Köyhyys on oma valinta." Joku kirjoitti.
Niinhän minäkin aikoinaan ajattelin kunnes jouduin sairaseläkkeelle joka ei ole kovin suuri.
Joka kuukausi tilanne vaan kiristynyt entisestään vaikka kuinka ostaa niitä makarooneja. Viime kuussa eläke riitti juuri ja juuri laskuihin onneksi vähän ruokaankin. Vielä kaksi päivää seuraavaan eläkkeeseen että saa taas syödä lisää makarooneja. Yritinhän minä soittaa seurakunnalle, sossuun mutta prepeidi loppui kesken siis puheaika ja täällä syrjäseudulla etäisyydet palveluihin on vähän toiset kuin teillä siellä keskellä kaupunkia.
Elämäni nöyryyttävin hetki oli kun viimekuussa lainasin puolitutulta 10euroa että saan niitä perkeleen makarooneja ja päätin ettei koskaan enää vaikka sitten kuolisin nälkään.
Sukulaisiin meni välit kun heidän vierailunsa ajoittuivat liikaa tuohon neljänteen päivään jolloin saan eläkkeen.
Nyt aamulla kun heräsin mietin ensimmäisen kerran että eroan kirkosta mutta mikä siinä on että pelkään että tuntisin huonoa omatuntoa jälkeenpäin.
Eihän se usko lopu siihen jos kirkosta eroaa mutta kuitenkin?
Katselen tuota maalausta seinällä ja olen omistanut sen kaksikymmentä vuotta.
Ihan kohtuu arvokas taulu ja mietin uskaltaisiko myydä sen mutta onko siitä hyötyä jos tilanne on ensi kuussa sama, sitten katselisin tyhjää seinää ja edelleen nälissään. Tietokoneesta en luovu ja ei vanhasta koneesta kukaan maksakaan ja tämä on ainoa ajankulu saa kai minulla jotain hupia olla. Netistä maksan 14,95 kuukaudessa.
Minun on katsottu olevan sen verran hyvässä kunnossa ettei mitään etuisuuksia saa. Sosiaaliturvasta ei mitään tulot menee jännästi juuri siihen rajalle.
Eivät korvaa edes lääkkeitä on se ihme hommaa ei niitten kanssa jaksa kamppailla ne osaa sitä kapulakieltä niin hyvin ettei tavis sitä tajua.
Ihme että myönsivät asumistuen vai onko nykyään asumislisä.
Tv-lupaa ei onneksi tartte maksaa kun tv, tai digiboksi simahti jo aikaa sitten mutta näenpähän tästä netistä tv:tä.
Luulin että vain krokotiilit itkevät syödessään mutta pätee se köyhiin ihmisiinkin kun joskus saa ruokaa eteensä.
Eivät meinanneet antaa verkkopankkitunnuksiakaan ja silloinkin purskahdin itkuun oli tosi hävettävä tilanne mutta voimat oli ihan loppu. Siihen ryntäsi sitten tuttu kassatäti joka sanoi että voi ne antaa.
Olisihan ne laskut voinut maksaa ärrällä mutta palvelumaksut tietääkseni aika korkeat.
Olen miettinyt että mitä minä teen väärin mutta kun ylihuomenna naputtelen noita laskuja niin ei tilille jää paljoa rahaa ei sille mitään voi.
Pitää alkaa tosissaan ajattelemaan miten pärjätä eteenpäin ei minua vielä ole lannistettu.
On kai tämä kirjoitus vähän itsesääliä mutta mitä sitten, ei minua tuntemattomien nettihaukut haittaa.
Eiköhän tämä tilanne tästä parane ja voin joskus lukea tämän kirjoitukseni että onpahan koettu tuollaistakin.
Niinhän minäkin aikoinaan ajattelin kunnes jouduin sairaseläkkeelle joka ei ole kovin suuri.
Joka kuukausi tilanne vaan kiristynyt entisestään vaikka kuinka ostaa niitä makarooneja. Viime kuussa eläke riitti juuri ja juuri laskuihin onneksi vähän ruokaankin. Vielä kaksi päivää seuraavaan eläkkeeseen että saa taas syödä lisää makarooneja. Yritinhän minä soittaa seurakunnalle, sossuun mutta prepeidi loppui kesken siis puheaika ja täällä syrjäseudulla etäisyydet palveluihin on vähän toiset kuin teillä siellä keskellä kaupunkia.
Elämäni nöyryyttävin hetki oli kun viimekuussa lainasin puolitutulta 10euroa että saan niitä perkeleen makarooneja ja päätin ettei koskaan enää vaikka sitten kuolisin nälkään.
Sukulaisiin meni välit kun heidän vierailunsa ajoittuivat liikaa tuohon neljänteen päivään jolloin saan eläkkeen.
Nyt aamulla kun heräsin mietin ensimmäisen kerran että eroan kirkosta mutta mikä siinä on että pelkään että tuntisin huonoa omatuntoa jälkeenpäin.
Eihän se usko lopu siihen jos kirkosta eroaa mutta kuitenkin?
Katselen tuota maalausta seinällä ja olen omistanut sen kaksikymmentä vuotta.
Ihan kohtuu arvokas taulu ja mietin uskaltaisiko myydä sen mutta onko siitä hyötyä jos tilanne on ensi kuussa sama, sitten katselisin tyhjää seinää ja edelleen nälissään. Tietokoneesta en luovu ja ei vanhasta koneesta kukaan maksakaan ja tämä on ainoa ajankulu saa kai minulla jotain hupia olla. Netistä maksan 14,95 kuukaudessa.
Minun on katsottu olevan sen verran hyvässä kunnossa ettei mitään etuisuuksia saa. Sosiaaliturvasta ei mitään tulot menee jännästi juuri siihen rajalle.
Eivät korvaa edes lääkkeitä on se ihme hommaa ei niitten kanssa jaksa kamppailla ne osaa sitä kapulakieltä niin hyvin ettei tavis sitä tajua.
Ihme että myönsivät asumistuen vai onko nykyään asumislisä.
Tv-lupaa ei onneksi tartte maksaa kun tv, tai digiboksi simahti jo aikaa sitten mutta näenpähän tästä netistä tv:tä.
Luulin että vain krokotiilit itkevät syödessään mutta pätee se köyhiin ihmisiinkin kun joskus saa ruokaa eteensä.
Eivät meinanneet antaa verkkopankkitunnuksiakaan ja silloinkin purskahdin itkuun oli tosi hävettävä tilanne mutta voimat oli ihan loppu. Siihen ryntäsi sitten tuttu kassatäti joka sanoi että voi ne antaa.
Olisihan ne laskut voinut maksaa ärrällä mutta palvelumaksut tietääkseni aika korkeat.
Olen miettinyt että mitä minä teen väärin mutta kun ylihuomenna naputtelen noita laskuja niin ei tilille jää paljoa rahaa ei sille mitään voi.
Pitää alkaa tosissaan ajattelemaan miten pärjätä eteenpäin ei minua vielä ole lannistettu.
On kai tämä kirjoitus vähän itsesääliä mutta mitä sitten, ei minua tuntemattomien nettihaukut haittaa.
Eiköhän tämä tilanne tästä parane ja voin joskus lukea tämän kirjoitukseni että onpahan koettu tuollaistakin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tulipa tästä surullinen olo.. Voi sinua! :(
Olen miettinyt sitä, miksi hyvinvointivaltioksi julistetussa Suomessa ihmiset voivat pahoin eikä heillä ole ihmisarvoista elämää ?
Sosiaalitoimistossa ihminen muutetaan laiksi ja numeroiksi, eikä hän enää ole ihminen jolla on ihmisarvoa.
Kun terveys menee, ihmisestä tulee tämän hyvinvointivaltion uhri. Laki ei tunne inhimillisyyttä, se on kylmä ja tunteeton, pykäliä ja numeroita.
Sellainen on herrojen juhlapuheitten hyvinvointivaltio.
Ja näitä ihmisiä on paljon jotka suomessa elää alle
minimi tulojen.Pitäs nousta porukalla vastarintaan!
mikälli sulla pakastin niin kaupoista kannattaa ostaa 30% tuotteita ja pakastaa niitä. esim 1,8 kilon atrian lihaklimpistä valmistaa näppäränä 5-6 päivän lihapadat jotka sitten pakastaa pakasterasioissa. lappu vaan rasian päälle jossa tuotteen nimi ja valmistuspäivä. tarjoustalossa ja saiturin porssissä usein tarjouksessa hernesoppa ja muut säilyketuotteet. pakastevihannekset ihan ok ostaa viellä lisäksi perusvihannekset kuten 2kg pottuja, porkkanaa ruuanvalmistusta varten per. kk. lidl kanssa halpa ja hyvä, jos on tarpeeks tarmokas niin sitten leipoo. ( itse laiskana pakastan valmiin leivän) :) leipäjonoon vaan rohkeesti, sisukkaasti eteenpäin. mikälli ei ole pakastinta niin kierrätyskeskuksesta tai kalustekirppiksiltä niitä saa. maksaa itsensä moninkertasesti takaisin.
Sain sossusta harkinnanvaraiset pesukone rahat sillä, että ilmoitin kärsiväni toistuvasti virtsatietulehduksista joiden hoito edellyttää erittäin hyvää hygieniaa.
Aluksi väittivät, että tukea pesukonehankintaan ei saa. Sen jälkeen kun kerroin, että tulehdus on mennyt niin pahaksi, että pissailen verta kokoajan. Tämä johtuu siitä, että pesukoneeni rikkoutumisen takia en pysty vaihtamaan alusvaatteita niin usein kun pitäisi enkä saa niitä niin puhtaaksi kuin sairauden hoitaminen edellyttää.
Tehostin hakamusta vielä lääkärintodistuksella ja kertomalla, että pelkät lääkärin määräämät antibiootit eivät auta vaan hygieniaa pitäisi pystyä parantamaan. Lisäksi esitin vaatimuksen mikäli pesukone rahoja ei myönnetä päätös pitää antaa kirjallisena kuten hyvä hallintolaki edellyttää, jotta voin laittaa päätöksen kirjalliseksi liitteeksi kun haastan heidät oikeuteen terveyteni vaarantamisesta ja jotta voin todistaa, että he varmasti ovat tietoisia pahasta virtsatietulehduksestani ja tietävät sen uhkaavan VÄLITTÖMÄSTI terveyttäni.
Toki myös vetoaminen mihin tahansa muuhun sairauteen joka edellyttää hyvää hygieniaa käy perusteeksi miksi tarvitse harkinnanvaraista avustusta pesukoneen hankitaan. Lisäksi lääkärintodistukset, vetoaminen hallintolakiin tai uhkaaminen oikeustoimilla terveyden vaarantamisesta nopeuttavat käsittelyä.
Ei Suomen sosiaalitoimi voi laittomasti voi toimia ja Suomessa heitteillejättö on sen verran vakava rikos, että sossussa varmasti putoaa päitä jos asia etenee oikeuteen tai mediaan asti. Oikeus taas ei voi jättää todisteita kuten kielteistä päätöstä ja lääkärintodistuksia käsittelemättä tai tuomarilla on pian oma pää siellä syytettyjen pöydän puolella. Kun alat kysellä miksi asiaa ei käsitellä?
Suomessa viranomainen on lailla velvoitettu toimimaan välittömän hengen tai terveyden vaaran poistamiseksi heti kun tulevat tietoiseksi asiasta, jonka esim. pesukoneen rikkoutuminen normaalia parempaa hygieniaa vaativaa sairautta sairastavalle voi aiheuttaa. Samalla voi vaatia sossukorvaukseensa lisärahaa normaalia kalliipien bakteereita tappavien erikoispesuaineiden ostoon ja siivousvälineiden hankintaa varten.
Ei toki kannata huijata Sossua, mutta jos sinulla on ihan mikä tahansa sairaus, joka vaatii normaalia parempaa hygieniaa johon vedota sinulla on lain mukaan oikeus avustukseen, jolla välittömästi terveyttäsi uhkaavat olosuhteet saadaan poistettua.
Terveisin, opiskelupaikkansa aikoinaan viranomaistoiminnan takia menettänyt insinööri opiskelija, joka on ärsyynytynyt tavasta, jolla vähäosaisia tässä maassa kohdellaan.
Kyllä jokaisen on mahdollista pitää vaatteensa puhtaana ilman pesukonettakin. Pesukone on suhteellisen uusi keksintö, ja jo ennen sen keksimistä ihmiset pitivät vaatteensa puhtaina. Nyky-Suomessa pyykkivettä ei tarvitse kantaa kaivosta eikä lämmittää saunan padassa, eikä pyykkejä tarvitse huuhdella avannossa kuten ennen. Vettä ei myöskään tarvitse kantaa kymmenien kilometrien päästä kuten monissa maissa edelleenkin. Täällä tosiaan jokaisella on oikeus puhtaisiin vaatteisiin, puhtaaseen juomaveteen ja henkilökohtaiseen hygieniaan.
Jos talossa on pesutupa, voi sieltä varata pyykkivuoron. Muuten pyykit voi pestä käsin
Kaleb, joka on hoitoonohjauspotilas Nuivanniemen Hourulassa, lähetti minulle salateitse viestin, jossa hän kertoo ratkaisseensa maatamme piinaavan työttömyyden ja siitä johtuvan syrjäytyneisyyden ongelman.
Kalebin visio perustuu siihen, että jos puolet kansasta on potilaina Hullujenhuoneeessa ja toinen puoli työskentelee hullujen hoitajina ja vartijoina, kaikilla on paikka yhteiskunnassa eikä kukaan syrjäydy.
Lisäksi Hullujenhuoneet työllistäisivät monta toosi vihaista Saksan Paimen Koiraa, jotka valppaina vahtisivat porteilla, ettei yksikään hullu pääse karkaamaan.
Lisäksi maamme löylykauhateollisuus nousisi uuteen kukoistukseen!
Tällaisen viestin siis Kaleb sai toimitetuksi minulle ja pyysi, että julkaisen sen täällä Suomi24:n keskustelupalstalla
Suurin osa tämänkin koskee miespuolisia narsisteja. Tässä kuitenkin vastapainoksi tarinaa naisen narsismista. Uskon että sitä esiintyy huomattavasti enemmän kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää. Näitä naispuolisia mielensärkijöitä on keskuudessamme pelottavan paljon. Tämä varoituksen sanana, jos alatte huomaamaan näitä merkkejä suhteessanne, niin JUOSKAA! Kyseessä ei ole leikin asia. Tällaisesta suhteesta on lähdettävä niin nopeasti kuin mahdollista, lähteminen vain vaikeutuu hetki hetkeltä. Samoin myös oma toipumisaika pitenee huomattavasti, lyhytkin suhde narsistin kanssa voi vaatia kuukausien tai jopa vuosien toipumisen.
Seurustelin yli vuoden narsistinaisen kanssa. Itse huomasin narsistin oireet tosin vasta erovaiheessa, siihen asti kaikki oli täydellistä. Sain huomiota jota en ollut koskaan saanut, ja tuntui että kyseessä oli jonkinlainen "vuosisadan rakkaustarina". Pinnan alla oli kuitenkin jotain selittämätöntä, jonkinlaista omistushalua ja mun elämäni mitätöintiä. En oikein saanut tästä välillä esiin nousevasta ahdistuksesta kiinni. Ehkä epämääräisestä ahdistuksesta johtuen osasin kuitenkin olla varovainen, kun narskunaiseni halusi lyödä pelin lukkoon ja saada mut ottamaan suuren asuntolainan itsensä kanssa. Kun tästä olin epävarma ja kieltäydyin, tuli sitten koko narsistin korttipakka esiin. Tähän kuului mm.
1. Syyllistämistä: Kaikki oli mun syytä, mä olin pilannut hänen elämänsä, tuhonnut hänen unelmansa "tappanut" hänet, ajanut hänet vararikkoon tms.
2. Väkivaltaa: muhun kävi käsiksi ainakin viisi kertaa ja hakkasi sen mitä en kerennyt suojautua.
3. Itsemurhalla uhkailua: tätä jatkui monta kuukautta, ja halusi pitää mut otteessani keinolla millä hyvänsä. Samoin narskuni myös viilteli itseään ja käytti huomattavia määriä rauhoittavia lääkkeitä, mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä.
4. Manipulaatiota: välillä heittäydytään heikoksi ja avuttomaksi ja kerätään sääliä (jota mun kaltaiselta ihmiseltä saa liiankin helposti), välillä taas ollaan vahvoja ja mitätöidään toisen persoona
5. Mitätöintiä ja toisen elämän ja sielun tuhoamista: toisen elämän kaikkien osa-alueiden mitätöinti (kaverit, harrastukset, työ, auto, ulkonäkö...). Ainut vaihtoehto elää kunnollista ja arvokasta elämää olisi tehdä se narsistin kanssa.
6. Seksillä ja mustasukkaisuudella pelaaminen: naisnarsistit ovat yleensä seksuaalisesti itsevarmoja ja hyvin seksikkäitä (kuten tässäkin tapauksessa). Sillä sitten pelattiin: siihen kuului sekä itsensä tarjoamista mulle että mustasukkaiseksi tekemistä. Erovaiheessa otti hetkeksi jopa toisen miehen jotta tulisin mustasukkaiseksi ja saisi osoitettua omaa erinomaisuuttaan, ja painettua minun itsetuntoni alas myös tässä suhteessa.
Narsisti tosiaan särkee ihmisen aloitekyvyn ja uskon minuuteensa. Uhri kadottaa kosketuksen asioihin jotka tekivät hänestä sen miehen joka hän oli ennen narsistin tapaamista. Tuntuu ettei pärjää enää ilman narsistia eikä oma elämä ilman narsistia ole minkään arvoista. Minuus pitää rakentaa lähes tyhjästä kun pääsee narsistista eroon. Itse en vielä täysin päässyt edes omastani eroon, mutta keinot siihen ovat jo mielestäni selvillä. Tärkeimmät niistä ovat:
-ystävien ja läheisten tuki (kaikille narsistien uhreille tulee heikkoja hetkiä, jolloin narsisti on saamassa uudelleen otteen. Tässä ystävien tuki on äärimmäisen tärkeää, heidän on suojeltava uhria narsistin valheilta ja manipulaatiolta)
-yhteyden totaalinen katkaiseminen (narsisti saa helposti otteen jopa yhdellä tekstiviestillä, joka voi sisältää uhkauksia, ruinausta tai mitä tahansa. ÄLÄ SIIS LUE NÄITÄ VIESTEJÄ TAI VASTAA PUHELIMEEN - jos on jostain syystä pakko olla yhteydessä, niin se on pakko tehdä välikäden kautta. Tämä yhteydenpidon katkaiseminen on varsinkin aluksi todella vaikeaa, kun uhrilla on itselläänkin vielä vahvoja tunteita narsistia kohtaan)
-kerro tilanteestasi mahdollisimman monelle ( Pahinta on että narsisti pitää otteessaan eikä siitä tiedä kukaan ulkopuolinen. Tämä voi olla myös juridisesti kullanarvoinen asia. Pahimmassa tapauksessa, kun mikään muu ei auta, naisnarsisti keksii äärimmäisiä keinoja saada uhrinsa kärsimään. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi raiskauksesta tai väkivallasta aiheettomasti syyttäminen)
-Jos tilanne on paha, on hankittava lähestymiskielto ja vaihdettava puhelinnumero. Mahdollisesti myös suljettava oma facebook-tili ettei narsisti pääse vaikuttamaan sitä kautta millään muotoa.
-Narsistia ei kannata yrittää ymmärtää. Se on oman aikansa hukkaan heittämistä ja toipumisen hidastamista. Toki tätä ei voi kokonaan välttää, vaan uhri väkisinkin miettii suhteen hyviä asioita ja mahdollisia syitä narsistin käytökselle sekä parantumismahdollisuuksia. Tähän EI KUITENKAAN KANNATA TUHLATA AIKAA! narsisti ei parannu, hän vain ottaa uhrinsa uudelleen kuolonsyleilyynsä jos häntä yrittää parantaa.
-itsensä tutkiminen ja uudelleen löytäminen. Tähän todennäköisesti tarvitaan terapiaa ja ulkopuolista apua.
ehkä vähän tarkennuksena vielä. Nuo aiemmat liittyivät siis enemmän siihen mitä naisnarsisti voi ääritilanteissa (esimerkiksi eron uhatessa) tehdä. Kun asiat ovat hyvin (ja varsinkin alkuvaiheessa suhde narsistin kanssa voi olla erittäinkin hyvä ja mahtavanoloinen), on narsismin merkkien havaitseminen vaikeaa. Pinnan alla niitä kuitenkin on:
-narsistinen nainen ei ole ollenkaan kiinnostunut asioistasi, ystävistäsi tai entisestä elämästäsi. Tämä on vaikea tilanne, jossa hukkaa helposti itsensä. Koska elämä narsistin kanssa voi olla myös mahtavaa, saattaa alkaa ajatella ettei aiempi oma elämä ollutkaan minkään arvoista. Tämä on kuitenkin narsistin luoma harha ja illuusio, jolla hän istuttaa sinuun tunnekoukkunsa. Merkkejä tällaisesta on esimerkiksi se, ettei nainen koskaan kysy sinulta ystävistäsi, perheestäsi, lapsuudestasi, harrastuksistasi...se nakertaa pikku hiljaa minuuttasi ja siirtää sinua palaseksi hänen maailmaansa.
-narsistinen nainen on omistava: hän ei halua sinun tapaavan ystäviäsi tai varsinkaan naispuolisia ystäviäsi. Hän voi olla erittäin mustasukkainen. Todennäköisesti hän myös tahtoo että vietät kaiken mahdollisen vapaa-aikasi hänen kanssaan. Jos joskus pääset käymään muualla, esimerkiksi kavereitasi tapaamassa, hän tahtoo että ilmoitat tasaisin väliajoin itsestäsi. Hän voi myös tehdä tämän siten ettet sitä itse huomaa. Omassa tapauksessani puolisoni ei koskaan suoraan kieltänyt minua menemästä omiin menoihini, mutta teki kyllä eleillään selväksi ettei se ole hyväksyttävää. Loppujen lopuksi itse en enää halunnut mennä mihinkään, tai jos menin, niin vaistonvaraisesti ilmoitin itsestäni tasaisin väliajoin pitääkseni hänet tyytyväisenä ja tilanteen rauhallisena.
-narsistisen naisen kanssa ei synny vastavuoroista keskustelua asioista. Pintapuolista keskustelua voi olla, mutta koska narsistinen nainen ei ole kiinnostunut asioistasi tai ylipäätään sinusta, ei kovin tyydyttävää vastavuoroista kommunikaatiota voi syntyä. Hän ei myöskään ymmärrä mitään sinun ongelmistasi tai mahdollisia toiveitasi. Keskustelu niistä on täysin turhaa, eikä sitä yleensä päästä edes aloittamaan, koska hän tekee selväksi eleillään tai sanoillaan miten vähäpätöisiä asiasi ovat. Alat vähitellen myös itse uskomaan tähän.
-narsistisen naisen kanssa käytyjä riitoja ei koskaan käsitellä - ne unohdetaan tai todennäköisemmin painetaan sinun syyksesi. Jos meillä oli joku riita (esim. siitä etten minä ollut tyytyväinen siihen ettei me keskusteltu tarpeeksi), sain kuulla millainen valittava ämmä mieheksi olin. Lopulta opin varomaan edes aloittamaan keskustelua omista toiveistani parisuhteessa. Lopputulos oli aina se että tunsin itse itseni syylliseksi ja että itse olin väärässä. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt ettei tällainen kuulu normaaliin parisuhteeseen - tasavertaisessa suhteessa asioista voidaan keskustella, riidat käsitellään ja molempien toiveet otetaan huomioon.
-narsistinen nainen ei puhu menneisyydestään. Saatat kuulla jotain epämääräisiä tarinoita jotka viittaavat ongelmiin lapsuudessa tai nuoruudessa (tai saatat saada tällaisen kuvan yhdistelemällä palasia eri tarinoista). Saatat myös kuulla tarinoita siitä kuinka miehet ylipäätään ovat epäluotettavia ja täyttä roskaa. Narsistinen nainen ei kuitenkaan avaudu lapsuuden ongelmistaan, eikä missään nimessä myönnä että hänellä olisi mitään ongelmia nykyhetkessä. Ongelmat ovat päinvastoin muissa ihmisissä. Hän ei myöskään kerro aiemmista parisuhteistaan kovin herkästi. Tämä voi johtua siitä, että usein niissäkin on saattanut olla jotain hämärää, josta ei kannata kertoa uudelle uhrille.
Näiden kanssa pitää olla hyvin tarkkana, koska narsisti on äärimmäisen taitava manipuloija - hän antaa välillä myös täysin päinvastaisia signaaleja, saatat saada uskomatonta huomiota ja alat todella uskomaan että kyseessä on elämäsi rakkaus. Nuo ongelmat hänen käytöksessään eivät kuitenkaan poistu, ja kuten sanottua, narsistin kanssa ongelmia ei myöskään käsitellä. Huomiona myös että nämä piirteet todennäköisesti sopivat hyvin myös miespuolisiin narsisteihin.
Ja vielä lopuksi - en halua tehdä mitään maallikkodiagnooseja ja leimata kaikkia tällaisia piirteitä omaavia ihmisiä narsisteiksi. Mutta itse tämän helvetin läpikäyneenä en enää välitä onko ihmisen diagnoosi 100% narsisti, 65% narsisti, vai kenties vain vahvasti narsistisia piirteitä omaava. Nämä asiat ovat niin vakavia ettei niiden kanssa yksinkertaisesti voi leikkiä. Ihmisen elämä voi tuhoutua lähtiessä suhteeseen tällaisen pedon kanssa. Ulkopuolisen on sitä käytännössä aina vaikea käsittää - ensimmäinen kysymys on aina "miksi et lähtenyt suhteesta". Ulkopuolinen ei voi käsittää narsistin tunnekoukun vahvuutta. Se repii sisuskalusi yrittäessäsi poistua, ja toisaalta se koukku myös vetää sinut helposti takaisin narsistin maailmaan. Ainut konkreettinen tuki voi löytyä vertaisryhmistä ja vastaavan kohtalon läpikäyneiltä.
Toivon keskustelua ja kokemuksia muilta miespuolisilta saman kohtalon kokeneilta!
Muutin kesällä tänne pelloon,Sain kuukausia sitten tietää, että vaimolla on työkaverinsa kanssa jonkinlaista sutinaa. Se oli minulle hirmuinen ylltätys, koska pidin vaimoa tosi luotettavana enkä nähnyt isoja ongelmia avioliitossamme.
Kieltämättä elämä kouluikäisen lapsen ja 10 avioliittovuoden jälkeen oli muuttunut arkiseksi eikä lempikään alkuaikojen tapaan leiskunut. Silti olin ja olen yllättynyt tästä vedosta.
Vaimo ei suostu suhteestaan luopumaankaan, vaikka se kaiketi on ollut ei-seksisuhde tähän asti. Mutta asia häiritsee minua silti enkä sitä siedä.
Minusta ero olisi lapsen ja meidän kaikkien kannalta hirmuinen virhe, mutta vaimolla on jotenkin naiivi suhtautuminen asiaan. Lähinnä hän on huolissaan lapsesta - ja ihan aiheesta.
Parisuhdeterapiaan vaimo ei suostu. Hänellä (38 v) ei mielestään ole mitään kriisiä, mutta minä olen eri mieltä. Olen ollut asian johdosta niin huonotuulinen, että tuntuu mahdottomalta meidän 2 kesken saada asioita lutviutumaan. Edes appivanhemmat ei keksi mitään viisasten kiveä. He ovat minun puolella ihan täysin ja hekään eivät ymmärrä tyttärensä toimintaa. Vaimon mielestä meillä eimole muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapsi. Minusta sekin on paljon! Vaimon perustelu ulkosuhteeseen on, että heillä on sama huumorintaju. Minun on mahdotonta nykytilanteesta repiä minkäänlaista huumoria.
Onko tällaisesta mahdollista mitenkään selvitä ilman eroa? Jos on, niin miten ihmeessä?
Sanon tuota 22.päivä eli tänään tullutta satkua pikkueläkkeeksi.
Toivon ettei ketään häiritse jos kirjoittelen joskus tänne vaikkei olisi merkittävää asiaakaan.
On se tuo satkukin rahaa ja lievä helpotus ennen 4.päivää.
Aamulla olin heti vauhti päällä ja lätkäisin laastarin, kuppi teetä ja pysäkille odottamaan linja-autoa.
Oli sopivasti myös lääkärinaika.
Uusi lääkäri ehdotti lääkityksen muuttamista mutta kun tuo laastari on toiminut todella hyvin niin eihän siinä ole mitään järkeä. Välillä on pakko ottaa pillereitä ettei totu liikaa tuohon laastariin.
Yritin kysyä sähköisestä reseptistä mutta lääkäri ei ollut asiasta innoissaan.
Mahtaisiko johtua siitä kun nuo lääkkeet ei ole mitään aspiriinia?
Tietokone ja netti on kyllä loistavaa ajanvietettä. Tälläkin palstalla monesti huomautetaan että jos olet köyhä niin myy tietokone ja luovu netistä.
Mitähän tästäkin maksettaisiin vanhasta koneesta, luultavasti ei mitään vaan menisi kierrätykseen. Netti maksaa sen 15euroa kuukaudessa eli ei kallis ja kun monet asiat voi hoitaa nykyään netin kautta se on säästöä kun ei tarvitse käyttää puhelinta.
Siinäpä pikkuinen näpäytys noille huomauttelijoille.
Sattui yksi juttu joka hieman mietityttää.
Joku taisi kirjoittaakin aiheesta että pidätkö kulisseja yllä ja minähän pidän.
Naapurin isäntä kävi vierailulla ja toi mukanaan tietokoneen näytön (hänen poikansa laittoi tietokoneeni kuntoon).
Selitti että se näyttö oli jäänyt heillä ylimääräiseksi kun olivat ostaneet uuden ja kun arveli että minulla olisi sille käyttöä kun on vanha putkinäyttö.
22tuumainen litteä näyttö ja varsin uuden näköinen ei edes naarmuja missään.
Miten tuollainen jää ylimääräiseksi?
Tietysi kieltäydyin etten mitenkään voi ottaa tuota vastaan mutta eihän se kuunnellut vaan otti putkinäytön irti ja vaihtoi litteän tilalle.
Vei myös vanhan näytön pois kai jonnekin romunkeräykseen.
Tarjosin rahaa muttei huolinut.
Olen tosi kiitollinen mutta onkohan kulissini romahtaneet? Ovatko ne romahtaneet jo aikaa sitten?
Pidän asuntoni siistissä kunnossa ja yritän antaa vaikutelman etten näyttäisi tai vaikuttaisi köyhältä. Vaatteet on osa kirppikseltä mutta ne ovat siistejä ja sanoisin jopa että tyylikkäitä.
Olenko paranoidi tai jopa hieman asennevammainen kun etsin selitystä naapurin ystävällisyydelle?
Ovatko nuo kulissit niin tärkeä säilyttää? Kyllä on mielestäni mutta eihän siihen suurta neroa tarvitse kun tietää että yksin asuva eläkeläinen ei sillä raha puussa kasva ja mitä pienempi paikkakunta niin, no jotain.
Oli miten oli seuraavalla eläkkeellä ostan naapurille pullon viinaa vastalahjaksi.
Itsehän en pysty juomaan lääkityksen vuoksi melkein täysi pullo konjakkia kaapissa ollut ainakin vuoden.
Tajusin että naapuri varmasti tunnistaa minut jos osuu tälle palstalle.
Lähetänkö tämän viestini vai leikkaanko tuon näyttöjutun pois?
Nyt alan vaihtamaan kesäverhot talviverhoihin ja lähetän viestini vaikka tunnistettaisiin varmasti naapuri ymmärtää miksi olen kiusaantunut.
Kiitos rakas naapuri näyttö on aivan upea ja mikä parasta päänsärkyni on melkein kadonnut ja epäilen että johtui vanhasta värisevästä näytöstä.
Oli aivan upeaa nähdä kun alkoi satamaan lunta (oliko se kolme päivää sitten). Yleensä huomaan sen seuraavana aamuna kun avaan verhot mutta nyt ensi lumisade alkoi silmieni edessä. Täällä lapissahan mie asun.
Pienet asiat ovat nykyään suuria jopa ensilumi ja se on ilmaista :)
Taas viestini näyttää sekaiselta olen joko lääketokkurassa tai muuten pimahtanut.
Voimia sinulle sinne yksinäisyyteen. Meitä on muitakin jotka ylläpitävät kulisseja säilyttääkseen edes hitusen arvokkuutta..mutta vaalit ratkasee sinunkin kohtalon miten sinun käy täällä pellossa
Miksi köyhät hankkivat lapsia jos heillä ei kerran ole varaa elättää jälkeläisiään?
Eikö köyhät ymmärrä että myös ne ei- toivottvat geenit jotka köyhyyttä aiheuttaa
periytyvät uudelle halpishallin tuulipuku-/ verkkarisukupolvelle? Ehkä eivät sillä köyhillähän on yleisesti kunnollisia ihmisiä matalampi älykkyys- ja sivistystaso. Eikö köyhät ymmärrä kuinka heidän lapsensa saavat kärsiä niin henkisesti kuin ruumiillisesti kun eivät kykene vastaamaan niihin haasteisiin mitä elämä asettaa? Köyhän perheen lapsi jää kaikesta ulkopuoliseksi. Heidän elämänsä on täyttä helvettiä! P.S: Voisiko sossu antaa harkinnanvaraisena tukena rahaa ( tai maksusitoumuksen ) ehkäisyvälineisiin tai sterilointiin? Itse olisin valmis maksamaan vaikka lisää veroja jos ne kohdennettaisiin uusien köyhien sukupolvien syntymisen ehkäisyyn
Kuuleppa tosiasiaa. Köyhät ovat rehellisiä ja elää kituuttavat päivästä toiseen. Rikkaudet ja omaisuudet ovat hankittu vääryyksillä ja rosvoamalla köyhiltä maat ja mannut. Yhteiskunnan avustuksilla ja verojen kiertämisellä on rikkaudet hankittu. Sellaista rosvokoplaa ei saa päästää lisääntymään, koska seuraava sukupolvi on opetettu tekemään samoin.
Olipa mukava lukea ihan vain avautumisia ihmisten henkilökohtaisista tuntemuksista täällä osiolla.
Masalle tiedoksi,että ehkä voisit pitää vaikka omaa blogia,kun tunnut haluavan kirjoitella.Niissä voi itse valita kirjoituksiinsa asialliset kommentit näkyviin.
Tämä sivusto on ihan tunnetusti roskasäiliö,jossa hyvät jutut hukkuvat kitisijöiden, "kaikki tietävien" ja katkerien provokaattorien(kuten tässä mm. nimimerkki.TosiAsiaa) mölyn sekaan.
Kommentoisin enemmänkin itse kirjoituksiin,mutta täällä ei vain kertakaikkiaan moinen kannata.
Jos olisin jonkun miljonäärin poika olisin ryypännyt itseni hengiltä jo aikapäiviä sitten. Kun on vähän rahaa tulee vähemmän ryypättyä. Toista se olisi jos olisi rahamies, päivät pitkät ryyppäisi ja sitten olisi sisuskalut paskana.
Nytkin ollut dokaamatta toista viikkoa ja rahaa tulee vasta ensi viikolla joten maksa ehtii hyvin levätä ennen seuraavaa putkea.
Lämmin kiitos aloitehyväjuttu
Eihän noista pitäisi ottaa nokkiinsa mutta tuo laastari kitalakeen ylitti rajan.
Olen kuullut fentanyylikuolemista kun ovat laittaneet suuhun tuon laastarin päihdetarkoituksessa. Olihan se tosin oikeassa tappaa talossa puutarhassa ja missä vaan.
Ennen en pystynyt kahvia juomaan ilman lapinkansaa ja nykyään aukaisen netin ja uutiset näkyy näppärästi parilla klikkauksella.
Join kahvia aiemmin mutta säästösyistä vaihdoin teehen kyllä tämä halvemmaksi tulee. Hävettää myöntää mutta käytän teepussin kahteen kertaan. Kaupungilla käydessä (rovaniemi) juon kyllä kahvia se on luxusta mutta pärkkele yhden kupin aina voi juoda puhumattakaan siitä että aina on jotkut kissanristiäiset joissa ilmainen kahvitarjoilu.
Mutta kyllä, paljon edullisempaa ja nopeampaa siihen ei voi kukaan väittää vastaan. Kirjat on asia erikseen jostain syystä kirja pitää lukea kirjana eikä näytöltä tai edes äänikirjana. En tiedä mistä johtuu ehkä joillakin samoja kokemuksia? Googlatkaa ilmaiset äänikirjat.
Skype muuten hyvä mutta se videokuva pätkii. Aina välillä otan yhteyttä ystävään joka asuu acapulsossa Meksikossa omistaa siellä jonkun ruokapaikan. Pääsisinkö prepeidilla edes valintaääneen ennen kuin kortti jo loppunut. :)
Ystävälläni on hieman värikkäät mielipiteet Suomesta eikä kuulemma koskaan palaa takaisin mutta pärjää täällä Suomessakin kunhan menee tilanteen mukaan.
Miten muuten voi pärjätä kuin tilanteen mukaan?
Aiemmin joku kirjoitti että köyhyys on valinta.
Noh mitä mulla noita pakollisia laskuja on.
- vuokra (vesi samassa)
- sähkö
- netti
- prepeidi
- lääkkeet (hieman kalliit)
- lääkärimaksut (joskus yksityinen mutta siitä saa takaisin vähän)
- ruoka
- sanoinko jo ruoka :)
- hygienia jutut enkä tarkoita jotain oscar de la rentan tuotteita :)
- vaatteita kirppikseltä joskus
- joskus taksikyyti
Hirvittää tosin kun tulee ylimääräinen meno ja jostain syystä niitä aina tulee se on sitten pakollinen näkkileipä makaronilinja.
Nykyaikana laskuja pystyy siirtämään mutta mitä siitä on hyötyä edessä ne on kuitenkin ja korkojen kanssa.
Onneksi en polta enää.
Miten helevetissä se voi aina olla ruoasta pois kun tulee ylimääräinen meno?
Anteeksi jälleen tämä hyppivä kirjoitus enkä ole käyttänyt laastareita minulla on kai vieroitusoireet.
Acapulson ystävä on vongannut minua käymään siellä ja hermostuin sille kerran ja sanoin ettei ole varaa. Sitten lupautui maksamaan lennon mutta tyyliini ei kuulu siivestää. Sen verran ylpeyttä on minullakin.
Tunnen hänet ihan leikkikoulusta asti ja vaikka sanoo että se olisi ystävän lahja se ei oikein tunnu hyvältä ihan kuin tuo naapurin lahjoittama näyttö.
Eikun siis, se näyttö oli upea juttu ja ehkä naapuri todellakin lahjoitti sen tarpeettomana. En osaa selittää tuota oikein.
Olisihan se mahtava juttu käydä acapulsossa lupasi ettei tarvitse hotellia etsiä vaan asun sen hasiendassa kaipa se jonkinlainen talo on.
Yhden kerran olen lentokoneessa ollut (kotimaanlento) ja pelkäsin ihan järjettömästi sekin tapahtui olosuhteiden pakosta kun oli aikoinaan se junalakko jotkut varmaan muistaa sen. Psskat ihankuin se lentopelko ei olisi ollut tarpeeksi korvat meni totaalisen lukkoon ja luulin ihan tosissaan että kohta menee tärykalvot puhki. Pure purkkaa ei tasan tarkkaan toimi yhtään.
Miten voisin edes lähteä?
En minä ole mikään maailmanmatkaaja Ruotsissa olen käynyt siinä kaikki.
Pakkohan minulla on olla käteistä en voi siivestää toisen kustannuksella ja sitäpaitsi nämä kotiasiatkin pitää hoitaa. Toisaalta voisin saada siirrettyä vuokran ja maksaa jälkeenpäin sitä takaisin. Onnistunut aiemminkin ja kitkuttelua oli mutta selvisin.
Ei, ihan mahdoton ajatus enhän edes tiedä kuinka monta välilaskua koneenvaihtoa siinä on ennen kuin pääsen perille.
Mutta, silti kutkuttava ajatus.
Kai mie vähän kirjoitan päiväkirjatyyliin mutta kuten aiemmin sanoin, kirjoitan kuten ajattelen en osaa vaihtaa tyyliä.
ps. nimimerkki hmmm... Minusta tuntuu että olet oikeassa vaikka toivoisin ettet olisi.
Tällä hetkellä loskassa rämpiessäni pellon katuja alkaa tuntua siltä että olen käytännöllisesti katsoen jo kuollut. Ruumiillinen kuolema onkin jo sitten asia erikseen. Olen sotkenut asiani jo moneen kertaan elämässäni ja puoli vuotta sitten tapahtui se pahin mahdollinen. Jäin asunnottomaksi. Puoli vuotta ennen sitä menetin työpaikan. Tällä hetkellä en saa rahaa mistään valtioon liittyvältä virastolta erinnäisistä syistä. En tiedä kannattaako tässä edes enää yrittää korjata asioita. Elämä oli vielä hyvin 2007 ja sitä ennen. Olen 35v. mies. Olin töissä, oli asunto ja elämä muutenkin mallillaan. Eri asioiden summana velkaannuin jo jouduin kadulle...
Olen koko puolen vuoden ajan kulkenut kaverilta kaverille yökylässä. Kenellekkään en ole kehdannut paljastaa tilannettani häpeän takia. Kyllähän he varmaan jo jotain aavistelevatkin siitä olen varma. On ollut hetkiä jolloin kavereilleni ei erinnäisistä syistä ole käynyt että nukkuisin heillä muutaman tunnin. Tällöin olen tyytynyt nukkumaan julkisissa tiloissa jotka nyt ovat olleet sattumaan olemaan auki. Niitä ei öisin paljoa ole. Mutta ompa ainakin lämpöä tässä pakkasessa. Päivittäin joudun miettimään pääni puhki mistä kelaan pari euroa syömistä varten..
Edellinen työnantajani ei toimita minulle pyytämiäni työtodistuksia tai palkkatodistuksia niin että asiat edistyisivät. Tämähän tarkoittaa sitä että asiat eivät etene rahallisesti työvoimatoimiston kautta mihinkään suuntaan jos yrität kelan etuuksia hakea. Tämän tiedätte varmaan itsekkin. Lyhyesti voin kertoa että työsuhde päättyi melko kiusallisissa merkeissä. Minua hyväksikäytettiin yli vuoden ja oltiin uskoteltu että työpaikka on turvattu kunnes työkaverini/ystäväni pissasi suoraan sanottuna silmään ja vei paikkani altani. Se oli ensimmäinen suuri romahdus. Menetin kerralla ystävän sekä rakkaan työpaikan missä tykkäsin olla. Se oli alamäen alku. Kahteen kertaan olen pyytänyt todistuksia mutta en ole niitä saanut. Työvoimatoimistossa penätään itseäni hankkim aan nuo. Minä en enää jaksa. Miksi työvoimatoimistossa ei voisi olla niin että virkailijat itse voisivat hankalissa tapauksissa hankkia tarvittavat paperit työnantajalta. Itse en todellakaan enää kehtaa/jaksa soitella perään. Muutenkin tämä asuntohuoli ja kaikki...
Sosiaalitoimistossakin olen käynyt kahteen otteeseen hakemassa toimeentulotukea että saisin edes vähän ruokarahaa. 5 euroakin riittäis vähäksi aikaa hyvin. Mutta ei. Olen siis asunnoton. Välillä kavereilla ja välillä ulkona nukkumassa. Omaisuuteni hävitettiin kun edellisestä asunnostani jouduin pois. Minulla ei ole enää muuta kuin yksi matkalaukku jota säilytän kaverillani. Sosiaalitoimisto penää osoitetta missä majailen ja muita lisätietoja... Enhän mä ny sellasia voi antaa. Kaveri ei tiedä tilanteesta ja sitä suuremmalla syyllä en todellakaan halua että kyseiseen osoitteeseen alkaa mitään lappuja tulemaan.
Järjestelmä on ********** ainakin tässä mieles.
Ilopäiviäkin on välillä ollut kun on kaverilta lainaan rahaa saanut pieniä summia. Yhden asian olen vain todennut taas jälleen tänään että Valtio ei auta PASKAN vertaa kodittomia/asunnottomia etenemään elämässä. Tämän jouduin asioita miettiessäni taas tänään loskassa kävellessäni toteamaan. Mistään et saa apua. Haluaako valtio oikeen että tällaiset jäätyvät pakkaseen ja kuolevat pois??? Elämä on julmaa.. Noh eiköhän tässä jotenkin hengissä vielä kipristellä... ********** tää kuitenkin on... Ei taida kovin monella olla vastaavanlaisia kokemuksia..
Ps. Ja niille joiden puheita eri palstoilta olen saanut lukea..nämä jotka voivat hyvin, asuvat hienoissa asunnoissa ja elämä on auvoisaa ja jotka kommentoivat asunnottomia ja heidän tilanteitaan kuin olisivat jumalia...pitävät heitä roskasakkina ja avuttomiana... Jos joskus törmään tällaiseen omahyväiseen ja itsekeskeiseen tyyppiin niin voin vakuuttaa että nenä tulee olemaan kipiä. Tämä ei ole enää hauskaa
"Ymmärsin kirjoituksesta että olet itsekkin sotkenut asioita. Kyllä pitää itse hakea työtodistukset. MIksi et voi niitä hakea`?"
Minusta tuon tyypin tekstistä paistaa läpi masennus ja tympääntyminen yhteisöön ja hän nojaa nykyisin täysin pelkkiin suoriin sosiaalisiin suhteisiin - ja veikkaisin siksi että virallinen apu ei ole riittävän kohtaavaa. Väitän että tämä kaveri nykytilassaan EI PYSTY HOITAMAAN ASIOITA sillä tasolla kuin virallinen systeemi vaatii, vaan jatkuvat epäonnistuminen ja hänen saamansa kohtelu on murtanut tyypin täysin.
Hän ei ole älyllisesti jälkeenjäänyt, vaan yhteiskunnan kannalta täysin lamaantunut ja tarvii tämän takia hyvin syvällistä vastaantulemista saadakseen edes perustuslaillsiet oikeutensa toteutumaan - ja tämä tarkoittaa myös että kun tuo tyyppi ei saa oikeuksiaan myös hänen kaverinsa joutuvat siitä rasittumaan turhaan.
Voisin verrata hänen tilannettaan siihen että molemmat jalkansa katkaisseelta ihmiseltä vaaditaan kävelemistä esim. sossuun. Katkenneet jalat on helppo todeta - eikä se estä esim. käsien käyttämistä .... mutta voidaanko todeta henkinen katkeaminen vaikka se ei estäisikään esim. rationaalista kommunikaatiota? Meidän yhteisössämme vain tietyt henkiset ongelmat lasketaan vammautumiseksi, vaikka esim. turhautunut vakava masennus voi todellakin estää koko elämän elämisen ja väliaikaisesti asioiden hoidon täysin täysjärkiseltäkin.
Tätä eivät tajua ihmiset jotka ovat funktionaalisia ja saaneet hommansa luistamaan. He eivät koskaan ole romahtaneet tarpeeksi täydellisesti lamaantuakseen ja ymmärrä mitä se tarkoittaa, etenkin niille joilla ei ole varsinaisia läheisiä elämässään.
Itse olen muutaman askelen päässä tilanteesta jossa em. kirjoittaja on ja tiedän että tuo voisi olla omasta kynästäni ja että siihen ei vaadita kuin muutama maksamaton sosiaaliturvan erä - ja noita en itsekään aina pysty hakemaan ja järjestämään ajoissa saati sitten kaikkine vaadittuine papereneineen. Etenkin asumistuen haussa vaaditaan välillä paperia ja dokumenttejä joita ei ole mahdollistakaan toimittaa, esim. palkkakuitteja tulevaisuudelta, samoin vaikkapa talonkirjan ote voi olla köyhälle liian kallis maksaa koska se on monilla isännöitsijöillä maksullinen palvelu.
Tuolle alkuperäiselle suosittelen että teet osoitteenmuutoksen jonka muutto-osoite on sosiaalitoimiston osoite - sitten hankit makuupussin/paksut vaatteet kierrätyksestä ja menet sosiaalitoimistolle hakemaan henkilökohtaista apua. Nukut yösi sosiaalitoimiston ovella, poliisit hakevat sinut välillä putkaan kun kieltäydyt liikkumasta muualle (vetoa oikeuteesi osoitta että olet asunnoton) mutta siellä saat ainakin ruokaa ja lämpimän katon (teroita poliiseille että ole nälkäinen ja sinulla ei ole rahaa tai asuntoa). Putkasta pääset myös helpommin sosiaalityöntekijän pakeille, etenkin jos tilanne toistuu (ja sinun kannattaa se toistaa) niin ei jää epäselväksi että olet asunnoton.
Jos tilanne jatkuu tuollaisena mene oikeusaputoimistoon ja vaadi itsellesi ilmaista oikeusapua, olet oikeutettu sellaiseen. Ymmärrän että tilanteesi ja mielesi on sen tiimoilta palasina ja että on vihattavaa ja väärin että syvissä ongelmissa olevat joutuvat toimimaan näillä ihmisarvon poistavilla tavoilla saadakseen apua, mutta tämä on se keino millä saat sinulle kuuluvan avun nykymaailmassa. Valtion toimistot käännyttävät mieluiten avuntarvitsijat pois, joten heitä lammasmaisesti tottelemalla saat todellakin vain tyhjän käteen
Onko täällä oikeesti ketään kuka uskois ettei täää oo sitä "murrosiän angsti-vaihetta" vaan oikeesti jotain ihan muuta...en kyllä itekkää tiiä mitä, mutta ei missään mua uskota...
siis pari vuotta sitten aloin tuntee masennusta....johtu kavereista ja koulusta...en selitä tarkemmin (?)
-Nii, mulla on melkein kaikki masennuksen oireet, mutta ruokahalu on kasvanut...tai siis syön suruun toisin sanoen... sitten mulla on kauheet tunnon tuskat mun ulkonäöstä koska oon läski mielestäni ja mikään ei muuta näkökantaani tästä. Koko ajan joku ruipelo valittaa kun on niin läski ja pitäs laihduttaa, ja sitten ne vertaa painojaan, että "joo siis apua mä painan 16 kg!!! ääk!" sitten ku mä painan 10 kertaa mitä ne =/ joo, lihas painaa mutta kyllä sen eron ulkootaki näkee...yks on mun reidet.....jokapuolelle minne katson, nään reisiä...katutolppa....hmm...tossa olis kivan kokoset jalat, jos ton auton renkaasta ottais yks kolmas osa pois ni tollaset reidet ois ihanat ym. hullua...mulla on myös kauhee kammo olla ihmisten lähellä...siis kaupungille en uskalla mennä, koulussakin menee tiukoille..kaikki kattoo ja arvostelee ja laihat ja nätit on siellä seassa, ja mä en haluu olla keskellä enkä puhua mitään vaan vajota pois. Musta on tullu myös kauheen ujo. Ennen olin melkeinpä ylisosiaalinen, mutta nyt kauhean ujo.
Kaikki masentaa ja pelottaa ja mä en jaksa enää tätä oloa.
Kotonaki vaa haukutaa laiskaks, ja veltoks paskaks ja käsketää ottaa itteeän vaa niskasta kiinni ni kyllä se siitä ku käy vähä ulkona....se sattuu...Ja sitte ku ne väittää et se on murrosikäjuttuja, joo oon 14 mutta ei se silti sitä tarkota....tai siis, kyllä mä sen erotan... on kuulemma ihmisillä asiat pahemminki, mutta kyllä mä sen tiiän muttei se mun oloa paranna...mut en myöskään viitti väittää vastaa mihinkää ku en voi selittää niille...pelkään et mä petän mun vanhemmat jos ne saa tietää...kaikki vaa saa mut suuttumaa ja oon kauhee ihminen...tietäisittepä vaa kaikki mut en jaks kirjottaa enää...
mua vaa väsyttää ja oon epätoivone...voiku tää joskus lähtis pois...-huoh