaan pitoa ja etupyörä tipahti ojaan ja sitten mentiin.
Tunsin kuinka pää tömähti aika kovasti maahan.
Siinä sitten makailin ja katselin taivasta ja tunnustelin muuta kroppaa.
Kaikki tuntui olevan hyvin hyvin, joten nousin ylös ja tarkastin pyörän, joka sekin oli kunnossa. Jatkoin matkaa.
Ei sitä koskaan tiedä mitä edestään löytää, vaikka kuinka varovainen ja taitava olisi, sillä tekevälle sattu
Voi olla, että tätäkään en kirjoittaisi, jos kypärä ei ollut päässä.
Siltarummun reunoissa olevan nurmikon alla ei ollutkaan pitoa ja etupyörä tipahti ojaan ja sitten mentiin.
Tunsin kuinka pää tömähti aika kovasti maahan.
Siinä sitten makailin ja katselin taivasta ja tunnustelin muuta kroppaa.
Kaikki tuntui olevan hyvin hyvin, joten nousin ylös ja tarkastin pyörän, joka sekin oli kunnossa. Jatkoin matkaa.
Ei sitä koskaan tiedä mitä edestään löytää, vaikka kuinka varovainen ja taitava olisi, sillä tekevälle sattu
Voi olla, että tätäkään en kirjoittaisi, jos kypärä ei ollut päässä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tämä on hyvä muistutus kaikille, kypärät päähän!
hmm, tarkistitko kypärä, onko viellä ehjä
Hyvä, että olet kunnossa. Itselleni kävi suunnilleen samoin. Muistikatkos kyllä tuli eikä 3kk kuluttua tapahtumasta ole vieläkään kunnossa!
Kypärä päässä aina polkiessa, vaikka täällä syrjäseudun teillä onkin meno rauhallista ja turvallista, eipä tuosta haittaakaan ole ollu, tottumiskysymyksiä.
Tarinan perimmäinen opetus: aina voi ajaa varovaisemmin.
Olisiko kuitenkin se, että onnettomuuksia sattuu.
Luultavasti. Pyörä on kahdella renkaalla kulkeva väline. Kun paljon ajaa, joskus kaatuu. Se vain on niin. Syystä riippumatta kuski on se, johon aina sattuu kun kaatuu.
Parin päivän jälkiseurannan jälkeen näyttää siltä, että olen kunnossa, ainakin omasta mielestäni. Muut voivat tietysti olla eri mieltä.
Kypäräkin jäi ehjäksi.
Tuttava kehotti lopetttamaan pyöräilyn, koska se on vaarallista.
Minä taas aion jatkaa kypärä päässä, koska se kuitenkin on paljon vaarattomampaa, kuin esim. kävely. Menkää kysymään vaikkapa tapaturmaasemalta.
Kypärä pitäisi kuitenkin tuollaisen kunnon kolhaisun jälkeen laittaa roskiin ja ostaa uusi tilalle. Rakenteeseen kun saattaa tulla muutoksia ja mustumia mitä ei päällepäin näy.
Niin kai, nykykypärän idea on, että särkyy kypärä, muttei kallo.
Oletan että tämänkin onnettomuuden olisi voinut välttää?
Kypärää käyttäköön se, joka sitä tarvitsee. Ja kyllähän noita koheltajia näkyy nykyään paljon liikenteessä, enemmän kuin ennen minun mielestäni. Maantiepyörillä ja cyclocrossareilla ajetaan kuin viimeistä päivää, ilmeisesti uutta ennätystä tavoitellen. Sitten ollaan niin läkähdyksissä, ettei pysytä enää pystyssäkään. Pahimmillaan vaarannetaan muidenkin väylällä liikkujien turvallisuus mm. ohittelemalla liian pienistä raoista tai ajamalla liian suurella nopeudella risteyksiin, joissa on huono näkyvyys.
Alottajan moka oli arviointivirhe. Ehkä hän olis pysyny pystys ilman oikaisuu, ehkä ei. Frendin kypärään tuli kivi ohi ajavast rekast. Kypärään tuli kolo, kalloon ei.
Ootko koskaan kuulut jäkiviisaista?
Niin taikka sellaisista ihmisistä, jotka käyttävät välikäsiä?
Jälkiviisaita olen nähnyt paljonkin, viimeksi lauantaina TV1:ssä.
Jopa heidänkin jorinat ovat aika usein sieltä. Ei ainakaan vakavasti otettavia.
Välikädellisiä ihmisiä en ole nähnyt, siis sellaisia, joilla olisi käsi käsien välissä.
Mulle tuli kypärään kivi vastaantulevasta henkilöautosta. Sain osuman klyyveriin, joka murtui. Tilanne nopeus ei itselläni onneki huikean kova ollut, mutta putosin filllarin selöstä kuin pyy oksalta ja lyöden kypärän tien ja pyörätien väliseen betonikorokkeeseen. Päässä oli kypärä joka hajosi, mutta päästä ei muuta kuin tuo klyyvari. Jostain ihmeen syystä tämä vastaantuleva autoilia näki kaatumiseni ja pysähtyi auttamaan. Siinä selvisi että kivi oli mitäilmeisemmin lentänyt hänen vetämästään peräkärristä.
Jotta tarina olisi mahdollisimman outo, tämä autoilia maksoi pyörästäni saaneen korvauhinnan päälle ikäänkuin korvauksena melko kovan hyvityksen (sain levyjarrullisen tilalle), kunhan vain tulen käymään heillä sen hajonnen kypärän kanssa.
Tästä on jo useampi vuosi aikaa ja nyt kun vanhin omista lapsista vaihtoi isompaan kouluun kun alkoi viidesluokka., ymmärrän paremmin tuon (nykyään) hyvän ystävän tarjouksen. Nyt minäkin olen esitellyt jälkikasvulle valokuvia kyseisestä keissistä.
Olipas vähän liukasta aamulla, vedin muuten hauskat lipat maasturin kanssa Oulunkylässä aamusta mustalla jäällä, mutta hajotin mun fullfacekypärän lipan. Takapyörä osui vahingossa kadun kivireunukseen kulmittain (ku piti hypätä ja ei noussutkaan ja siit se sitte lähti...). 180 asteen käännös ja kypärä tärähti samaiseen kivireunukseen. Ässä tilanne, ei ollut kuin ehkä 25 tuijottavaa silmäparia. Kaikki vain tuijottaa kun mä nousen :D
Lehtitietojen mukaan perjantain lumimyräkän liukastuttamalla tiellä Aurassa kaatunut pyöräiliä menehtyi lyötyään päänsä tuossa ikävässä onnettomuudessa...
Itsellänikin oli eräs tuttava, joka löi päänsä kaaduttuaan pyörällä oman virheensä seurauksena. Neljä vuotta onnettomuuden jälkeen kaveri eli pahasti vammautuneena, pelkkä kuolaava varjo entisestään, kunnes menehtyi aivovammasta johtuviin komplikaatioihin.
Onneksi kukaan tuntemistani ihmisistä ei ole loukannut päätään noin. Käsi on murtunut monella, varsin tuskallista sekin tietysti.
Minä näin viime yönä unta, että tuo kumoonajossa päässäni ollut kypärä mureni itsestään palasiksi.
Pitäisiköhän mennä tarkistamaan, onko uni totta?