Kolme vuotta seurustelua takana, loppu häämöttää. Miksikö? Ei tätä jaksa. Mies tekee kaiken äitinsä ja isänsä tahdon mukaan. Me tapaamme jos ei isin kanssa ole muuta suunniteltu. Välimatkaa 30km eikä silti nähdä kuin pari kertaa kuukaudessa. Isänsä keksii ihan mitä hyvänsä tekemistä missä ehdottomasti tarvitsee pojuaan auttamaan ja sitten mies ei ehdi minun luo. Välillä vanhemmista toinen sitten sairastaa jostakin ja silloinkin pitää pojun olla tukena. Joka kerta kun mies sanoo ettei ehdi tänne niin kyllästyn enemmän ja enemmän. Nyt alkaa olla mitta ihan täysi. Lisäksi minua on alkanut piirittämään mies menneisyydestä ja piiritys on alkanut tehota. Onhan se imartelevaa kun toinen huomio toisen välinpitämättömyyden sijaan. =)
Tänäkään viikonloppuna ei nähdä, mutta enää se ei edes harmita. Keksin kaikkea muuta mukavaa. ;)
Tänäkään viikonloppuna ei nähdä, mutta enää se ei edes harmita. Keksin kaikkea muuta mukavaa. ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa pahalta. Jos mies ei ollenkaan tajua mikä tilanteessa on vikana, niin suhteella ei liene tulevaisuutta. Mutta jos rakastat häntä ja hän sinua, kaikesta huolimatta, niin pariterapia voisi auttaa tilanteessa? Onko se tekeminen kotona jotakin sellaista, mistä mies tykkää? Metsästystä tai kalastusta tms? Jos syy on se mukava tekeminen lapsuudenkodissa, niin tehän voitte tehdä sellaisia asioita yhdessäkin muualla? Miten appivanhemmat suhtautuvat sinuun?
Kyllähän parisuhteessa vaikuttaa todella paljon appivanhemmat, jos välit eivät ole kunnossa eli suhteen katkaiseminen on harkitsemisen arvoinen juttu, jos välit ovat tulehtuneet appivanhempien takia jo seurusteluaikana. Tuskin se siitä ainakaan paranee avioliiton ja lasten myötä, ei ainakaan itsekseen.
Miehellä alistavat vanhemmat. Mitään yhteistä ei näytä olevan. Mies vanhempiensa piika, Siivoaa ja kuljettaa. Aina menee vanhempien menot meidän yhteisten menojen ohi, oli sitten kuinka pieni juttu kyseessä. Vanhemmat osaavat ohjailla kuin marionettia, antavat illuusion miehelle että mies päättää asioistaan, mutta ne näkymättömät narut huomaa muut. Mies on tavallaan kuin aiikuinen lapsi. Mitään ei tehdä ilman vanhempien siunausta asialle. Joskus mietin että mies tajuaa, mutta tietää sen sodan mikä alkaisi jos tekisi asialle jotain. Vanhemmat syyllistäisi miehen niin että murtuisi henkisesti. Suhteet sairaalloisen läheiset.Keskustelimme asiasta viikonloppuna ja mies teki valintansa. Valitsi vanhemmat enkä edes teeskennellyt yllättymistä. Turha sitten kun vanhemmat kuolee (ovat hyväkuntoisia vanhuksia nyt, mutta elämänkello tikittää loppuaikoja) ottaa yhteyttä kun huomaakin olevansa ihan yksin. Missä ne vanhemmat toisaalta rasittuisivat kun heillä on henkilökohtainen kotiorja joka tekee kaiken ja joka saa kaikki syyt aina niskoilleen kun joku menee vikaan. Hyvää elämää vaan heille.
Ihme mies jos ei vanhemmsitaan eroon pääse ja paras olisi kun hakisi työpaikan riittävän kaukaa ja aloittaisi oman el'män ja eikö miesystäväsi itse halua jotain muuta kun vanhempiaa kuskata ja auttaa joka asiassa ja kysyppä miehltä mitä hän itse elämältään haluaa eli omaa elämää vai vahempien apulaisena koko elämänsä. Saamataon mies näyttää olevan,
Aikaansa kutakin.
Ei ole tullut mieleesi, että mies yittää hienotunteisesti viestittää sinulle, että voisit vähän katsoa muuallekin. Jotkut miehet eivät vain saa kakaistuksi, että ovat pitkästyneet suhteeseen.
Olet ottanut onkeesi nyt, hyvä.