1. Pettäjät! Mikä on kun petätte? Eikö kotona kaikki kulje? Elättekö menetettyä nuoruutta takaisin? Miksi olette uskottomia? Tuntuuko se hyvältä? Miksi ei voi olla sinkku ja olla joka kuukauden päivälle uusi seksikumppani? Eikö se ole helpompaa kuin valehdella? Niin ja kun kakkoset tietää että valehtelette, niin luuletteko että nämäkin uskoo teidän satuihin?
2. Kakkoset! Miltä tuntuu olla vain kakkonen? Miltä tuntuu tietää että toinen on varattu? Miltä tuntuu tietää että toinen joutuu valheilla peittelemään tekosiaan? Löytyykö teiltä moraalia? Kunnian tajua? Oikeudenmukaisuutta? Suomessa on paljon sinkkuja, eikö olisi paljon simppeliä olla sinkkujen kanssa? Mikä on kun ei sinkut kelpaa?
3. Petetyt! Voitteko antaa anteeksi? Miten ette tajua sitä että toinen valehtelee? Sekin paljastuu helposti. Jos toinen sanoo vaikka että: "Hei, auto levahti niin sen takia tulen 2 tuntia myöhässä kotiin." Ja tiedätte että vuosiin ei ole tullut myöhässä kotiin. Eikö tuo ole jo selvä merkki pettämisestä?
Jos joku rikkoo rutiinejaan, niin eikö se ole merkki että pettää? Mikä tekee teidät sokeaksi?
Miksi ihmiset ylipäätänsä avioituu, jos jompi kumpi pettää?
Omalle kohdalleni haluan kysyä teiltä. Kannattaako minunkin joskus pettää jos tulee sellaisia kiusauksia, kun olen parisuhteessa? Miksi te petätte ja minä en voisi?
Ja mitä minuun tulee. Minä olen nuorukainen, ei ole kokemuksia tämmösistä. Siksipä haluankin tietää syitä tämmöiseen toimintaan. Tarkoitus ei ole loukata. Tarkoitus on esittää kokeneille kysymyksiä, toivon mukaan vastaukset kokemattomalle parisuhteiden osalta ovat asiallisia, tiedänpä sitten itse tulevaisuudessa miten olla jäämättä kiinni.
2. Kakkoset! Miltä tuntuu olla vain kakkonen? Miltä tuntuu tietää että toinen on varattu? Miltä tuntuu tietää että toinen joutuu valheilla peittelemään tekosiaan? Löytyykö teiltä moraalia? Kunnian tajua? Oikeudenmukaisuutta? Suomessa on paljon sinkkuja, eikö olisi paljon simppeliä olla sinkkujen kanssa? Mikä on kun ei sinkut kelpaa?
3. Petetyt! Voitteko antaa anteeksi? Miten ette tajua sitä että toinen valehtelee? Sekin paljastuu helposti. Jos toinen sanoo vaikka että: "Hei, auto levahti niin sen takia tulen 2 tuntia myöhässä kotiin." Ja tiedätte että vuosiin ei ole tullut myöhässä kotiin. Eikö tuo ole jo selvä merkki pettämisestä?
Jos joku rikkoo rutiinejaan, niin eikö se ole merkki että pettää? Mikä tekee teidät sokeaksi?
Miksi ihmiset ylipäätänsä avioituu, jos jompi kumpi pettää?
Omalle kohdalleni haluan kysyä teiltä. Kannattaako minunkin joskus pettää jos tulee sellaisia kiusauksia, kun olen parisuhteessa? Miksi te petätte ja minä en voisi?
Ja mitä minuun tulee. Minä olen nuorukainen, ei ole kokemuksia tämmösistä. Siksipä haluankin tietää syitä tämmöiseen toimintaan. Tarkoitus ei ole loukata. Tarkoitus on esittää kokeneille kysymyksiä, toivon mukaan vastaukset kokemattomalle parisuhteiden osalta ovat asiallisia, tiedänpä sitten itse tulevaisuudessa miten olla jäämättä kiinni.
Vastaukset 30
Vanhimmat
2. Miten niin "vain kakkonen"? Saanhan mitä haluan.
Että toinen on varattu ei ole minun ongelmani vaan hänen.
Moraalia? Juu löytyy. / Kunniantuntoa? Mitä minä teen väärin? /
Oikeudenmukaisuutta? "Mitä silmä ei näe eikä korva kuule, sitä ei sydän sure.
Sinkku voi vaikka ripustautua.
Onko se siis pakko olla varattu?
Miksei saisi olla varattu? Varattu mies on sinkkumiestä parempi, aina saa seksiä, hyvää ja nautinnollista seksiä sekä välillä pieniä lahjojakin. Sinkkumiehet taas ovat norkumassa sitoutumista, suhdetta ja yhteistä asuntoa.
Sukupuolella ei ole tåssä kyselyssä merkitystä. Mutta joo, kun sille tielle mentiin niin minä olen mies ja seksi mua kiinnostaa.Ei parisuhteet.
Mutta ensiks sinkun pitää sitoutua jotta voi olla varattu.
http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/miksi-nainen-ei-halua-seksia
Vaimollani on todennäköisesti HSDD sairaus ja tämän lisäksi häntä vaivaa masennus. Mielialalääkitys on heikentänyt hänen halukkuuttaan entisestään. Arjessa jaksaminen edellyttää säännöllistä seksielämää. Tämä on pääsyy pettämiseeni. En edes ajattele sitä pettämisenä, ennemminkin se on itsensä hemmottelua.
Minusta tuntuu että sinä ja vaimosi olette vain kamuja. Jos olisitte enemmän ei mikään tulisi teidän väliin. :)
Hmm... Saat kaiken kuulostamaan kovin simppeliltä. Ihan kuin ihmiset toimisivat ainoastaan hallinnasta riistäytyneiden seksuaalisten halujen "orjina".
1. En tiedä, mikä on? Kotona eletään sujuvaa perusarkea eikä mitään selvää syytä siihen, että rakastuin toiseen, ole. Olen elänyt voimassa olevassa parisuhteessani lähes 20 vuotta enkä tiennyt muuta kaipaavanikaan.Toiseen naiseen tutustuin alun alkaen työn kautta, meillä synkkasi heti. Meni kuitenkin hyvin pitkään ennen kuin aloimme jutella mistään henkilökohtaisemmasta, mutta sitten se olikin menoa...
Menetettyä nuoruutta, mikä se on? Olin 25 v, kun tutustuin kumppaniini ja kyllä siinä oli nuoruus menty ja bailattu. Avokin kanssa oltiin samassa elämäntilanteessa eli ajatuksena, että voisi rauhoittua aloilleen.
Tuntuuko hyvältä olla uskoton? No ei tietenkään, mutta kun rinnakkaissuhdetta on jatkunut vuosia, en hoe itselleni olevani uskoton. Kai se vähän miestä syö, muttei kuitenkaan niin paljon, että olisi tullut mieleen lopettaa.
Miksi en ole sinkku ja vaihtele seksikumppaneita? Avokkini oli minulle seksikumppani nro 4 ja salarakas nro 5,joten eiköhän se kerro aika paljon? En ole mielestäni ollut koskaan kovin seksin perään ja suhde salarakkaan kanssa oli pitkään suutelu ja halailuasteella.
Salarakkaalleni (en kutsu häntä "kakkoseksi", koska se ei kuvaa tilannettamme) en puhu p-askaa esim virallisen parisuhteeni tilasta. Hän on alun alkaen tiennyt, että olen varattu ja suostui tutustumaan paremmin vasta oman eronsa jälkeen. En puhu vaimostani hänelle, lapsista jotain toisinaan, koska hänellä itselläänkin on lapsia. En ole koskaan luvannut hänelle eroavani eikä se ainakaan niin kauan, kun lapset ovat alaikäisiä, tule kyseeseen. Nainen on sanonut, että tilanne on näin ok ja ilmoittaa kyllä, jos muuttaa mielensä.
Minulla on tunteita häntä kohtaan paljonkin, mutten halua sotkea pakkaa kertomalla niistä solkenaan. Hän kyllä tietää, että tämä on osaltani muutakin kuin hetken mielijohde ja kyllähän nämä vuodetkin sen kertovat.
Juu mutta nyt menee monimutkaiseksi.
Elikkäs sinunkin tapauksessa ei tunnu olevan syytä olla uskoton avioliiton sisällä.
joten miksi ihmeessä?
eikö ihmismieli olekin monimutkainen?
Mitä takeita esim, minulle jos joskus ihastun ja menen avioon että en pettäisi tai ei tulevaisuudessa vaimoni pettäisi minua?
Ja sikäli mikäli tiedän, niin näemmä olisi työmaalla minullakin kysyntää varattujen naisten kanssa. Ainakin katseiden perusteella.
Miten voi olla että jos menee avioon ja vannoo rakkauttaan ja uskollisuuttaan, niin voikin vielä monien vuosien jälkeen löytää salasuhteen?
Ihmismieli on tuntemattomapi mitä avaruus. Ja mihin sitä parisuhdetta tarvitaan, eikö olisi helpompaa vain olla sillai että kaikki on sinkkuja ja on kaikkien kanssa tyyliin? Eräs sano että varatut on kivempia, koska sinkut haluaa parisuhdetta.
Miksi on näin? Mihin sitten perustuu parisuhteen luottamus ja uskollisuus?
Toki lapset tarvii isän ja äidin, mutta eihän siihen tarvi parisuhdetta. Vai tarviiko?
No, toinen nainen on tuonut elämääni paljon sellaista, mitä en tiennyt olevankaan. Kun on elänyt vain yhdessä parisuhteessa, ei osaa välttämättä ajatella, että muunlaistakin voisi olla. Vaimoni on mukava käytännöllinen ihminen, hyvä äiti ja järkevä nainen. Ehkä juuri järkevyys on yhteistä elämäämme leimaava tekijä. Kaikella on oltava tarkoitus ja päämäärä, elämä on täynnä suunnitelmia ja aikatauluja. Tämän toisen naisen kanssa olen oppinut olemaan muutakin kuin Suorittaja 24/7 ; olen oppinut vain olemaan, juttelemaan, nauramaan.
Ei siihen ole mitään takeita, ettet pettäisi tai sinua petettäisi. Jotta ei niin kävisi, sinun pitää ensinnäkin "hoitaa oma leiviskäsi" eli tehdä päätös sitoutumisesta yhteen ihmiseen ja vain yhteen. Ja pitää kiinni siitä sitoumuksesta, vaikka mitä houkutuksia nenän eteen tulisi. Ja myöskin uskoa, että olet tehnyt niin hyvän valinnan, ettei kumppanikaan toimi toisin.
Monet ihmiset ajattelevat, että lapset tarvitsevat parisuhteessa elävän isän ja äidin. Minäkin ajattelen niin, vaikka ehkä toisin voisi olla. Ehkä olen pelkuri, kun en halua alkaa hajoittaa perheemme toimivaa arkea.
Hyviä kirjoituksia -antinpoika-. Kun isä on järkevä, äiti on järkevä ja perheen arki toimii järkevästi, ei ole aina järkevää erota, vaikka parisuhteesta puuttuisi tärkein eli ilo.
Jossain tuli sanonta että "kyllä miestä syö",no oikeesti uskon sen,tai pieimminkin uskon että todellakin,kaiken selittämisen haukkumisen puolustusten ym. juttujen keskellä todellakin on niitä ihmisiä kun on tunteet,ei ole aina niin mutkatonta helppoa selitellä.Sydämen päälle ottaa varmaan joskus niin pettäjällä kuin kakkosella.
Antinpojalle, entä jos vaimosi saa tietää, mitä silloin tapahtuu?
Sanoisin, ettei suuressa osassa liittoja ole väliä, vaikka puoliso tietäisikin rinnakkaissuhteesta. Joissain tapauksessa myös puolisolla on rinnakkaissuhde. Kuten tuossa edellä jo sanoinkin; hyvin usein riittää, että liitto toimii järkevästi.
Olisi kurjaa jos elämää ja parisuhdetta kuvaisi sana "järkevä"!!!
Onneksi me suurin osa ihmisistä kaipaamme ja tarvitsemme elämältämme ja parisuhteiltamme muutakin kuin ns. järkevyyttä.
"Onneksi me suurin osa ihmisistä kaipaamme ja tarvitsemme elämältämme ja parisuhteiltamme muutakin kuin ns. järkevyyttä. "
Siksi ihmisillä juuri onkin paljon rinnakkaissuhteita, kun vakisuhteesta puuttuu ilo.
Fiksuimmat eroavat ilottomista järkiliitoistaan ja uskaltavat ottaa ilon elämäänsä ja elää sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa elämä on muutakin kuin sitä ilotonta puurtamista ja järkeviä askareita.
Ahaa, niinkö? Mitä merkitystä sillä on millaisissa liitoissa erilaiset ihmiset elävät? Tunsi heitä tai ei?
Miltä tuntuu olla vain kakkonen?
- Kysyisin vastaan, että miten niin "vain kakkonen"?
En ole "ykköseksi" pyrkinytkään enkä pyrkimässä. En ole lähtenyt tähän suhteeseen ajatuksella, että mies heittää menemään jokapäiväisen elämän perheensä kanssa minun vuokseni. Mies ei ole tuollaista minulle luvannut ja asiasta on monet kerrat keskusteltu ; olen sanonut, että näin on hyvä. Mies on minulle antoisa lisä mukavaan elämääni, ei elämäni keskipiste.
- En minä mieti, joutuuko mies valehtelemaan vuokseni. Se on hänen asiansa ja hänen valintansa, että on tälle tielle lähtenyt. Olen tuntenut hänet jo niin pitkään, että tiedän hänen jättävän asioita kertomatta ennemminkin kuin suoltavan silkkaa potaskaa. Epäilemättä hyvä keino välttää joutumasta selittelemään sanojaan jälkeenpäin..
- Oman eroni jälkeen en ole tietoisesti hakenut uutta parisuhdetta. Tein periaatepäätöksen, että lapset ovat minulle ykkösasia niin kauan kuin minua tarvitsevat. Olen saanut treffipyyntöjä sinkkumiehiltäkin, mutta kukaan ei vain ole kolahtanut niin kuin tämä "salainen ystäväni". Eräänkin sinkkumiehen valitusvirttä siitä, ettei kelpaa minulle kuunneltuani päätin entistä vahvemmin pitää potentiaaliset riippakivet kaukana itsestäni. No, sinkkumiehiä kaiketi on moneen lähtöön kuten varattujakin (minun salarakkaani ei ole seksin vonkaaja), mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta alkaa uudelleen kenellekään paidanpesijäksi tai sopankeittäjäksi!
Miksi petän:
Petän koska mieheni ei rakasta minua. On sanonutkin niin. Ei halua olla kanssani tekemisissä muuten kuin lastemme äitinä. Riittääkö syyksi?
Vielä:
"Miten voi olla että jos menee avioon ja vannoo rakkauttaan ja uskollisuuttaan, niin voikin vielä monien vuosien jälkeen löytää salasuhteen?"
Vannoa voi vaikka mitä -- mutta elämä on pitkä ja asiat ja tunteet muuttuvat ,myös avioliiton sisällä.Rakkaus voi kuolla,ja kuoleekin aika usein.Sitten vaan on jo niitä lapsia ,taloja ym, joten erota ei vaan voi.
Että se siitä avioliiton myytistä.
Lapset ja talo ja autot ja kesämökit ovat vain aikuisten tekosyitä, joihin he itsekkäästi ripustautuvat vaikka tietävät, että kaikilla olisi parempi, kun liitto, jossa rakkaus on kuollut ja vanhemmat eivät enää edes kosketa toisiaan päättyisi. Mutta itsekkyyttään pidetään kiinni liitosta ja uskotellaan, että "lasten on parempi näin", tai puolisoni joutuisi taloudellisesti tiukoille, jos eroaisimme", tms.
Ihan höpöhöpö -puhetta.
Ei se nyt kuule ihan noin helppoa ole rikkoa lasten kotia.Ja ihmettelen kyllä miten itsekkyys mielestäsi liittyy tähän..Kaikkea muuta.Puhumattakaan taloudesta,kaikilla ei ole edes varaa erota ja hankkia kahta kotia,kun on jo ennestään suuret lainat. Oikeassa elämässä kaikki ei ole eikä lopu niin kuin saduissa.
Höpöhöpö itsellesi. Juuri epäitsekästä on jäädä liittoon, kun tietää puolisonsa joutuvan taloudellisesti tiukoille, heikoille tai jopa tyhjän päälle. Jos toisella puolisolla on erotessa kurjat oltavat, se ei tottavieköön vaikuta suostuisasti lapsiin.
taas ne iänikuiset kyllästyttävät kakkoset pääsivät täällä itseään kehumaan ja nostamaan jalustalle.Vau olette täynnä paskaa joka iikka sieluanne myöten.Teissä ei ole yhtä ainuttakaan hyvän ihmisen piirrettä.Sitä varmaan kamalan vaikea tunnustaa itselleen et on läpimätä iso paska jolla ei ole selkärankaa, kunniaa tai moraalia nimeksikään!
"Et silleen":
Tarkoitat siis ettei minulla saisi olla toista suhdetta ja rakkautta, kun oma mies ei halua minuun koskea, hädin tuskin edes olla kotona samaan aikaan kuin minä?
Höpöä, mutta ei kaikki ole aina noin mustavalkoista. Täällä hoetaan, kuinka rakkaus on kuollut, lienee kakkosen manipulointiyritys. Pitkässä liitossa rakkaudella on monenlaisia muotoja ja on aivan selvää, että alunkiihkoa ja intohimoa kestää aikansa ja sen saman voi vain kokea uudestaan rakastuessaan. Pitkän liiton rakkautta, kaiken se kestää, kaiken se kärsii, eikä se koskaan häviä jne. voi olla kertakäyttösuhteisiin hurahtaneen vaikea ymmärtää. Kun toinen puoliso ottaa pohjakosketuksen alamäessä ja sekoaa siinä henkisessä tilassa kakkosen suitsutuksesta, tulisi pohtia henkistä tilaansa sen verran, että avautuu sille omalle pitkäaikaiselle puolisolleen eikä jollekin satunnaiselle, vaitiolovelvottomalle henkilölle, joka sitten tietää jonkun parisuhteesta yms. sellaista, joka ei hänelle kuulu.
Oikea elämä: Lue viestini uudelleen. Mieheni siis ei rakasta minua. Ja takana meillä on kyllä hyvinkin pitkä liitto. Enkä ole kenenkään kakkonen, mistä niin päättelit? Joten...?
Nyt et oikein ymmärrä oikeaa elämää "oikea elämä".
Kun liitto on toisella alamäessä, on se aivan välttämättä alamäessä puolisollakin, koska kyse on PARIsuhteesta. Toisellakaan liitto ei olisi alamäessä, jos puolison kanssa olisi kaikki kohdallaan ja parisuhteessa vuorovaikutus toimisi molemminpuolisesti.
Mikäli vakisuhteen kommunikointi ei pelitä, niin ei ole kerrassaan mitään syytä pohtia omaa henkistä tilaa, jakaa tunteitaan/ajatuksiaan tai muutakaan puolisonsa kanssa.
En tunne olevani kakkonen, moraaliton tms. koska en edes tiedä onko miehellä jota tapailen kerran viikossa ykköstä vai ei. Emme asu edes samassa kaupungissa. Itse olen päätöksen tehnyt etten halua parisuhteeseen, vaikka tarjontaa todellakin on, mutta tällähetkellä olen täysin tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn. Puhumme asioista, mutta esim kotiin liittyvistä asioista en koskaan kysy, eikä hän kerro....
Kaikista pahinta usein on, mies pettää ja vapaa-ajat on kakkosen luona,matkustelee ym.
Vaimon kanssa ei lähde minnekkään, pilkkaa vaimoa kun käy kotona ja ajaa hienolla autolla kakkosen kanssa, josta vaimo on maksanut puolet, pankin lainalla.
Sylkee oman vaimon päälle?